Aurinkoiselle ja tuuliselle Joensuun keskuskentälle oli valunut lähes 300 katsojaa Jipon Ykkösen kotiavaukseen. Keskuskentän nurmi oli vielä pahasti talviterässä, eikä odotettavissa ollut Joga bonitoa. Oululaiset lähtivät otteluun lievänä ennakkosuosikkina, mutta heidän pelitapansa ei sovellu juurikaan huonolle alustalle.
Ottelun alku oli tasainen ja pallo vietti aikaa enemmän ilmassa kuin maassa tai pelaajien hallussa. Kolmannella minuutilla OPS pääsi Jippo topparien koomaillessa paikkaan, mutta Mikko Ikonen venyi huipputorjuntaan. Pari minuuttia tämän jälkeen myös Jipolla oli paikka, mutta Tarmo Koivurannan veto epäonnistui ja Juhani Koposella oli helppo työ kopata pallo haltuun.
OPS sai ensimmäisellä puoliskolla 2 kulmaa, jotka molemmat pysähtyivät ensimmäiseen joensuulaiseen. Jipon paras paikka tuli kulmasta noin kahdeksan minuuttia ennen taukovihellystä, kun kulmapotku kaartoi hienosti maalille. Juhani Koponen kuitenkin nousi tilanteessa korkeimmalle ja nyrkkeili pallon väljemmille vesille.
Tauolle lähdettiin 0-0 tasatuloksessa ja OPS painosti jakson alkupuoliskon, Jippo taasen loppupuoliskon. Puoliaika oli kokonaisuudessaan heikkotasoista roiskintaa.
Toiselle puoliajalle lähdettäessä OPS suoritti vaihdon ja Juha-Matti Huovinen jätti kentän. Tilalle tuli Vetelin hiipivä kostaja Pekka Kainu. Kainu olikin heti ensimmäisellä minuutilla järjestämässä OPS:n vaarallista maalipaikkaa. Pallo ei kuitenkaan löytänyt verkon perukoille. Pelikellon näyttäessä 55 minuuttia, oli lähellä, ettei ottelun erotuomarilta Tommi Grönmanilta lähtenyt ottelu lapasesta. Kostamisia tapahtui puolin ja toisin ja tilanteista olisi voinut jakaa jopa punaisia kortteja. Räikein tilanne oli Samu Pirisen ja Luis Vanderlein välinen tilanne, jossa Vanderlei ensin tönäisi Piristä ja Pirinen tönäisi takaisin. Vanderlei kaatui ja potkaisi tahallaan maasta Piristä. Grönman kuitenkin tyytyi puhuttelemaan ja rauhoittelemaan pelaajia. Peliin kuitenkin tuli selkeästi enemmän vauhtia ja tunnetta.
Heti perään Jippo sai ottelun parhaan paikkansa, kun Tarmo Koivuranta lähetti kaukovaparin kohti OPS-maalia. Santeri Sjöblom oli jo siirtämässä palloa maaliin, mutta Juhani Koponen nyrkkeili pallon kauas pois. Samasta tilanteesta OPS oli myös päästä hyvään vastahyökkäykseen, mutta kentän kunto teki tepposet. OPS:n ja koko ottelun paras paikka tuli noin tunnin kohdalla, kun OPS-kulmapotku lähti oikealta puolelta ja Luizao pääsi puskemaan vapaasti ylärimaa hipoen maalin yli.
Tämän jälkeen OPS:n maali roikkui hetken ilmassa, mutta Jippo kesti hyökkäykset loppuun asti. Lopulta piste näytti kelpaavan molemmille joukkueille, eikä onnistuneita hyökkäyksiä juuri tullut.
Ottelun jälkeen sekä kotijoukkueen Samu Pirinen, että vierasjoukkueen Miika Hosio kritisoivat kentän kuntoa.
Ottelun parhaiten esiintynyt pelaaja allekirjoittaneen mielestä oli Santeri Sjöblom, joka taisteli ja voitti kaksinkamppailuja. Valitettavasti muu joukkue ei taistellut hänen laillaan. Vierasjoukkueen paras oli Anderson Brodoloni käytännössä samoin perustein. Myös molemmat maalivahdit onnistuivat.
lauantai 21. toukokuuta 2011
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Ykkösen kausiennakko pt.3 (Jippo & PS Kemi)
Jippo
Vaivoin sarjapaikkansa uusinut joensuulaisryhmä lähtee vaikeista olosuhteista myös tähän kauteen. Valmentajaksi palasi Kokkolasta Jarmo Korhonen kolmen vuoden sopimuksella. Korhosta on kritisoitu liian puolustusvoittoisesta peluuttamisesta, mutta tulokset ovat silti olleet materiaaliin suhteutettuna hyvät.
Talvikauden suurimpia menetyksiä olivat Timo Tahvanaisen siirtyminen liigaviheriöille ja hyvän kauden pelanneen Antti Maltsinin siirto FC Espooseen. Etenkin Tahvanaisen kohdalla joukkue menetti pelaajan, joka kykenee pitämään palloa ylhäällä. Myös Santeri Sjöblomin loukkaantuminen heikensi joukkuetta. Tärkeimpiä jatkajia olivat kuitenkin maalivahti Mikko Ikonen ja topparikaksikko Korpela - Ekroos.
Tulijoiden lista on lyhyt. Sieltä löytyy kuitenkin yksi nimi, joka pystyy kääntämään otteluita Jipolle: Tarmo Koivuranta. Lisäksi Joensuuhun muutti John Keister, josta toivotaan maalintekijää.
Harjoitusottelut ovat menneet kohtalaisesti. Suomen Cupissa taasen joukkue jatkaa lentoaan. Peliesitykset eivät ole vakuuttaneet ja joukkueelta puuttuu maalintekijä. Leo Niemeläinen ja Toni Tahvanainen eivät ole vielä valmiita Ykkösen tasolle, eikä Keisterkaan vakuuta. Petteri Rönkkö on ainoa, joka pystyy ratkaisuihin vastustajan alueella.
Seuraa heitä:
Mikko Ikonen: Yksi ykkösen parhaista torjujista. Ohjaa hyvin peliä ja hakee hyvin keskityspalloja. Tarvittaessa Ikonen pystyy myös huikeisiin reaktiotorjuntoihin. On joukkueellensa korvaamaton ja loukkaantuminen suistaisi Jipon auttamattomasti sarjaporrasta alemmas.
Tuomas Korpela: Hyvä toppari, joka sijoittuu hyvin. On myös peloite erikoistilanteissa. On myös jalalla yllättävän taitava ja pallovarma. Ei juurikaan tee virheitä ja muodostaakin Ekroosin kanssa kivenkovan puolustuksen.
Tarmo Koivuranta: Keskikentän moottori. On kärsinyt loukkaantumisista, mutta jos ne ovat takanapäin, on Tare yksi Ykkösen kovimpia työmyyriä. Jää usein näkymättömäksi, mutta poissa olessaan sekä hyökkäys että puolustus kärsivät. Erinomainen kahden suunnan pelaaja, jolla on paljon kokemusta ja annettavaa nuorelle joukkueelle myös kentän ulkopuolella.
PS Kemi
PS Kemi sijoittui viime kaudella Ykkösessä yhdeksänneksi. Tavoitteena tälle kaudelle on sarjapaikan uusiminen. Joukkue jatkaa tutuissa käsissä Kalle Huuskon heiluttaessa piiskaa. Kokoonpano kuitenkin koki radikaaleja muutoksia. Tuomo Könönen siirtyi Rovaniemelle, kuten myös Jaakko Isteri, ja Ozeias Graciano siirtyi Hämeenlinnaan.
Tulopuolella onkin sitten Ykkösen ensi kauden kuumin nimi. Adriano palaa takaisin Suomeen. Adriano tuo Kemin hyökkäykseen oleellista juonikkuutta, kokemusta ja kenties maaleja. Myös kokenut Keijo Huusko saattaa nostaa tasoaan Adrianon vierellä. PS Kemin suurin ongelma on kuitenkin puolustus. Joukkueessa ei ole selkeää puolustuksen johtajaa ja kulmakiveä. Peleistä tullee runsasmaalisia. Kysymykseksi jääkin, pystyykö Kemi tekemään enemmän maaleja kuin päästämään. Maalivahtikolmikko on kuitenkin pätevä.
Harjoitusottelut ovat sujuneet epätasaisesti. Joukkoon mahtuu tasapelejä niin liigajoukkuetta kuin Kakkosen seuraa vastaan. Välillä taas joukkue on ottanut 3-0 voittoja ja heti perään vastaavanlaisen tappion. Kaudesta tulee kemiläisille äärimmäisen haastava ja putoamista vastaan joudutaan taistelemaan vielä viimeisillä kierroksilla.
Seuraa heitä:
Adriano: 42 maalia Veikkausliigassa. Osaa siis maalin teon, mutta on siirtynyt enemmän alemmas rakentelemaan peliä. Adrianolla on loistava peliäly ja hyvä tekniikka. Jalka ei ehkä nouse enää entiseen malliin, mutta tuo kentälle kaivattua sähäkkyyttä.
Faith Friday Obilor: Nuori nigerialainen toppari. Hallitsee katkomisen ja on vahva ilmassa. Osaa pelata myös jalalla. Muodostaa erikoistilanteissa ison pelotteen ja on myös kokeillut Suomessa saksia.
Sami Mäkipörhölä: Joukkueen pitkäaikainen maalivahti ja seuraikoni. Saa hyvän kirittäjän Jusa Impiöstä. Hyvä perusvarma maalivahti. Ei loista, mutta ei myöskään petä. Kerran kaksi kaudessa totaalisia nukahduksia.
Vaivoin sarjapaikkansa uusinut joensuulaisryhmä lähtee vaikeista olosuhteista myös tähän kauteen. Valmentajaksi palasi Kokkolasta Jarmo Korhonen kolmen vuoden sopimuksella. Korhosta on kritisoitu liian puolustusvoittoisesta peluuttamisesta, mutta tulokset ovat silti olleet materiaaliin suhteutettuna hyvät.
Talvikauden suurimpia menetyksiä olivat Timo Tahvanaisen siirtyminen liigaviheriöille ja hyvän kauden pelanneen Antti Maltsinin siirto FC Espooseen. Etenkin Tahvanaisen kohdalla joukkue menetti pelaajan, joka kykenee pitämään palloa ylhäällä. Myös Santeri Sjöblomin loukkaantuminen heikensi joukkuetta. Tärkeimpiä jatkajia olivat kuitenkin maalivahti Mikko Ikonen ja topparikaksikko Korpela - Ekroos.
Tulijoiden lista on lyhyt. Sieltä löytyy kuitenkin yksi nimi, joka pystyy kääntämään otteluita Jipolle: Tarmo Koivuranta. Lisäksi Joensuuhun muutti John Keister, josta toivotaan maalintekijää.
Harjoitusottelut ovat menneet kohtalaisesti. Suomen Cupissa taasen joukkue jatkaa lentoaan. Peliesitykset eivät ole vakuuttaneet ja joukkueelta puuttuu maalintekijä. Leo Niemeläinen ja Toni Tahvanainen eivät ole vielä valmiita Ykkösen tasolle, eikä Keisterkaan vakuuta. Petteri Rönkkö on ainoa, joka pystyy ratkaisuihin vastustajan alueella.
Seuraa heitä:
Mikko Ikonen: Yksi ykkösen parhaista torjujista. Ohjaa hyvin peliä ja hakee hyvin keskityspalloja. Tarvittaessa Ikonen pystyy myös huikeisiin reaktiotorjuntoihin. On joukkueellensa korvaamaton ja loukkaantuminen suistaisi Jipon auttamattomasti sarjaporrasta alemmas.
Tuomas Korpela: Hyvä toppari, joka sijoittuu hyvin. On myös peloite erikoistilanteissa. On myös jalalla yllättävän taitava ja pallovarma. Ei juurikaan tee virheitä ja muodostaakin Ekroosin kanssa kivenkovan puolustuksen.
Tarmo Koivuranta: Keskikentän moottori. On kärsinyt loukkaantumisista, mutta jos ne ovat takanapäin, on Tare yksi Ykkösen kovimpia työmyyriä. Jää usein näkymättömäksi, mutta poissa olessaan sekä hyökkäys että puolustus kärsivät. Erinomainen kahden suunnan pelaaja, jolla on paljon kokemusta ja annettavaa nuorelle joukkueelle myös kentän ulkopuolella.
PS Kemi
PS Kemi sijoittui viime kaudella Ykkösessä yhdeksänneksi. Tavoitteena tälle kaudelle on sarjapaikan uusiminen. Joukkue jatkaa tutuissa käsissä Kalle Huuskon heiluttaessa piiskaa. Kokoonpano kuitenkin koki radikaaleja muutoksia. Tuomo Könönen siirtyi Rovaniemelle, kuten myös Jaakko Isteri, ja Ozeias Graciano siirtyi Hämeenlinnaan.
Tulopuolella onkin sitten Ykkösen ensi kauden kuumin nimi. Adriano palaa takaisin Suomeen. Adriano tuo Kemin hyökkäykseen oleellista juonikkuutta, kokemusta ja kenties maaleja. Myös kokenut Keijo Huusko saattaa nostaa tasoaan Adrianon vierellä. PS Kemin suurin ongelma on kuitenkin puolustus. Joukkueessa ei ole selkeää puolustuksen johtajaa ja kulmakiveä. Peleistä tullee runsasmaalisia. Kysymykseksi jääkin, pystyykö Kemi tekemään enemmän maaleja kuin päästämään. Maalivahtikolmikko on kuitenkin pätevä.
Harjoitusottelut ovat sujuneet epätasaisesti. Joukkoon mahtuu tasapelejä niin liigajoukkuetta kuin Kakkosen seuraa vastaan. Välillä taas joukkue on ottanut 3-0 voittoja ja heti perään vastaavanlaisen tappion. Kaudesta tulee kemiläisille äärimmäisen haastava ja putoamista vastaan joudutaan taistelemaan vielä viimeisillä kierroksilla.
Seuraa heitä:
Adriano: 42 maalia Veikkausliigassa. Osaa siis maalin teon, mutta on siirtynyt enemmän alemmas rakentelemaan peliä. Adrianolla on loistava peliäly ja hyvä tekniikka. Jalka ei ehkä nouse enää entiseen malliin, mutta tuo kentälle kaivattua sähäkkyyttä.
Faith Friday Obilor: Nuori nigerialainen toppari. Hallitsee katkomisen ja on vahva ilmassa. Osaa pelata myös jalalla. Muodostaa erikoistilanteissa ison pelotteen ja on myös kokeillut Suomessa saksia.
Sami Mäkipörhölä: Joukkueen pitkäaikainen maalivahti ja seuraikoni. Saa hyvän kirittäjän Jusa Impiöstä. Hyvä perusvarma maalivahti. Ei loista, mutta ei myöskään petä. Kerran kaksi kaudessa totaalisia nukahduksia.
Ykkösen kausiennakko pt. 2 (FC Lahti & HIFK)
FC Lahti
Kausi 2010 oli FC Lahdelle raskas. Sarjataso tippui pykälää alemmas ja taloudellisella puolella tuli takkiin. Piiskuri Ilkka Mäkelä vaihdettiin entiseen FC Lahden pelaajaan Tommi Kautoseen, jonka meriittilista on olematon. Joukkue koki suurimmat menetykset keskikentällä, kun vahvuudesta poistuivat Jari Litmanen, Eero Korte ja Jukka Vanninen. Seuraavan kauden tavoitteeksi on kuitenkin asetettu nousu.
Lähtijöistä Jarkko Värttö on korvattu paluumuuttaja Mikko Hauhialla ja keskikentälle palasi Jukka Veltheim. Kokonaan uusia nimiä on keskikentän pommittaja Jani Bäckman ja KooTeePeen Teemu Turunen. Vanhoista luottopelaajista Drilon Shala, Kalle Eerola, Hugo Miranda ja Rafael jatkavat Lahdessa. Rafael on tosin sivussa alkukauden vammojensa takia.
Harjoitusottelut ovat sujuneet kohtalaisen hyvin vaikkakin pelillisesti joukkue ei näytä täysin yhteen hitsaantuneelta. Suomen Cupissa otettu voitto TPS:sta kuitenkin lupaa hyvää. Lahden ongelmana on kuten monella muullakin joukkueella maalinteon vaikeus. Hyökkäys lepää liikaa Rafaelin varassa ja Rafaelin ollessa sivussa on ratkaisijoiden löydyttävä muualta. Ihmiskuula Jonne Kemppinen tuo hyökkäykseen tarvittavaa liikettä, mutta kestääkö Kemppisen paikat. Pieni kysymysmerkki on myös asetettava maalivahteihin. Juha Tuomi torjunee valtaosan peleistä, mutta onko henkinen kasvaminen tapahtunut puolessa vuodessa?
Seuraa heitä:
Hugo Miranda: Miranda on yksi parhaista Suomessa esiintyneistä toppareista ja on pienoinen ihme, että hän jäi Lahteen. On hyvä ilmassa että jalalla. Saattaa joskus turhautua ja pujotella yksin kentän läpi. Saattaa kuitenkin kärsiä kauden aikana pikkuvammoista, jolloin Lahti on pulassa.
Ibrahim Köse: Köse ei jätä ketään kylmäksi. Pystyy tarvittaessa pelaamaan paikkaa kuin paikkaa. Kehittynyt rikkovaksi pelaajaksi, joskin nuoresta iästä johtuvat ylilyönnit saattavat olla yleisiä. Taistelee aina loppuun asti, mutta on korttiherkkä. Syöttövarmuudessa on parantamisen varaa.
Rafael: Vaikka ikä alkaa painaa on Rafael kunnossa ollessaan Lahden hyökkäyspelin sielu ja sydän. Vahva, taitava ja napsii yllättävän hyvin pääpalloja. Alkukausi menee loukkaantumisen takia sivussa, mutta heinäkuussa on lupa odottaa maaleja. Seuraikoni!
HIFK
Paluu pitkän tauon jälkeen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle oli kariutua kalkkiviivoille. Viime syksyn tiukka karsintasarja päättyi lopulta pelaajien ja kannattajien juhliin. Päävalmentaja Jani Honkavaara jatkaa toista kauttaan punapaitojen käskijänä. Joukkueen runko on pysynyt hyvin kasassa, mutta uusi sarjataso on vaatinut myös vahvistuksia.
Joukkueen tärkein palanen löytyy maalin suulta. Kellan Wilson joutunee tulevana kesänä pallosateeseen, mutta mies tullee olemaan silti Ykkösen mittapuut täyttävä vahti. Muusta joukkueesta ei voi sanoa samaa. Kun Ykkösestä tippuu useampia seuroja on helsinkiläisillä kova työ kammeta itsensä pois putoajien paikalta. Honkavaara pyrkii kuitenkin rohkeaan ja ennakkoluulottomaan peliin, joka saattaa alkukaudesta tuoda tärkeitä pisteitä.
Vahvistukset eivät päätä huimaa. Jiposta saapunut Kari Kuikka saattaa saada vastuuta puolustavassa roolissa ja on tässä roolissa vielä Ykkösen tasoa, mutta pallo pitää saada liikkumaan. Topparin tontille hankittu Anssi Tamminen tuo kokemusta kovemmista peleistä.
Harjoitusottelut eivät tulosten valossa ole sujuneet. Toisaalta IFK on kohdannut liigaseuroja ja esittänyt niissä rohkeaa ja ennakkoluulotonta futista. Cupista tuli noutaja luokattoman esityksen jälkeen, tosin vasta pilkuilla, EIF:ä vastaan. Valitettavasti joukkue häviää ottelut keskikentällä.
Seuraa heitä:
Kellan Wilson: Joukkueen kulmakivi. On voittava maalivahti ja johtajatyyppi. Hyvä pelin avaaja, mutta pompussa toivomisen varaa. Myös kommunikaatiossa välillä pieniä ongelmia viime kesänä.
Petri Heinänen: Kapteeni ja johtaja. Kovaotteinen toppari, joka osaa myös avata peliä. Ikää alkaa kuitenkin olla jo mittarissa, eikä nopeus ole enää entisensä. Tuo alakertaan kokemusta ja varmuutta, eikä tee juurikaan virheitä, vaan pelaa omien avujensa mukaan.
Jonas Britschgi: GrIFK:sta siirtynyt maalintekijä, jonka harteilla HIFK:n maalinteko kesällä lepää. Harjoituskaudella häkkejä syntyi kolme, joten kesälle jäi parannettavaa. Jaksaa tehdä töitä, vaikka palkintoa ei olisi tulossa. Kovakuntoinen ja on jo osoittanut pärjäävänsä Ykkösessä.
Kausi 2010 oli FC Lahdelle raskas. Sarjataso tippui pykälää alemmas ja taloudellisella puolella tuli takkiin. Piiskuri Ilkka Mäkelä vaihdettiin entiseen FC Lahden pelaajaan Tommi Kautoseen, jonka meriittilista on olematon. Joukkue koki suurimmat menetykset keskikentällä, kun vahvuudesta poistuivat Jari Litmanen, Eero Korte ja Jukka Vanninen. Seuraavan kauden tavoitteeksi on kuitenkin asetettu nousu.
Lähtijöistä Jarkko Värttö on korvattu paluumuuttaja Mikko Hauhialla ja keskikentälle palasi Jukka Veltheim. Kokonaan uusia nimiä on keskikentän pommittaja Jani Bäckman ja KooTeePeen Teemu Turunen. Vanhoista luottopelaajista Drilon Shala, Kalle Eerola, Hugo Miranda ja Rafael jatkavat Lahdessa. Rafael on tosin sivussa alkukauden vammojensa takia.
Harjoitusottelut ovat sujuneet kohtalaisen hyvin vaikkakin pelillisesti joukkue ei näytä täysin yhteen hitsaantuneelta. Suomen Cupissa otettu voitto TPS:sta kuitenkin lupaa hyvää. Lahden ongelmana on kuten monella muullakin joukkueella maalinteon vaikeus. Hyökkäys lepää liikaa Rafaelin varassa ja Rafaelin ollessa sivussa on ratkaisijoiden löydyttävä muualta. Ihmiskuula Jonne Kemppinen tuo hyökkäykseen tarvittavaa liikettä, mutta kestääkö Kemppisen paikat. Pieni kysymysmerkki on myös asetettava maalivahteihin. Juha Tuomi torjunee valtaosan peleistä, mutta onko henkinen kasvaminen tapahtunut puolessa vuodessa?
Seuraa heitä:
Hugo Miranda: Miranda on yksi parhaista Suomessa esiintyneistä toppareista ja on pienoinen ihme, että hän jäi Lahteen. On hyvä ilmassa että jalalla. Saattaa joskus turhautua ja pujotella yksin kentän läpi. Saattaa kuitenkin kärsiä kauden aikana pikkuvammoista, jolloin Lahti on pulassa.
Ibrahim Köse: Köse ei jätä ketään kylmäksi. Pystyy tarvittaessa pelaamaan paikkaa kuin paikkaa. Kehittynyt rikkovaksi pelaajaksi, joskin nuoresta iästä johtuvat ylilyönnit saattavat olla yleisiä. Taistelee aina loppuun asti, mutta on korttiherkkä. Syöttövarmuudessa on parantamisen varaa.
Rafael: Vaikka ikä alkaa painaa on Rafael kunnossa ollessaan Lahden hyökkäyspelin sielu ja sydän. Vahva, taitava ja napsii yllättävän hyvin pääpalloja. Alkukausi menee loukkaantumisen takia sivussa, mutta heinäkuussa on lupa odottaa maaleja. Seuraikoni!
HIFK
Paluu pitkän tauon jälkeen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle oli kariutua kalkkiviivoille. Viime syksyn tiukka karsintasarja päättyi lopulta pelaajien ja kannattajien juhliin. Päävalmentaja Jani Honkavaara jatkaa toista kauttaan punapaitojen käskijänä. Joukkueen runko on pysynyt hyvin kasassa, mutta uusi sarjataso on vaatinut myös vahvistuksia.
Joukkueen tärkein palanen löytyy maalin suulta. Kellan Wilson joutunee tulevana kesänä pallosateeseen, mutta mies tullee olemaan silti Ykkösen mittapuut täyttävä vahti. Muusta joukkueesta ei voi sanoa samaa. Kun Ykkösestä tippuu useampia seuroja on helsinkiläisillä kova työ kammeta itsensä pois putoajien paikalta. Honkavaara pyrkii kuitenkin rohkeaan ja ennakkoluulottomaan peliin, joka saattaa alkukaudesta tuoda tärkeitä pisteitä.
Vahvistukset eivät päätä huimaa. Jiposta saapunut Kari Kuikka saattaa saada vastuuta puolustavassa roolissa ja on tässä roolissa vielä Ykkösen tasoa, mutta pallo pitää saada liikkumaan. Topparin tontille hankittu Anssi Tamminen tuo kokemusta kovemmista peleistä.
Harjoitusottelut eivät tulosten valossa ole sujuneet. Toisaalta IFK on kohdannut liigaseuroja ja esittänyt niissä rohkeaa ja ennakkoluulotonta futista. Cupista tuli noutaja luokattoman esityksen jälkeen, tosin vasta pilkuilla, EIF:ä vastaan. Valitettavasti joukkue häviää ottelut keskikentällä.
Seuraa heitä:
Kellan Wilson: Joukkueen kulmakivi. On voittava maalivahti ja johtajatyyppi. Hyvä pelin avaaja, mutta pompussa toivomisen varaa. Myös kommunikaatiossa välillä pieniä ongelmia viime kesänä.
Petri Heinänen: Kapteeni ja johtaja. Kovaotteinen toppari, joka osaa myös avata peliä. Ikää alkaa kuitenkin olla jo mittarissa, eikä nopeus ole enää entisensä. Tuo alakertaan kokemusta ja varmuutta, eikä tee juurikaan virheitä, vaan pelaa omien avujensa mukaan.
Jonas Britschgi: GrIFK:sta siirtynyt maalintekijä, jonka harteilla HIFK:n maalinteko kesällä lepää. Harjoituskaudella häkkejä syntyi kolme, joten kesälle jäi parannettavaa. Jaksaa tehdä töitä, vaikka palkintoa ei olisi tulossa. Kovakuntoinen ja on jo osoittanut pärjäävänsä Ykkösessä.
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Ykkösen kausiennakko pt. 1 (FC Espoo & FC Hämeenlinna)
FC Espoo
1989 perustetun FC Espoon viime kausi oli menestys. Sarjanousija keikkui pitkään mukana nousukamppailussa ja sijoittui lopulta kunniakkaasti kuudenneksi. Toinen kausi ykkösessä tulee olemaan vaikea, sillä joukkueen pitkäaikainen päävalmentaja Rami Luomanpää jätti seuran. Uudeksi piiskuriksi hankittiin Sinimustista Jussi Nuorela. Nuorela on asettanut taivoitteeksi sarjapaikan uusimisen. Valitettavasti Nuorela ei ole vielä todistanut kykyjään valmentajana.
Pelaajisto koki myös suurta muutosta. Joukkueen paras maalintekijä Fidan Seferi siirtyi Veikkausliigaviheriöille. Luottotoppari Sixten Björkstrand poistui alemmalle sarjatasolle. Lisäksi joukkueen rinkiä saattavat kaventaa asepalvelusta kärsivät Claudio Matrone ja Max Thibault. Uusia tulijoita puolustukseen ovat mm. poikamaajoukkueissa esiintyneet Yusuf Jaman ja Samuel Carter. Etenkin Jamanin nimi kannattaa pitää mielessä.
Harjoitusottelut ennen kauden alkua eivät ole sujuneet hyvin. Joukkue on pystynyt ainoastaan kahteen voittoon ja maalinteko on ollut suuri ongelma. Espoolaiset ovat tehneet vain kahdeksan maalia, kun omassa verkossa taas on pallo käynyt 11 kertaa. Maalinteko jäänee liikaa nopean Francis Tshibasun harteille. Huonojen tulosten lisäksi Suomen Cupista tuli noutaja FC Lahtea vastaan kuudennella kierroksella.
Seuraa heitä kauden aikana:
Shpetim Kamberi: Nuori Hongan kasvatti, joka viime kaudella yritti tehdä läpimurtoa FC Hämeenlinnassa. Läpimurto jäi tekemättä, mutta nyt taitavalle laiturille on kaavailtu roolia, jossa läpimurto on vain miehestä itsestä kiinni.
Samuel Carter: Klubi-04:sta Espooseen siirtynyt nuori puolustajalupaus. On osoittanut, että taso riittää Ykköseen ja nyt on aika ottaa seuraava askel uralla. Hyvä kausi Ykkösessä edistäisi uraa ja poikisi lisää maajoukkuekomennuksia. Oli myös talvella JJK:n testissä, mutta ei saanut sopimusta.
Juuso Rantanen: Myös Klubi-04:n riveissä palloillut keskikenttämies, joka on tehnyt jo liigadebyyttinsä. Poikamaajoukkuekomennuksiakin on miehen uralla tullut. Rantanen viihtyy oikealla laidalla.
FC Hämeenlinna
Teini-ikä on ohi ja 20-vuotias seura valmistautuu juhlakauteen. Viime kaudella joukkue säilyi vaivoin Ykkösessä. Valmentaja Teuvo Palkki jätti pitkäaikaisen joukkueensa ja uudeksi käskijäksi tuli hyvissä ajoin Jussi Lempinen. Muutos ei ole suuri, sillä Lempinen on ollut joukkueen mukana jo Palkin aisaparina.
Kauden päätyttyä joukkueen legenda Olli Lehtimäki lopetti uransa ja seuran historian paras maalintekijä Pekka Sihvola palasi lainasopimuksen päätyttyä Lahteen, josta matka jatkui Hakaan. Muuten joukkue pysyi hyvin kasassa. Tulopuolella taas Hämeenlinna sai jättipotin. Hämeenlinnaan palannut Jukka Vanninen tuo keskikentälle taistelua ja kokemusta. Lehtimäen jättämää aukkoa paikkaamaan on hankittu tukku kärkimiehiä. Lisäksi hankittu Jarno Eränen pystyy pelaamaan keskikentän ohella hyökkääjänä. Tulevallakin kaudella FC Hämeenlinnan ongelmat ovat maalinteko, puolustuksen ollessa yksi sarjan parhaista.
Harjoitusottelut ovat olleet mollivoittoisia ja Cupista tuli noutaja. Peli on ollut tahmeata, eikä Lempinen ole ollut tyytyväinen esityksiin. On kuitenkin ajan kysymys milloin topparipari Ozeias Graciano - Tatu Mäkelä löytävät yhteisen sävelen. Ongelmana tulee olemaan kuitenkin selkeän ykköshyökkääjän puuttuminen. Daut Kuqista ei ole kymmenen maalin mieheksi.
Seuraa heitä:
Jukka Vanninen: Puolustava keskikenttämies, joka ei jätä ikinä tilannetta kesken ja lähes aina poistuu kaksinkamppailuista pallon kanssa. Pelaa aina joukkueelle ja onkin ollut kannattajien suosikki jokaisessa seurassa, jossa on pelannut. Lisäksi johtajatyyppiä ja osaa kannustaa ja kantaa vastuuta vaikeissa tilanteissa. Ykkösen TOP-5 pelaaja. Iän myötä kuitenkin loukkaantumis- ja korttiherkkyys on kasvanut.
Tatu Mäkelä: Toppari, joka pääsi viime kaudella haistelemaan liigaviheriöitäkin. Valitettavasti joutui pelaamaan väärällä pelipaikalla. Ei ole iällä pilattu ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Sortuu ajoittain liian suuriin riskeihin, mutta pelaa silti hyvää perusvarmaa peliä.
Jussi Heikkinen: Jos vammakierre on selätetty, tulee Heikkinen tarjoamaan Ykkösessä hyviä laitanousuja puolustuksesta ja näin ollen pitämään Hämeenlinnan hyökkäyksen leveänä. Nyt on Jussin näytön paikka. Ottaa tänä vuonna paikkansa Ykkösen aatelissa tai vajoaa divarijyräksi. Ei ole iällä pilattu, mutta kehitystä pitää tapahtua nyt.
1989 perustetun FC Espoon viime kausi oli menestys. Sarjanousija keikkui pitkään mukana nousukamppailussa ja sijoittui lopulta kunniakkaasti kuudenneksi. Toinen kausi ykkösessä tulee olemaan vaikea, sillä joukkueen pitkäaikainen päävalmentaja Rami Luomanpää jätti seuran. Uudeksi piiskuriksi hankittiin Sinimustista Jussi Nuorela. Nuorela on asettanut taivoitteeksi sarjapaikan uusimisen. Valitettavasti Nuorela ei ole vielä todistanut kykyjään valmentajana.
Pelaajisto koki myös suurta muutosta. Joukkueen paras maalintekijä Fidan Seferi siirtyi Veikkausliigaviheriöille. Luottotoppari Sixten Björkstrand poistui alemmalle sarjatasolle. Lisäksi joukkueen rinkiä saattavat kaventaa asepalvelusta kärsivät Claudio Matrone ja Max Thibault. Uusia tulijoita puolustukseen ovat mm. poikamaajoukkueissa esiintyneet Yusuf Jaman ja Samuel Carter. Etenkin Jamanin nimi kannattaa pitää mielessä.
Harjoitusottelut ennen kauden alkua eivät ole sujuneet hyvin. Joukkue on pystynyt ainoastaan kahteen voittoon ja maalinteko on ollut suuri ongelma. Espoolaiset ovat tehneet vain kahdeksan maalia, kun omassa verkossa taas on pallo käynyt 11 kertaa. Maalinteko jäänee liikaa nopean Francis Tshibasun harteille. Huonojen tulosten lisäksi Suomen Cupista tuli noutaja FC Lahtea vastaan kuudennella kierroksella.
Seuraa heitä kauden aikana:
Shpetim Kamberi: Nuori Hongan kasvatti, joka viime kaudella yritti tehdä läpimurtoa FC Hämeenlinnassa. Läpimurto jäi tekemättä, mutta nyt taitavalle laiturille on kaavailtu roolia, jossa läpimurto on vain miehestä itsestä kiinni.
Samuel Carter: Klubi-04:sta Espooseen siirtynyt nuori puolustajalupaus. On osoittanut, että taso riittää Ykköseen ja nyt on aika ottaa seuraava askel uralla. Hyvä kausi Ykkösessä edistäisi uraa ja poikisi lisää maajoukkuekomennuksia. Oli myös talvella JJK:n testissä, mutta ei saanut sopimusta.
Juuso Rantanen: Myös Klubi-04:n riveissä palloillut keskikenttämies, joka on tehnyt jo liigadebyyttinsä. Poikamaajoukkuekomennuksiakin on miehen uralla tullut. Rantanen viihtyy oikealla laidalla.
FC Hämeenlinna
Teini-ikä on ohi ja 20-vuotias seura valmistautuu juhlakauteen. Viime kaudella joukkue säilyi vaivoin Ykkösessä. Valmentaja Teuvo Palkki jätti pitkäaikaisen joukkueensa ja uudeksi käskijäksi tuli hyvissä ajoin Jussi Lempinen. Muutos ei ole suuri, sillä Lempinen on ollut joukkueen mukana jo Palkin aisaparina.
Kauden päätyttyä joukkueen legenda Olli Lehtimäki lopetti uransa ja seuran historian paras maalintekijä Pekka Sihvola palasi lainasopimuksen päätyttyä Lahteen, josta matka jatkui Hakaan. Muuten joukkue pysyi hyvin kasassa. Tulopuolella taas Hämeenlinna sai jättipotin. Hämeenlinnaan palannut Jukka Vanninen tuo keskikentälle taistelua ja kokemusta. Lehtimäen jättämää aukkoa paikkaamaan on hankittu tukku kärkimiehiä. Lisäksi hankittu Jarno Eränen pystyy pelaamaan keskikentän ohella hyökkääjänä. Tulevallakin kaudella FC Hämeenlinnan ongelmat ovat maalinteko, puolustuksen ollessa yksi sarjan parhaista.
Harjoitusottelut ovat olleet mollivoittoisia ja Cupista tuli noutaja. Peli on ollut tahmeata, eikä Lempinen ole ollut tyytyväinen esityksiin. On kuitenkin ajan kysymys milloin topparipari Ozeias Graciano - Tatu Mäkelä löytävät yhteisen sävelen. Ongelmana tulee olemaan kuitenkin selkeän ykköshyökkääjän puuttuminen. Daut Kuqista ei ole kymmenen maalin mieheksi.
Seuraa heitä:
Jukka Vanninen: Puolustava keskikenttämies, joka ei jätä ikinä tilannetta kesken ja lähes aina poistuu kaksinkamppailuista pallon kanssa. Pelaa aina joukkueelle ja onkin ollut kannattajien suosikki jokaisessa seurassa, jossa on pelannut. Lisäksi johtajatyyppiä ja osaa kannustaa ja kantaa vastuuta vaikeissa tilanteissa. Ykkösen TOP-5 pelaaja. Iän myötä kuitenkin loukkaantumis- ja korttiherkkyys on kasvanut.
Tatu Mäkelä: Toppari, joka pääsi viime kaudella haistelemaan liigaviheriöitäkin. Valitettavasti joutui pelaamaan väärällä pelipaikalla. Ei ole iällä pilattu ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Sortuu ajoittain liian suuriin riskeihin, mutta pelaa silti hyvää perusvarmaa peliä.
Jussi Heikkinen: Jos vammakierre on selätetty, tulee Heikkinen tarjoamaan Ykkösessä hyviä laitanousuja puolustuksesta ja näin ollen pitämään Hämeenlinnan hyökkäyksen leveänä. Nyt on Jussin näytön paikka. Ottaa tänä vuonna paikkansa Ykkösen aatelissa tai vajoaa divarijyräksi. Ei ole iällä pilattu, mutta kehitystä pitää tapahtua nyt.
torstai 14. huhtikuuta 2011
Hyvästi!
Hyvästi Tampere United! Palloliiton tuore päätös sulkea TamU kaikesta liiton toiminnasta ulos oli kuolinisku tamperelaisseuralle. Mitä päätös sitten merkitsee?
Ensinnäkin uskottavuutensa kanssa taisteleva suomalainen jalkapallo ei kestä ainuttakaan korkean sarjatason seuran kaatumista. Kuka tahtoisi sijoittaa futikseen, kun et voi olla varma siitä, ketkä pelaavat, koska pelaavat ja miksi pelaavat. Ottamatta kantaa siihen, oliko päätös oikea vai väärä, tekee päätös kuitenkin hallaa muidenkin seurojen uskottavuudelle.
TamUlla on kuitenkin ollut uskollinen katsojakunta. Ei iso, mutta uskollinen. Osa näistä katsojista on seurannut TamUa, osa taas jalkapalloa. Osa katsojista varmasti löytää uusia seurattavia, osa taas keksii parempaa tekemistä. Vanha sananlaskukin sen tietää, että mies voi rakastaa useampaakin naista, mutta vain yhtä jalkapalloseuraa.
Työttömäksi jäävät pelaajat ja heidän perheensä kärsivät myös päätöksestä. Näin lähellä kauden alkua ei kaikille löydy enää pelipaikkoja ja sopimuksen tuoma taloudellinen turva on poissa. Lisäksi Tampereelle jää huippujoukkueen kokoinen tyhjiö. Voi olla, että tämä tyhjiö ei täyty kovin äkkiä.
Mitä tampereella sitten tehtiin väärin? Lyhyesti voisi todeta, että toiminnasta puuttui pitkäjänteisyys. Menestystä haettiin liian suurella riskillä ja kassan ollessa tyhjä, turvauduttiin ensimmäiseen kelluvaan miinaan. Ei voi muuta sanoa, kuin: Nyt kävi näin! Ja osanottoni kaikille, joille TamU jotain merkkasi! Pahoillani olen myös el Plastikon puolesta.
Ensinnäkin uskottavuutensa kanssa taisteleva suomalainen jalkapallo ei kestä ainuttakaan korkean sarjatason seuran kaatumista. Kuka tahtoisi sijoittaa futikseen, kun et voi olla varma siitä, ketkä pelaavat, koska pelaavat ja miksi pelaavat. Ottamatta kantaa siihen, oliko päätös oikea vai väärä, tekee päätös kuitenkin hallaa muidenkin seurojen uskottavuudelle.
TamUlla on kuitenkin ollut uskollinen katsojakunta. Ei iso, mutta uskollinen. Osa näistä katsojista on seurannut TamUa, osa taas jalkapalloa. Osa katsojista varmasti löytää uusia seurattavia, osa taas keksii parempaa tekemistä. Vanha sananlaskukin sen tietää, että mies voi rakastaa useampaakin naista, mutta vain yhtä jalkapalloseuraa.
Työttömäksi jäävät pelaajat ja heidän perheensä kärsivät myös päätöksestä. Näin lähellä kauden alkua ei kaikille löydy enää pelipaikkoja ja sopimuksen tuoma taloudellinen turva on poissa. Lisäksi Tampereelle jää huippujoukkueen kokoinen tyhjiö. Voi olla, että tämä tyhjiö ei täyty kovin äkkiä.
Mitä tampereella sitten tehtiin väärin? Lyhyesti voisi todeta, että toiminnasta puuttui pitkäjänteisyys. Menestystä haettiin liian suurella riskillä ja kassan ollessa tyhjä, turvauduttiin ensimmäiseen kelluvaan miinaan. Ei voi muuta sanoa, kuin: Nyt kävi näin! Ja osanottoni kaikille, joille TamU jotain merkkasi! Pahoillani olen myös el Plastikon puolesta.
torstai 7. huhtikuuta 2011
SKANDAALI!
Tällä hetkellä koko Suomen jalkapallon huippu käy läpi omaa Via Dolorosaansa. On AC Oulun lisenssiepäselvyydet, TamU:n talousongelmat, RoPS:n ja Oulun lahjontaepäilykset. Kauden alkuun on enää viikkoja ja kahdella ylimmällä sarjatasolla ei tiedetä vieläkään sitä, ketkä pelaavat ja missä. Seuroille tämä tarkoittaa auttamattomasti tulonmenetyksiä, sillä otteluita ei pystytä myymään sponsoreille, koska ei tiedetä milloin se pelataan. Myös sarjajärjestelmästä on epäselvyyttä.
AC Oulu tiputettiin taloudellisin perustein pykälää alemmas Ykköseen. AC Oulu ei saanut toimitettua lisenssikomitealle tarvittavia asiakirjoja määräaikaan mennessä ja sai siitä ainoan oikean ratkaisun. Tämä pisti uuteen uskoon myös Ykkösen ja osittain myös liigan otteluohjelmat. Sama kohtalo saattaa odottaa myös TamUa, sillä lahjontajupakka on saanut osan tamperelaisten yhteistyökumppaneista vetäytymään ja seuran talous on heikossa kunnossa. Eikä kukaan vielä tiedä, missä TamU seuraavan kautensa pelaa. Jos siis edes pelaa.
On hyvä, että lisenssikomitea on vihdoin ruvennut toimimaan siten, ettei rahoitusskandaaleita rupea tippumaan kesäkuussa, mutta päätöksien venyminen koskettaa myös niitä seuroja, jotka ovat noudattaneet määräyksiä ja yrittäneet pitää taloutensa kunnossa. Hyvän esimerkkin talouden tervehdyttämisestä antaa VPS, joka menestyshuumassa 1990-luvun lopussa eli yli varojensa. Tämän jälkeen talous oli kuralla ja seura tippui sarjaporrasta alemmas. Talous laitettiin rauhassa kuntoon ja VPS nousi takaisin kotimaisen jalkapallon pääsarjaan. Samankaltaiset projektit ovat käynnissä tällä hetkellä Valkeakoskella ja Pietarsaaressa.
RoPS taasen sai kokea sen, miltä tuntuu olla pienenä pelinappulana kansainvälisessä rikollisuudessa. RoPSille tämä tosin saattoi tehdä hyvääkin, sillä joukkuetta on ollut pakko suomalaistaa ja omat juniorit ovat saaneet näytön paikkoja. On toki totta, ettei Rovanimen oma pelaajatuotanto ole riittänyt enää vuosiin pitämään kilpailukykyistä joukkuetta, mutta halvat ulkomaalaiset eivät olleet RoPSin kohdalla avain onneen. RoPS on kuitenkin siinä mielessä hyvässä asemassa, että seuralla on kiinteää omaisuutta ja tarvittaessa sitä voidaan realisoida. Halutessaan rovaniemeläiset saisivat erittäin kilpailukykyisen joukkueen, mutta siellä on eletty talouden ehdoilla, eikä haettu hetken tuhkimotarinaa.
Kotimainen jalkapallo on ollut otsikoissa harvinaisen paljon ennen kauden alkua. Valitettavasti otsikot ovat olleet varsin negatiivisia. Todellinen vaikutus tulee kuitenkin näkymään vasta kesällä ja silloin kärsijiksi joutuvat kaikki seurat. Tänä keväänä on myös pelattu Suomen Cupia, mutta siitä ei ole kukaan jaksanut tiedottaa. Mielenkiintoinen kesä siis tulossa.
Tässä blogissa on myös tarkoitus julkaista Liigan ja Ykkösen kausiennakot, kun tieto siitä kuka pelaa ja missä pelaa julkaistaan. Edellisiin kilpakysymyksiin ei tullut yhtään oikeata vastausta. Kuusysi-kysymyksen vastaukset olivat aikajärjestyksessä HJK ja MyPa. Toisen kysymyksen vastausta en nyt tähän hätään muista, mutta kaivan sen esiin, jos joku sitä pyytää.
AC Oulu tiputettiin taloudellisin perustein pykälää alemmas Ykköseen. AC Oulu ei saanut toimitettua lisenssikomitealle tarvittavia asiakirjoja määräaikaan mennessä ja sai siitä ainoan oikean ratkaisun. Tämä pisti uuteen uskoon myös Ykkösen ja osittain myös liigan otteluohjelmat. Sama kohtalo saattaa odottaa myös TamUa, sillä lahjontajupakka on saanut osan tamperelaisten yhteistyökumppaneista vetäytymään ja seuran talous on heikossa kunnossa. Eikä kukaan vielä tiedä, missä TamU seuraavan kautensa pelaa. Jos siis edes pelaa.
On hyvä, että lisenssikomitea on vihdoin ruvennut toimimaan siten, ettei rahoitusskandaaleita rupea tippumaan kesäkuussa, mutta päätöksien venyminen koskettaa myös niitä seuroja, jotka ovat noudattaneet määräyksiä ja yrittäneet pitää taloutensa kunnossa. Hyvän esimerkkin talouden tervehdyttämisestä antaa VPS, joka menestyshuumassa 1990-luvun lopussa eli yli varojensa. Tämän jälkeen talous oli kuralla ja seura tippui sarjaporrasta alemmas. Talous laitettiin rauhassa kuntoon ja VPS nousi takaisin kotimaisen jalkapallon pääsarjaan. Samankaltaiset projektit ovat käynnissä tällä hetkellä Valkeakoskella ja Pietarsaaressa.
RoPS taasen sai kokea sen, miltä tuntuu olla pienenä pelinappulana kansainvälisessä rikollisuudessa. RoPSille tämä tosin saattoi tehdä hyvääkin, sillä joukkuetta on ollut pakko suomalaistaa ja omat juniorit ovat saaneet näytön paikkoja. On toki totta, ettei Rovanimen oma pelaajatuotanto ole riittänyt enää vuosiin pitämään kilpailukykyistä joukkuetta, mutta halvat ulkomaalaiset eivät olleet RoPSin kohdalla avain onneen. RoPS on kuitenkin siinä mielessä hyvässä asemassa, että seuralla on kiinteää omaisuutta ja tarvittaessa sitä voidaan realisoida. Halutessaan rovaniemeläiset saisivat erittäin kilpailukykyisen joukkueen, mutta siellä on eletty talouden ehdoilla, eikä haettu hetken tuhkimotarinaa.
Kotimainen jalkapallo on ollut otsikoissa harvinaisen paljon ennen kauden alkua. Valitettavasti otsikot ovat olleet varsin negatiivisia. Todellinen vaikutus tulee kuitenkin näkymään vasta kesällä ja silloin kärsijiksi joutuvat kaikki seurat. Tänä keväänä on myös pelattu Suomen Cupia, mutta siitä ei ole kukaan jaksanut tiedottaa. Mielenkiintoinen kesä siis tulossa.
Tässä blogissa on myös tarkoitus julkaista Liigan ja Ykkösen kausiennakot, kun tieto siitä kuka pelaa ja missä pelaa julkaistaan. Edellisiin kilpakysymyksiin ei tullut yhtään oikeata vastausta. Kuusysi-kysymyksen vastaukset olivat aikajärjestyksessä HJK ja MyPa. Toisen kysymyksen vastausta en nyt tähän hätään muista, mutta kaivan sen esiin, jos joku sitä pyytää.
perjantai 25. helmikuuta 2011
Mennyttä aikaa ei saa takaisin
Löysin siivotessani vanhoja lehtileikkeitä ja kuluneen näköisen Sokoksen muovipussin. Tutkailin pussin sisältöä ja sieltä löytyi vanhoja kausijulkaisuja. Siivous unohtui samantien ja ryhdyin lukemaan niitä läpi. Peräkkäin pussista nousi FC Kuusysin vuosien 1974 ja 1994 kausijulkaisut. Molemmat ovat siis samalla juhlajulkaisuja. Aloitin totta kai vanhemmasta.
Pienenä poikana itselleni tuli hyvin selväksi se, että olen syntynyt ns. "Kyykkä-sukuun". Lahden Pallomiesten ja Kuusysin pöytäliput isovanhempieni kirjahyllyssä olivat aina ihailun kohteena. Pienenä niihin ei saanut koskea. Mutta palaan nyt nostalgiasta kädessäni oleviin julkaisuihin.
Vuoden '74 julkaisu on täynnä mainoksia. Hauskimpana yksityiskohtana samalla sivulla olleet ev.lut.kirkon ja Amer-tupakan mainokset. Pelaajien ja henkilöstön esittelyyn on uhrattu vain yksi aukeama, josta löytyvät vain pelaajien nimet, syntymäajat, ammatit ja pelipaikat (maalivahti, puolustaja, rakentaja ja hyökkääjä). Lisäksi välissä on irrallinen historiikki, jossa lähinnä vain on menneiden vuosien joukkuekuvia. Historiikki on lyhyt ja jäykkä kertomus mitä tapahtui minäkin vuonna. Historiikin lopussa mainitaan kuitenkin jo satavuotisjuhlat vuonna 2034.
Uudemmassa, vuoden 1994 julkaisussa on myös historiikki, tai katsaus historiaan. Vuoteen 1973 teksti noudattelee lähes sanasta sanaan 20 vuoden takaista julkaisua. Siitä eteenpäin teksti muuttuu paljon lennokkaammaksi ja juttua oli vielä rikastettu kuvilla Etelä-Suomen Sanomien etusivuista. Historiakatsauksen loppuun oli vielä lisätty suomalaisittain monipuoliset tilastot. Huomattavaa koko kausijulkaisussa on kuitenkin kaikkien muiden Veikkausliigajoukkueiden pelaajalistat ammatteineen. Nopealla silmäilyllä joka joukkueesta löytyi tuttuja jalkapallovaikuttajia.
Kausijulkaisuiden erona on se, että uudempi julkaisu esittelee myös seuran juniorit. Jokaisesta junnujoukkueesta on joukkuekuva ja pelaajien nimet. Nimilistat vilisevät tuttuja pelaajia.
Luulisi, että Kuusysin paluu miesten sarjoihin herättäisi jotain tunteita. Valitettavasti entisajan hohtoa ei saa enää takaisin, ainakaan itseni kohdalla. Nyt kuopattiin City Stars, joka kuitenkin sentään herätti pientä sympatiaa hyvänä Cup-joukkueena. Ehkä silti käyn katsomassa Kuusysin pelejä, ehkä en.
Otetaan nyt tähänkin loppuun tietokilpailu kysymys. Palkintona futisaiheinen DVD ja vastausaikaa helmikuun loppuun. Vastaukset kommenttiosioon. Ketä vastaan Kuusysi pelasi juhlaottelun 1974 ja ketä vastaan 1994?
Pienenä poikana itselleni tuli hyvin selväksi se, että olen syntynyt ns. "Kyykkä-sukuun". Lahden Pallomiesten ja Kuusysin pöytäliput isovanhempieni kirjahyllyssä olivat aina ihailun kohteena. Pienenä niihin ei saanut koskea. Mutta palaan nyt nostalgiasta kädessäni oleviin julkaisuihin.
Vuoden '74 julkaisu on täynnä mainoksia. Hauskimpana yksityiskohtana samalla sivulla olleet ev.lut.kirkon ja Amer-tupakan mainokset. Pelaajien ja henkilöstön esittelyyn on uhrattu vain yksi aukeama, josta löytyvät vain pelaajien nimet, syntymäajat, ammatit ja pelipaikat (maalivahti, puolustaja, rakentaja ja hyökkääjä). Lisäksi välissä on irrallinen historiikki, jossa lähinnä vain on menneiden vuosien joukkuekuvia. Historiikki on lyhyt ja jäykkä kertomus mitä tapahtui minäkin vuonna. Historiikin lopussa mainitaan kuitenkin jo satavuotisjuhlat vuonna 2034.
Uudemmassa, vuoden 1994 julkaisussa on myös historiikki, tai katsaus historiaan. Vuoteen 1973 teksti noudattelee lähes sanasta sanaan 20 vuoden takaista julkaisua. Siitä eteenpäin teksti muuttuu paljon lennokkaammaksi ja juttua oli vielä rikastettu kuvilla Etelä-Suomen Sanomien etusivuista. Historiakatsauksen loppuun oli vielä lisätty suomalaisittain monipuoliset tilastot. Huomattavaa koko kausijulkaisussa on kuitenkin kaikkien muiden Veikkausliigajoukkueiden pelaajalistat ammatteineen. Nopealla silmäilyllä joka joukkueesta löytyi tuttuja jalkapallovaikuttajia.
Kausijulkaisuiden erona on se, että uudempi julkaisu esittelee myös seuran juniorit. Jokaisesta junnujoukkueesta on joukkuekuva ja pelaajien nimet. Nimilistat vilisevät tuttuja pelaajia.
Luulisi, että Kuusysin paluu miesten sarjoihin herättäisi jotain tunteita. Valitettavasti entisajan hohtoa ei saa enää takaisin, ainakaan itseni kohdalla. Nyt kuopattiin City Stars, joka kuitenkin sentään herätti pientä sympatiaa hyvänä Cup-joukkueena. Ehkä silti käyn katsomassa Kuusysin pelejä, ehkä en.
Otetaan nyt tähänkin loppuun tietokilpailu kysymys. Palkintona futisaiheinen DVD ja vastausaikaa helmikuun loppuun. Vastaukset kommenttiosioon. Ketä vastaan Kuusysi pelasi juhlaottelun 1974 ja ketä vastaan 1994?
maanantai 21. helmikuuta 2011
Missä meni vikaan?
Suomessa jalkapalloa on tutkittu hyvin vähän kulttuurisena ja sosiaalisena ilmiönä. Jalkapallon historian kirjoitus on harvemmin ankkuroitu ympäröivään yhteiskuntaan tai sen muutoksiin. Historioille on ollut olennaista vain kirjata vuosi vuodelta urheilullinen menestys (paitsi Palloliitto ei tee tätäkään kunnolla). Jalkapallotutkimus on keskittynyt lähinnä harrastukseen ja taktiseen analysointiin.
Voidaan kuitenkin sanoa, että kehitystä ja muutosta on tapahtunut. Luin isoisältäni saatua Kuningas Jalkapalloa (1947) ja jo siinä puhuttiin, kuinka Palloliiton tulisi julkaista teos jalkapallon historiasta Suomessa. Pitkään odotettu julkaisu näki päivän valon ja saattoi historian yksien kansien väliin liiton juhlavuonna 2007. Valitettavasti teos on vain pintariipaisu aiheesta eikä pureudu pintaa syvemmälle. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi tehdasurheilusta voisi antaa Hannu Itkosen Varkautta käsittelevä Kenttien Kutsu (1996) tai lähes pelkästään jalkapalloa Valkeakoskella käsittelevä Kaj Raskion pro Gradu -työ Tulolähteen tulee pulputa kirkkaana (2003).
Sama ongelma toistuu myös toimittajilla. Useilla urheilutoimittajilla löytyy yksi, kaksi leipälajia, mutta he joutuvat kirjoittamaan kaikesta ympärillä tapahtuvasta, pureutumatta pintaa syvemmälle yhdessäkään lajissa. Lisäksi urheilutoimittajien perinteinen ja historiallinen ote urheilutapahtumista estää kaavoista poikkeamisen. On kuitenkin ihailtavaa nähdä uuden sukupolven esiinmarssia. Kiistelty Tuomas Virkkunen on näyttänyt toimittajille uudenlaisen lähestymistavan jalkapalloon. Hän tekee taustatyöt kiitettävästi ja sijoittaa selostuksensa ympäröivään maailmaan ja yhteisöön. Lisäksi Suomessa on ongelmana se, että piirit ovat liian pienet. Kukaan ei uskalla kritisoida, koska sana kiirii nopeasti. Kritiikki kuitenkin usein auttaa parantamaan suoritustasoa niin kentällä kuin näppäimistön äärellä.
Suurin ongelma kuitenkin on seurojen välinpitämätön asenne omaan historiaansa kohtaan. Historiikit ja historiateokset ovat usein vasemmalla kädellä hutaistuja, tiedoiltaan puutteellisia ja nöyristeleviä. Sukupolvenvaihdos sekä seuratoimijoissa että kirjoittajissa tuo toivottavasti muutoksen tähän asiaan ja näemme laadukkaita lehtikirjoituksia, historiikkejä ja tutkimuksia kuningaslajista.
Loppuun vielä pieni tietokilpailukysymys, josta nopeimmalle oikein vastanneelle luvassa yllätyspalkinto. Vastaukset toivon kommenttiosioon. Mitkä mainokset löytyivät vuoden 1995 FC Kuusysin pääsylipusta TPS:a vastaan 2.7.1995 pelatussa ottelussa? Todettakoon vielä, että TPS voitti ottelun 1-0. Kilpailuaika päättyy 28.2.2011 kello 23:59
Voidaan kuitenkin sanoa, että kehitystä ja muutosta on tapahtunut. Luin isoisältäni saatua Kuningas Jalkapalloa (1947) ja jo siinä puhuttiin, kuinka Palloliiton tulisi julkaista teos jalkapallon historiasta Suomessa. Pitkään odotettu julkaisu näki päivän valon ja saattoi historian yksien kansien väliin liiton juhlavuonna 2007. Valitettavasti teos on vain pintariipaisu aiheesta eikä pureudu pintaa syvemmälle. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi tehdasurheilusta voisi antaa Hannu Itkosen Varkautta käsittelevä Kenttien Kutsu (1996) tai lähes pelkästään jalkapalloa Valkeakoskella käsittelevä Kaj Raskion pro Gradu -työ Tulolähteen tulee pulputa kirkkaana (2003).
Sama ongelma toistuu myös toimittajilla. Useilla urheilutoimittajilla löytyy yksi, kaksi leipälajia, mutta he joutuvat kirjoittamaan kaikesta ympärillä tapahtuvasta, pureutumatta pintaa syvemmälle yhdessäkään lajissa. Lisäksi urheilutoimittajien perinteinen ja historiallinen ote urheilutapahtumista estää kaavoista poikkeamisen. On kuitenkin ihailtavaa nähdä uuden sukupolven esiinmarssia. Kiistelty Tuomas Virkkunen on näyttänyt toimittajille uudenlaisen lähestymistavan jalkapalloon. Hän tekee taustatyöt kiitettävästi ja sijoittaa selostuksensa ympäröivään maailmaan ja yhteisöön. Lisäksi Suomessa on ongelmana se, että piirit ovat liian pienet. Kukaan ei uskalla kritisoida, koska sana kiirii nopeasti. Kritiikki kuitenkin usein auttaa parantamaan suoritustasoa niin kentällä kuin näppäimistön äärellä.
Suurin ongelma kuitenkin on seurojen välinpitämätön asenne omaan historiaansa kohtaan. Historiikit ja historiateokset ovat usein vasemmalla kädellä hutaistuja, tiedoiltaan puutteellisia ja nöyristeleviä. Sukupolvenvaihdos sekä seuratoimijoissa että kirjoittajissa tuo toivottavasti muutoksen tähän asiaan ja näemme laadukkaita lehtikirjoituksia, historiikkejä ja tutkimuksia kuningaslajista.
Loppuun vielä pieni tietokilpailukysymys, josta nopeimmalle oikein vastanneelle luvassa yllätyspalkinto. Vastaukset toivon kommenttiosioon. Mitkä mainokset löytyivät vuoden 1995 FC Kuusysin pääsylipusta TPS:a vastaan 2.7.1995 pelatussa ottelussa? Todettakoon vielä, että TPS voitti ottelun 1-0. Kilpailuaika päättyy 28.2.2011 kello 23:59
tiistai 1. helmikuuta 2011
Minne menet Suomen Cup?
Jalkapallon Suomen Cup on ollut muutosten kourissa viimeiset pari vuotta. Ensin cupista poistettiin juniori- ja ikämiesjoukkueet ja finaalipäivää aikaistettiin. Nyt cupin aloitus on siirretty tammikuulle. Kauden 2012 cup alkaa näillä näkymin syksyllä 2011. Ketä tämä uudistus palvelee?
Se ei palvele yleisöä, ei joukkueita (liigajoukkueita lukuunottamatta), eikä todellakaan cupin arvostusta. Ainoa, ketä uudistus palvelee on Palloliiton henkilökunta, joka saa vuosi vuodelta vähemmän joukkueita osallistumaan cupiin. Idea kilpailun aloittamisesta tammikuussa on hyvä, mutta olosuhteet eivät sitä vielä mahdollista moneen vuoteen. Jos taas cup aloitetaan edellisenä syksynä tulisi nämä kierrokset muuttaa ehdottomasti karsinnaksi. Ongelmana tässä on joukkueiden hajoaminen aina kauden loputtua.
Kilpailun arvoa saattaisi nostaa myös kakkos-, kolmos- ja nelosjoukkueiden tiputtaminen cupista. Näille joukkueille piiricupit olisivat se oikea paikka kokea cuphuumaa. Kuten myös junnujoukkueille. Näin karsintaa ei tarvitsisi tehdä edellisenä syksynä ja cupin voisi aloittaa huhtikuussa, jolloin kentät ja joukkueet olisivat kunnossa. Finaali huipentaisi kauden marraskuussa, jolloin samana viikonloppuna pelattaisiin myös junnujen, naisten ja piirien finaalit.
Cupia tulisi myös markkinoida enemmän. Palloliiton sivuilta on äärimmäisen hankala löytää tietoa Suomen toiseksi tärkeimmästä kilpailusta. Kyseessä on kuitenkin kilpailu, joka tavoittaa suurimman osan suomalaisista seuroista ja niiden henkilöstöstä. Cupviikonloppuna voisi Palloliitto järjestää myös seminaareja ja koulutuksia.
Lisäksi palkintorahojen nostaminen lisäisi seurojen kiinnostusta. Esimerkiksi kolmannelle kierrokselle pääsy toisi ilmottautumismaksun takaisin ja neljäs kierros tuplaisi rahamäärän. Nykyisessä mallissa, jossa vain voittaja ja kakkonen saavat suolarahoja, ei palvele kuin muutamaa seuraa huipulla. Rahoitus järjestyisi nostamalla osallistumismaksuja, joka alasarjajoukkueille on tällä hetkellä naurettavan pieni. Samalla se karsisi huumoriporukoita pois tai pakottaisi nämäkin ottamaan kilpailun vakavasti.
Myös cupin tilastointia voisi parantaa. Muutamana vuonna on saatu jo nettiin maalintekijät, mutta mikä estäisi kaikkien kokoonpanojen ja pöytäkirjamerkintöjen saamista koko kansan nähtäville. On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan tilastot lisäävät mielenkiintoa seurata urheilua. Miksi siis sulkea tämä mahdollisuus pois?
Kuitenkin tämän vuoden cup on ollut farssi. Otteluita pelataan jäisillä tekonurmilla, aamuvarhaisella, jolloin joukkueet eivät kerkeä edes lämmittelemään ja sovelletuilla säännöillä. Jalkapallo on peli joka kestää 90 minuuttia. Mutta mikäli Palloliittoa ei kiinnosta ottaa huomioon jalkapalloväen toiveita, pitäkää tunkkinne!
Se ei palvele yleisöä, ei joukkueita (liigajoukkueita lukuunottamatta), eikä todellakaan cupin arvostusta. Ainoa, ketä uudistus palvelee on Palloliiton henkilökunta, joka saa vuosi vuodelta vähemmän joukkueita osallistumaan cupiin. Idea kilpailun aloittamisesta tammikuussa on hyvä, mutta olosuhteet eivät sitä vielä mahdollista moneen vuoteen. Jos taas cup aloitetaan edellisenä syksynä tulisi nämä kierrokset muuttaa ehdottomasti karsinnaksi. Ongelmana tässä on joukkueiden hajoaminen aina kauden loputtua.
Kilpailun arvoa saattaisi nostaa myös kakkos-, kolmos- ja nelosjoukkueiden tiputtaminen cupista. Näille joukkueille piiricupit olisivat se oikea paikka kokea cuphuumaa. Kuten myös junnujoukkueille. Näin karsintaa ei tarvitsisi tehdä edellisenä syksynä ja cupin voisi aloittaa huhtikuussa, jolloin kentät ja joukkueet olisivat kunnossa. Finaali huipentaisi kauden marraskuussa, jolloin samana viikonloppuna pelattaisiin myös junnujen, naisten ja piirien finaalit.
Cupia tulisi myös markkinoida enemmän. Palloliiton sivuilta on äärimmäisen hankala löytää tietoa Suomen toiseksi tärkeimmästä kilpailusta. Kyseessä on kuitenkin kilpailu, joka tavoittaa suurimman osan suomalaisista seuroista ja niiden henkilöstöstä. Cupviikonloppuna voisi Palloliitto järjestää myös seminaareja ja koulutuksia.
Lisäksi palkintorahojen nostaminen lisäisi seurojen kiinnostusta. Esimerkiksi kolmannelle kierrokselle pääsy toisi ilmottautumismaksun takaisin ja neljäs kierros tuplaisi rahamäärän. Nykyisessä mallissa, jossa vain voittaja ja kakkonen saavat suolarahoja, ei palvele kuin muutamaa seuraa huipulla. Rahoitus järjestyisi nostamalla osallistumismaksuja, joka alasarjajoukkueille on tällä hetkellä naurettavan pieni. Samalla se karsisi huumoriporukoita pois tai pakottaisi nämäkin ottamaan kilpailun vakavasti.
Myös cupin tilastointia voisi parantaa. Muutamana vuonna on saatu jo nettiin maalintekijät, mutta mikä estäisi kaikkien kokoonpanojen ja pöytäkirjamerkintöjen saamista koko kansan nähtäville. On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan tilastot lisäävät mielenkiintoa seurata urheilua. Miksi siis sulkea tämä mahdollisuus pois?
Kuitenkin tämän vuoden cup on ollut farssi. Otteluita pelataan jäisillä tekonurmilla, aamuvarhaisella, jolloin joukkueet eivät kerkeä edes lämmittelemään ja sovelletuilla säännöillä. Jalkapallo on peli joka kestää 90 minuuttia. Mutta mikäli Palloliittoa ei kiinnosta ottaa huomioon jalkapalloväen toiveita, pitäkää tunkkinne!
maanantai 31. tammikuuta 2011
Sankarista petturiksi
Berat Sadik. Berat Sadik kohosi Lahdessa kannattajien suosikiksi ja nyt hän lähti pelaamaan Lahden veriviholliseen HJK:hon. Klubiin siirtyminen jos joku on anteeksiantamatonta. Kysykää vaikka Ville Taulolta.
Lahtelainen Helsinki-viha on vanhempaa perua kuin yksikään jalkapalloseura tässä maassa. Helsingin porvarit saivat siirrettyä kertaalleen markkinat pois Lahdesta 1700-luvulla. 1878 Lahti sai markkinansa takaisin ja nämä markkinat keräsivät helsinkiläisiä tappelemaan Lahteen. Tänä päivänä juurikin urheiluseurat symboloivat kaupunkeja ja Klubi mielletään osaksi isoa ja pahaa Helsinkiä.
3.1. Tatu Airo arvosteli Vaihtopenkki-blogissaan FC Lahden kannattajia Mikko Hauhian, joka siis siirtyi takavuosina Lahdesta Klubiin, siirron aiheuttamasta vastustuksesta. Jalkapalloon kuuluu ympäri maailmaa konstruoidut vihollisuudet. Ne luovat peliin suolan. Moni lahtelainen haluaa todennäköisesti katsoa mieluummin FC Lahdessa sellaisia pelaajia, jotka ovat sitoutuneita pelaamaan Lahdessa ja jakamaan yhteisön arvot. Tietenkään kannattajat eivät edusta koko FC Lahden ympärilleen luomaa yhteisöä, mutta kannattajien mielipidettä ei tule unohtaa, koska he ovat osa maksavaa yleisöä.
Tatu Airon on ilmeisesti vaikea ymmärtää jalkapallon ympärillä pyöriviä tunteita. Mitä muuta kannattaja tarvitsee kuin kotiseuturakkautta ja uskollisuutta? Eikö siis kannattajilla ole yhteisön jäseninä oikeus vaatia tätä myös muilta? Jari Litmanen ja Rafael, jotka Airo nostaa esimerkeiksi Klubista Lahteen siirtyneiksi pelaajiksi, ovat osoittaneet olevansa lahtelaisia, eivätkä ole siirtyneet FC Lahdesta Klubiin. Huomaatko eron?
Berat Sadik, Tuomas Haapala, Ville Taulo ja Mikko Hauhia. Te olette näyttäneet kerran FC Lahdelle persettä, ettekä ole enää tervetulleita Lahteen.
Lahtelainen Helsinki-viha on vanhempaa perua kuin yksikään jalkapalloseura tässä maassa. Helsingin porvarit saivat siirrettyä kertaalleen markkinat pois Lahdesta 1700-luvulla. 1878 Lahti sai markkinansa takaisin ja nämä markkinat keräsivät helsinkiläisiä tappelemaan Lahteen. Tänä päivänä juurikin urheiluseurat symboloivat kaupunkeja ja Klubi mielletään osaksi isoa ja pahaa Helsinkiä.
3.1. Tatu Airo arvosteli Vaihtopenkki-blogissaan FC Lahden kannattajia Mikko Hauhian, joka siis siirtyi takavuosina Lahdesta Klubiin, siirron aiheuttamasta vastustuksesta. Jalkapalloon kuuluu ympäri maailmaa konstruoidut vihollisuudet. Ne luovat peliin suolan. Moni lahtelainen haluaa todennäköisesti katsoa mieluummin FC Lahdessa sellaisia pelaajia, jotka ovat sitoutuneita pelaamaan Lahdessa ja jakamaan yhteisön arvot. Tietenkään kannattajat eivät edusta koko FC Lahden ympärilleen luomaa yhteisöä, mutta kannattajien mielipidettä ei tule unohtaa, koska he ovat osa maksavaa yleisöä.
Tatu Airon on ilmeisesti vaikea ymmärtää jalkapallon ympärillä pyöriviä tunteita. Mitä muuta kannattaja tarvitsee kuin kotiseuturakkautta ja uskollisuutta? Eikö siis kannattajilla ole yhteisön jäseninä oikeus vaatia tätä myös muilta? Jari Litmanen ja Rafael, jotka Airo nostaa esimerkeiksi Klubista Lahteen siirtyneiksi pelaajiksi, ovat osoittaneet olevansa lahtelaisia, eivätkä ole siirtyneet FC Lahdesta Klubiin. Huomaatko eron?
Berat Sadik, Tuomas Haapala, Ville Taulo ja Mikko Hauhia. Te olette näyttäneet kerran FC Lahdelle persettä, ettekä ole enää tervetulleita Lahteen.
Jalkapallo on yhteinen kieli
Jos pitäisi mainita hienoin hetki jalkapallon parissa, moni kaivaisi esiin suosikkijoukkueensa voittoja tai omia voittoja. Itselleni kuitenkin hienoin hetki ja muisto jalkapallosta oli vuonna 2006 tehty matka Venäjälle. Siellä kävimme paikallisessa ongelmanuorten koulussa, jossa oli kehitysvammaisten ja alkoholistivanhempien lapsien lisäksi muita normaaliin koulutyöskentelyyn kykenemättömiä lapsia. Kun lapset pääsivät välitunnille ja tulkki hävisi, ei meillä löytynyt enää yhteistä kieltä. Sitten joku kaivoi esille jalkapallon. Jalkapallo oli meidän yhteinen kieli ja ilo. Lapsien ja meidän silmistä paistoi suuri innostuneisuus ja olimme yhtä suurta perhettä.
On sanottu, että ihmisiä yhdistää kaksi asiaa: musiikki ja jalkapallo. Tuona toukokuisena päivänä yhdistävä tekijä oli jalkapallo. Myös muualla reissatessani olen huomannut, että puhe kääntyy usein tuohon mystiseen pallopeliin.
Vaikka suomalaiset harvemmin puhuvat tuntemattomille ihmisille junissa tai linja-autoissa, on urheilusta puhuminen hyvä keskustelun avaus, aivan kuten sää. Parhaan keskustelun tuntemattoman ihmisen kanssa jalkapallosta olen käynyt junassa välillä Lappeenranta-Lahti. Lappeenrannasta matkaan hypännyt mieshenkilö alkoi kertoa elämäntarinaansa ja sitä kuinka jalkapallo on ollut hänen elämässään koossa pitävä voima. Junnuaikoina hänellä ei ollut muita yhteisöjä kuin oma junnujoukkueensa ja siksi hän oli ruvennut ensin valmentamaan junnuja, jonka jälkeen hän toimi erityisnuorten parissa. Hän kertoi kuinka muuten säännöistä piittaamattomat nuoret kuuntelivat ja arvostivat ehkä ensimmäistä kertaa elämässään sääntöjä ja toisiaan. Jalkapallo oli tuonut myös näille nuorille itseluottamusta ja onnistumisen tunteita.
Jalkapallon suola onkin siis se, että ympäristö, tarkoitus ja pelaajat muuttuvat, mutta laji pysyy samana. Tarvitaan pallo ja pelaaja. Jalkapallo on universaali kieli, joka yhdistää miljardeja ihmisiä. Se nostaa tunteita ja luo yhteisöjä. Jalkapallo luo esikuvia, joihin kuka tahansa voi samaistua. Ja kaikki tämä vain yhdestä pyöreästä esineestä.
On sanottu, että ihmisiä yhdistää kaksi asiaa: musiikki ja jalkapallo. Tuona toukokuisena päivänä yhdistävä tekijä oli jalkapallo. Myös muualla reissatessani olen huomannut, että puhe kääntyy usein tuohon mystiseen pallopeliin.
Vaikka suomalaiset harvemmin puhuvat tuntemattomille ihmisille junissa tai linja-autoissa, on urheilusta puhuminen hyvä keskustelun avaus, aivan kuten sää. Parhaan keskustelun tuntemattoman ihmisen kanssa jalkapallosta olen käynyt junassa välillä Lappeenranta-Lahti. Lappeenrannasta matkaan hypännyt mieshenkilö alkoi kertoa elämäntarinaansa ja sitä kuinka jalkapallo on ollut hänen elämässään koossa pitävä voima. Junnuaikoina hänellä ei ollut muita yhteisöjä kuin oma junnujoukkueensa ja siksi hän oli ruvennut ensin valmentamaan junnuja, jonka jälkeen hän toimi erityisnuorten parissa. Hän kertoi kuinka muuten säännöistä piittaamattomat nuoret kuuntelivat ja arvostivat ehkä ensimmäistä kertaa elämässään sääntöjä ja toisiaan. Jalkapallo oli tuonut myös näille nuorille itseluottamusta ja onnistumisen tunteita.
Jalkapallon suola onkin siis se, että ympäristö, tarkoitus ja pelaajat muuttuvat, mutta laji pysyy samana. Tarvitaan pallo ja pelaaja. Jalkapallo on universaali kieli, joka yhdistää miljardeja ihmisiä. Se nostaa tunteita ja luo yhteisöjä. Jalkapallo luo esikuvia, joihin kuka tahansa voi samaistua. Ja kaikki tämä vain yhdestä pyöreästä esineestä.
tiistai 25. tammikuuta 2011
Tunteet antavat jalkapallolle sen värikkyyden, jota ilman ei yksikään ottelu saa olla
Suomalaisen katsomokulttuurin vertaaminen muihin maihin tuntuu olevan nykyään median ja anglofiilien elämäntehtävä. Tämä vertailu on täysin turhaa, koska Suomessa on suomalainen kulttuuri ja muissa maissa omat kulttuurit. Asia ei kuitenkaan ole mustavalkoinen. Elämme globaalissa maailmassa ja jalkapallo on universaali laji. Tällöin uudet tuulet puhaltavat myös periferioille ja muokkautuvat osaksi alkuperäistä kulttuuria.
Suomen katsomoissa on nähty vuosien saatossa monenlaisia ilmiöitä aina cupjuna-huumasta muutaman katsojan sateessa seisoskeluun. Tässä kulttuurikeskustelussa on lähes aina unohdettu, että jalkapalloseuralla on myös muita kannattajia kuin viime aikoina yleistyneitten kannattajaryhmien jäsenet. Myös kannattajaryhmien välistä vertailua keskenään on turha nostaa jalustalle, sillä jokainen ryhmä toimii eri lähtökohdista. Suomesta löytyy niin rekisteröityjä yhdistyksiä kuin rekisteröimättömiä organisoituja ryhmiä.
Suomen Maajoukkueen Kannattajat (SMJK) on saanut useana vuotena tunnustusta niin kotona kuin vieraskentillä. Pohjoiskaarre on noussut Suomen suurimmaksi kannattajakatsomoksi vauhdilla. Vertailu ja perustelu tälle erinomaisuudelle on haettu kotimaisesta seurajalkapallosta. Vertailussa kuitenkin unohdetaan maaotteluiden juhlaluonne. Maajoukkueen kannattajat ovat pikemminkin elämysmatkalaisia, joita maajoukkueen seuraaminen ja tunnelma kiinnostaa vain maaottelupäivinä. Näkisinkin SMJK:n jäsenet faneina, jotka kuluttavat popkulttuurin tuotetta siinä missä musiikista kiinnostunut ihminen kuluttaa kerran kesässä festareilla. Todellinen kannatus ja sitoutuminen luodaan kotimaisissa sarjoissa, koska tapahtumien ja kontaktien määrä on suurempi.
Seurajoukkueiden kannattajaryhmät ovat kooltaan pieniä ja kohtalaisen homogeenisiä. Näen tämän suurimmaksi syyksi sitoutumisen asteeseen. Silti pienen ja homogeenisen ryhmänkin sisään muodostuu sisäisiä ryhmiä, joiden välille hierarkia. Löyhät hierarkiat ovat havaittavissa mistä tahansa kannattajaryhmästä. Homogeenisyys ei ole syynä ryhmien pienuuteen vaan syyt löytynevät muualta.
Suurimpana ongelmana Suomessa on seurakulttuurin puute. Suurissa asutuskeskuksissa on enää vähän yleisseuroja. Yleisseurat antavat aivan erilaisen tartuntapinnan verrattuna erikoisseuroihin. Tästä syystä useat jalkapalloihmiset näkevät jääkiekon vastustajana eikä niinkään mahdollisuutena. Tekemällä yhteistyötä voi olla mahdollisuus oppia ja kehittyä.
Toisena ongelmana on suomalaisten kenttien olosuhteet. Kentät ovat lentokenttämaisia ja suuremmankin yleisön tunteenilmaisut karkaavat luomatta tunnelmaa. Seurauksena on otteluiden jääminen "vain" jalkapalloksi.
Kolmanneksi nostaisin esiin suomalaisten jalkapallotoimijoiden ja turvallisuushenkilöstön tietotaidon puutteen. Ääneenkannattajat tai muilla tavoin tunteensa ilmaisevat leimataan häiriötä aiheuttaviksi. Kynnys ilmaista tunteita nousee, vaikka tunteiden ilmaisu pelin luonteeseen kuuluukin. Esimerkiksi teoksessa Kuningas Jalkapallo(1947) tuomari ja toimittaja Yrjö Tuhkunen kirjoittaa siitä, kuinka yleisöllä on oikeus kimpaantua, koska se kuuluu ottelun kehyksiin, yleisö on maksanut pääsylipuistaan ja tunteet antavat jalkapallolle sen värikkyyden, jota ilman ei yksikään ottelu saa olla.
Kaiken kaikkiaan futis on parasta paikan päällä ja sitä pelataan Suomessa ympäri vuoden.
Suomen katsomoissa on nähty vuosien saatossa monenlaisia ilmiöitä aina cupjuna-huumasta muutaman katsojan sateessa seisoskeluun. Tässä kulttuurikeskustelussa on lähes aina unohdettu, että jalkapalloseuralla on myös muita kannattajia kuin viime aikoina yleistyneitten kannattajaryhmien jäsenet. Myös kannattajaryhmien välistä vertailua keskenään on turha nostaa jalustalle, sillä jokainen ryhmä toimii eri lähtökohdista. Suomesta löytyy niin rekisteröityjä yhdistyksiä kuin rekisteröimättömiä organisoituja ryhmiä.
Suomen Maajoukkueen Kannattajat (SMJK) on saanut useana vuotena tunnustusta niin kotona kuin vieraskentillä. Pohjoiskaarre on noussut Suomen suurimmaksi kannattajakatsomoksi vauhdilla. Vertailu ja perustelu tälle erinomaisuudelle on haettu kotimaisesta seurajalkapallosta. Vertailussa kuitenkin unohdetaan maaotteluiden juhlaluonne. Maajoukkueen kannattajat ovat pikemminkin elämysmatkalaisia, joita maajoukkueen seuraaminen ja tunnelma kiinnostaa vain maaottelupäivinä. Näkisinkin SMJK:n jäsenet faneina, jotka kuluttavat popkulttuurin tuotetta siinä missä musiikista kiinnostunut ihminen kuluttaa kerran kesässä festareilla. Todellinen kannatus ja sitoutuminen luodaan kotimaisissa sarjoissa, koska tapahtumien ja kontaktien määrä on suurempi.
Seurajoukkueiden kannattajaryhmät ovat kooltaan pieniä ja kohtalaisen homogeenisiä. Näen tämän suurimmaksi syyksi sitoutumisen asteeseen. Silti pienen ja homogeenisen ryhmänkin sisään muodostuu sisäisiä ryhmiä, joiden välille hierarkia. Löyhät hierarkiat ovat havaittavissa mistä tahansa kannattajaryhmästä. Homogeenisyys ei ole syynä ryhmien pienuuteen vaan syyt löytynevät muualta.
Suurimpana ongelmana Suomessa on seurakulttuurin puute. Suurissa asutuskeskuksissa on enää vähän yleisseuroja. Yleisseurat antavat aivan erilaisen tartuntapinnan verrattuna erikoisseuroihin. Tästä syystä useat jalkapalloihmiset näkevät jääkiekon vastustajana eikä niinkään mahdollisuutena. Tekemällä yhteistyötä voi olla mahdollisuus oppia ja kehittyä.
Toisena ongelmana on suomalaisten kenttien olosuhteet. Kentät ovat lentokenttämaisia ja suuremmankin yleisön tunteenilmaisut karkaavat luomatta tunnelmaa. Seurauksena on otteluiden jääminen "vain" jalkapalloksi.
Kolmanneksi nostaisin esiin suomalaisten jalkapallotoimijoiden ja turvallisuushenkilöstön tietotaidon puutteen. Ääneenkannattajat tai muilla tavoin tunteensa ilmaisevat leimataan häiriötä aiheuttaviksi. Kynnys ilmaista tunteita nousee, vaikka tunteiden ilmaisu pelin luonteeseen kuuluukin. Esimerkiksi teoksessa Kuningas Jalkapallo(1947) tuomari ja toimittaja Yrjö Tuhkunen kirjoittaa siitä, kuinka yleisöllä on oikeus kimpaantua, koska se kuuluu ottelun kehyksiin, yleisö on maksanut pääsylipuistaan ja tunteet antavat jalkapallolle sen värikkyyden, jota ilman ei yksikään ottelu saa olla.
Kaiken kaikkiaan futis on parasta paikan päällä ja sitä pelataan Suomessa ympäri vuoden.
maanantai 24. tammikuuta 2011
Kohti Lahti Cupia
Lahti Cup 2011 (nykyisin kaiketi Uusi Lahti Cup) on itselleni järjestyksessään 23. Se on muodostunut itselleni perinteeksi, josta en halua, enkä osaa olla pois. Minulle se on aloitus uuteen vuoteen ja uuteen kauteen. Paluu Suurhallin tuoksuun ja tunnelmaan, lämpöön ja kylmyyteen.
Ensimmäisen Lahti Cup viikonloppuni koin vain noin kolmen viikon ikäisenä. Muistikuvia siitä yllättäen ei ole, mutta mukana ollaan oltu. Tämän jälkeen olen istunut katsomossa joka vuosi isäni, äitini, isoisäni tai kavereitteni seurassa. Ensimmäiset todelliset muistikuvat ovat vuodelta 1994, jolloin olin noin kuusivuotias. Olin oppinut lukemaan ja kirjoittamaan ja innostunut tilastoista. Kirjasin violetilla tussilla käsiohjelmaan kaikki maalit, kortit, vaihdot ja kaikki muut asiat, joita tuon ikäinen voi pitää tärkeinä. Valitettavasti aivan varhaisimmat tilastot ovat kadonneet.
Tilastointi jatkui vuoteen 1997. Tämän vuoden tilastot ovat osittain säilyneet ja jos ne pitävät paikkaansa voidaan sanoa, että itselläni on tieto siitä, kuka on saanut FC Lahden ensimmäisen keltaisen kortin Lahti Cupissa. Mainintana vielä, että kyseisessä turnauksessa on jaettu kortti myös sellaiselle legendalle kuin Steven Polack.
Seuraavat vuodet menivät katsomossa aina samalla paikalla ja kaikki pelit alusta loppuun seuraten. Seuraava jakamisen arvoinen tarina nousee muistin syövereistä vuodelta 2005. Erään ottelun puoliajalla nousin jaloittelemaan ja käänsin selkäni kohti kenttää. Taustalta kuului jotain huutoa ruotsiksi, josta en ymmärtänyt sanaakaan ja kuin varkain pallo kolahti päähäni. Ilmeisesti tuo IFK Mariehamnin pelaaja yritti vielä pyytää anteeksi, mutta kielimuuri esti tämän. Ainakin tapaukselle naurettiin.
Nykyään Lahti Cupista on muodostunut loistava paikka tavata kavereita, niitä kavereita joiden kanssa on eniten vietetty aikaa, mutta jotka ovat opiskelujen ja muitten syitten takia karanneet maailmalle. Lahti Cupissa yhdistyy loistavasti ystävien jälleennäkemiset, isoisän otteluun tuominen (sillä ennen se meni toisin päin ja nyt saan kiittää siitä tuomalla hänet Lahti Cupiin), ja jalkapallo. Mitä muuta voi ihminen enää toivoa? Tuo viikonloppu on saanut minut matkustamaan satoja ja taas satoja kilometrejä ja toivottavasti tämä perinne saa jatkua myös tulevaisuudessa. Siinä on jalkapallon romantiikkaa. Eli Suurhallissa nähdään 28.-30.1.2011.
Loppuun vielä lukijakilpa: Kuka oli FC Lahden ensimmäinen Lahti Cupissa varoituksen saanut pelaaja? Vastausaika loppuu 28.1.2011 klo 14:00 ja ensimmäisenä oikein vastanneelle on luvassa palkinnoksi keräilyharvinaisuus.
Ensimmäisen Lahti Cup viikonloppuni koin vain noin kolmen viikon ikäisenä. Muistikuvia siitä yllättäen ei ole, mutta mukana ollaan oltu. Tämän jälkeen olen istunut katsomossa joka vuosi isäni, äitini, isoisäni tai kavereitteni seurassa. Ensimmäiset todelliset muistikuvat ovat vuodelta 1994, jolloin olin noin kuusivuotias. Olin oppinut lukemaan ja kirjoittamaan ja innostunut tilastoista. Kirjasin violetilla tussilla käsiohjelmaan kaikki maalit, kortit, vaihdot ja kaikki muut asiat, joita tuon ikäinen voi pitää tärkeinä. Valitettavasti aivan varhaisimmat tilastot ovat kadonneet.
Tilastointi jatkui vuoteen 1997. Tämän vuoden tilastot ovat osittain säilyneet ja jos ne pitävät paikkaansa voidaan sanoa, että itselläni on tieto siitä, kuka on saanut FC Lahden ensimmäisen keltaisen kortin Lahti Cupissa. Mainintana vielä, että kyseisessä turnauksessa on jaettu kortti myös sellaiselle legendalle kuin Steven Polack.
Seuraavat vuodet menivät katsomossa aina samalla paikalla ja kaikki pelit alusta loppuun seuraten. Seuraava jakamisen arvoinen tarina nousee muistin syövereistä vuodelta 2005. Erään ottelun puoliajalla nousin jaloittelemaan ja käänsin selkäni kohti kenttää. Taustalta kuului jotain huutoa ruotsiksi, josta en ymmärtänyt sanaakaan ja kuin varkain pallo kolahti päähäni. Ilmeisesti tuo IFK Mariehamnin pelaaja yritti vielä pyytää anteeksi, mutta kielimuuri esti tämän. Ainakin tapaukselle naurettiin.
Nykyään Lahti Cupista on muodostunut loistava paikka tavata kavereita, niitä kavereita joiden kanssa on eniten vietetty aikaa, mutta jotka ovat opiskelujen ja muitten syitten takia karanneet maailmalle. Lahti Cupissa yhdistyy loistavasti ystävien jälleennäkemiset, isoisän otteluun tuominen (sillä ennen se meni toisin päin ja nyt saan kiittää siitä tuomalla hänet Lahti Cupiin), ja jalkapallo. Mitä muuta voi ihminen enää toivoa? Tuo viikonloppu on saanut minut matkustamaan satoja ja taas satoja kilometrejä ja toivottavasti tämä perinne saa jatkua myös tulevaisuudessa. Siinä on jalkapallon romantiikkaa. Eli Suurhallissa nähdään 28.-30.1.2011.
Loppuun vielä lukijakilpa: Kuka oli FC Lahden ensimmäinen Lahti Cupissa varoituksen saanut pelaaja? Vastausaika loppuu 28.1.2011 klo 14:00 ja ensimmäisenä oikein vastanneelle on luvassa palkinnoksi keräilyharvinaisuus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)