Löysin siivotessani vanhoja lehtileikkeitä ja kuluneen näköisen Sokoksen muovipussin. Tutkailin pussin sisältöä ja sieltä löytyi vanhoja kausijulkaisuja. Siivous unohtui samantien ja ryhdyin lukemaan niitä läpi. Peräkkäin pussista nousi FC Kuusysin vuosien 1974 ja 1994 kausijulkaisut. Molemmat ovat siis samalla juhlajulkaisuja. Aloitin totta kai vanhemmasta.
Pienenä poikana itselleni tuli hyvin selväksi se, että olen syntynyt ns. "Kyykkä-sukuun". Lahden Pallomiesten ja Kuusysin pöytäliput isovanhempieni kirjahyllyssä olivat aina ihailun kohteena. Pienenä niihin ei saanut koskea. Mutta palaan nyt nostalgiasta kädessäni oleviin julkaisuihin.
Vuoden '74 julkaisu on täynnä mainoksia. Hauskimpana yksityiskohtana samalla sivulla olleet ev.lut.kirkon ja Amer-tupakan mainokset. Pelaajien ja henkilöstön esittelyyn on uhrattu vain yksi aukeama, josta löytyvät vain pelaajien nimet, syntymäajat, ammatit ja pelipaikat (maalivahti, puolustaja, rakentaja ja hyökkääjä). Lisäksi välissä on irrallinen historiikki, jossa lähinnä vain on menneiden vuosien joukkuekuvia. Historiikki on lyhyt ja jäykkä kertomus mitä tapahtui minäkin vuonna. Historiikin lopussa mainitaan kuitenkin jo satavuotisjuhlat vuonna 2034.
Uudemmassa, vuoden 1994 julkaisussa on myös historiikki, tai katsaus historiaan. Vuoteen 1973 teksti noudattelee lähes sanasta sanaan 20 vuoden takaista julkaisua. Siitä eteenpäin teksti muuttuu paljon lennokkaammaksi ja juttua oli vielä rikastettu kuvilla Etelä-Suomen Sanomien etusivuista. Historiakatsauksen loppuun oli vielä lisätty suomalaisittain monipuoliset tilastot. Huomattavaa koko kausijulkaisussa on kuitenkin kaikkien muiden Veikkausliigajoukkueiden pelaajalistat ammatteineen. Nopealla silmäilyllä joka joukkueesta löytyi tuttuja jalkapallovaikuttajia.
Kausijulkaisuiden erona on se, että uudempi julkaisu esittelee myös seuran juniorit. Jokaisesta junnujoukkueesta on joukkuekuva ja pelaajien nimet. Nimilistat vilisevät tuttuja pelaajia.
Luulisi, että Kuusysin paluu miesten sarjoihin herättäisi jotain tunteita. Valitettavasti entisajan hohtoa ei saa enää takaisin, ainakaan itseni kohdalla. Nyt kuopattiin City Stars, joka kuitenkin sentään herätti pientä sympatiaa hyvänä Cup-joukkueena. Ehkä silti käyn katsomassa Kuusysin pelejä, ehkä en.
Otetaan nyt tähänkin loppuun tietokilpailu kysymys. Palkintona futisaiheinen DVD ja vastausaikaa helmikuun loppuun. Vastaukset kommenttiosioon. Ketä vastaan Kuusysi pelasi juhlaottelun 1974 ja ketä vastaan 1994?
perjantai 25. helmikuuta 2011
maanantai 21. helmikuuta 2011
Missä meni vikaan?
Suomessa jalkapalloa on tutkittu hyvin vähän kulttuurisena ja sosiaalisena ilmiönä. Jalkapallon historian kirjoitus on harvemmin ankkuroitu ympäröivään yhteiskuntaan tai sen muutoksiin. Historioille on ollut olennaista vain kirjata vuosi vuodelta urheilullinen menestys (paitsi Palloliitto ei tee tätäkään kunnolla). Jalkapallotutkimus on keskittynyt lähinnä harrastukseen ja taktiseen analysointiin.
Voidaan kuitenkin sanoa, että kehitystä ja muutosta on tapahtunut. Luin isoisältäni saatua Kuningas Jalkapalloa (1947) ja jo siinä puhuttiin, kuinka Palloliiton tulisi julkaista teos jalkapallon historiasta Suomessa. Pitkään odotettu julkaisu näki päivän valon ja saattoi historian yksien kansien väliin liiton juhlavuonna 2007. Valitettavasti teos on vain pintariipaisu aiheesta eikä pureudu pintaa syvemmälle. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi tehdasurheilusta voisi antaa Hannu Itkosen Varkautta käsittelevä Kenttien Kutsu (1996) tai lähes pelkästään jalkapalloa Valkeakoskella käsittelevä Kaj Raskion pro Gradu -työ Tulolähteen tulee pulputa kirkkaana (2003).
Sama ongelma toistuu myös toimittajilla. Useilla urheilutoimittajilla löytyy yksi, kaksi leipälajia, mutta he joutuvat kirjoittamaan kaikesta ympärillä tapahtuvasta, pureutumatta pintaa syvemmälle yhdessäkään lajissa. Lisäksi urheilutoimittajien perinteinen ja historiallinen ote urheilutapahtumista estää kaavoista poikkeamisen. On kuitenkin ihailtavaa nähdä uuden sukupolven esiinmarssia. Kiistelty Tuomas Virkkunen on näyttänyt toimittajille uudenlaisen lähestymistavan jalkapalloon. Hän tekee taustatyöt kiitettävästi ja sijoittaa selostuksensa ympäröivään maailmaan ja yhteisöön. Lisäksi Suomessa on ongelmana se, että piirit ovat liian pienet. Kukaan ei uskalla kritisoida, koska sana kiirii nopeasti. Kritiikki kuitenkin usein auttaa parantamaan suoritustasoa niin kentällä kuin näppäimistön äärellä.
Suurin ongelma kuitenkin on seurojen välinpitämätön asenne omaan historiaansa kohtaan. Historiikit ja historiateokset ovat usein vasemmalla kädellä hutaistuja, tiedoiltaan puutteellisia ja nöyristeleviä. Sukupolvenvaihdos sekä seuratoimijoissa että kirjoittajissa tuo toivottavasti muutoksen tähän asiaan ja näemme laadukkaita lehtikirjoituksia, historiikkejä ja tutkimuksia kuningaslajista.
Loppuun vielä pieni tietokilpailukysymys, josta nopeimmalle oikein vastanneelle luvassa yllätyspalkinto. Vastaukset toivon kommenttiosioon. Mitkä mainokset löytyivät vuoden 1995 FC Kuusysin pääsylipusta TPS:a vastaan 2.7.1995 pelatussa ottelussa? Todettakoon vielä, että TPS voitti ottelun 1-0. Kilpailuaika päättyy 28.2.2011 kello 23:59
Voidaan kuitenkin sanoa, että kehitystä ja muutosta on tapahtunut. Luin isoisältäni saatua Kuningas Jalkapalloa (1947) ja jo siinä puhuttiin, kuinka Palloliiton tulisi julkaista teos jalkapallon historiasta Suomessa. Pitkään odotettu julkaisu näki päivän valon ja saattoi historian yksien kansien väliin liiton juhlavuonna 2007. Valitettavasti teos on vain pintariipaisu aiheesta eikä pureudu pintaa syvemmälle. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi tehdasurheilusta voisi antaa Hannu Itkosen Varkautta käsittelevä Kenttien Kutsu (1996) tai lähes pelkästään jalkapalloa Valkeakoskella käsittelevä Kaj Raskion pro Gradu -työ Tulolähteen tulee pulputa kirkkaana (2003).
Sama ongelma toistuu myös toimittajilla. Useilla urheilutoimittajilla löytyy yksi, kaksi leipälajia, mutta he joutuvat kirjoittamaan kaikesta ympärillä tapahtuvasta, pureutumatta pintaa syvemmälle yhdessäkään lajissa. Lisäksi urheilutoimittajien perinteinen ja historiallinen ote urheilutapahtumista estää kaavoista poikkeamisen. On kuitenkin ihailtavaa nähdä uuden sukupolven esiinmarssia. Kiistelty Tuomas Virkkunen on näyttänyt toimittajille uudenlaisen lähestymistavan jalkapalloon. Hän tekee taustatyöt kiitettävästi ja sijoittaa selostuksensa ympäröivään maailmaan ja yhteisöön. Lisäksi Suomessa on ongelmana se, että piirit ovat liian pienet. Kukaan ei uskalla kritisoida, koska sana kiirii nopeasti. Kritiikki kuitenkin usein auttaa parantamaan suoritustasoa niin kentällä kuin näppäimistön äärellä.
Suurin ongelma kuitenkin on seurojen välinpitämätön asenne omaan historiaansa kohtaan. Historiikit ja historiateokset ovat usein vasemmalla kädellä hutaistuja, tiedoiltaan puutteellisia ja nöyristeleviä. Sukupolvenvaihdos sekä seuratoimijoissa että kirjoittajissa tuo toivottavasti muutoksen tähän asiaan ja näemme laadukkaita lehtikirjoituksia, historiikkejä ja tutkimuksia kuningaslajista.
Loppuun vielä pieni tietokilpailukysymys, josta nopeimmalle oikein vastanneelle luvassa yllätyspalkinto. Vastaukset toivon kommenttiosioon. Mitkä mainokset löytyivät vuoden 1995 FC Kuusysin pääsylipusta TPS:a vastaan 2.7.1995 pelatussa ottelussa? Todettakoon vielä, että TPS voitti ottelun 1-0. Kilpailuaika päättyy 28.2.2011 kello 23:59
tiistai 1. helmikuuta 2011
Minne menet Suomen Cup?
Jalkapallon Suomen Cup on ollut muutosten kourissa viimeiset pari vuotta. Ensin cupista poistettiin juniori- ja ikämiesjoukkueet ja finaalipäivää aikaistettiin. Nyt cupin aloitus on siirretty tammikuulle. Kauden 2012 cup alkaa näillä näkymin syksyllä 2011. Ketä tämä uudistus palvelee?
Se ei palvele yleisöä, ei joukkueita (liigajoukkueita lukuunottamatta), eikä todellakaan cupin arvostusta. Ainoa, ketä uudistus palvelee on Palloliiton henkilökunta, joka saa vuosi vuodelta vähemmän joukkueita osallistumaan cupiin. Idea kilpailun aloittamisesta tammikuussa on hyvä, mutta olosuhteet eivät sitä vielä mahdollista moneen vuoteen. Jos taas cup aloitetaan edellisenä syksynä tulisi nämä kierrokset muuttaa ehdottomasti karsinnaksi. Ongelmana tässä on joukkueiden hajoaminen aina kauden loputtua.
Kilpailun arvoa saattaisi nostaa myös kakkos-, kolmos- ja nelosjoukkueiden tiputtaminen cupista. Näille joukkueille piiricupit olisivat se oikea paikka kokea cuphuumaa. Kuten myös junnujoukkueille. Näin karsintaa ei tarvitsisi tehdä edellisenä syksynä ja cupin voisi aloittaa huhtikuussa, jolloin kentät ja joukkueet olisivat kunnossa. Finaali huipentaisi kauden marraskuussa, jolloin samana viikonloppuna pelattaisiin myös junnujen, naisten ja piirien finaalit.
Cupia tulisi myös markkinoida enemmän. Palloliiton sivuilta on äärimmäisen hankala löytää tietoa Suomen toiseksi tärkeimmästä kilpailusta. Kyseessä on kuitenkin kilpailu, joka tavoittaa suurimman osan suomalaisista seuroista ja niiden henkilöstöstä. Cupviikonloppuna voisi Palloliitto järjestää myös seminaareja ja koulutuksia.
Lisäksi palkintorahojen nostaminen lisäisi seurojen kiinnostusta. Esimerkiksi kolmannelle kierrokselle pääsy toisi ilmottautumismaksun takaisin ja neljäs kierros tuplaisi rahamäärän. Nykyisessä mallissa, jossa vain voittaja ja kakkonen saavat suolarahoja, ei palvele kuin muutamaa seuraa huipulla. Rahoitus järjestyisi nostamalla osallistumismaksuja, joka alasarjajoukkueille on tällä hetkellä naurettavan pieni. Samalla se karsisi huumoriporukoita pois tai pakottaisi nämäkin ottamaan kilpailun vakavasti.
Myös cupin tilastointia voisi parantaa. Muutamana vuonna on saatu jo nettiin maalintekijät, mutta mikä estäisi kaikkien kokoonpanojen ja pöytäkirjamerkintöjen saamista koko kansan nähtäville. On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan tilastot lisäävät mielenkiintoa seurata urheilua. Miksi siis sulkea tämä mahdollisuus pois?
Kuitenkin tämän vuoden cup on ollut farssi. Otteluita pelataan jäisillä tekonurmilla, aamuvarhaisella, jolloin joukkueet eivät kerkeä edes lämmittelemään ja sovelletuilla säännöillä. Jalkapallo on peli joka kestää 90 minuuttia. Mutta mikäli Palloliittoa ei kiinnosta ottaa huomioon jalkapalloväen toiveita, pitäkää tunkkinne!
Se ei palvele yleisöä, ei joukkueita (liigajoukkueita lukuunottamatta), eikä todellakaan cupin arvostusta. Ainoa, ketä uudistus palvelee on Palloliiton henkilökunta, joka saa vuosi vuodelta vähemmän joukkueita osallistumaan cupiin. Idea kilpailun aloittamisesta tammikuussa on hyvä, mutta olosuhteet eivät sitä vielä mahdollista moneen vuoteen. Jos taas cup aloitetaan edellisenä syksynä tulisi nämä kierrokset muuttaa ehdottomasti karsinnaksi. Ongelmana tässä on joukkueiden hajoaminen aina kauden loputtua.
Kilpailun arvoa saattaisi nostaa myös kakkos-, kolmos- ja nelosjoukkueiden tiputtaminen cupista. Näille joukkueille piiricupit olisivat se oikea paikka kokea cuphuumaa. Kuten myös junnujoukkueille. Näin karsintaa ei tarvitsisi tehdä edellisenä syksynä ja cupin voisi aloittaa huhtikuussa, jolloin kentät ja joukkueet olisivat kunnossa. Finaali huipentaisi kauden marraskuussa, jolloin samana viikonloppuna pelattaisiin myös junnujen, naisten ja piirien finaalit.
Cupia tulisi myös markkinoida enemmän. Palloliiton sivuilta on äärimmäisen hankala löytää tietoa Suomen toiseksi tärkeimmästä kilpailusta. Kyseessä on kuitenkin kilpailu, joka tavoittaa suurimman osan suomalaisista seuroista ja niiden henkilöstöstä. Cupviikonloppuna voisi Palloliitto järjestää myös seminaareja ja koulutuksia.
Lisäksi palkintorahojen nostaminen lisäisi seurojen kiinnostusta. Esimerkiksi kolmannelle kierrokselle pääsy toisi ilmottautumismaksun takaisin ja neljäs kierros tuplaisi rahamäärän. Nykyisessä mallissa, jossa vain voittaja ja kakkonen saavat suolarahoja, ei palvele kuin muutamaa seuraa huipulla. Rahoitus järjestyisi nostamalla osallistumismaksuja, joka alasarjajoukkueille on tällä hetkellä naurettavan pieni. Samalla se karsisi huumoriporukoita pois tai pakottaisi nämäkin ottamaan kilpailun vakavasti.
Myös cupin tilastointia voisi parantaa. Muutamana vuonna on saatu jo nettiin maalintekijät, mutta mikä estäisi kaikkien kokoonpanojen ja pöytäkirjamerkintöjen saamista koko kansan nähtäville. On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan tilastot lisäävät mielenkiintoa seurata urheilua. Miksi siis sulkea tämä mahdollisuus pois?
Kuitenkin tämän vuoden cup on ollut farssi. Otteluita pelataan jäisillä tekonurmilla, aamuvarhaisella, jolloin joukkueet eivät kerkeä edes lämmittelemään ja sovelletuilla säännöillä. Jalkapallo on peli joka kestää 90 minuuttia. Mutta mikäli Palloliittoa ei kiinnosta ottaa huomioon jalkapalloväen toiveita, pitäkää tunkkinne!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)