perjantai 22. joulukuuta 2017

Jalkapallovuosi 2017

Taas on aika laittaa yksi futisvuosi pakettiin ja kerrata mitä kaudesta 2017 jäi käteen. Henkilökohtaisesti näin vain hieman yli 70 ottelua paikan päällä. Lukema on itselleni varsin alhainen. Enimmäkseen näin Veikkausliigaa ja Kakkosta, mutta mahtuipa joukkoon Kolmosta ja poikamaaottelu.

Huono, huonompi, Suomen Cup

Olen parjannut uudistunutta Suomen Cupia jo paljon, mutta kilpailu ansaitsee nykyisellään vielä monta kriittistä lausetta. Katson Suomen Cupia ja etenkin sen lohkovaihetta tässä kritiikissäni kannattajan ja jalkapalloromantikon silmin. Tänä vuonna Cupissa oli ennätysvähän osallistujia ja alasarjalaiset loistivat pääsääntöisesti poissaolollaan. Alasarjalaisten karsintakierrokset ovat perusteltuja, mutta muuten Cup-uudistus epäonnistui täysin.

Lohkovaiheesta muodostui Lahdessa farssi jo ennen ensimmäistä ottelua. FC Lahden miehistö oli mennyt edellisestä kaudesta hieman uusiksi. Siirtoikkunan auettua ensimmäinen ottelu kolkutteli oven takana. Etenkään kansainväliset siirrot eivät kerenneet rekisteröityä ja Lahdella olikin varsin vajavainen kokoonpano lohkovaiheen otteluissa. Ei ole mielekästä seurata panoksellisia otteluita, joissa parhaat eivät pelaa.

Ensimmäinen ottelu Hakaa vastaan päättyi tasan. Hämmennys jääkylmässä Mukkulan kuplassa oli suuri, kun ihmisille selvisi, että Cup-ottelu voi päättyä tasan. Seuraavat erikoisuudet nähtiinkin FC Lahden kahdessa viimeisessä pelissä MP:a ja JJK:a vastaan. Molemmissa peleissä kummallakaan joukkueista ei ollut panosta ottelussa. Mikkelin Urpolassa FC Lahti juoksutti Toni Huuhkan toimiessa päävalmentajana lähes 20 asteen pakkaseen kasan junioreita ja reservimiehiä. MP voitti ottelun, mutta suurta riemua kotiyleisössä ei silti nähty, vaikka Kakkosessa pelaava MP oli juuri kaatanut liigajoukkueen.

Cupista puuttui Cupin taika kokonaan. Jalkapalloromantiikka, nautinto tai edes kiinnostus Cupia kohtaan ei kokenut suurta leimahdusta alkeellisissa kuplahalleissa tammikuussa. Lisäksi finaalin heittäminen kauas välieristä auttoi tehokkaasti unohtamaan koko kilpailun.

Jos itse saisin kehittää Cupia ja jos lohkovaiheesta olisi pakko pitää kiinni, järjestäisin karsintakierrokset lohkovaiheeseen kesällä. Viimeisellä karsintakierroksella mukaan tulisivat liigan ja Ykkösen joukkueet. Näin ollen pienillä olisi mahdollisuus kohdata, ja kaataa, suuret hyvissä olosuhteissa kesällä. Luopuisin myös lohkovaiheen maantieteellisyydestä ja arpoisin rehellisesti jokaisen joukkueen omiin lohkoihinsa. Näin saataisiin Cupiin edes arvonnan jännittämisen elementti. Pienille seuroille se toisi toki lisää matkakustannuksia ja ymmärrän, ettei rahan takia siihen ole mahdollisuutta vielä vuosiin. Lisäksi sijoittaisin finaalin lähemmäs välieriä, jottei kilpailu pääsisi unohtumaan. Olosuhdeparantajille tarjoaisin mahdollisuutta järjestää finaaliviikonloppu.

Mustien Kuhnurien vuoristoradassa

FC Lahden Veikkausliigakausi oli tunteiden vuoristorataa, alusta loppuun. Kauden avannut SJK-peli ja rankkareitten uusiminen puhutti, vaikka jälkeen päin tarkasteltuna tuomiot menivät täysin oikein. Myös Lahden seuraavat pelit Ilvestä, JJK:a ja HIFK:a vastaan olivat värikkäitä. Epäonnistuneita rankkareita, punakortteja, lumisadetta ja FC Lahden vaparimaali jäivät mieleen. Lahti keräsi tyydyttävän määrän pisteitä kauden avauksesta.

Hiihtiksen ”nurmi” nousi jälleen otsikoihin. Vaikka kentänhoitajat painoivat pitkää päivää, ei rippikouluikäinen nurmi enää toipunut talvesta. Kenttä ei koko kauden aikana kerennyt tulla täydelliseen kuntoon eikä uutta ole näköpiirissä. Toisaalta Lahti pelaa tulevan kauden suosiolla Kisapuistossa, johon asennettiin koristemäntyjen katveeseen uusi tekonurmi, joskin sen valmistuminen myöhästyi lähes kuukaudella.

FC Lahden vuoristoratakausi jatkui kahdella kotitappiolla KuPS:a ja RoPS:a vastaan. Toisaalta Lahti kävi kaapimassa täydet pisteet Maarianhaminasta. Sen jälkeen lahtelaisten hyökkäyspeliin iski lukko. FC Lahti pelasi neljä perättäistä ottelua tekemättä maaliakaan ja lahtelaislaukauksiakin neljässä ottelussa nähtiin vasta kolmannen ottelun viimeisellä vartilla. Onneksi myös puolustus piti, mutta Lahti oli valua putoamiskamppailuun.

Tasapeliputki taittui lopulta juhannuksen jälkeen ja voittoja tipahteli sieltä täältä. 6-2-voitto IFK Mariehamnista oli itselleni ensimmäinen väliin jäänyt kotiottelu lähes neljään vuoteen. Lisäksi Lahti kaatoi Klubin suurimmaksi uhkaajaksi nousseen VPS:n vieraskentällä 2-0 ja nousi jopa hetkellisesti taistelemaan näennäisesti mestaruudesta, kunnes oli jälleen aika pettyä ja pelätä.

Maalivahti Aleksandr Vasjutinin loukkaantuminen katkaisi Lahden hyvän vireen. Miikka Mujunen ja Santeri Pakkanen eivät kyenneet täyttämään venäläisen johtajuutta ja Lahti kärsi useita kirveleviä tappioita. Mukaan toki mahtui 6-1-voitto Interistä pelissä, jossa Lahti rokotti jokaisesta paikastaan. Marko Simonovskin hattutemppu oli lahtelaisille harvinaista herkkua.

Europaikka alkoi uhkaavasti lipua käsistä ja lopulta se ei enää ollut omissa käsissä. Viimeisessä pelissä Hiihtiksellä panokset olivat valtavat. FC Lahti tarvitsi voiton pitääkseen eurohaaveet teoreettisesti elossa, HIFK puolestaan halusi voiton pysyäkseen sarjassa. Toisaalla IFK Mariehamnin piti hävitä Ilvekselle ja PS Kemin KuPS:lle.

Ottelu alkoi Lahden kannalta mukavasti, sillä Pyry Kärkkäinen viimeisteli kauden ensimmäisensä ja siirsi Lahden johtoon. HIFK kuitenkin taisteli ja Pekka Sihvola tasoittikin pelin. Samalla Ilves oli mennyt saarella johtoon ja KuPS pöllytti PS Kemiä. Tasapeli ei riittäisi kummallekaan, mutta voitolla toinen saisi taivaspaikan.

Peli eteni kuumottavassa tasatilanteessa lisäajalle asti. HIFK loi paremmat paikat, mutta lahtelaispuolustus onnistui kuin onnistuikin selviytymään kuivin jaloin. Lisäajan kolmannella minuutilla Tähtirinnat saivat kulman. Pallo kimpoili ja kimpoili, ja lopulta kaksi lahtelaista, Fareed Sadat ja Santeri Hostikka olivat läpi. Ne muutamat sekunnit olivat pitkiä ja mielessä kävi väistämättä kaikki mahdolliset sudenkuopat kentällä. Lopulta Sadat syötti ja Hostikka viimeisteli. Huuto Hiihtikseltä kuului varmasti Lahden rajoille, sillä koko kauden tunnevuoristorata sai lopulta onnellisen päätöksen. Oli kerrankin mukava tehdä haastatteluja pelaajakäytävällä.

Akatemian syöksykierre

Pääsin jälleen seuraamaan läheltä myös Kakkosta, sillä kirjoitin FC Lahti Akatemian otteluennakoita ja -raportteja. Vahvasti nuorentunut Akatemia luotti koko kauden vahvaan pallonhallintapeliin. Valitettavasti joukkueesta puuttui johtaja, joka johtaa joukkuetta kentällä.

Akatemian alamäki alkoi ensimmäisestä ottelusta. Täysin mustapaitojen hallussa ollut peli kääntyi lopulta MP:n voitoksi. Jo ensimmäinen ottelu paljasti, että joukkue kykeni kyllä luomaan maalipaikkoja, muttei viimeistelemään tehokkaasti. Nuorukaiset Fareed Sadat ja Irfan Sadik kyllä onnistuivat maalinteossa pitkin kautta, mutta paikkoihin nähden maalimäärien olisi pitänyt olla kaksinumeroisia.

Ensimmäistä voittoa saatiin odotta heinäkuulle, mutta sekään ei aukaissut henkistä lukkoa. Akatemia oli täynnä hyviä ja nuoria yksilöitä, mutta joukkue- ja yhteispeli oli pahasti kateissa. Etenkin otteluiden loput ja erikoistilanteet koituivat Akatemian kohtaloksi.

Kakkonen toi myös vierailun Kotkaan. Arto Tolsa Areena oli entisellään, aivan kuten myös sen yleisö. Peliä oli takana noin viisi minuuttia, kun kotiyleisö kääntyi omiaan vastaan ja alkoi vaatia parempaa peliä. Myös päävalmentaja Jari Rantaselta pyydettiin toistuvasti vaihtoja. Lopulta KTP onnistui voittamaan Ottelun 2-0, vaikka maalipaikat menivät melko tasan.

Kun Akatemian putoaminen varmistui matemaattisesti pääsivät lahtelaiset pelaamaan vapautuneesti ja ilman paineita. Se toikin muutaman voiton. Viimeisessä pelissään mustapaidat kuitenkin romahtivat Legirus Interin vieraana 5-1. Molemmat joukkueet pelasivat historiansa viimeisen ottelunsa. Legiruksen toiminta loppui ja Akatemia muuttaa nimensä FC Kuusysiksi. Historiallinen tapahtuma kai sekin.

Akatemian riveissä saivat kuitenkin arvokasta kokemusta useat tulevaisuuden nimet, joita oli ilo seurata. Paavo Voutilainen, Irfan Sadik ja Fareed Sadat ovat jo osalle tuttuja, mutta heidän lisäkseen Tomi Kult, Eemeli Virta, Joona Tiainen ja Lassi Kovalainen ovat ehdottomasti seuraamisen arvoisia nimiä.

Jalkapallo – 90 minuuttia erikoisuuksia

Kauden aikana tuli nähtyä myös erikoisuuksia, jotka on hyvä tallentaa jälkipolville tai edes niille omille dementiavuosille. FC Lahden ja HIFK:n A-nuorten SM-sarjan ottelun voi tiivistää Jose Mourinhon sanoihin: Parempi joukkue hävisi.

En ole ikinä nähnyt niin yksipuolista ottelua, jossa toinen joukkue on jokaisella osa-alueella perempi. HIFK teki ensimmäisestä minuutista lähtien kentällä aivan mitä tahtoi, paitsi maalia. FC Lahti sai ottelun lopulla kaksi paikkaa, joista se käytti molemmat ja voitti. Santeri Pakkaselle Lahden maalissa kertyi lähes 30 torjuntaa yhdessä ottelussa.

Kolmosessa Lahden Reipas yritti ylläpitää Lahden jalkapallokaupungin mainetta. Vanhat ketut Antti Hukka ja Eetu Sassila tarjoilivatkin viihdettä useassa ottelussa. Hukka pelasi erittäin kekseliäästi aikaa etsiessään piilolinssiään maasta ja sen löydettyään istui tyynesti kentällä laittaen sitä takaisin paikoilleen. Aikaa episodissa kului liki kolme minuuttia ja sitä ei kokonaisuudessaan lisätty lisäaikaan.

Moottorileuka-Sassila puolestaan onnistui olemaan ottamatta suunsoittovaroitusta yhdessä näkemässäni ottelussa. Oikeastaan en edes havainnut miehen olleen kentällä ennen kuin hän tsemppasi omiaan. Tuomarille Sassila ei kertonut omia näkemyksiään kertaakaan koko ottelun aikana. Herran vuonna 2017 tämäkin ihme tuli nähtyä ja koettua.

Kult, Kult,Kult, Kult ja vielä kerran Kult

FC Kuusysin B-nuoret selviytyivät pieneksi yllätyksekseni SM-sarjaan. Kesällä joukkue taisteli mestaruudesta ja pokkasi lopulta pronssiset mitalit. Mitalitaistossa yksi mies nousi kannattelemaan joukkuettaan – Tomi Kult.

Nuorukainen iski yhdessä pelissä kaikki joukkueensa maalit. Tämähän ei sinänsä ole harvinaista, mutta FC Kuusysi sattui voittamaan 5-0, joten Kultin maalisaldoksi merkattiin viisi maalia yhdessä ottelussa. Yhteensä kilpailullisissa otteluissa kaudella 2017 Kult iski 25 maalia. Joulukuussa hän osui ensimmäistä kertaa FC Lahden paidassa sisäisessä harjoitusottelussa. Nimi välittömästi mieleen!

Pelaajatyyppinä Kult on mielenkiintoinen. Ensisilmäyksellä vaikuttaa siltä, että hän pärjää vain voimalla, koollaan ja suoraviivaisuudellaan. Tarvittaessa varastosta löytyy myös riittävän räjähtävät ensiaskeleet. Tärkeimmät ominaisuudet kuitenkin paljastuvat vasta useammalla katsomiskerralla. Mies on aina siellä, minne pallo tulee ja hänellä on itseluottamusta yrittää ratkaisuja, haastoja ja murtautumisia pienistä väleistä. Tehot puhuvat puolestaan.

Käsiohjelmakausi 2017

Koska käsiohjelmien keräily on hauskaa, on hyvä katsoa mitä kuluneelta vuodelta jäi käteen. Kokoelmani lähes tuplaantui tänä vuonna, mutta siihen vaikuttivat lähinnä vanhat, toiselta keräilijältä saamani käsiohjelmat, joissa oli suomifutiksen legendaarisimpia hetkiä.

Liigassa VPS jatkoi hyvää työtään. HIFK nousi kamppailemaan parhaasta käsiohjelmasta todenteolla ja ennen lopullista tarkastelua nostaisin Matchkamratenin mestariksi. HJK jatkoi puolestaan totutusti sarjan hännillä, joskin huhujen mukaan Klubin toimistolla oli yhteen peliin löydetty toimiva tulostin. Kauden suurin parantaja näyttää ensisilmäilyllä olevan IFK Mariehamn, jonka käsiohjelmassa jutut ovat lisääntyneet. Otos on vielä kuitenkin liian pieni.

Kortteliliiga

Ja entäpä ne omat pelit? Uusi joukkue, uusi pelipaikka, uudet varusteet ja silti ensi kausi poikani, ensi kausi. Saldona kaksi nilkkaa, kuusi omaa maalia (joista osa oli ihan komeita), nelossija ja kaksi kunnon maalia, joista toinen tuli derbyssä PePua vastaan lisäajalla.

Nyt on aika hiljentyä joulun viettoon, miettiä tavoitteet seuraavalle futiskaudelle ja kerätä hieman voimia, sillä tammikuussa mennään taas. Hyvää joulua jalkapalloileva Suomi!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Liberta' per gli ultras!

Kannattajakulttuuri Suomessa on lipumassa vaaralliseen tilaan. En puhu nyt huliganismista, vaan poliisin mielivaltaisista toimista, jotka vuosi toisensa jälkeen pahenevat. Kannattajat kriminalisoidaan ja ainoa peruste vaikuttaa olevan intohimoinen suhtautuminen urheiluun.

Lauantaina 6.5.2017 poliisi pysäytti ja esti HJK:n kannattajien pääsyn Vaasaan ottelua seuraamaan. HJK:n kannattajien kaksi linja-autoa olivat jo Pohjanmaalla, kun poliisi pysäytti ne. Kaikki matkustajat tarkastettiin ja heidän henkilötiedot kerättiin ylös. Syyksi julkisuudessa on annettu se, että poliisi oli epäillyt joukon aiheuttavan häiriötä Vaasassa.

On totta, että HJK:n kannattajat ovat aiheuttaneet ottelutapahtumissa ja niiden välittömässä läheisyydessä ongelmia ja järjestyshäiriöitä, kuten esimerkiksi Maarianhaminassa pienen joukon yritys tunkeutua kotikannattajien baariin tai kentän valtaus Kotkassa kesken ottelun. Lisäksi mediassa ja somessa on levinnyt tietoja kannattajien välisistä järjestetyistä tappeluista, joita keltainen lehdistö revittelee. Väkivalta tietysti kuuluukin tuomita, mutta klikkiotsikot eivät selitä ilmiön taustoja.

Järjestetyt joukkotappelut jalkapallon ympärillä tai ylipäänsä järjestetyt tappelut eivät ole Suomessa uusi ilmiö. Jos miettii suomalaisen yhteiskunnan eri kerroksien elämää eri aikakausilla, löytyy yhteiskunnallisia konflikteja, jotka ovat purkautuneet häiriökäyttäytymisenä tai väkivaltana. Väkivalta tai sen uhka on ollut myös nuorille usein keino hakea jännitystä ja purkaa turhautumista aina romantisoiduista häjyistä lähtien. Jalkapallo ei ole suljettu kupla, johon muun yhteiskunnan jännitteet eivät yllä.

Olen kuullut luotettavia tarinoita niin 1930-luvun kuin 1970-luvun sovituista tappeluista. Kaksi asiaa toistuu myös tänä päivänä, jännityksen etsiminen ja oman alueen puolustaminen eli niin sanottu kunnia. On haluttu luoda, tässä tapauksessa Lahdelle sellainen maine, että ulkopaikkakuntalainen ei voi tulla Lahteen sikailemaan mielin määrin. Nämä tarinat ovat liittyneet myös urheiluun, jalkapallon ympärillä tappeluun. Aikaisemmassa tarinassa on nähtävissä selvästi työläiskaupungin kipuilu vuoden 1918 tapahtumista, jolla hävinnyt osapuoli pyrki hankkimaan kunnioitusta. Jälkimmäisessä puolestaan selkeämmin nykypäivänä enemmän vaikuttava oman kotipaikan ”kunnian” puolustaminen ja sen hankkiminen.

Nykypäivän suomalaisella huliganismilla on siis pitkät juuret. Huliganismi ei toisaalta ole Suomessa suurikaan ongelma, eikä se ole rantautunut Suomeen, vaan se on ollut aina kyläyhteisöistä lähtien täällä. Ongelma on se, että kaikki häiriökäyttäytyminen, niin positiivinen, kuin negatiivinenkin mielletään keltaisessa lehdistössä huliganismiksi. Suomesta puuttuu kiihkoton ja asiantunteva kannattajakulttuurikeskustelu.

Mitä huliganismin takana on tänään? Lyhyesti vastattuna jännitys ja kunnia. Pienet ryhmät ympäri maata hakevat toisiaan vastaan tappelemalla jännitystä ja mainetta. Lisäksi väkivallan uhalla (provosoivat eleet ja verbaliikka) ja aiemmin saadulla maineella pyritään saamaan vastustaja luopumaan. Kansainvälisessä huliganismitutkimuksessa onkin huomattu, että aniharva kohtaaminen päättyy väkivaltaan. Oikeastaan tässä kohtaa voisi linkittää koko kannattamisen siihen, että omat pelaisivat paremmin ja vastustaja yritetään saada luopumaan.

Mainetta kannattajakatsomoissa luodaan erilaisin tavoin, osa siitä on negatiivista, osa positiivista häiriökäyttäytymistä. Esimerkiksi tifot, soihdut ja erilaiset katsomokoreografiat luovat mainetta tiettyyn suuntaan. Nämä luetaan positiiviseen häiriökäyttäytymiseen. Suurissa kannattajayhteisöissä ryhmät pyrkivät myös tekemään itseään tunnetuksi niin omassa kaarteessaan, kuin vastustajan silmissä, esimerkiksi omilla tunnuksillaan niin kaiteessa kuin vaikkapa tarroina. Tietyt ryhmät hakevat mainetta ja kunniaa myös huliganismilla (siksi videot tappeluista vuotavat usein nopeasti) ja flirttailemalla äärivasemmiston tai -oikeiston kanssa. Tämä kaikki muodostaa summan, joka erottaa esimerkiksi ryhmän Lahden kaarteesta ja HJK:n kaarteesta toisistaan.

Pitää myös muistaa, että kaarteet ja ylipäänsä kannattajat (eli lähes koko kotiyleisö) ovat harvoin homogeenisiä. Suurimmat ja vanhimmat kaarteet Suomessa ovat lukemattomien näkymättömien verkostojen monimutkainen hierarkia, jonka nuori kannattajan alku aloittaa pohjalta ja johon tiedostamattaan tutustuu, linkittyy ja kenties muokkaa sitä vuosien varrella. Myös ryhmien välillä kaarteessa on oma hierarkia, joka muun muassa voi välillä johtaa myös kaarteen sisäisiin yhteenottoihin, kun toinen ryhmä haastaa itseään ylempänä olevien vanhat tavat. Suomessa tämä on lähinnä näkynyt vain vanhemman sukupolven väistymisenä uusien puuhamiesten tieltä.

Olen usein puhunut Italian kannattajakulttuurista, sillä Italiassa asuessani tutkin sitä paljon ja tein kannattajakulttuuriin liittyen useita haastatteluja graduani varten. Vaikka Italiassa kannattajakulttuurityylien nelikentässä ollaan lähes poikkeuksetta niin sanotussa ultras-kulmassa, on tietyt lainalaisuudet huomattavissa jokaisessa nelikentän pisteessä. Ne ovat lopulta niitä kannattamisen peruselementtejä.

Yksi tärkein elementti on solidaarisuus, jota HJK:n kannattajat noudattivat lauantaina. Poliisi eväsi yhdessä matkanneelta kahden linja-auton seurueelta toisen autollisen matkanteon, joten toinen kääntyi lopulta myös takaisin, vaikka matka oli Klubipäädyn järjestämä ja suurimmalla osalla ryhmistä ei ollut osaa eikä arpaa tapahtumiin.

Lauantain tapahtumista on myös pelottavan lyhyt matka Italiaan. Virallisesti kannattajien rekistereitä ei Suomessa ole olemassa, mutta miksi poliisi sitten kirjasi silminnäkijälausuntojen mukaan jokaisen tiedot ylös. Tästä on yllättävän lyhyt matka siihen, että jokainen urheilutapahtumaan saapuva joutuu rekisteröimään itsensä esimerkiksi lipunoston yhteydessä myös poliisin rekisteriin. Enää puuttuu se, että mustalle listalle joutuneet joutuisivat ilmoittautumaan ottelun aikana poliisille.

Poliisi on penännyt kannattajilta vuoropuhelua ja toisin päin. Keskustelua on ollut, mutta useista lähteistä on kuulunut, että ne ovat olleet lähinnä viranomaisten monologia rakentavan keskustelun sijaan. Lauantain episodi olisi todennäköisesti vältetty, jos poliisi ja seurat olisivat jo Helsingissä hyvissä ajoin ilmoittaneet, että osa henkilöistä on mustalla listalla ja he eivät ole tervetulleita Vaasaan. Nyt poliisin toiminta näyttäytyy kannattajille pelkkänä kiusantekona ja tulehduttaa välejä entisestään.

Yksi ratkaisuyritys viranomaisten ja järjestäytyneitten kannattajien väliseen kuiluun jalkapallon puolella (ongelmat ovat myös muissa lajeissa) on ollut SLO-järjestelmä. Sitä on kuitenkin arvosteltu sisältä päin voimakkaasti tehottomaksi, sillä edes seurat eivät kuuntele kannattajiaan. Joten, miksi kuuntelisivat viranomaisetkaan?

Olisiko jo nyt Suomessa aika yhdistää kannattajien voimat lajirajojen yli ja luoda organisaatio, joka ajaa kannattajien asiaa muun muassa viranomaisten mielivaltaa vastaan? Yksi kannattajien perusarvoista on kuitenkin solidaarisuus. Liberta' per gli ultras - Vapautta ultrille (ja muille kannattajille)!


ps. Toimittajat, lopettakaa se fani-sanan väärinkäyttö. Jos kirjoitatte kannattajakulttuurista, olisi suotavaa edes tuntea keskeiset termit. Jos et tunne, lue pikaopas tästä!

lauantai 18. helmikuuta 2017

Kun eilinen unohtuu

Edellisessä blogipäivityksessäni (Kuka hallitsee SoMea?) tarkkailin seurojen SoMe-kanavia ja sain yhtenä johtopäätöksenä sen, että joukkueiden seuraajia kiinnostaa historia. Nyt tarkkailin kahden viikon ajan (1.2. - 14.2.2017) kahden ylimmän sarjatason seurojen kotisivuja ja pyrin havainnoimaan, kuinka seurat käyttävät hyväkseen historiaa. Jokainen joukkue pelasi tarkkailuajankohtana Suomen Cupia, joten jokaisen joukkueelle tuli otteluiden välinen tiedotussykli.

Miksi historia sitten kiinnostaa ihmisiä? Historian representaatio luo seuroille identiteettiä, toiseutta ja antaa kannattajille kiinne- ja tarttumapisteitä seuraan. Kun seuran historiaa luodaan kollektiiviseksi historiaksi, yhteisöllisyys kasvaa. Historiaa voi myös popularisoida ja käyttää markkinoinnissa luomaan mielikuvia esimerkiksi perinteistä tai menestyksestä. Historian kanssa flirttailua harrastaa useat kotimaiset suuryritykset, kuten esimerkiksi Orion (100 vuotta hyvinvointia rakentamassa) ja VR (kivimiehet). Kuinka kotimaiset seurat sitten hyödyntävät ehtymättömän kultakaivoksen?

Etsin seurojen sivuilta etenkin puhtaita artikkeleita seuran historiasta tai merkittävistä henkilöistä seuran historian varrelta. Lisäksi keskityin siihen, kuinka seurat käyttävät otteluennakoissa historiaa hyväkseen. Pyrin myös pohtimaan mielikuvia, joita historian käyttö kussakin tapauksessa luo itselleni. Rajasin tarkkailusta pois uusien sopimuspelaajien historian, koska se kuuluu mielestäni jo lähtökohtaisesti hyvään tiedotteeseen.

FC Inter:
Turkulainen FC Inter on perustettu 1990 ja noussut Veikkausliigan vakiokasvoksi. Lähes 30 vuoden historia ei mielestäni kuitenkaan paistanut läpi Interin viestinnästä. Ainoa historiaviittaukseksi tulkittava oli otteluennakon maininta uudesta vastustajasta, jota seura ei ole kohdannut. Huolestuttavinta Interin kohdalla kuitenkin oli se, että joukkue pelasi tarkkailuajanjaksolla Turun derbyn, jonka viestinnässä ei hyödynnetty edes otteluparin historiaa viime syksyltä.

FC Lahti:
Viime kaudella 20-vuotista taivaltaan juhlinut Lahti on palannut takaisin arkeen. Valitettavasti tämä näkyy myös karusti historian käytön kohdalla. Otteluennakoihin oli saatu ujutettua tietoa edellisestä kohtaamisesta, sekä tietoa vieraamman joukkueen historiasta. Joskin lahtelaisten käyttämä historia ulottuu vain edelliseen vuoteen.

HIFK:
Perinteinen helsinkiläisseura IFK on tuonut sosiaalisessa mediassa ja käsiohjelmissaan seuran historiaa tutuksi seuraajilleen. Valitettavasti kotisivujen uutisoinnissa tämä ei näkynyt. Ainoastaan HIFK AID -tapahtuman markkinoinnissa näkyi hieman edelliset AID-tapahtumat.

HJK:
Juhlavuottaan viettävä HJK tuo historiaansa esiin loistavasti. Perustamisvuosi iskee silmään jatkuvasti ja visuaalinen ilme huokuu menneitä vuosikymmeniä (joskin tämä muuttui kesken tarkkailun). Vastustajan entiset klubilaiset on huomioitu ja omia legendoja tuodaan vaivihkaa esiin, esimerkiksi Aulis Rytkösen nimeä kantavalla rahastolla.

IFK Mariehamn:
Ahvenanmaalainen IFK lähestyy sadan vuoden rajapyykkiä ja se voitti viime syksynä ensimmäisen liigamestaruutensa ja se näkyy seuran uutisoinnissa vieläkin. Muuta historiaa seura ei käyttänyt seurannan aikana.

Ilves:
Tampereen Ilveksellä on komea historia. Se on juhlinut niin mestaruutta, kuin Suomen Cupin voittoakin. Vuonna 1931 perustetun seuran uutisoinnissa historia ei kuitenkaan näy. Ainoa pieni viittaus menneeseen löytyy Pirkanmaan derbyn uutisoinnista, jossa parin historiaan viitataan hyvin ylimalkaisesti.

JJK:
Takaisin liigaan noussut jyväskyläläisseura ei hyödynnä historiaansa mitenkään. JJK:n historia tuntuu ulottuvan vain edellisen vuoden lokakuulle.

KuPS:
Sataa ikävuotta lähestyvä KuPS on yksi Suomen perinteikkäimmistä seuroista. Tämän huomaa heti heidän kotisivuiltaan, kun perustamisvuosi hyppää silmille. Otteluinfossaan KuPS käyttää historiaa taitavasti hyväkseen. Vastustajasta (Haka) rakennetaan historian avulla suuri Suomen Cup -jättiläinen. Myös omasta Cup-historiasta muistutetaan. Varsinaisia historia-artikkeleita ei ole, mutta historia kätketään hyvin pieniksi paloiksi ympäri uutisointia.

PS Kemi:
Aivan viime vuosituhannen loppumetreillä perustettu kemiläisseura ei juuri helmikuun alussa uutisoinnut. Vähäisissä jutuissa viitteitä historiaan ei ollut lainkaan.

RoPS:
Vuonna 1950 perustettu RoPS kuuluu suomifutiksen kivijalkoihin. Seura ei kuitenkaan hyödynnä omaa värikästä historiaansa ollenkaan. RoPS kuitenkin käyttää yhteistyökumppaninsa Veljekset Rönkä Oyn historiaa taitavasti rakentaen mielikuvan kahdesta pohjoisen menestyjästä.

SJK:
Veikkausliigan nuorin seura SJK viettää 10-vuotisjuhliaan. Kahden viikon uutisoinnissa tämä ei kuitenkaan näkynyt. SJK käytti taitavasti historiaa otteluennakossaan, jossa tuleva kohtaamisen asetelmat haettiin edellisestä kohtaamisesta. Myös vastustajan historiaa esiteltiin pintapuolisesti.

VPS:
Perinteikäs vaasalainen Palloseura ei käyttänyt komeaa historiaansa ollenkaan. Pyry Soirin siirrossa käsiteltiin uuden seuran, Šahtjor Soligorskin historiaa. Tällä historialla luotiin mielikuvaa, että Soiri lähtee suurseuraan.

AC Oulu:
Rippikouluikään kerennyt oululaisseura käyttää historiaa hyvin hyödykseen otteluennakoissaan. Parin kaikki aikaisemmat kohtaamiset asetetaan historialliseen kontekstiin, jolloin luodaan mielikuvia ikiaikaisesta taistelusta. Otteluparin koko historian kertominen luo myös uuden syyn saapua katsomaan ja toivoa Oulun voittoa. AC Oulu hyödyntää otteluennakossaan myös edellisessä keskinäisessä kohtaamisessa tapahtunutta poikkeavaa tapahtumaa loistavasti.

EIF:
EIF on yksi Suomen ensimmäisistä jalkapalloseuroista. Seuran viestinnässä komea historia ei kuitenkaa näy. Jens Mattfolkin henkilöhaastattelussa henkilö itse viittaa seuran yli satavuotiseen historiaan ja luo mielikuvan jatkuvuudesta (eilen, tänään, huomenna).

Gnistan:
Oulunkylän Kipinän historia on värikäs. Odotinkin Gnistanilta paljon, mutta sain pettyä todenteolla. Gnistan ei hyödyntänyt historiaa millään tavalla.

GrIFK:
Yli 90-vuotias IFK ei juurikaan käytä hyväkseen komeaa taivaltaan. Ainoat viittaukset historiaan kauniaislaiset tekevät otteluennakossaan, jossa edellinen ottelu on mainittu.

Haka:
Yksi Suomen menestyneimmistä seuroista, Valkeakosken Haka, käyttää historiaansa hyväksi erittäin vähän. Yhteistyökumppaniuutisessa rakennetaan tulevaisuutta ”eilen, tänään, huomenna” -mallilla, mutta muuten Haka ei hyödynnä potentiaaliaan historian suhteen.

Honka:
Uutta nousua tekevä espoolainen Honka mainitsee otteluennakossaan edellisen keskinäisen ottelun. Muuten seuran historia tuntuu ulottuvan ainoastaan edelliseen vuoteen. Nykyisen Hongan kohdalla nouseekin kysymys, pyrkiikö Esport Honka edes olemaan FC Hongan jatke?

Jaro:
Pietarsaarelainen Jaro kuuluu kahdella ylimmällä sarjatasolla jo perinteisiin joukkueisiin. Perinteet eivät kuitenkaan Jaron uutisoinnissa näy. Edes Pohjanmaan derbyn tunnelmaa ei yritetä nostaa historian avulla.

KPV:
Takavuosien menestyjä Kokkolan Pallo-Veikot on perinteinen seura. Seura käyttääkin sloganina ”Perinteinen”. Muuten seura ei viestinnässään hyödynnä lähes 90 vuoden historiaansa.

OPS:
”Uudelleen perustettu” OPS käyttää historiaa vahvasti luodakseen jatkumon alkuperäisen ja nykyisen yhdistyksen välille. Heti sivuille mentäessä silmiin pistää Liverpool-ottelun muistelu. Uutisoinnissaan oululaiset eivät kuitenkaan käytä tätä historiaansa hyväksi.

TPS:
Juhlavuottaan viettävä perinteikäs turkulaisseura käyttää historiaansa hyvin. Ainoastaan puhtaat historia-artikkelit puuttuvat. Otteluennakossa jännitystä ja asetelmia rakennetaan myös edellisten keskinäisten kohtaamisten kautta. Miikka Toivolan menehtyminen on huomioitu komeasti ja yksittäisen seuralegendan kautta on tuotu pala menneisyyttä esiin.

Yhteenveto:

Tarkkailuajanjakson selkeitä onnistujia olivat AC Oulu, HJK, KuPS ja TPS. Pidin etenkin KuPS:n ja AC Oulun tavasta rakentaa otteluun lisäjännitystä asettamalla tuleva ottelu historialliseen jatkumoon. Samalla joukkueet luovat toiseutta. TPS:n kohdalla monipuolisuus viehätti minua. HJK puolestaan käyttää legendojaan hyvin hyödykseen.

Yleisesti ottaen seurojen historian käyttö on hävettävän huonoa. Täytyy kuitenkin muistaa, että tarkkailuaika oli varsin lyhyt. Kuukauden uutisointisykliä seuraamalla olisi ollut mahdollista saada erilaisia tuloksia, kuin kahdella viikon syklillä. Pikaisella silmäilyllä kuitenkin tuli mutu-tuntuma, että seurat eivät panosta historiaan.

Syitä heikolle hyödyntämiselle lienee useita. Helpoin selitys, eli resurssit ei kuitenkaan kelpaa edes tekosyyksi. Pienten historianmurusten käyttäminen päivittäisessä uutisoinnissa ei vaadi lisäresursseja. Lisäksi historia-aiheisia juttuja voi hiljaisina aikoina tehdä varastoon, sillä ne kestävät aikaa.

Yksi syy tuntuu olevan se, että seurat eivät tunne historiaansa tai arvosta sitä. Tämä syntyvä mielikuva onkin varsin huolestuttava. Kuinka katsoja voisi arvostaa seuraa, jos seura itse ei arvosta itseään?

Historia ei kuitenkaan kiinnosta kaikkia ja siksi se on hyvä pureskella valmiiksi pieniksi ja helposti nieltäviksi paloiksi, kuten osa seuroista mallikkaasti teki. Helppoja keinoja ovat juuri otteluparien historian esiintuominen asetelmaa rakentaessa ja legendojen käyttäminen. Vastapainoksi puolestaan toivoisi hyvin toimitettuja henkilöjuttuja vanhoista seuraan liittyvistä henkilöistä ja juttuja menneistä loiston- ja epäonnenhetkistä. Paikkojen merkitystä ei myöskään ole syytä väheksyä.

Historia rakentaa niin seura-, kannattaja-, kuin koko futiskulttuuria. Valitettavan usein seurojen muisti ulottuu edelliseen viikkoon. Seurat jättävät vastuun omasta historiastaan muille, vaikka juuri seuran oma tulkinta toimisi markkinointimateriaalina. Esimerkiksi OPS:n tapauksessa seura rakentaa omalla tulkinnallaan suoran jatkumon vuoteen 1925. Honka taas puolestaan pyrkii eroon historiastaan, joka toisaalta tuntuu oudolta. Ikävätkin asiat historiassa voi kääntää vahvuudeksi poispyyhkimisen sijaan.

Lähtötaso ei ole kovin korkea, joten parantaakseen nykyistä tilaa, ei tarvitse tehdä paljoa. Toivonkin, että kesällä seurojen muisti ulottuisi edes yhtä pitkälle kuin nyt, sillä se olisi jo edistystä.