Kuka hallitsee SoMea?

Talvi on hiljaisempaa aikaa kotimaisessa jalkapallossa. Harvoin tipahtelevat sopimusuutiset pitävät seurojen näkyvyyttä auttavasti pinnalla. Sopimusuutisia ei kuitenkaan usein ole julkaistavaksi, joten näkyvyys jää helposti pieneksi. Sosiaalisessa mediassa näkyvyys on helpompi saavuttaa säännöllisillä ja sisällöllisillä päivityksillä. Reagointimäärät kasvattavat näkyvyyttä myös oman seuraajaryhmän ulkopuolelle. Ottelupäivitykset ja sopimusuutiset keräävät suurimmat reagointimäärät, mutta millä muilla keinoilla Veikkausliigaseurat hankkivat näkyvyyttä keskellä pimeää talvea. Tarkkailuajanjaksona oli marraskuun ensimmäisen päivän ja 22. päivän välinen aika. Tarkkaillut palvelut olivat Facebook ja Twitter. Laskin myös mediaanit, keskiarvot ja erilaisia tunnuslukuja seuraajien ja reagointien välillä, mutta aineisto oli liian pieni vertailukelpoisten tulosten saamiseksi.

Twitterissä uutinen pitää mahduttaa 140 merkkiin ja siksi twiitit sisältävät usein linkkejä muualle. Toisaalta twitter mahdollistaa nopeiden ja pienien uutisten itsenäisen kertomisen. Facebook puolestaan tarjoaa laajemmat julkaisumahdollisuudet, mutta usein Facebook syö kotisivujen merkitystä tai jopa päivitysintoa.

IFK Mariehamn

Liittynyt Twitteriin: 3/10

Seuraajia: ~3500

Twiittejä: ~3000

Facebook-tykkääjiä: ~4700

Mestari IFK twiittasi seurantajakson aikana 19 kertaa, eli alle kerran päivässä. Jokainen twiitti sisälsi linkin. Sisällön muodostivat lähinnä siirto- ja sopimusuutiset, joita oli kahdeksan kappaletta. Tulevista otteluista oli yksi twiitti. Huomionarvoista on se, että kausikorteista ei ole yhtään mainintaa. Yksikään twiitti ei sisältänyt kuvia, eikä IFK uudelleentwiitannut ainuttakaan viestiä. Tykkäyksiä twiiteissä oli 53, jakoja puolestaan 23.

Saarelaisten Facebookissa on täsmälleen samat uutiset kuin twitterissä. Ainoana lisäyksenä oli profiilikuvan vaihto. Reagointeja seurantajaksolla kertyi yhteensä 3181 ja jakoja 21 kappaletta. Eniten reagointeja kertyi profiilikuvan vaihdolle, 358 kappaletta. Pienimmän määrän, 18 reagointia sai uutinen IFK-pelaajista maajoukkueen matkassa. Kotisivujen viimeisin uutinen oli Amos Ekhalien sopimusuutinen seurantajakson viimeiseltä päivältä.

HJK

Liittynyt Twitteriin: 3/11

Seuraajia: ~17000

Twiittejä: ~14900

Facebook-tykkääjiä: ~46000

Toiseksi jäänyt HJK twiittasi ajanjakson aikana yhteensä 21 kertaa. Twiiteistä 11 oli kuitenkin uudelleentwiittauksia, joten omaa sisältöä HJK tuotti 10 twiitin verran. Kymmenestä twiitistä kolme oli sopimusuutisia. HJK julkaisi myös sopimuksen yhteistyökumppaninsa kanssa, joten myös yhteistyökumppani sai näkyvyyttä. Kekseliästä sisältöä puolestaan edusti Kaikkien aikojen klubilainen -äänestys. Jokaista omaa twiittiä koristaa kuva tai video. Omia tuotteita mainostettiin yhdessä twiitissä. HJK käytti kolmea aihetunnistetta (#HJK #OnVainYksiKlubi #Veikkausliiga) jokaisessa twiitissään. Tykkäyksiä HJK:n omat twiitit keräsivät 251 kappaletta, jakoja puolestaan 73.

Klubin Facebookissa tuottama sisältö ohjaa pitkälti seuran kotisivuille lyhyen saatetekstin johdattelemana. HJK on jakanut myös yhden ulkopuolisen linkin, jonka uutinen koski Klubia. Yhteensä päivityksiä kertyi yhdeksän. Reagointeja HJK sai 1588 ja jakoja 63. Eniten reagointeja keräsi päivitys Moshtagh Yaghoubin sopimusuutinen, joka sai 598 reagointia. Pienimmän määrän, 16 reagointia HJK keräsi vanhan uutisen, joka koski Kaikkien aikojen klubilainen -äänestystä jaolla. HJK:n kotisivujen viimeisin uutinen on kuusi päivää vanha äänestyksen lopputulos.

SJK

Liittynyt Twitteriin: 12/12

Seuraajia: ~5300

Twiittejä: ~10600

Facebook-tykkääjiä: ~11500

Seinäjoella twiitattiin seurantajakson aikana 48 kertaa. Kahdeksan twiiteistä oli uudelleentwiittauksia ja kuusi näistä oli ilman saatetta. Sopimus- ja siirtouutisia SJK:lla oli omasta sisällöstään neljä. Suuren osan sisällöstä täytti SJK:n pelaajien maajoukkue-edustukset, mutta SJK jakoi myös ahkerasti oman SJK TV:nsä sisältöä. Yhteistyökumppaneista sai näkyvyyttä Seinäjoen Intersport ja Rytmikorjaamo. Kausikortteja mainostettiin kahdessa twiitissä. Sisältö on monipuolista. Osassa twiiteistä on linkki uutiseen saatesanoin, osa puolestaan on uutisia itsessään. Kuvia on suuressa osassa twiittejä, aihetunnisteita puolsetaan SJK käyttää epäsäännöllisesti. Tykkäyksiä SJK:n twiitit keräsivät 347 kappaletta. Huomion arvoista oli se, että etenkin samana päivänä jaetut vanhat dokumenttipätkät keräsivät nihkeästi tykkäyksiä. Jakoja kertyi puolestaan 63.

Facebookissa SJK julkaisi 42 kertaa. Uutiset mukailivat twitteriä, mutta olivat laajemmilla saatesanoilla varustettuja. Linkit veivät usein SJK:n kotisivuille. Sisältö oli monipuolista, sillä ulkopuolisten linkkejä ja oman TV-palvelun linkkejä oli paljon. Reagointeja SJK keräsi 3311 ja jakoja 38. Reagointimäärissä on huimia eroja, sillä päivitys, joka koski Intersportin naisten iltaa, keräsi vain kaksi reagointia. Myös useat perättäiset samana päivänä jaetut videot keräsivät alle kymmenen reagointia. Eniten reagointeja keräsi Jalkapallon pelaajayhdistyksen jaettu uutinen OmaSP Stadionista, joka keräsi 345 reagointia. SJK:n kotisivujen viimeisin päivitys on seurantajakson viimeiseltä päivältä, Johannes Laaksosen jatkosopimusta koskeva uutinen.

VPS

Liittynyt Twitteriin: 2/12

Seuraajia: ~4400

Twiittejä: ~13600

Facebook-tykkääjiä: ~6100

Palloseura twiittasi seurantajaksolla 47 kertaa, joista yhdeksän oli uudelleentwiittauksia. Yhdessä uudelleentwiittauksessa oli saatesanat. VPS:n aktiivisuuteen vaikutti paljon AIK:ia vastaan pelattu ottelu, johon liittyviä twiittejä otteluennakot ja -raportit sisältäen kertyi 27. Lopuista twiiteistä sopimus- ja siirtouutisia koski kuusi twiittiä. Muita mainittavia asioita olivat SoMe-seuraajien Kauden pelaaja -äänestys ja se, että VPS vastasi twitterissä käyttäjien kysymyksiin, joka toisaalta lisää seuran ja yksittäisen ihmisen vuorovaikutusta, mutta toisaalta tiputtaa twiittien tykkäys- ja jakomääriä. Yhteensä Vepsun twiiteistä tykättiin 225 kertaa ja jaettiin uudelleen 97 kertaa. Twiiteissään VPS käytti usein aihetunnisteita #vepsu ja #seuraaraitaa.

VPS julkaisi Facebookissaan 40 päivitystä. Päivitykset eroavat jonkin verran twitteristä, sillä osaa uutisista ei ole julkaistu twitterissä, esimerkiksi VPS jakaa paljon muiden seurojen uutisia koskien pois siirtyviä pelaajia. Seitsemässä julkaisussa oli myös linkki seuran nettikauppaan tai mainos kausikortista tai tuotteista. Lisäksi vaasalaisilla oli kuva-arvoitus kuntotesteistä. Reagointeja VPS keräsi 2874 ja jakoja 53. Reagoiduin päivitys oli voittopäivitys, joka keräsi 310 reagointia. Muista päivityksistä Juho Hakolan sopimusuutinen keräsi lähes 300 reagointia. Vähiten puolestaan keräsi kausikortin uusimiskehoitus, joka sai vain seitsemän reagointia. VPS:n viimeisin uutinen kotisivuilla on neljän päivän takaa AIK-ottelua koskeva otteluraportti.

Ilves

Liittynyt Twitteriin: 1/11 (nykyinen tili 4/12)

Seuraajia: ~4700

Twiittejä: ~10300

Facebook-tykkääjiä: ~12400

Ilves twiittasi seurannan aikana 38 kertaa, joskin 23 twiittiä oli uudelleentwiittauksia. Vain yhdessä uudelleentwiittauksessa oli saate. Ilveksen tuottamasta sisällöstä kuusi koski kausikortteja ja seitsemän sopimus- ja siirtouutisia. Twitter-sisältö näiden uutisten ulkopuolella oli köyhää. Ilves käytti lähinnä kahta aihetunnistetta (#Veikkausliiga ja #Ilves). Tykkäyksiä Ilves keräsi 233 ja jakoja 79. Etenkin Tucon siirtouutinen keräsi näkyvyyttä.

Facebookissa Ilves on ahkeroinut 44 päivityksen verran, joten eroa Twitteriin on paljon. Pääosan sisällöstä, noin puolet, luovat menneen kauden parhaat hetket ja kuvat pelaajista tilastoiden kera. Jaetuissa uutisissa on linkit joukkueen kotisivuille. Pelaajakuvat tukkivat etenkin seurantajakson alussa lähes koko uutisvirran ja hukuttivat alleen muut uutiset. Reagointeja Ilves keräsi 4005 kappaletta. Eniten, 524 reagointia keräsi Tucon siirtouutinen. Lähes päivittäin toistuvat kausikorttimainokset menettivät tehonsa ja huonoin niistä keräsi vain kahdeksan reagointia. Jakoja päivitykset keräsivät 89 kappaletta. Päivitys Ilveksen junioreiden mukanaolosta Tampereen Sähkölaitoksen äänestyksessä keräsi 21 jakoa, joten Sähkölaitos keräsi hyvän näkyvyyden. Viimeisin uutinen Ilveksen kotisivuilla on viimeiseltä päivältä ja koskee Iiro Järvisen siirtoa.

RoPS

Liittynyt Twitteriin: 2/13

Seuraajia: ~4600

Twiittejä: ~2700

Facebook-tykkääjiä: ~7500

RoPS ei liiemmin twiittaillut. Seurannan aikana twiittejä kertyi 22, joista uudelleentwiittauksia oli kolme. Twitterissä RoPS jakoi linkkejä omille sivuilleen, Lapin Kansan sivuille, sekä kertoi itse lyhyitä uutisia. Oma sisältö koostui paljolti junioreiden edesottamuksista, mutta piristävänä poikkeuksena oli kilpailu, jossa uudelleentwiittauksella pystyi voittamaan paidan. Sopimusuutisia RoPS julkaisi seurannan aikana kolme. Tykkäyksiä RoPS:n twiitit keräsivät 170 ja uudelleentwiittauksia 74.

Facebookia RoPS päivitti 24 kertaa. Tämä uutisointi on varsin monipuolista. RoPS kertoo muun muassa junioreiden menestyksestä, oman pelaajansa esiintymisestä TV:ssä, treeneistä videon kera ja kannattajatuotteistaan. Lisäksi sivulta löytyvät uutiset maajoukkuevalinnoista ja siirtouutisista ja linkit Lapin Kansan kirjoittamista jutuista lyhyine saatesanoineen. RoPS kuitenkin nousee positiivisesti edukseen, sillä päivitystahti on säännöllinen, mutta rauhallinen. Lisäksi seura on lisännyt ruokakuvia selvittääkseen asiakkaidensa makutottumuksia VIP-tilojen ruokailua ajatellen. Eniten reagointia keräsi Sakari Tukiaisen siirto, 428 kappaletta. Vähiten puolestaan keräsi kausikorttimainos, 15 reagointia. Yhteensä RoPS keräsi 2293 reagointia ja 30 jakoa. RoPS:n viimeisin uutinen kotisivuilla on viimeiseltä päivältä ja koskee junioreita.

KuPS

Liittynyt Twitteriin: 1/11

Seuraajia: ~4500

Twiittejä: ~4500

Facebook-tykkääjiä: ~7400

KuPS twiittasi seurannan aikana 13 kertaa. Siirtouutisten lisäksi kuopiolaiset ovat kertoneet twitterissä liigan tähdistöjoukkueesta ja Marko Rajamäen viimeisestä KuPS-haastattelusta. Lisäksi Suomen Cup ja maajoukkueeseen valitut pelaajat saivat yhden twiitin kumpainenkin. Suuressa osassa twiiteistä käytetään aihetunnistetta #kups ja suuri osa sisältää linkin KuPS:n kotisivuille. Toisaalta linkkien jaossa on kerrottu selkeästi uutisen sisältö. Alhaisesta twiittimäärästä huolimatta KuPS:n twiittien kokonaistykkäysmäärä on 208 ja jakoja ne ovat keränneet 47. Toisaalta ilman siirtouutisia tykkäysten luku olisi 16.

Facebookissa KuPS on esillä puolestaan paremmin. Päivityksiä kertyi 30. Sisältö on erittäin monipuolista siirtouutisten lisäksi. Myös kuva-arvoitus tulevaan siirtoon on hyvä idea. Seura on huomioinut hyvin maajoukkue-edustukset ja muun muassa pitkäaikaisen kuuluttajan lopettamisen. Lisäksi erilaiset tuotteet ovat esillä ja tulevaa kautta hehkutetaan. Useampi yhteistyökumppani saa näkyvyyttä. Suurimman reagointimäärän sai Sebastian Sorsan siirtouutinen, joka keräsi 742 reagointia ja 16 jakoa. Pienimmän määrän huomiota sai päivitys nenäpäivään osallistuvasta yhteistyökumppanista. Päivitys keräsi vain viisi reagointia. Yhteensä KuPS keräsi 3298 reagointia ja 26 jakoa. Suurta määrää selittää osittain runsaat siirtouutiset, mutta toisaalta Palloseuran maajoukkuepäivitys keräsi myös lähes 200 reagointia. Kuopion palloseuran viimeisin uutinen on päivän vanha uutinen, jossa kerrotaan KuPS:n nuorista pelaajista.

FC Lahti

Liittynyt Twitteriin: 8/12

Seuraajia: ~4700

Twiittejä: ~5900

Facebook-tykkääjiä: ~8000

FC Lahti twiittaili seurannan aikana 41 kertaa, joista 7 oli uudelleentwiittauksia. Lahti harrasti siirtouutisissaan kahden-twiitin-taktiikkaa, jossa edellisenä päivänä annettiin vihje tulevasta. Varsinaisia siirtouutisia oli yhteensä kahdeksan. Muuta sisältöä olivat pääsääntöisesti omien videoiden jako ja pelaajien ja seuran syntymäpäivät. Linkkejä kotisivuille oli lähinnä siirtouutisissa. Valtavirrasta poikkeavaa oli look-a-like-hassuttelu, jossa Lahden toimistolta oli löytynyt samannäköinen henkilö kuin lehden kuvassa. Yksi yhteistyökumppani sai huomiota. Tykkäyksiä FC Lahti keräsi 254 ja jakoja 85. Erikoista on se, että osassa twiiteistä oli enemmän uudelleentwiittauksia kuin tykkäyksiä, eivätkä ne noudattaneet selkeää kaavaa.

Facebookissa FC Lahti julkaisi 26 päivitystä. Päivitykset noudattelivat samaa linjaa Twitterin pääuutisten kanssa, mutta saatesanat olivat pidemmät. Seurantajakson alkupuolella FC Lahti jakoi ja tuotti omaa uutissisältöään koripalloseura Lahti Basketballin Rafaelin kunniaksi järjestetystä ottelusta. Ajanjaksolla Lahti saavutti myös 8000 tykkääjän rajapyykin. Loorents Hertsin sopimusuutinen keräsi 366 reagointia. Vähiten puolestaan keräsivät Veikkausliigan tekemä FC Lahden jakama kausikooste ja Isänpäiväpakettimainos, jotka molemmat jäivät 13 reagointiin. Yhteensä Lahti keräsi 2843 reagointia. Jakoja kertyi 21. FC Lahden kotisivuilla uusin uutinen on Tomi Maanojan sopimuksen purku, joka on neljä päivää vanha.

PS Kemi

Liittynyt Twitteriin: 2/10

Seuraajia: ~1700

Twiittejä: ~3900

Facebook-tykkääjiä: ~5000

PS Kemi twiittasi seurantajakson aikana kymmenen kertaa. Twiiteistä kaksi oli uudelleentwiittauksia ilman saatetta. Kaikki kahdeksan twiittiä koskivat pelaajasiirtoja. Kemi antoi Twitterissä vihjeen ennen sopimuksen julkaisemista. Sopimusuutisissa oli lyhyt saate ja linkki kotisivuille. Tykkäyksiä PS Kemin oma sisältö sai 73 ja uudelleentwiittauksia 19.

Facebookissa PS Kemi julkaisi kahdeksan kertaa. Facebookin puolella Kemi julkaisi sopimusuutisista vain linkit ilman kuvia ja kunnollisia saatetekstejä. Sopimusuutisten lisäksi Kemi päivitti kansikuvaansa kausikorttimainokseksi, julkaisi yhden tekstimuotoisen kausikorttimainoksen ja antoi kahdelle yritykselle näkyvyyttä. Reagointeja Kemi sai eniten Oskari Forsmanin siirtouutiseen, 233 kappaletta. Vähiten puolestaan keräsi PS Kemin jakama Cafe Laineen päivitys, kahdeksan reagointia. Yhteensä reagointeja kertyi 896 kappaletta ja jakoja 19. PS Kemin viimeisin uutinen kotisivuilla on viisi päivää vanha kahden pelaajan siirtouutinen.

HIFK

Liittynyt Twitteriin: 3/14

Seuraajia: ~5800

Twiittejä: ~10200

Facebook-tykkääjiä: ~10600

HIFK twiittasi seurantajaksolla 34 kertaa. Twiiteistä puolet olivat uudelleentwiittauksia. Omasta sisällöstä kausikorttimyynti valtasi leijonan osan, yhdeksän twiitin verran. Antti Muurisen ja Mika Väyrysen jatkosopimukset ja Tomi Maanojan sopimus olivat muut isot uutiset. Yhteistyökumppaneista Aktia sai näkyvyyttä. Muurista, Maanojaa ja Väyrystä koskeneet twiitit sisälsivät linkin, joka johti kotisivujen uutiseen. Kausikorttimyyntitwiiteissä puolestaan oli linkki verkkokauppaan. Sopimusuutisten ansiosta IFK:n kokonaistykkääjämäärä, 497, nousi komeaksi. HIFK myös julkaisi twiitin, jossa kehoitettiin uudelleentwiittaamaan, mikäli aikoo ostaa kausikortin. Seurantajaksolla helsinkiläiset saivat 113 uudelleentwiittausta, joskin Muurisen sopimusuutinen kattaa noin neljänneksen.

Facebookissa IFK julkaisi 19 päivitystä. IFK:n erikoisuus on Facebookin livelähetykset, joita oli seurantajaksolla kaksi. Muuten uutisointi Facebookissa muistutti Twitteriä, sillä kausikortteja mainostettiin joka välissä ja uutisten kohdalla lyhyen saatteen kanssa ohjattiin kotisivuille. Livelähetysten lisäksi mieleenpainuva juttu oli pelkästään sosiaalisessa mediassa ollut lyhyt juttu TET-harjoittelija Eetun urakan päättymisestä. Antti Muurisen dominointi jatkui Facebookissa, sillä Muurisen jatkosopimus keräsi 1314 reagointia. HIFK:n jakama yhteistyökumppanimainos keräsi vain 13 reagointia. Reagointien kokonaismäärä on komeat 5712 kappaletta. Jakoja HIFK sai 101. IFK:n viimeisin uutinen kotisivuilla on päivän vanha uutinen kausikorttimyynnin rajapyykistä.

FC Inter

Liittynyt Twitteriin: 3/12

Seuraajia: ~4800

Twiittejä: ~7500

Facebook-tykkääjiä: ~10300

Turkulainen Inter twiittasi seurantajaksolla 25 kertaa. Twiiteistä kahdeksan oli uudelleentwiittauksia, mutta vain kolme ilman saatesanoja. Siirto- ja sopimusuutiset ja pelaajien kiittämiset veivät pääosan twiiteistä, mutta sen lisäksi Inter muisti yhteistyökumppaneitaan, jakoi seuran ulkopuolisia kirjoituksia ja tutkimuksia ja kertoi seuran maajoukkue-edustuksista. Myös junioreiden menestys oli huomioitu. Kausikortti- ja fanituotemainoksia oli yhteensä kolme. Ainoastaan sopimusuutiset ja uutinen Suomen Cupin aikatauluista sisälsivät linkin kotisivuille. Tykkäyksiä Interille kertyi 212 ja jakoja 74.

Facebookissa Inter julkaisi 18 päivitystä. Sisältö on osittain samaa Twitterin kanssa, mutta eroavaisuuksia löytyy. Lisäksi siirtouutisissa on pidemmät saatetekstit. Interin Facebookista löytyy kaksi päivitystä, joista ei ole mainintaa Twitterissä ja kolmannessa lähestymiskulma on erilainen. Inter jakaa Facebookissa Veritas Stadionin ravintolan päivityksen ja kertoo laajemmin yhteistyökumppanitapahtumasta. Molemmissa päivityksissä yhteistyökumppanit saavat näkyvyyttä. Lisäksi Inter kiittää ottelutapahtumahenkilöstöään vai Facebookissa. Interin viestintä on tästä syystä varsin selkeää, kun kaikkea ei tungeta jokaiseen tuuttiin, vaan mietitään, minne uutinen sopii. Joskin sisältöä voisi olla enemmän. Reagointeja Inter keräsi yhteensä 1256 ja jakoja 14. Eniten reagointeja kerännyt päivitys oli Kalle Kaupin ja Henri Lehtosen sopimusuutinen 217 reagoinnilla ja vähiten, 8 reagointia, keräsi Interin jakama Veritas Stadionin ravintolan päivitys. Interin viimeisin uutinen kotisivuilla on päivän vanha uutinen Kuqien jatkamisesta seurassa.

JJK

Liittynyt Twitteriin: 6/11

Seuraajia: ~3700

Twiittejä: ~18800

Facebook-tykkääjiä: ~8100

JJK twiittasi seurannan aikana 22 kertaa. Twiiteistä yhdeksän oli uudelleentwiittauksia. Omasta sisällöstä valtaosa sisältää linkin kotisivuille saatesanojen kanssa. Sopimusuutisia on kaksi ja sen lisäksi yhdessä twiitissä vihjaillaan tulevista uutisista. Vaikka omien tuotteiden mainostusta on prosentuaalisesti paljon, ei ne tuki uutisvirtaa laiskasta päivitystahdista johtuen. JJK kertoo yhdessä twiitissään Joaquim Cardonan olevan kouluttamassa JJK:n toimistoa. Twiitti on täydellinen lyhyt uutinen itsessään. JJK on myös vastannut yhdessä twiitissä toiselle käyttäjälle. JJK käyttää harvakseltaan aihetunnisteita. Tykkäyksiä JJK sai 47 ja jakoja 21.

Facebookissa JJK teki 13 päivitystä. Erona twitteriin oli muun muassa rekrytointi-ilmoitus. Jokainen päivitys sisältää myös linkin. JJK on jakanut myös esimerkiksi Huuhkaja TV:n videon. Yhteistyökumppaneista etenkin Jyväskylän Energia saa näkyvyyttä. Video nousuottelusta saatesanojen kera on kerännyt eniten reagointeja, 122 kappaletta. Vähiten puolestaan keräsi kausikorttimainos, 19 kappaletta. Yhteensä JJK keräsi 687 reagointia ja seitsemän jakoa. JJK:n kotisivujen viimeisin uutinen on seurannan viimeiseltä päivältä kausikorttien myyntilukuja koskeva juttu.

Yhteenveto

Helsingin IFK hallitsee sosiaalista mediaa ylivoimaisesti. Päivitystahti on sopivan rauhallinen, monipuolinen ja palvelut tukevat toisiaan. Myös Inter ja osittain JJK ovat ymmärtäneet, että kaikkea ei tarvitse julkaista kaikkialla. JJK:n ja Interin ongelmana on kuitenkin lievä laiskuus päivitystahdissa.

Päivitystahdissa liiallisuuksiin menevät puolestaan Ilves ja SJK. Samantyylisistä päivityksistä, usein molemmissa palveluissa, katoaa nopeasti mielenkiinto. Määrä ei siis tässä tapauksessa korvannut laatua.

Sopimusuutisten lisäksi ihmisiä näytti kiinnostavan reagointimäärien perusteella hyvin valmistellut jutut historiasta ja henkilöjutut etenkin muista, kuin pelaajista ja valmentajista. Lisäksi erilaiset kilpailut keräsivät näkyvyyttä.

Vain harvan seuran yhteistyökumppanit saivat todellista näkyvyyttä. Ainoastaan FC Lahti onnistui tarjoamaan näkyvyyttä helpolla kaavalla. Päivitys, jossa Rafael on poseeraamassa kyseisen yrityksen tiloissa keräsi hyvin reagointeja.

Pääsääntöisesti seurojen päivitysaktiivisuus oli alhaista, joten ilmaista näkyvyyttä ei ole osattu hyödyntää. Usealla seuralla oli myös ongelmia tuottaa Twitteriin Twitter-sisältöä ja Facebookiin Facebook-sisältöä. Kanavat olivat liian homogeenisiä. Usealla seuralla oli myös ongelmia aihetunnisteiden käytössä. Osa seuroista oli ahkeria uudelleentwiittaajia, osa puolestaan ei. Uudelleentwiittauksessa muita käyttäjiä toisaalta kehoitetaan oman näkyvyyden lisäämiseksi twiittaamaan seurasta, toisaalta joudutaan tekemään valintaa siitä, mikä on tärkeää seuralle. Äärimmäisen harva seura vastasi muille käyttäjille. Etenkin HJK:n kohdalla tuntui, että sosiaalinen media on korvannut kotisivujen päivityksen. Kotisivujen tulisi kuitenkin mielestäni olla se ensisijainen uutislähde.

Seurojen resurssit ovat pienet ja sisältöä tuottavia ihmisiä on vähän. HIFK toisaalta näytti helpon kaavan, jolla pienten resurssien kanssa näkyvyys saadaan maksimoitua. Avainsanoja ovat säännöllisyys, monipuolisuus ja ihmisten haastaminen. Livelähetykset vain tukivat selkeää perusideaa ja Twitter toimi myös omana itsenäisenä mediana.

Käsiohjelmakausi 2016

Käsiohjelmakausi 2016 on nyt pitkälti takana. Muutamia ohjelmia on vielä tulossa eri suunnista, mutta syksyn ollessa synkimmillään voi valonpilkahdukseksi tehdä katsauksen menneeseen kesään. Liigajoukkueista onnistuin jokaiselta saamaan käsiini vähintään yhden käsiohjelman kuluneelta kaudelta, joskin HJK:n ja IFK Mariehamnin ohjelmat ovat europeleistä. Muutenhan HJK ei tulosta yleisölle käsiohjelmia. Lisäksi olen hieman jäävi arvioimaan FC Lahden käsiohjelmia, sillä vastasin hyvin pitkälti niiden sisällöstä. Eteenpäin on kuitenkin menty ja yritän arvioissani olla kriittinen.

Seuraavat arviot perustuvat satunnaisiin käsiohjelmiin ja järjestys on vain oma henkilökohtainen keräilijän mielipiteeni. Jääväsin FC Lahden, joskin arvostelen sen lopussa samoilla kriteereillä kuin muutkin.

VPS

Vaasan Palloseura on tänäkin vuonna Suomen käsiohjelmien mestari. VPS käyttää käsiohjelmaansa yhteistyökumppaneittensa tunnetuksi tekemiseen tyylikkäästi. Erilaisia mainoksia kauden viimeisen ottelun käsiohjelmassa 87, mutta ne eivät häiritse lukukokemusta. Luettavaa riittää lähes 20 sivulle, joskin lisäsivuja tuo kaksikielisyys. Ainoa miinus tulee kansilehden sekavuudesta. Kansilehdessä on aivan liikaa tavaraa. Jokatapauksessa isosti kiitoksia toimituskunnalle (Ilkka Kittilä, Stefan Nåhls, Lauri Laaksonen). Te olette mestaruutenne ansainneet, jälleen.

FC Inter

Turkulainen Inter kipuaa kakkossijalle käsiohjelmiensa sisällöllään. Kansitaide ei suoranaisesti itseäni sytytä ja vitsit ovat kieltämättä aavistuksen verran väkisin väännettyjä. Mainoksia Interillä on hyvin vähän, vain viisi kappaletta. Tilastoineen ja kokoonpanoineen luettavaa on seitsemällä sivulla. Luettava on varsin monipuolista, sillä on lyhyempiä knoppeja ja pidempi pelaajahaastattelu. Inter erottuu positiivisesti myös omien tuotteidensa ja junioreidensa mainostamisella.

HIFK

HIFK:lla on Suomen tyylikkäin kansi. Se on yksinkertainen, mutta riittävän informatiivinen. Mainokset ovat aseteltu tyylikkäästi ja mainoksilla onkin saatu käsiohjelmaan näennäistä paksuutta. Yhteensä mainoksia on 20. Luettavaa sisältöä on kuudella sivulla. Sisältö on kieltämättä valitettavan niukkaa, mutta kaksikielistä. Plussaa annan pienestä katsauksesta historiaan. Lisää tätä ensi kaudelle, kiitos.

RoPS

Jos kannen jakaisi kahtia, taistelisi yläosa Suomen tyylikkäimmän kannen tittelistä ja alaosa Suomen hirveimmästä. Yhdessä puolikkaat muodostavat kohtalaisen kokonaisuuden. Sisältöä rovaniemeläisillä on tilastoineen neljä sivua. Erikoisuutena Tilastot-Saavutukset -sivu, joka näyttää suoraan Wikipediasta kopioidulta kirjoitusvirheineen. Kokoonpanot vievät kaksi sivua ja viimeinen tekstisivu on uhrattu kahdelle pelaajaesittelylle. Idea ei ole omaperäinen, mutta paremman puutteessa sen lukee. Etusivun mainospatterin jälkeen mainokset ovatkin sijoitettu tyylikkäämmin. Kokonaisuudessaan mainoksia 20. Käsiohjelman aihio on kuitenkin hyvä ja siitä on hyvä lähteä jahtaamaan mitalisijoja ensikaudelle.

KuPS

Kuopion Palloseura ei aivan yllä kärkikolmikkoon. Erikoinen koko ja tyylikäs kansi nostavat KuPS:n sijalle viisi. Sisältöä ei ole juuri nimeksikään. Luetteloineen tekstiä on neljällä sivulla. Toisaalta ainoa kunnon juttu on sentään mielenkiintoinen pelaajaesittely. Mainokset ovat välillä sijoitettu tyylikkäästi, välillä roiskittu miten sattuu. Yhteensä mainoksia on 26. Lisäsisältö olisi ensi kaudelle toiveissa.

SJK

Seinäjoen Jalkapallokerhon mediatiimi, pienistä kömmähdyksistään huolimatta, on tiedottamisessa Suomen huippua. Valitettavasti se ei näy seinäjokisten käsiohjelmassa. Europelin käsiohjelma on sanalla sanoen heikko. Uuden stadionin avajaisotteluun on sentään panostettu muutaman jutun voimin, mutta tavallisessa käsiohjelmassa ei juuri luettavaa löydy. 25 mainoksen lisäksi normaaliottelun käsiohjelmasta löytyy ainoastaan pieni tilastokatsaus ja kokoonpanot. Kauas on menty Kakkosen ajoista, jolloin sisältöä riitti vielä seuraavallekin päivälle luettavaksi.

Ilves

Tampereella ei tässä kisassa juhlita. Tyylikäs kansi antaa odottaa paljon, mutta kahtia taiteltu A4 jättää käteen suuren pettymyksen. Kolme mainosta ja kokoonpanot on tamperelaisten panos käsiohjelmiin. Ensi kaudelle toiveissa olisi edes pientä eteenpäin menoa tällä saralla.

PS Kemi

Myös Kemissä on tultu vauhdilla alas siitä, mitä käsiohjelma voi parhaimmillaan olla. 2011 Ykkösessä Kemi taisteli koko Suomen parhaimman käsiohjelman tittelistä ja viisi vuotta myöhemmin samalla paikalla on enää tarjolla yksi A4. Mainoksia arkkiin on kuitenkin saatu sijoitettua komeat 24.

PK-35 Vantaa

Liigassa pahnanpohjimmaisena on Pallokerho. Keskeltä taiteltu A4 on vastaavassakin kategoriassa liigan heikoin. Mainoksia on neljä ja sisältöä ei kokoonpanojen lisäksi ole. Erona Kemiin on selkeä kansilehti, mutta se ei valitettavasti nosta sijoitusta.

IFK Mariehamn

IFK:n eurokäsiohjelma on komea ja yksittäisenä se onkin Suomen paras. Valitettavasti itselläni ei ole kokoelmissa liigaottelusta vastaavaa, joten en osaa sanoa, pysyykö taso yllä myös normaaleissa otteluissa. Eurokäsiohjelma on kuitenkin huikea. Siinä on luettavaa sisältöä 25 sivulla, joista toki osa Green Mean Machinen laulujen sanoja ja IFK:n hallituksen kokoonpanoa. Henkilöjuttuja kuitenkin löytyy useita ja mikä parasta, käsiohjelmassa on keskiaukeamalla juliste. Mainoksia on vain 21. Kansilehti on tyylikäs, joskin se muistuttaa paljon KuPS:n pidemmän aikaa käyttämää.

HJK

Suomen menestynein seura ei tässä kilpailussa juhli. HJK ei julkaise käsiohjelmiaan enää ollenkaan paperisena. Ainoastaan europelin käsiohjelma oli tulostunut ja kantautunut Lahteen. Europelin käsiohjelma olisi kuitenkin liigasarjassa mitalikamppailussa. Kansilehti ei juuri säväytä, mutta sisällä on luettavaa ja tutkittavaa hetkeksi. Yhdeksän mainosta ja kymmenen sivua sisältöä, sisältäen muun muassa koosteen HJK:n europelihistoriasta tekee käsiohjelmasta hyvän. HJK kuitenkin jatkanee myös ensi kaudella tuttua linjaansa, eikä tarjoa paperisia käsiohjelmia.

FC Lahti

FC Lahden käsiohjelmat uudistuivat juhlakaudeksi ja useassa ottelussa oli tarjolla normaalia paksumpi ohjelma. Kuvassa olevista ohjelmista toinen on FC Lahden juhlaottelusta ja toinen on Rafael-special. Arvostelen siis Ilves-ottelun ohjelmaa. Mainoksia ohjelmassa on 13. Sisältöä puolestaan kymmenen sivun verran ja sen lisäksi käsiohjelmasta löytyy juliste keskiaukeamalta. Sisältö on mielestäni monipuolista. Käsiohjelmasta löytyy tilastojen ja kokoonpanojen lisäksi pelaajahaastattelu, kunniakapteenin(juniori) haastattelu, kolumni ja juttu FC Lahden tukijasta, folk-metalliyhtye Korpiklaanista. Suurin miinus käsiohjelmassa on sen maksullisuus. Kahden euron hinta ei ole suuri, mutta se on silti ainoa maksullinen liigassa.

Huuhkajat

Taso on tippunut käsiohjelmissa samaan tahtiin Suomen FIFA-Rakingin kanssa. Ennen paksu ja monipuolinen katsaus koko kotimaiseen jalkapalloon on vaihtunut muutamaan tasapaksuun täytejuttuun ja harmaasti tehtyyn haastatteluun. Kansilehti palauttaa hieman luottoa kotimaiseen maajoukkuepalloiluun, mutta tylsä taitto latistaa lopunkin uskon alta aikayksikön. Edellisiin karsintoihin verrattuna liitto tuntuu päässeen eroon myös mainostajista.

Muut sarjat

Ensimmäisenä täytyy nostaa hattua Jokerit FC:lle heidän käsiohjelmastaan. Jokereiden tuotoksella kamppailtaisiin tämän kauden liigassa samoista sijoista Ilveksen kanssa. Jokereitten ulkoasu on tyylikäs ja yksinkertainen. Siihen ei ole väkisin tungettu mitään ylimääräistä. Sisältöä kokoonpanojen ja sarjataulukon lisäksi on vastustajajoukkueen esittelyn ja maalipörssin verran. Kahdeksan mainostajaa saavat kaudella 2016 Helsingin piirin Vitosessa pelanneen Jokeri-nipun käsiohjelmista hyvän näkyvyyden. Kannattajien seura pitää yllä arvokasta kulttuuria ja tulevaisuuden Jokeri-kannattajat kadehtivat niitä, joilla alkuperäisiä käsiohjelmia on säilössä.

Myös Tampere Unitedista huomaa, kuinka kannattajien seurassa asioita tehdään siten, että kannattajat huomioidaan. TamUn tyylikäs käsiohjelma Suomen Cupista häviää toki sisällöltään Jokereille, mutta on pala arvokasta jalkapallokulttuuria. Se kertoo minulle, että TamU arvostaa katsojiaan ja välittää katsojien ottelukokemuksesta.

Muut käsiohjelmat ovat kukin omalla tavallaan persoonallisia. FC Jazzin käsiohjelmasta löytyy hauskoja kuva-arvoituksia, joista yhtä en ole neljän kuukauden aikana vieläkään ratkaissut. Atletico Malmi tekee hyvää työtä jalkapallokulttuurin eteen Kolmosessa, joskaan en ole varma, oliko käsiohjelmia tehty vain Suomen Cup -otteluun. Kyseinen Suomen Cup -ottelu oli kuitenkin Kolmosen seuralle suuri, joten tapahtumasta on haluttu tehdä tapahtuma kaikkine jalkapalloilullisine elementteineen, jo toista vuotta peräkkäin. Olen myös tykästynyt Gnistanin kansilehteen. Siitä jollain tavalla huokuu se kaikki, mistä jalkapallossa on kyse. Kuva voisi olla käsiohjelman kannessa aivan missä päin maailmaa tahansa. KontU tuli tänä vuonna uutena seurana minulle ja saa siksi maininnan. Usein pienikin yritys nostaa ottelukokemusta ja kun pelaajat tunnistaa käsiohjelman numeroiden perusteella on ottelun seuraaminen mielekkäämpää.

Aivan lopuksi tahdon kiittää niin käsiohjelmien tekijöitä ympäri Suomea (teette arvokasta työtä, jota ei aina ymmärretä Suomessa) ja niitä ihmisiä, jotka ovat mahdollistaneet näin laajan kattauksen tällä kaudella. Ei anneta käsiohjelmakulttuurin kuolla digitalisaatiosta huolimatta.

Käsiohjelmalistani luettavissa ja tutkittavissa tästä.

80 vuotta jalkapalloa – Eero Nopsanen osana Kuhnuri-perhettä

Yksi lahtelaisen jalkapalloyleisön vanhimmista jäsenistä lienee Lahden Pallo-Miesten entinen pelaaja ja Lahti-69:n valmentaja, viime viikolla 91 vuotta täyttänyt Eero Nopsanen. Vuonna 1936 jalkapallon aloittanut Nopsanen on yhä tuttu näky Kuhnureiden otteluissa.

- Kyllä sitä tulee aina lähdettyä, kun kunto sen sallii. Enää ei ole kaikkia pelejä pystynyt käymään, mutta mahdollisimman monessa kuitenkin, Nopsanen kertoo.

Nopsasen oma jalkapalloura alkoi Kirkkokadun kentältä Paavolasta 1936. Tuolloin jalkapallo oli vasta saamassa jalansijaa lahtelaisessa urheilukartassa, sillä pesäpallo pysyi kaupungin harrastetuimpana lajina vielä pitkään. Työläiskaupunginosalle tyypillisenä myös Nopsanen harrasti monia lajeja.

- Nyrkkeilyä ja jalkapalloa. Myöhemmin myös jääpalloa ja jääkiekkoa. Lisäksi juoksentelimme Paavolan ja Mattilanmäen kapeita kujia, milloin poliisia, milloin Kivistönmäen poikia karkuun, Nopsanen kertoo 1930-luvun Lahdesta.

Toinen maailmansota kuitenkin pysäytti Lahdessa hyvin alkaneen kehityksen. Toisaalta Lahden väkiluku lähes tuplaantui ja urheiluelämä vilkastui Karjalan evakkojen ansiosta. Nopsanen itse joutui sotatoimiin Kannaksella. Armeija-aikana hänet palkittiin armeijakuntien välisen jalkapallo-ottelun parhaana pelaajana ylipäällikkö Mannerheimin kuvalla

- Sodan jälkeen kaikki jouduttiin aloittamaan alusta. Vanhat pelaajat, jotka olivat vielä hengissä lopettivat lähes kaikki ja kuusi vuotta pysähdyksissä ollut toiminta piti käynnistää tyhjästä. Ei karjalaisten kanssa varsinaisesti mitään suurempia ongelmia ollut, mitä nyt nuoremmat pitivät huolta ”omista tytöistään”. Yhdessä urheiltiin ja kilpailtiin toisiamme vastaan. Savolaiset sen sijaan pilasivat kaupungin kerta laakista, Nopsanen nauraa.

Nopsanen oli myös perustamassa sekä Suomen Palloliiton Lahden Piiriä että Lahden Erotuomarikerhoa. Hän oli myös osana Upon Pallon ja Reippaan fuusiota 1960-luvun lopussa. Silloin Nopsanen joutui kovaan paikkaan, Mestaruussarjaan päävalmentajaksi joukkueeseen, josta pelaajat olivat siirtyneet Reippaaseen.

- Fuusio oli varsin lyhytaikainen. Välit kenties hieman tulehtuivat. Lahti-69:n johto antoi yhden tavoitteen, pidä nuori joukkue Mestaruussarjassa. Kuolemankamppailussa KTP:tä vastaan laitoin yhden miehen pimentämään Tolsan. Aina, kun hän sai pallon, piti se saada pois vaikka rikkomalla. Tolsa hermostui jo ensimmäisellä jaksolla ja lopulta voitimme pelin ja säilyimme sarjassa. Toinen kausi olikin jo helpompi, Nopsanen muistelee.

Pikkuhiljaa valmentaminen sai jäädä ja Nopsanen siirtyi enemmän ja enemmän pelkästään katsomon puolelle. Vuoden 1996 fuusio oli Nopsasen mielestä ainoa oikea ratkaisu, vaikka päätökset olivatkin kipeitä.

- 90-luvun alussa minua kysyttiin viimeisen kerran valmentamaan. En kieltäytynyt suoralta kädeltä, vaan nukuin yön yli, jonka jälkeen sanoin ei. Reippaan kanssa nokittelu oli oman aikansa juttu. Itse laitoin kerran koko joukkueen virtsaamaan Reippaan maalille, sillä tiesin, että Reipas tulee harjoittelemaan Kisapuistoon meidän jälkeemme. Jäyniä tehtiin puolin ja toisin, mutta vastakkainasettelu ei kehittänyt kumpaakaan vaan näännytti molemmat seurat. Nyt FC Lahti on ollut lippulaivana 20 vuotta ja toimintaan on tullut paljon enemmän järkeä, Nopsanen miettii.

Eero Nopsanen Kivimaan kentällä

Entisen pääsarjavalmentajan mukaan pelin lisäksi myös pelaajat ovat muuttuneet vuosien saatossa. Toisaalta jotkut asiat ovat pysyneet sukupolvelta toiselle samoina.

- Silloin ennen pelaajat eivät olleet kovinkaan teknisiä. Pelasin itse hyökkääjänä tai välihyökkääjänä, koska olin nopea. Harva uskalsi niihin aikoihin edes puskea. Kariniemen remmi oli ensimmäinen, joka toi lahtelaiseen jalkapalloon enemmän taitoa, sillä he olivat pelailleet pienessä tilassa. Ennen kotimaisessa jalkapallossa oli enemmän tähtiä. Valmentaja-aikoina Mestaruussarjassa pelasivat muun muassa Matti Paatelainen, Timo Kautonen, Heikki Suhonen ja Kaitsu Pahlman, jotka olivat tähtiä. Nykyään pelaajat ovat taitavempia ja etenkin Jasse Tuomisen peliä on ollut ilo katsoa. Myös ennen odotetuimmat vastustajat tulivat Helsingistä ja Kotkasta. Olen ymmärtänyt, että niin myös nykyään, Nopsanen nauraa lopuksi.

Teksti on julkaistu FC Lahden käsiohjelmassa kaudella 2016. Haastattelu on tehty toukokuussa 2016. Muut lahteen liittyvät artikkelit: Kahtia jaettu kaupunki, 120 vuotta lahtelaista jalkapalloa 1 & 2.

120 vuotta lahtelaista jalkapalloa (Osa 2)

Sodan jälkeen Lahden urheiluelämä koki suuren muutoksen. Kaupunkiin asutettiin paljon Karjalan evakkoja. Lisäksi monet, etenkin viipurilaiset, valuivat vapaaehtoisesti etelän kaupunkeihin. Lahteen tuli kaksi uutta karjalaisseuraa: Viipurin Reipas ja Sorvalin Veikot. Näistä Sorvalin Veikot oli Työväen Urheiluliiton seura.



Sodan jälkeen varustepula oli kova, mistä urheiluelämä kärsi suuresti. Myös urheilijoista oli pulaa, koska monet miehet haavoittuivat tai kaatuivat rintamalla tai eivät vain jatkaneet urheilua. Esimerkiksi Lahden Pallo-Miehet menetti lähes kaikki ennen sotia pelanneet pelaajat. Edustusjoukkue koostui nuorista junioreista ja miesten pelejä alleen saaneet A-juniorit pärjäsivätkin nuorten Suomen mestaruuscupissa 1948.



Reipas sai kaupungin vaihdosta huolimatta rivinsä kokoon varsin nopeasti nousten kaupungin ykkösseuraksi. Reippaan ja LPM:n ensimmäiset paikallisottelut pelattiin 1946. Toisen ottelun ”evakot” voittivat 8-0. Jo 1940-luvun lopulla seuroissa pohdittiin yhdistymistä, mutta fuusio kaatui Pallo-Miesten vastustukseen. Heidän mielestään Reipas oli liian karjalainen seura. Eräänlaista yhdistymistä kuitenkin tapahtui, sillä Pallo-Miesten juniorijoukkueista loikkasi useita avainpelaajia Reippaaseen.



Myös hallinnollisella puolella tapahtui muutoksia. Lahti sai oman piirin 1946. Siihen kuului aluksi vain kymmenen seuraa, osa niistäkin jääpalloseuroja. Vuotta myöhemmin Lahden Urheilijat erosi Palloliitosta ja jäljelle jäi vain yhdeksän seuraa. Oman erotuomarikerhon Lahti sai 1948. Myös Palloliiton koulutustoiminta oli Lahdessa vähäistä, sillä Lahdessa järjestettiin 40-luvulla vain kolme merkittävää koulutustapahtumaa. 1949 Antti Inkisestä tuli kuitenkin ensimmäinen piirivalmentaja.



1950-luku aukesi lahtelaisille paljon valoisampana. Olympialaisia varten kunnostettu Kisapuisto sai toimia Helsingin vuoden 1952 olympialaisten yhtenä näyttämönä. Kolme olympiaottelua tarjosivat lahtelaisille jalkapallon ystäville kansainvälisiä tuulia. Myös koulutusta Lahden piirissä lisättiin. Vuonna 1951 piirissä toimi jo viisi koulutettua valmentajaa ja Eero Nopsanen suoritti korkeimman mahdollisen valmentajatutkinnon.



Yksi suomalaisen jalkapallon historian suurimmista muutoksista koettiin 1954, kun TUL-seurat liittyivät virallisesti Palloliiton jäseniksi. Lahden piiri sai kaksi uutta lahtelaista jäsentä. Viipurista Helsingin kautta Lahteen tullut Sorvalin Veikot sekä Lahden Kaleva osallistuivat nyt myös Palloliiton alaisina seuroina Palloliiton kilpailuihin. 1954 koettiin myös ”evakkoderby”, kun Reipas ja Veikot kohtasivat toisensa kahdesti. Reipas vei molemmat ottelut nimiinsä.



Samana vuonna Lahdessa järjestettiin ensimmäiset nuorten tekniikkakilpailut, joissa lahtelaisten menestys oli häkellyttävä. LPM:n Rauno Uronen oli kokonaiskilpailun neljäs ja Reippaan Heikki Hämäläinen viides. Lahden piiri voitti piirien välisen kilpailun. Reippaan Keijo Merivirta oli kolmas C-nuorten yleiskilpailussa, Jaakko Jokinen valtakunnan paras pomputtelija C-nuorissa, Rauno Uronen taasen paras rajaheittäjä A-nuorissa. Seuraavat 15 vuotta lahtelaiset menestyivät tekniikkakilpailuissa hyvin.



Hyvä juniorityö palkittiin myös 1956, kun Olli Heinonen ja Ossi Vilppunen valittiin nuorten maajoukkueeseen. Vuotta myöhemmin Varsovan syksyssä tehtiin lahtelaista jalkapallohistoriaa, kun Vilppusesta tuli ensimmäinen lahtelainen maajoukkuepelaaja.



Lahtelaisten juniorien menestys näkyi myös oppikoulujen Suomen mestaruuskisoissa. Lahden Lyseo hallitsi kaupunkia ja voitti mestaruuden vuosina 1964 ja 1966. Mestarijoukkueissa pelasi useita tulevaisuuden tähtiä, kuten Göran Enckelman ja Semi Nuoranen. Ammatillisten oppilaitosten turnausta hallitsivat pääsääntöisesti tehdaspaikkakuntien joukkueet, eivätkä lahtelaiset näissä menestyneet.



1958 Lahdesta liittoon liittyivät Kiverät, joka keskittyi lähinnä jääpalloon sekä Lahden Sampo jalkapallon puolelle. Liitosta puolestaan erosivat Lahteen liitetyn Ahtialan satelliittikaupungin seura Ahtialan Urheilijat-50 ja Lahden Kaleva.



Vuosi 1962 on uuden muutoksen vuosi. Viipurin Reipas vaihtoi nimensä Lahden Reippaaksi ja Sorvalin Veikot Veikoiksi. Lahden Palloseura liittyi samana vuonna jäseneksi. Sampo puolestaan joutui keskeyttämään sarjan. Lahden Reipas kuitenkin nostai jalkapallon Lahdessa uudelle tasolle, sillä seura otti SM-hopeaa. Reippaan dynastia oli syntynyt.



Seuraavina vuosina jalkapallo nousi kaupungin ykkösurheiluksi ja Reipas keräsi mitaleja Suomen Cupista ja Mestaruussarjasta. Lahdenviipurilaisten kultakanta kesti aina vuoteen 1978. Reipas pääsi myös kokemaan ensimmäiset europelinsä. Taso Euroopassa oli kuitenkin Reippaalle liian kovaa.



Lahden Pallo-Miehet kolkuttelivat myös menestystä uudella nimellään Upon Pallo. 1964 Upon Pallolle perustettiin myös sisarseura Lahden Pallo-64. Suurin kruununjalokivi jäi kuitenkin saavuttamatta. Reipas ja Upon Pallo kiinnostivat paikallisia ja paikallispelissä 1967 nähtiinkin yli 8000 katsojaa. Upon tehdas kuitenkin vähensi tukea ja uudet yritykset fuusiosta aloitettiin.



Fuusioajatukset eivät kuitenkaan tuottanut tulosta, vaan taas kerran Reipas keräsi parhaat pelaajat ja loput jäivät uuden Lahti-69:n ja Eero Nopsasen valmennukseen. Samana vuonna kaupunginosaseurat Kärpäsen Palloseura ja Mukkulan Pallo saapuvat rikastuttamaan kulttuuria.



Samalla ajanjaksolla jäljelle jääneistä TUL-seuroista ainakin Merrasjärven Metsoissa oli jalkapallotoimintaa. Erittäin todennäköistä on myös ollut, että Lahteen liitetyn Renkomäen TUL-seurassa Renkomäen Reimassa ja vielä Okeroisten Okassa on harjoitettu jonkin asteista jalkapalloilua.



Lahden talkoourheilun suosio nousi heti sotien jälkeen, mutta etenkin jalkapallon suosio romahti, kun kaupunkiin perustettiin 1969 Kortteliliiga ry, joka järjesti harrastejalkapalloa aivan kuten talkoourheilukin.



Lähteet:



Airo, Jukka 2009. Eteenpäin, ylöspäin – FC Kuusysin tarina 1934-2009.



Heinonen, Jouko 1995. Reippaat sata vuotta.



Hentilä, Seppo 1982. Suomen työläisurheilun historia 1: Työväen Urheiluliitto 1919-1944.



Kemppi, Risto 1971. SVUL:n Lahden piiri v. 1911-1971.



Lautela, Yrjö & Wallén, Göran 2007. Rakas jalkapallo: Sata vuotta suomalaista jalkapalloa.



Lounasheimo, Ilmo 1978. Lahden talkoourheilu r.y. 1928-1978.



Pihlaja, Juhani 2005. Lahden liikuntatoimen ja urheiluelämän historia. Teoksessa 4, 1 :Lahden kulttuurilaitosten historia : koululaitos, kirjasto ja liikunta. Toimittanut Siikaniemi, Päivi, Palmgren, Ulla, Eskola, Eija



Ranne, Roni 1951. Viipurin Reipas 1891-1951.



Lahden museo- ja taidelautakunta 1975. Rekisteröidyt yhdistykset Lahdessa 1919-1974.



Suomen Palloliiton Lahden piiri ry. 40 vuotta 1986.



Suomen Palloliiton toimintakertomukset.



Suomen Työväen Urheiluliiton toimintakertomukset


Teksti on julkaistu aikaisemmin Vastapallo.fi -nettilehdessä 2012 ja Lahti Liikkuu -lehdessä 2013. Ensimmäinen osa luettavissa tästä.

120 vuotta lahtelaista jalkapalloa (Osa 1)

1800-luvun lopulla keisarillinen Venäjä kiristi otettaan Suomen suurruhtinaskunnasta. Erilaisten yhdistysten perustamista valvottiin tarkasti ja käytännössä urheiluseuran perustaminen oli mahdotonta, koska Venäjä uskoi toiminnan tähtäävän separatistisiin liikkeisiin. Yleishyödyllisiä yhdistyksiä, kuten vapaapalokuntia, sai kuitenkin perustaa. VPK:n palomiesten oli hyödyllistä olla hyvässä kunnossa, joten heidän urheiluaan ja kuntoiluaan kannustettiin.

Lahden kauppalan VPK:n välineistöön ilmestyi vuonna 1893 kaksi jalkapalloa. Ei ole varmaa tietoa, kuka pallot hankki ja mihin tarkoitukseen, mutta kaksi vuotta myöhemmin löytyy ensimmäinen maininta palomiesten harjoittamasta kilvasta. Lehtikuvauksen perusteella palomiehet pelasivat keskenään vaihtelevalla miehityksellä jalkapallon ja rugbyn sekoitusta. Vuonna 1902 palokunnasta irtautui oma urheiluseura Tarmo, jonka ohjelmistoon kuului myös jalkapallo. Seuran toiminta kuitenkin hiipui muutamassa vuodessa, koska Lahdesta ei löytynyt urheilukenttää.

Seuraava yritys jalkapallon juurruttamiseksi osaksi 1905 kaupunkioikeudet saaneen Lahden elämää lähti Lahden yhteiskoulusta. Yhteiskouluun perustettiin 1906 oma voimistelu- ja urheiluseura ja koulun vuosikertomuksista käy ilmi, että poikien liikunnan opetussuunnitelmassa yhtenä osana olivat jalkapalloleikit. Täysin selvää ei kuitenkaan ole, minkälaisia jalkapalloleikkejä opettaja Kurt Henrik Envald pojilla leikitti.

Täytyy muistaa, että vasta perustettu Lahti oli vielä hyvin pieni kaupunki. Vuonna 1906 kaupungissa asui alle 3000 asukasta. Lahden teollisuus oli kuitenkin heräämässä ja kuten muuallakin Suomessa, ulkomaiset tehtailijat toivat jalkapalloa Suomeen. Vuonna 1908 saksalainen tehtailija Welti peluutti paikallisia poikia Lahden kauppatorilla. Hän sai ensimmäisen todellisen jalkapallokipinän sytytettyä nuoressa kaupungissa.

Seuraavana vuonna Lahden Ahkera hankki itselleen jalkapallon, jonka arvo oli 11 markkaa. Samana vuonna jalkapallo otettiin virallisesti Ahkeran ohjelmaan. Olosuhteet urheiluun olivat kuitenkin äärimmäisen huonot. Vuonna 1911 kaupungissa käytiin kädenvääntöä Kirkkokadun kentän (nykyisen teatterin ja Paavolan pallokentän kohdilla) perustamisesta. Ahkera olisi halunnut kentän Korkeamäelle (nykyisin Radiomäki), mutta Ahkeran kanta hävisi.

Samaan aikaan myös muut yhteisöt perustivat urheiluseuroja, joissa harrastettiin myös kuningaslajia. Rautatietyöläisten Kiisto, Rannan Kisaajat ja Tornatorin kaupunginosan Visa. Visa hallitsi lahtelaista jalkapalloilua koko 1910-luvun ensimmäisen puoliskon. 1918 Suomessa syttyi sisällissota, jonka loppuvaiheet koettelivat kovin Lahtea. On arvioitu, että Lahden seudulta sisällissotaan osallistuneista henkilöistä jopa 65 prosenttia kuului johonkin urheiluseuraan. Kaikki eivät palanneet.

Seuraavat vuodet mentiin hiljaiselolla ja lahtelainen jalkapalloilu vajosi taas puhtaaksi harrasteurheiluksi. Lahden Hennalaan oli sijoitettu Tampereen rykmentti, jonka jalkapallosta kiinnostuneet pelaajat siirtyivät pian Ahkeraan. Syksyllä 1922 Ahkera liittyi Palloliiton jäseneksi. Samana vuonna Lahdessa pelattiin useita merkittäviä otteluita. Hollolan Urheilijat kohtasivat Tampereen Rykmentin ja Ahkera kohtasi Kouvolan Urheilijat. Ahkeran 11 vuotta kestänyt haikailu kentästä Korkeamäelle palkittiin vihdoin, kun Lauri ” Tahko” Pihkala myötävaikutti lahtelaisen urheiluelämän jälleenrakennukseen.

1920-luku toi uusia yrittäjiä Lahteen. Jalkapallo oli jäänyt pesäpallon varjoon, mutta monet seurat ottivat sen silti ohjelmaansa. Uusia seuroja olivat mm. Asemantaustan Yritys, Lahden Akateemiset Urheilijat ja Lahden Urheilijat. Näistä kuitenkin Palloliiton toimintaan osallistui vain Lahden Urheilijat. Myös Ahkeralla ja Visalla oli joinain vuosina joukkue mukana Cup-muotoisesena pelatussa Suomen mestaruuden ratkaisseessa kilpailussa. Parhaasta lahtelaissuorituksesta vastasi Visa, joka ylsi vuonna 1928 puolivälieriin, jossa HIFK löylytti Tornan kaupunginosajoukkuetta 8-0.

1931 Ahkeran jalkapallojaosto perusti oman seuran Ahkeran Palloilijat. Seuraan liittyivät myös Visan pelaajat ja se osallistui myös Palloliiton piirisarjaan vuonna 1932. Virallisia otteluita kertyi noin kymmenen. Samana vuonna lahtelainen kauppias Antti Huovinen lahjoitti kiertopalkinnon, Antin Maljan, kaupungin parhaan joukkueen ratkaistavaksi. Kilpailu oli kovaa Lahden Urheilijoiden, Tampereen rykmentin ja Ahkeran Palloilijoiden välillä. Perinne kuitenkin loppui pian, sillä kaupunkiin oltiin perustamassa ensimmäistä jalkapallon erikoisseuraa. 1934 perustettuun Lahden Pallo-Miehiin liittyikin pelaajia monesta seurasta. Poliittisesti sitoutumaton seura ei kuitenkaan kelvannut aivan kaikille, sillä samana vuonna perustettiin myös Lahden Työväen Pallo-Toverit.

LPM löysi kuitenkin nopeasti paikkansa lahtelaisessa urheilukentässä ja yhdisti jalkapalloilevaa Lahtea. Vuonna 1938 seura nousi jopa Suomensarjaan. Harrastetasolla jalkapallo eli vielä monessa seurassa, mutta erityistä kilpailutoimintaan osallistumista ei pidetty ”tähteellisenä”. Antin Malja jäi lahtelaisen koulu-urheilun kiertopalkinnoksi ja Ahkerassa jalkapallo jäi poikajaoston harrasteeksi. Harrastetasolla kuitenkin luotiin perustaa tulevaisuudelle. Lahden Propagandaurheilu (myöhemmin Talkoourheilu) otti jalkapallon ohjelmistoonsa 1935. Tavoitteena oli saada työväestölle urheilemalla työyhteisöissään yhteenkuuluvuuden tunnetta ja opettaa tiimityöskentelyä. Ensimmäiseksi mestariksi kruunattiin 1937 Tornator OY. Myös Asko ja Raute kerkesivät voittaa mestaruuden ennen toisen maailmansodan syttymistä. Talvi- ja jatkosota kuitenkin hiljensivät taas lahtelaisen urheilun, sillä Lahtea pommitettiin usein strategisista syistä. Lisäksi miehet olivat pääsääntöisesti rintamalla, joten urheilutoiminta näivettyi lajissa kuin lajissa. Sotien jälkeen oli kuitenkin luvassa isoja muutoksia.

Lähteet:

Hentilä, Seppo 1982. Suomen työläisurheilun historia 1: Työväen Urheiluliitto 1919-1944.

Huovila, Marja 2007. Sata ahkeraa vuotta: Lahden Ahkera ry. 1907-2007

Kemppi, Risto 1971. SVUL:n Lahden piiri v. 1911-1971.

Lautela, Yrjö & Wallén, Göran 2007. Rakas jalkapallo: Sata vuotta suomalaista jalkapalloa.

Lahden museo- ja taidelautakunta 1975. Rekisteröidyt yhdistykset Lahdessa 1919-1974.

Lahden Yhteiskoulun toimintakertomukset.

Lounasheimo, Ilmo 1978. Lahden talkoourheilu r.y. 1928-1978.

Pihlaja, Juhani 2005. Lahden liikuntatoimen ja urheiluelämän historia. Teoksessa 4, 1 :Lahden kulttuurilaitosten historia : koululaitos, kirjasto ja liikunta. Toimittanut Siikaniemi, Päivi, Palmgren, Ulla, Eskola, Eija

Suomen Palloliiton toimintakertomukset.

Suomen Työväen Urheiluliiton toimintakertomukset

Uusi Suometar

Teksti on julkaistu aikaisemmin Vastapallo.fi -nettilehdessä ja Lahti Liikkuu -lehdessä 2012.

Esseitä jalkapallosta 2: Italian ultrien synty ja politisoituminen

1. Johdanto

Harri Heinonen määrittelee ultrat intohimoisiksi jalkapalloseuran kannattajiksi, jotka erottuvat tavallisista katsojista värikkyydellään ja äänekkyydellään ja ovat äärimmäisen sitoutuneita jalkapalloon, samalla kuitenkin media liittää ultrat usein huliganismiin, jos ottelutapahtumissa syntyy järjestyshäiriöitä. Kuitenkaan ultrat eivät ole välttämättä huligaaneja, sillä Heinosen määritelmän mukaan huligaanit menevät stadionille vain tappelemaan. Ultrat sitä vastoin menevät kannustamaan omaa joukkuettaan, vaikka tapahtumien niin vaatiessa hekään eivät tappelusta peräänny. Usein ultrat kannattavat vain seurajoukkueita eivätkä maajoukkuetta Italialaiset seurat, jotka myöhemmin nostan esimerkiksi pelaavat tai ovat pelanneet Italian korkeimmalla sarjatasolla, Serie A, tai toiseksi korkeimmalla tasolla, Serie B.

Valitsin aiheekseni Italian jalkapallokannattajakulttuurin kehityksen 1960–luvun lopusta 2000-luvulle. Työssäni etsin selitystä ultra-kulttuurin syntyyn ja sen politisoitumiseen. Tarkemmin sanottuna siihen mikä sai italialaiset miehet perustamaan seurasta riippumattomia kannattajayhdistyksiä ja mitkä tekijät aiheuttivat mahdollisesti uusien kannattajayhdistysten poliittisen suuntautumisen. Käsittelen aihetta vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelulla.

Tutkimuskirjallisuutena käytän Harri Heinosen väitöskirjaa Jalkapallon Lumo (2005), joka kertoo suomalaisesta Everton-faniudesta. Hän käyttää paljon esimerkkejä myös Italian kannattajakulttuurista. Lisäksi käytän Antonio Roversin artikkelia The birth of the 'ultras': The rise of football hooliganism in Italy (1994), joka käsittelee ultrien sosiaalista taustaa, Pierre Lanfranchin yhdessä Stephen Waggin kanssa kirjoittamaa artikkelia Cathedrals in concrete: Football in Southern European Society (1995), joka kertoo Välimeren alueen jalkapallokulttuurista ja Sebastien Louisin Le Phenomene Ultras En Italie : Histoire Du Mouvement Des Groupes De Supporters-Ultras De 1968 a 2005 Essai (2006), joka on väitöskirja ultrista. Käytän myös huliganismin ja kannattajakulttuurin määrittelyssä apunani Gary Armstrongin tutkimusta Football Hooligans: Knowing the Score (1998), joka käsittelee englantilaista kannattajakulttuuria alakulttuureineen. Kirjailija Tim Parksin matkakertomuksen A Seasonwith Verona. Travels around Italy in Search of Illusion, National Character and... Goals! (2003) jätin huomioimatta, koska Harri Heinonen pitää
teosta osittain fiktiivisenä kuvauksena.

Euroopan jalkapalloliitto, UEFA, on säännöissään kieltänyt stadioneilla ja niiden välittömässä läheisyydessä muun muassa kaikki poliittiset julisteet ja banderollit. Tämä määräys on tullut voimaan 1985.

2. Ultrien synty
 
Antonio Roversin mukaan Englannin jalkapallokatsomoissa 1950-luvun lopussa alkanut muutos kohti äänekkäämpiä ja näkyvämpiä kannattajia levisi vuosikymmen myöhemmin myös Italian katsomoihin. Seuran organisoimat kannattajayhdistykset käsittivät yleensä vanhempia, työssäkäyviä noin 40-60-vuotiaita miehiä. Miehet kuuluivat yhdistyksiin vain varmistaakseen lippujen saatavuuden, sillä seura tarjosi liput myyntiin ensin yhdistyksen jäsenille, ja helpottaakseen vieraspelimatkojen organisointia.

Sebastien Louisin mukaan ensimmäinen ultra-ryhmä perustettiin 1968 Veronassa, kun paikallisen Hellas Verona F.C.:n nuoret, noin 20-vuotiaat kannattajat, halusivat kannattaa joukkuettaan seisaaltaan, ääneen laulaen, savupommein ja soihduin ja lipuin ja banderollein. Tämä sai vanhemmat katsojat siirtymään muualle. Louis kuitenkin korostaa, että nämä nuoret miehet eivät suinkaan olleet uusia kannattajia vaan olivat olleet stadioneilla isiensä kanssa pienestä pitäen ja usein he myös pysyivät seurojen organisoimien kannattajayhdistysten jäseninä. Roversin mukaan ilmiö levisi nopeasti muillekin italialaisille stadioneille ja aluksi ryhmät koostuivat lähinnä vain toisilleen ennalta tutuista ihmisistä. Lisäksi ryhmät syntyivät ilman vanhempien kannattajien kontrollia, joten varsin radikaalitkin uudistukset kannustamisessa tarttuivat helpommin mukaan. Heinosen mukaan myös joissain tapauksissa nuoret naiset ovat perustaneet ultraryhmiä, jotka ovat olleet suunnattuja ja avoimia vain naisille. Sekä Heinonen että Armstrong esittävät, että kannattajilla oli halu käyttäytyä poikkeavasti arjen normeja ja katsomojen normeja vastaan. Myös yhteisöllisyys ajoi perustamaan uusia ryhmiä.

Heinosen mukaan väkivaltaisuudet eivät olleet uusi asia italialaisessa jalkapallokulttuurissa, vaan ne olivat olleet osa vanhempienkin kannattajien kulttuuria. Heinonen toteaa väkivaltaisuuksien olleen traditio alueiden välisissä kilpailuissa. Väkivaltaisuudet siirtyivät jatkumona myös uudelle ultra-sukupolvelle, joskin välienselvittelyt suoritettiin stadionin läheisyydessä, eikä enää stadionilla. Vaikka Roversin mukaan tappeluissa on paljon teatraalisia piirteitä, ei vahingoilta ole vältytty. Ensimmäinen kuolonuhri ultrien välisissä yhteenotoissa syntyi Roomassa 28.10.1979, jossa AS Roman ja Lazion kannattajien tappelussa kuoli Lazion kannattaja. Samalla kaudella useilla paikkakunnilla oli vastaavanlaisia järjestyshäiriöitä, koska otteluiden turvatoimet olivat olemattomia. Näissä välikohtauksissa käytettiin aseina esimerkiksi metalliputkia, stilettejä ja metalliketjuja. Samoihin aikoihin Italian parlamentissa käytiin jopa keskustelua jalkapallon kieltämisestä.

Organisoituessaan ultraryhmät kasvoivat aluksi entuudestaan toisilla tutuilla nuorilla, mutta saavuttaessa yleisen hyväksynnän muilta katsojilta, alkoivat ryhmät kasvaa myös ryhmän perustajille entuudestaan tuntemattomilla seuran kannattamisesta kiinnostuneilla nuorilla miehillä. Ryhmien välistä kilpailua esiintyi heti alusta asti. Syinä tähän pidetään sekä halua tukea omaa joukkuetta ja näin ollen saada vastustajan joukkue ja kannattajat pelkäämään, että yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamista. Paremmuutta mitattiin lauluilla, erilaisilla koreografioilla eli tifoilla, joihin kuuluivat paperisilppu, savut ja soihdut, ja jäsenmäärällä. Uskottavuutta ja mainetta ryhmälle haettiin myös tappelemalla vastustajan kannattajien kanssa. Aluksi pääviholliset tulivat historiallisten alueklikkien mukaan, esimerkiksi eteläinen Italia vastaan pohjoinen.

3. Ultrien politisoituminen 

1980-luvun loppuun mennessä ultraryhmissä oli tapahtunut uusi sukupolven vaihdos. Samaan aikaan myös oikeisto alkoi ”soluttautua” stadioneille. Louisin mukaan eräs oikeistolainen ryhmittymä jopa levitti omaa aatettaan näkyvästi stadioneilla. Alussa stadioneilla nähtiin jopa
natsilippuja ja kuultiin juutalaisvastaisia lauluja. Heinonen toteaa, että ryhmät militarisoituivat, kun ne omaksuivat sotilaallisen organisaatio- ja toimintamallin, koska osalle ultraryhmistä tuli tärkeämmäksi itse väkivalta kuin jalkapallo. Tämä kuitenkin johti monesti siihen, että vahvan johtohenkilön puute jätti ryhmät lyhytikäisiksi.

Antonio Roversin mukaan lopullinen politisoituminen alkoi vasemmiston herätessä aivan 1980-luvun lopussa. Hän näkee tähän syynä Italian yhteiskunnan yleiseen muutokseen. Roversi nostaa esille vastakkainasettelun äärioikeiston ja äärivasemmiston välillä myös jalkapallon ulkopuolella. Louisin mukaan ultrat olivat nuorisoliikkeitä ja monet nuoret ottivat osaa myös kommunistiseen tai uusfasistiseen toimintaan, koska monien muiden nuorisoliikkeiden tavoin ultratkin kapinoivat vanhempiensa yhteiskuntaa vastaan. Lähinnä poliittinen toiminta oli kuitenkin vain osallistumista mielenosoituksiin ilman aatteen paloa. Toki Louis mainitsee, että jokaisessa ihmismassassa saattoi olla myös niitä, joille aate oli rakkaampi.

Harri Heinosen mukaan poliittiset ääriliikkeet eivät kuitenkaan näytelleet katsomoissa keskeistä roolia, vaan poliittisen aatteen tunnustamisella haluttiin luoda imago kovasta ultraryhmästä. Louisin mielestä ultrat kantavat poliittisia symboleita ilman poliittista sisältöä. Symboleilla pyritään vain provosoimaan vastustajan kannattajia. Esimerkkinä hän käyttää Livornon vasemmistoultria, jotka pitävät stadionilla Stalinin kuvaa, Neuvostoliiton ja Pohjois-Korean lippuja ja laulavat vanhoja fasistivallan aikaisia vasemmistolauluja ja hirttolauluja fasisteille. Hän kertoo, kuinka vasemmistoultrat heiluttelevat Pohjois-Korean lippua vain siksi että he esittävät kapinallisia ja oikeistoultrat esittävät fasistitervehdyksiä tietämättä lainkaan, miksi he niin tekevät.

Kuitenkin poliittiset ääriliikkeet ovat saaneet syyn uudelle vastakkainasettelulle kannattajien keskuudessa. Alkuaikoina vasemmisto- ja oikeistokannattajia oli Louisin arvion mukaan suurinpiirtein yhtä paljon. 2000-luvun alussa arviolta 70 prosenttia ultrista oli oikeistolaisia. Tämä on johtanut siihen, että vasemmistoultrat ovat alkaneet tehdä yhteistyötä keskenään, joukkueesta riippumatta. He perustivat yhteisen Resistenza ultras – nimisen vasemmistokannattajien liiton, jonka tarkoituksena on toimia fasistikannattajia vastaan. Liitto ei ole hyvin organisoitunut, mutta sen suurin saavutus oli sopimus vasemmistokannattajien keskinäisten tappeluiden ja vihanpidon
lopettamisesta.

Myös median vaikutus mielikuviin ultrista on ollut suuri. Roomalaisessa lehdistössä Livornosta on puhuttu leikkisästi Livornogradina, viitaten juuri kaupungin joukkueen vasemmistoultriin. Vastaavasti oikeistokannattajista tunnettu Lazio oli eräiden journalistien silmissä Nazio. Etenkin paikallislehdistö rakentaa otteluennakoissaan vastakkainasettelua juuri politiikan ja aluehistorian kautta.

2000-luvun ultrien suurimmaksi vastustuksen aiheeksi on noussut jalkapallon kaupallistuminen. Heinosen mukaan seurajoukkueen pelipaidalla varustettu ultra lankeaa kaupallisen hyväksikäytön kohteeksi ja menettää autonomiansa suhteessa seuraan. Ultrat ovatkin kehittäneet omia pukeutumiskoodistoja, joissa vältetään seuratunnuksia.Tätä alakulttuuria kutsutaan myös casual cultureksi. Vasta tämä ultrien alakulttuuri irrottautui täydellisesti seurojen omista kannattajayhdistyksistä.

4. Yhteenveto 

Ultraryhmien synty johtui suureksi osaksi nuorten miesten halusta poiketa arkisista normeista, haluna kapinoida vanhempiensa yhteiskuntaa vastaan. Syiksi voidaan nostaa myös intohimo jalkapalloon ja kannatettuihin seuroihin ja kannattamisen uudet tuulet Englannista. Lisäksi yhtenä tekijänä on kaikkeen jalkapallokannattamiseen kuuluva halu tuntea yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Autonomisuus ja seurasta riippumattomuus astuivat kuvaan vasta uusien sukupolvien myötä kaupallisuuden vastustamisen vallatessa katsomoita. Vasta tässä vaiheessa syntyi mielestäni seurasta riippumattomat kannattajayhdistykset, protestina jalkapallon kaupallisuudelle.

Kannattajayhdistysten politisoitumisen taustalla on se, että politisoitumisella haluttiin luoda mielikuva kovemmasta ja pelottavammasta ryhmästä. Todellisuudessa poliittinen aktiivisuus ja valveutuneisuus oli hyvin vähäistä ja politisoitumisella haettiin juuri kapinaa yhteiskuntaa vastaan ja provosointia vastustajan kannattajia kohtaan. Osittain tällä haluttiin myös luoda vastakkainasettelua ja luoda omaa yhteenkuuluvuutta. Ultrien politisoituminen heijastuukin juuri
Italian yhteiskunnan muutoksesta, jolloin monet nuoret osallistuivat poliittiseen liikehdintään ilman aatteen paloa. Vaikka todellisia aatteita ei stadioneilla suuressa mittakaavassa nähdä, media tullee jatkossakin pitämään kiinni oikeisto-vasemmisto vastakkainasettelusta, joka takaisi otteluille lisää painoarvoa.


Kyseinen teksti on lyhennelmä Joensuun yliopiston historian laitokselle tekemästäni Seminaari I -työstä. Se on hyväksytty 2009.

Te murhasitte Suomen Cupin

Suomen arvostetuin jalkapallokilpailu on murhattu. Ennen kuolemaansa, sitä vielä nöyryytettiin, poistettiin parrasvaloista ja laitettiin pimeään halliin häpeämään. Ja mikä pahinta, se vietiin suomalaisilta jalkapalloihmisiltä.

Suomen Palloliiton päätös uudistaa miesten Suomen Cupia on päätymässä katastrofiksi. On totta, että Cup tarvitsi radikaaleja muutoksia, sillä sen arvostus liiton papereiden ulkopuolella hipoi absoluuttista nollapistettä. Valitettavasti päätös aloittaa vuoden 2017 Cup tänä vuonna ja lohkovaiheen lisääminen tappoi ne viimeisetkin rippeet Cupin arvostuksesta suomalaisten jalkapalloihmisten keskuudessa.

Uudistuksen kaksi pääkohtaa ovat syksyllä alkavat karsinnat ja talvella pelattava lohkovaihe. Kolmas hiertänyt asia on ollut olematon tiedotus. Siinä missä Suomen Cupin tulisi olla maantieteellisesti kattavin kilpailu, on ilmottautuneita vain 88, tiki ilmoittautumisaikaa on jo kahdesti jatkettu kesäloma-verukkeilla. Voidaan siis perustellusti kysyä, onko Palloliitto onnistunut tehtävässään, sillä edellisenä vuona osallistujia oli 125 ja edellisen uudistuksen jälkeisessä, vuoden 2010 Cupissa 271 joukkuetta.

Syksyllä alkavissa karsinnoissa ei ole mitään uutta ja se onkin oikeastaan paluu vanhaan. Suurin kiikastus on se, että päätös syksyllä pelattavista karsinnoista varsinaiseen kilpailuun tiedotettiin kauden jo ollessa käynnissä. Joukkueet ovat pääsääntöisesti lyöneet ohjelmansa ja budjettinsa lukkoon jo tammi- tai helmikuussa. Siirtymäajan olisi tullut olla pidempi, jotta seurat olisivat voineet reagoida paremmin.

Syksyn karsinnan pienoinen ongelma on myös se, että joukkueet muuttuvat paljon talven aikana. Tällöin riskinä on se, että jatkopaikan taistelleesta ryhmästä ei ole enää yksikään pelaaja maistamassa mahdollista glooriaa. Myöskään vielä ei ole selvinnyt se, saavatko syksyn karsinnassa esiintyneet pelaajat edustaa seuraavana vuonna toista seuraa.

Toinen uudistuksen pääkohta, tammikuun lohkovaihe, tuhoaa cup-romantiikan täydellisesti. Yllätykset yhdessä ottelussa ja ennen kaikkea niiden merkitys katoaa sarjamuotoisen kilpailun johdosta. Koko cupin raaka pudotuspeli-idea on tehnyt Suomen Cupista romanttisen ja jännittävän kilpailun, mutta nyt se on riistetty. Pienillä seuroilla ei ole enää realistisia mahdollisuuksia yllätyksiin, kun sarjamuotoisessa vaiheessa yhden yllätyksen merkitys pienenee. On myös mahdollista, että lohkovaiheessa tullaan näkemään merkityksettömiä otteluita.

Myös lohkovaiheen tunkeminen pimeisiin halleihin keskelle talvea alentaa kilpailun arvostusta. Kilpailukausi kyllä kenties pitenee, mutta yleisön kiinnostus tuskin lisääntyy, kun hallikilpailun nimi vaihtuu Liigacupista Suomen Cupiksi. Olosuhteiden pakosta Cup pelattanee pienissä ja pimeissä halleissa, joihin ei välttämättä edes mahdu yleisöä. Siinä mielessä Liigacup ajoi asiansa täydellisesti talven harjoitusturnauksena liigajoukkueille, sillä se kiinnosti laji-ihmisiä ja antoi joukkueille oman aikataulunsa mukaan panoksellisia harjoitusotteluita. Pienellä kehittämisellä kilpailusta olisi vielä voinut tulla merkittävä, sillä osa seuroista onnistui rakentamaan pitkäjänteisesti myös Liigacup-otteluista tapahtumia.

Lohkovaiheen suurin ongelma on kuitenkin mielestäni se, että kilpailu on tehty ajatellen vain ja ainoastaan muutamaa huippuseuraa. Ainoat kiitokset Cupin uudistamisesta ovatkin tulleet liigaseurojen valmentajilta. Liigaseurat pääsevät suoraan lohkovaiheeseen, eivätkä joudu kohtaamaan juurikaan alasarjaseuroja. Alasarjoista on puolestaan käytännössä mahdoton ponnistaa lohkovaiheeseen, sillä paikkoja ei ole juurikaan jaossa. Lisäksi on vielä kysymysmerkki, kuinka lohkot tullaan jakamaan. Maantieteellinen jako tarkoittanee kilpailullisesti eriarvoisia lohkoja, arvotut lohkot puolestaan matkakuluja.

Lopullisesti Cupin uudistuksen arviointi tulee suorittaa vasta jokusen vuoden päästä, mikäli liiton pitkäjänteisyys tällä kertaa sinne asti riittäisi. Itse ennustaisin, että Cupin suosio tippuu entisestään, sillä Cup on harvoin suosittu sellaisissa maissa, joissa alasarjalaiset eivät pääse kohtaamaan huippuja. Samalla alasarjalaiset jäävät ilman palkintoja hyvin tehdystä työstään, kun saisivat liigajoukkueen kylään, mieluiten kesällä. Näkisin, että ruohonjuuritason toimijoiden voidessa hyvin ja saadessaan hyvin tehdystä työstä palkintonsa heijastuu lopulta huipulle. Valitettavasti Cupin arvostuksen nostaminen vaatisi lopulta koko huippujalkapalloilun järjestelmien purkamista ja uudelleen rakentamista. Nykyisellään Cup on kuitenkin murhattu!

Jos vielä haluaa hakea lisää irvokkuutta, on kilpailun virallisessa nimessä sana Respect. On sääli, ettei nimi heijastu liiton asenteeseen kilpailua kohtaan. Miten liitossa odotetaan, että yleisö kunnioittaisi kilpailua, kun liittokaan ei sitä tee?

Minä ja jalkapallo

Ajattelin, että kirjoittaisin jokaisen kymmenentuhannen lukukerran jälkeen blogiini jonkinlaisen juhlatekstin. Uusin kymppitonni tuli täyteen jossain juhannuksen tienoilla, mutta aihetta juhlatekstille ei pitkästä mietinnästä huolimatta tahtonut löytyä. Juttujen lukukertoja tutkiessa huomasin sen, että mitä enemmän haukut tai arvostelet Palloliittoa, sitä enemmän lukukertoja juttu saa. Jos kokeilisin tämän kerran jakaa hieman positiivisia muistoja, vaikka aihetta liiton arvosteluun jälleen olisi.

Papan mustakantinen, josta opin muistiinpanojen teon

Jalkapallo on ollut minulle koko elämäni ajan kuin huume, jota on pakko opiskella jatkuvasti lisää. Verenperintönä tullut kiinnostus ja intohimo lajiin on jatkunut siitä asti, kun alle kolmen viikon vanhana minut vietiin ensimmäiseen jalkapallo-otteluun. Oikeastaan kaikesta tästä saan kiittää lopulta isoisääni, jonka intohimo lajiin on kestänyt 1930-luvulta asti.

En tiedä edelleenkään järkevää syytä, mutta ensimmäinen kirkas jalkapallomuistoni on FC Kuusysin ottelu Tampereen Pallo-Veikkoja vastaan Hiihtiksellä kesäkuussa 1994. Samana vuonna alkoi myös jalkapallokorttien keräily niillä vähäisillä penneillä, joita sai. 1994 tai 1995 alkoi myös oma, varsin vaatimaton jalkapallourani Kyykän nappulakoulussa. Pihapeleissä kuitenkin pyörivät niin pienet lucianot, kuin junnuannusetkin.

Papalta saatuja Kyykän tuotteita

FC Lahden perustaminen oli pienelle ihmiselle shokki. Vannoin, etten enää ikinä katso jalkapalloa. Päätös taisi kestää reilun kuukauden, vaikka aluksi keskityin enemmän muistiinpanojen tekoon otteluista sillä tarkkuudella, kuin alle kymmenvuotias kykenee.

Ysärin lopussa jalkapalloinnostusta lisäsivät videopelit. FIFAt ja erilaiset manageripelit ja niiden pelien tilastoiminen yhdessä välituntipelien tilastoimisen kanssa loivat elämään vaiheen, jossa jalkapallo oli vain ja ainoastaan numeroita. Jostain laatikon pohjilta saattaisi vielä löytyä vihko, jossa olisi esimerkiksi FIFA 1999 -pelin jonkin tallennuksen kaikki pelit, taktiikat, syötöt, laukaukset ja oikeastaan kaiken, minkä vain voi kuvitella. Lopulta kuitenkin tunne voitti numerot.

FC Lahti sai paikan sydämestä. Thierry Henry, Ronaldo ja Niki Helenius olivat maailman kolme parasta hyökkääjää. Mielestäni Lahti taisteli jokaisena vuotena ennakkoon mestaruudesta, kunnes ensimmäiset viisi kierrosta palautti aina takaisin maan pinnalle. Rakkaus FC Lahteen ja kenties lajiin kuitenkin sai kipuamaan pettymys pettymyksen jälkeen takaisin Hiihtiksen hattuhyllylle.

Ensimmäinen kaulaliinani ja FC Lahden minipelipaita

Lopulta uskaltauduin myös kokeilemaan kannattajatoimintaa, juuri niinä vuosina, kun äidit eniten varoittivat lapsiaan. Myös se, lajin ja FC Lahden lisäksi koukutti kuin huume. Vuosien istuminen vanhempien kannattajien kanssa bussissa ympäri Suomea toi arvokasta tietoa kaikesta jalkapalloon etäisestikin liittyvästä, mutte ennen kaikkea se on tuonut hyviä ystäviä.

Opiskeluissani ei ollut alunperin tarkoituskaan sivuta jalkapalloa, mutta lopulta kandini, graduni ja kaikki harjoitustyöni, liittyivät kannattajakulttuuriin. Samoin suhteeni FC Lahteen muuttui, kun aloin yhdessä muiden kannattajien kanssa tekemään mediaa FC Lahden kanaviin.

Muistot FC Lahden europelistä

Vaikka juuri aikaisemmin kirjoitin, että tunne voitti numerot, ei voi silti sanoa, että pääsin täysin numeroista eroon. Käsiohjelmien keräily, tilastojen rustailu ja erilaisten numeroknoppien etsiminen täyttää edelleen jonkin verran päivää. Tällä hetkellä työn alla on FC Lahti -kalenteri, johon saisi kerättyä helposti talteen kaikki mahdolliset vuosipäivät.

Hetket, jolloin jalkapallossa on ollut mielestäni eniten tunnetta on helppo luetella järjestyksessä. Kaksi suurinta ilon ja onnen hetkeä ovat olleet ehdottomasti FC Lahden pronssimitali 2008 ja nousun varmistuminen Hämeenlinnassa syksyllä 2011. Surullisin hetki omien loukkaantumisten lisäksi taas oli FC Lahden tippuminen

Veikkausliigasta 2010. Matka Turusta takaisin Lahteen ei ole ikinä tuntunut niin pitkältä.

Muita huikeita hetkiä ovat olleet Edinson Cavanin jäähyväiset loppuunmyydyllä San Paololla, aikuisena voitettu Suomen mestaruus jalkapallossa (siitä vaan googlailemaan) ja Football Managerissa Barrow-nimisellä seuralla hankitut kaksi perättäistä sarjanousua catenacciolla. Parasta antia ovat kuitenkin viikottaiset keskustelumme jalkapallosta isoisäni kanssa. Siinä missä yli 90-vuotiaalla on edelleen 80 jalkapallovuoden jälkeen paloa lajiin, on itselläni vielä paljon opittavaa.

Moni suomalainen stadion on luksusta San Paolon jälkeen!

Olen kuitenkin päättänyt, että haluan kokea jalkapallon parissa kaiken itselleni mahdollisen. Seuraava tavoite onkin tämän blogin mainostuloilla (sitten, kun niitä on riittävästi kasassa) matkustaa raportoimaan juuri sen saman Barrow'n peliin, jonka videopelissä nostin kohti glooriaa. Loppujen lopuksi, jalkapallo on tunnetta, numeroita ja loputon määrä tarinoita.

Käsiohjelmat vuosilta 2016 ja 2002 ja staff-passit