Esseitä jalkapallosta - 1

Teksti on kirjoitettu aikanaan kouluesseeksi. Tehtävänantoa en myöskään muista, mutta ilmeisimmin se on liittynyt jalkapallon kehitykseen nykyiseksi kansainväliseksi megatuotteeksi. Pyrin julkaisemaan kaikki löytämäni vanhat esseeni juttusarjassa Esseitä jalkapallosta.

Pidän jalkapallon historian keskeisinä muutoksina alkuvaiheen rajojen etsimistä ja sääntöjen standartoimista, kansainvälistymisen ensimmäistä aaltoa, tähtikultin muotoutumista, markkinavetoisuuden lisääntymistä ja toista kansainvälistymisen kautta. Lisäksi näen jalkapallon olevan tällä hetkellä keskeisen muutoksen kourissa, kun teknologian käyttö on muuttunut osaksi jalkapallon arkipäivää.

Aluksi Englannissa pelattiin kyläkohtaisin säännöin rugbyn ja jalkapallon välimuotoa, kunnes molemmille nykyisille lajeille saatiin standartoidut säännöt ja liitot. Yhtenevät säännöt ympäri Englantia aloitti myös samalla kilpailutoiminnan, kun eri joukkueet pystyivät kilpailemaan ennalta tiedettyjen sääntöjen pohjalta. Koululaislaji levisi nopeasti työväestön piiriin, joka otti lajin omakseen.

Ensimmäinen kansainvälistymisen kausi alkoi 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, jolloin jo englantilaiseen kulttuuriin juurtunut jalkapallo levisi Euroopan mantereen satamakaupunkeihin merimiesten välityksellä. Jalkapallo levisi satamakaupungeista myös sisämaihin ja uusia seuroja ja jalkapalloliittoja perustettiin. Paine kasvoi myös suureksi kansainvälisen liiton perustamiseen, joka lopulta perustettiin 1904. Kansainvälisestä kilpailutoiminnasta vastasi aluksi Kansainvälinen Olympiakomitea, mutta useissa maissa hyväksyttiin jollain tasolla ammattilaisuus varsin varhain ja FIFA ja KOK joutuivat ristiriitaiseen tilanteeseen amatöörisäännösten kanssa. Lopulta paremmuudesta ryhdyttiin pelaamaan neljän vuoden välein MM-kisoissa.

Seuraavana murroksena näkisin pelaajien muuttumisen tähdiksi perinteisen työväenluokassa pysymisen sijaan. Syitä tähtikultin muodostumiseen oli televisioinnin aloittaminen, kansainvälisen kilpailutoiminnan laajeneminen ja yhteiskunnan murros toisen maailmansodan jälkeen, jossa ihmisten vapaa-aika lisääntyi entisestään ja sodan muodostamat sankarit olivat unohtuneet. Lisäksi itse pelin taktinen osaaminen muuttui, jolloin yksilön taitotasolla oli aiempaa suurempi merkitys. Pele, George Best, Ferenc Puskas ja Johan Cruijff olivat ensimmäisiä megatähtiä ympäri Eurooppaa. Heidät tunnettiin myös lajin ulkopuolella tähtinä.

Tähtikultin muodostuminen toi jalkapallolle uusia seuraajia lajin ulkopuolelta. Lisäksi dekolonisaatio lisäsi kansainvälistä kilpailua ja loi uusia markkinoita. Uudet markkinat puolestaan lisäsivät rahan vaikutusta jalkapalloon, kun sponsorit ja tv-sopimukset muuttivat lajin sisäisiä voimasuhteita. Eurooppaan muodostui muutamia vahvoja kansallisia liigoja, toisten jäädessä kehityksessä jälkeen. Lisäksi jalkapallo rantautui sponsorijohtoisesti uusille alueille yrittäen saada jalansijaa uusissa kulttuureissa, kuten myös uusissa erityisryhmissä, kuten naiset ja rajoitteiset. Rahan valtaa vastaan syntyi vastaliike ja turhautuneisuutta ja jännitteitä purettiin enenevissä määrin väkivalloin kentän ulkopuolella. Tämä puolestaan antoi päättäjille syyn hyökätä perinteisiä terrace-katsomoita kohtaan ja muuttaa stadioneita enemmän viihdekeskuksiksi, kuin yhteisön kokoontumistilaksi.

Toinen kansainvälistymisen aalto liittyy rahan lisääntymiseen ja Bosman-säännön syntyyn. Esimerkiksi vahvan instituution ja jalkapallofilosofian luoneen Ajaxin ”Jumalanpojat” hajosivat ympäri Eurooppaa vapaiden siirtomarkkinoiden johdosta. Bosman-päätös hyödytti enemmän jo ennestään rikkaita seuroja, jotka saattoivat olla monikansallisten sijoittajaryhmien omistuksessa. Lisäksi tämä mahdollisti monikansalliset joukkueet helpommin ja samalla monikansallisuus teki jalkapalloseuroista kansainvälisiä tuotteita entisen yhteisöllisyyden sijaan.

Uusin murros liittyy tekniikkaan, jossa huippu-urheilu ja teknologia on kietoutunut toisiinsa. Pelaajista saatavaa dataa analysoidaan, varusteita, harjoitus- ja peliolosuhteita ja tuomaritoimintaa kehitetään teknologisempaan suuntaan. Esimerkiksi tekonurmet ovat jo tätä päivää ja pitkään vastustettu maaliviiva-teknologia on tulossa käyttöön.

Peli itsessään on muuttunut varsin vähän. Sääntöihin on tehty pieniä viilauksia ja painotettu erilaisia tulkintoja. Eniten vuosien varrella ovat muuttuneet taktiset suuntaukset. Alun 2-3-5 taktiikasta on päästy WM-taktiikan ja italialaisen Catenaccion kautta Totaalvoetbaliin, jonka ääriesimerkissä, nyky-Barcelonassa, ei kentällä ole välttämättä lainkaan hyökkääjiä. Lisäksi erilaiset sidosryhmät jalkapallon ympärillä ovat lisääntyneet, kuten vedonlyönti ja business-ajattelu. Ottelun kuitenkin yhä voittaa joukkue, joka on tehnyt enemmän maaleja kuin vastustaja.

Ojasta allikkoon Palloliitto?

Suomen Palloliitolla on varsin erikoinen käsitys hyvästä keskustelukulttuurista ja sidosryhmiensä kuulemisesta. Tuore turvallisuus-kohu paljastaa karusti Suomessa vallitsevan sanelupolitiikan ja laittaa epäilemään sitä, ajaako liitto seurojen etua vai omaansa.

Myrskyn silmään joutunut Palloliiton kilpailutoiminnan päällikkö Petteri Lindblom toivoi MTV Sportin haastattelussa (Uusi sääntöuudistus aiheutti someraivon – Nyt puhuu Palloliiton päällikkö 31.3.2016), että kaikki pystyisivät työskentelemään yhteistyössä. Veikkausliigan puheenjohtaja Lasse Lehtinen puolestaan väittää (MTV Sport: Veikkausliiga-pomo tiukkana Palloliitolle: Kehitystä ei saa pysäyttää! 31.3.2016), että liigaseuroja ei edes kuultu sääntömuutokseen liittyen. Kuulostaa erikoiselle yhteistyölle.

Olen jo vuosia puhunut avoimemman keskustelukulttuurin puolesta kotimaisen jalkapallon eri sidosryhmien välillä. Tein gradua Itä-Suomen yliopiston historian laitokselle kannattajakulttuurista ja pääsin sen johdosta haastattelemaan erilaisia jalkapallon sidosryhmien edustajia (SLO, turvallisuuspäällikkö...) useammassa maassa (Saksa, Italia, Ruotsi). Tarkoitukseni oli tehdä vertailua suomalaisesta ja erilaisista eurooppalaisista vuoropuheluista katsomoturvallisuuteen liittyen. Valitettavasti Palloliitto katkaisi yhteydenpidon ensimmäisen kriittisen kysymyksen jälkeen. Joona Kettusen gradun (Maskuliinista karnevaalia vai turvallisuutta tunnelman kustannuksella? 2015) mukaan kannattajat toivoivat avointa keskustelua ja vaikutusmahdollisuuksia. Aiempia keskusteluyrityksiä pidettiin epäonnistuneina.

Kannattajia liitto puolestaan pyrkii kuulemaan SLO-järjestelmän kautta, joka on vuodesta 2013 ollut myös lisenssimääräyksissä. Useat kotimaisten seurojen SLO:t ovat todenneet sosiaalisessa mediassa, että heitä ei kuunneltu missään vaiheessa päätöstä tehdessä. Seinäjokinen Lari Paski avaa blogissaan (Cosa Notta: Mikä ihmeen SLO? 18.8.2015) hyvin suomalaisen SLO-järjestelmän ongelmia. Hänen mukaansa kannattajat eivät välttämättä edes tunne seuransa SLO:a tai SLO istuu samaan aikaan kahdella eri pallilla sekä turvallisuuspäällikkönä, että kannattajien yhdyshenkilönä.

Lahdessa ennen kautta järjestetty turvallisuuspalaveri seurajohdon, turvallisuuspäällikön ja kannattajien välillä sujui hyvässä hengessä. Seurajohto myönsi olevansa puun ja kuoren välissä, sillä Lahti kokee olevansa Palloliiton silmätikkuna Urheilun oikeusturvalautakunnassa voitetun jutun jälkeen. Etenkin Kisapuistossa, jossa kulkuväylä katsomoihin kulkee pelikentän ja katsomon välissä, seura myönsi avoimesti olevansa ongelmissa ja turvallisuuspäällikkö pahoitteli etukäteen itsensä ja edustamansa yrityksen puolesta tulevia järjestelyitä.

FC Lahden ensimmäinen kotiottelu Helsingin IFK:ta vastaan oli järjestelyiltään irvokasta. Normaalin turvatarkastuksen sijasta kiellettyjä esineitä etsittiin metallinpaljastimilla. Turvallisuuskokouksessa jo ennestään Lahdessa olleita turvatarkastuksia perusteltiin Palloliiton sääntöihin asettamalla ankaralla vastuulla. Rivien välistä väläyteltiin myös Pariisin terrori-iskuja. Mielestäni on aiheellista kysyä, ketä tämä turvallisuuden nimissä tehtävä pelon lietsominen edes hyödyttää?

Katsojiin eniten vaikuttanutta uutta katsomostapoistumissääntöä noudatettiin Lahdessa jopa koomisuuteen asti menevällä tarkkuudella. Jokainen hiekkatielle pysähtynyt ihminen sai erittäin tuiman kehoituksen jatkaa matkaa. Myös vessoihin meno oli kuin komediasta. Kymmenisen metriä ennen bajamajoja viisi järjestysmiestä piti vahtia ja keräsivät jonoa, jotta vessaan ei pääse kuin yksi henkilö kerrallaan. Viimeksi olen joutunut kysymään lupaa vessaan menoon ala-asteella.

Huolestuttavin piirre FC Lahti – HIFK -ottelussa oli kuitenkin katsojien telkeäminen puukatsomoon. Palloliiton turvallisuusmääräysten mukaan ”Yleisön kulkureitit ja poistumistiet on pidettävä koko ottelutapahtuman ajan lukitsemattomina ja esteettöminä” (8.3.2). Nyt katsomoiden suuaukoille oli tuotu sinisiä aitoja tai naruja, joita kukaan ei ollut siirtämässä yleisön poistuessa tai tullessa katsomoon. Siis FC Lahden tulkinta Palloliiton säännöistä, joiden on ollut tarkoitus parantaa turvallisuutta, laskee turvallisuutta lähtöpisteen alle. Jos Kisapuistossa sattuisi vanhassa puukatsomossa onnettomuus, eivät ihmiset pääsisi esteettömästi katsomosta pois. Tämäkö oli Palloliiton tarkoitus?

Maanantaina järjestelyt aiheuttivat ympäri katsomoa varsin äänekästä nurinaa. Lahtelaisen jalkapalloyleisön pinna on varsin kireänä ja etenkin pitkän linjan jalkapalloihmisten suusta kuului uhkauksia jättää seuraavat pelit väliin. FC Lahti on todellakin puun ja kuoren välissä

Seurat ovat valittaneet Palloliiton uusista säännöistä myös virallista kautta. Nähtäväksi jää, kantaako valitus hedelmää. Nähtäväksi myös jää, sakotetaanko kyseisestä pykälästä, sillä sitä on rikottu jo Kuopiossa ja Rovaniemellä. Ja jos taas rangaistuksia ei anneta, miksi pykälä on edes olemassa?

Palloliiton toimintatavan kiteytti kyllä kauniisti FC Lahden Kannattajien laulama ”Alaja ja Panama” -laulu. Ei keskustelua, ei avoimuutta, vaan sanelua ja piilottelua. Kannattajat, pitäkää kiinni omista oikeuksistanne ympäri Suomen!