On taas aika laittaa yksi
jalkapallovuosi pakettiin. Pistetään alkuun luvut: 65 paikan päällä
nähtyä ottelua, 310 julkaistua tekstiä (näitä saattaa tulla
vielä pari), kaksi uutta ”stadionia” (Turun Kupittaa 5 ja
Tuusulan tekonurmi, Kemissä näin uuden katsomon) ja 20 tehtyä
käsiohjelmaa. Sain myös kirjoittaa ensimmäistä kertaa raportin
ottelusta, jossa varmistui mestaruus.
FC Lahden kausi oli kaksijakoinen.
Tappiottomat ottelut jatkuivat ja jatkuivat, kesäkuun loppuun.
Sitten alkoi jyrkkä alamäki. Eurooppa Liigan karsintaan Lahdessa lähdettiin isoin odotuksin. Itselleni tuli ennen FH-ottelua viikossa
reilusti yli 90 työtuntia ja ottelupari tuntui olevan ohi vartissa.
Sellaista jalkapallo joskus on.
 |
| Tähän asti kaikki näytti lahtelaisittain liian hyvälle. |
Europelien jälkeen Lahti voitti 15:stä ottelustaan vain kaksi. Toni Korkeakunnas sai väistyä Sami Ristilän
tieltä. Kauden positiivisin asia lienee Teemu Jäntin murtautuminen
liigakentille ryminällä. Toki HJK:n kaataminen kahdesti ja maukas
kotivoitto KuPS:sta ovat mukavia muistoja. Historiankirjoihin
merkitään muun muassa se, että FC Lahden sisäinen maalikuninkuus
voitettiin ennätysalhaisella maalimäärällä, Henri Anierin
viidellä maalilla.
FC Lahti A puolestaan tarjosi
kaivattuja ilonaiheita lahtelaisille. Vaikka ASM-sarja on ehkä
enemmän peluutussarja, ei se himmennä Lahden mestaruutta.
Karsintasarja alkoi lahtelaisittain hyvin, mutta notkahduksesta
johtuen joukkue joutui taistelemaan tiensä SM-sarjaan jatkokarsinnan
kautta. Ottelu NJS:a vastaan oli tiukka. Lahti meni 2-0-johtoon
Nuutti Laaksosen kahdella salamamaalilla, mutta NJS kavensi vielä
ensimmäisellä jaksolla. Sen jälkeen Lahti olikin selkä seinää
vasten, mutta onnistui selviytymään kuivin jaloin. Reilu 20
minuuttia ennen loppua kauden komeetta Tim Martinen ja Eemeli Virta
katkaisivat Palokärkien selkärangan.
Lahti lähti sarjaan takamatkalta ilman
lähtöpisteitä. Kesän aikana Eemeli Virta näytti, miksi hänestä
kohistaan Lahdessa jo paljon ja lahtelaiseksi lempinimeksikin
valikoitui Pirlo. Tomi Kult jatkoi siitä, mihin B-junioreissa jäi
iskemällä neljä maalia ensimmäisessä ottelussa ja rinnalla Irfan
Sadik teki maaleja liukuhihnalta. Lahdella oli mahdollisuus ratkaista
mestaruus jo Turussa, jonne ajelin paikalle. TPS onnistui Kupittaalla
kuitenkin tuulisessa säässä iskemään molemmista paikoistaan.
Lahti kuitenkin kampesi itsensä tasoihin kahdella viime hetken
maalilla.
Mestaruus ratkottiin lopulta
Kisapuistossa, jonne vierailija Vasa IFK saapui runsaslukuisen
yleisön eteen vahvasti vajaamiehisenä, vain seitsemän pelaajan
voimin. Edellisenä iltana ottelu oli vielä perumisuhan alla, joten
parempi näin. Nyt liki 600-päinen yleisö sai nähdä lahtelaisten
leikittelyä kentällä. Lopulta mestari murskasi sarjajumbon 16-0 ja
Tomi Kult sai nostaa mestaruuslautasen kohti Radiomastoja. Kauden
aikana Lahti onnistui kaatamaan muun muassa Ilveksen kolmesti ja
kampesi itsensä vaikeista tilanteista ulos mestarin elkein.
Kolmosessa puolestaan oli
mielenkiintoinen lahtelaislohko, jossa liitosalueen Nopsa ja FC
Kuusysi haastoivat Lahden Reippaan. Reipas marssi lopulta
vakuuttavasti kohti Kakkosta häviämättä otteluakaan. Derbyt,
etenkin Velipuolten derby (Ennakko ja Raportti) keräsi Kisapuistoon hyvin yleisöä.
Ensimmäinen Reippaan ja Kuusysin derby pysyi tasaisena, mutta
jälkimmäisessä Reipas nappasi suvereenisti itselleen kaupungin
kakkosjoukkueen tittelin. Nopsa oli lopulta Kyykän edellä.
Pelillisten asioiden lisäksi Lahdessa
puhuttivat muun muassa FC Kuusysin irtautuminen FC Lahden ja FC
Reippaan kolmikantasopimuksesta. Kyykkä lähti ”Valkoiselle
tielle” ja tällä hetkellä polku näyttää vievän kovaa vauhtia
alaspäin. Kyykän timantit hyppäsivät FC Lahden matkaan, eikä
valkoisesta leiristä ole kuulunut uutisia, jolla oman pelaajapolun
edut selviäisivät. Hammarby-yhteistyön anti näyttää rajoittuvan
vielä huiviin Kyykän toimistolla.
Olosuhteet ovat olleet Lahdessa
murheenkryyni jo vuosikausia. Suurhallin alasajo ja Mukkulan kuplan
rakentaminen heikensivät olosuhteita entisestään. Mukkulan
kuplassa ei ole yleisötiloja ja sisäilma käy yhä ainakin minun
henkeen ja silmiin. Joukkueet pelaavat talvisin lukuisia
kilpailullisia otteluita ja junioriturnauksia, mutta yleisöä ei
tässä ajateltu. FC Lahti päätyikin pelaamaan talven Suomen Cup
-ottelunsa yleisöltä suljettuina. Tämä syö seuroilta
tulonlähteitä, joka pitkällä tähtäimellä voi vaikuttaa
seurojen elinvoimaisuuteen ja kehitykseen.
Myös Kisapuisto on parhaat päivänsä
nähnyt. 1960-luvulla rakennettu pääkatsomo hajoaa käsiin. Portaat
irtoilevat, katto vuotaa ja lattiavaneri on kulunut puhki. Kuulostaa
modernilta. Lisäksi Kisapuiston uusi tekonurmi on liian kova, koska
sieltä puuttuu yksi joustokerros. Matto ei tule menemään läpi
testeistä, joten areena tuskin kelvannee liigapeleihin edes
varakentäksi. Kova kenttä aiheuttaa myös entistä enemmän
rasitusmurtumia ja -vammoja jo junioreille ja harrastajille
liigapelaajista puhumattakaan. Olosuhdeongelmien parissa joutuvat
painimaan niin juniorit, kortteliliigapelurit, alasarjajyrät ja
ammattilaiset. Kenttiä on liian vähän ja ne eivät ole kunnossa.
Palataan vielä kertaalleen Suomen
Cupiin. Sen voi kiteyttää yhdellä sanalla: FARSSI. Nyt kilpailu on
typistetty jo 16 joukkueen turnaukseksi. Ensin toki pelataan
karsinnat, sarjatasoittain. Tämän ilmeisesti pitäisi lisätä
suuren yleisön mielenkiintoa kilpailua kohtaan. Minulle Suomen Cup
tarjosi ennen mielenkiintoa juuri siksi, että pääsi näkemään
uusia ja erilaisia seuroja eri puolilta Suomea. Mutta ei kai Liitto
jalkapalloihmisiä ajattelu uudistuksissaan. Respect!
Uudistuksen kohteeksi joutuu tulevalla
kaudella myös Veikkausliiga ja myös tässä tunnutaan menevän
perse edellä puuhun. Edellistä uudistusta perusteltiin, että
seurat haluavat enemmän pelejä, nyt pelejä on todellakin liikaa,
eikä kolminkertainen sarja ole mieleeni. Nyt Liitto ja liiga
onnistuivat kaivamaan kanin hatusta ja lisäämään ylä- ja
alaloppusarjat ja europelipudotuspelit. Näkisin, että vika ei
alunperinkään ollut sarjajärjestelmässä tai merkityksellisten
otteluiden puutteessa. Kyse on ollut seurojen kyvyttömyydestä
markkinoida otteluita ja olla merkityksellisiä omissa yhteisöissään.
En kaipaa alku-, keski- ja loppuhuipennuksia, vaan minulle riittää
oman seurani näkeminen. Nyt sarjajärjestelmien jatkuva muokkaaminen
on tehnyt hommasta lyhytjänteistä poukkoilua.
Laitetaan loppuun vielä ennustus viime
vuoden tapaan. Tomi Kult jatkaa siitä, mihin jäi ja Eemeli Virta on
jalkapallo-Suomen huulilla syksyllä. Reipas säilyy Kakkosessa ja
Nopsa sijoittuu jälleen Kyykän edelle. Näillä miettein päättyy
tämä jalkapallovuosi. Sopimus FC Lahden kanssa on uusittu tulevalle
kaudelle. Nyt vedetään jouluna hetki happea ja kohti seuraavaa pettymystä!
