Vuosi 2019 pakettiin!

Taas on tullut aika laittaa yksi jalkapallovuosi pakettiin. Laitetaan heti alkuun numerot: 80 nähtyä ottelua paikan päällä, 302 kirjoitettua juttua. Otteluita tuli hieman enemmän kuin viime vuonna, tekstejä puolestaan muutama vähemmän. Käsiohjelmia kertyi taas mukavasti ja talven pimeyteen on varattuna vielä kaksi nippua arkistoitavaa (Käsiohjelmakauden arvostelut voit lukea tästä). Uusia stadioneita tuli kaksi, Kokkolan keskuskenttä ja Mikkelin Urheilupuisto.

Kisapuistossa vietettyjä tunteja kertyi jälleen.

Otteluista mieleen jäivät muun muassa TUL-cupin ottelut, joissa oli mahdollisuus nähdä Rafaelin paukuttelevan maaleja vanhaan tahtiin, Pekka Lagerblomin jäähyväiset ja Rafaelin jäähyväiset Päämajakaupungin derbyssä. Junnuotteluista mieleen jäivät B-junnujen ottelut Lahden herruudesta, jossa ei säästelty tippaakaan. Alasarjoista puolestaan nostaisin Kuusysin ja Nopsan välisen kamppailun, jossa Nopsa hallitsi ottelua 80 minuuttia ja johti, kunnes nastolalaiset väsyivät ja Kyykkä purjehti hetkessä voittoon.

Henkilöistä jäi mieleen etenkin komean uransa päättänyt Mikko Hauhia ja hänen viimeinen haastattelunsa. Tunnelma oli lämmin, mutta samalla haikea. Liki kymmenen vuotta olen aloittanut kauteni haastattelemalla Hauhiaa, mutta nyt on aika uudelle.

Veikkausliiga pelattiin jälleen uudella sarjajärjestelmällä. Vaikka työtahti oli kevyempi, en kuulu järjestelmän faneihin. Loppukauden pelit ylä- ja alasarjoineen ja pudotuspeleineen eivät sytyttäneet. Toisaalta sarjajärjestelmää ei pitäisi tuomita yhden kauden perusteella, mutta olen valmis vaihtamaan kaksinkertaiseen sarjaan välittömästi. Kaksinkertainen sarja mahdollistaisi ymmärrettävissä olevan otteluohjelman, jossa jokaisen pelin merkitys on yhtä suuri ja jokaiselle joukkueelle tulee yhtä monta ottelua. Lisäksi kausi päättyy tiettynä päivänä, eikä omia menemisiä tarvitse arpoa. Kuulostaa konservatiiviselta, mutta jos se on toiminut toista sataa vuotta, miksi vaihtaa?

Mikkelin derby

Suomen Cupin uudistukset olivat kosmeettisia. Olen useaan kertaan kirjoittanut Cupin ongelmista, eikä nykyinen ”alempien sarjojen huomioiminen” ollut kuin heikko yritys kiillottaa omaa kilpeä. Nykyinen Cup on suunnattu vain ja ainoastaan liigajoukkueille, eikä se suunta ole oikea.

Kuopiossa juhlittiin mestaruutta ja se oli hienoa nähdä, kuinka KuPS sai liikkeelle koko kaupungin ja sudeettisavolaiset. Yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Onnea Kuopio!

Suomi puolestaan eteni miesten EM-kisoihin. A-maajoukkue ei kiinnosta edelleenkään, mutta kisahuuma antaa aiheita uusiin blogikirjotuksiin etenkin kannattajuudesta ja kannatuskulttuurista. Uskon, että maajoukkueen huuma ei juurikaan näy kotimaisessa liigassa, sillä sitouttamistyö on pitkäjänteistä ja tehdään ruohonjuuritasolla. Buumit ovat kaivoon kannettua vettä.

Mutta oli kuluneessa jalkapallovuodessa hyvääkin. Lahden Reipas palasi liiton sarjoihin ja hätyytteli kärkisijoja. Kortteliliiga täytti pyöreitä vuosia ja liikutti tänäkin vuonna itseni lisäksi satoja ja satoja lahtelaisia jalkapallon parissa. Vaikka Raittiusseura Kiveriön Pullo jäi maalierolla mitalipeleistä, voi kautta pitää onnistuneena. Itselläni jäi maalitili avaamatta, mutta syöttöpisteitä napsui mukavasti. Lahtelaisseurat säilyttivät paikkansa Kakkosessa ja Kolmosessa, joten ensi kesäksikin riittää tekemistä. Lisäksi lahtelainen Jasse Tuominen iski uransa ensimmäisen maajoukkuemaalin ratkaisuottelussa.

Jasse Tuominen FC Lahden käsiohjelmassa 2003

On ollut hienoa viettää taas vuosi kentän laidalla, milloin kirjoittaen, milloin vain katsellen ja keskustellen. Jalkapallo on siitä hieno laji, että ei ikinä tiedä, kenen kanssa päätyy juttelemaan, koska laji yhdistää ympäri maailmaa. Nähdään taas tulevana vuonna, nyt luon koneelle kansion 2020!

Jalkapallon hienous yhdessä kuvassa

Käsiohjelmakausi 2019

Taas on tullut aika laittaa vuotta pakettiin myös tekstin muodossa, joten ensimmäisenä kurkistetaan käsiohjelmien maailmaan. Myös tänä vuonna onnistuin saamaan jokaisen liigaseuran ottelusta vähintään yhden käsiohjelman, joskin HJK:n tulostetta ei juuri käsiohjelmaksi voi sanoa. FC Lahden käsiohjelmien arvioinnissa olen yhä jäävi, joten jätetään sen tarkempi arviointi muihin palavereihin. FC Lahden läpyskään kuitenkin tuli jälleen pieniä uudistuksia edellisvuodesta ja muutamia juttuja puolestaan poistettiin.

Järjestys on oma mielipiteeni ja perustuu niihin käsiohjelmiin, jotka ovat minun hallussani.

SJK

Seinäjokiset ovat tehneet paluun mestaruuskamppailuun, käsiohjelmissa. Tyylikäs julkaisu, jossa on luettavaa monipuolisesti. Koko seuraa tuodaan esiin. Taitto ja värimaailma nostavat SJK:n RoPS:n edelle. Kannessa olevat kaupunkien vastakkainasettelut (esim. Seinäjoki vs. Tampere) eivät uppoa itselleni. SJK voi olla ylpiä omasta tuotoksestaan.

RoPS

Rovaniemeläisten kansi lupaa paljon ja sisältö vastaa siihen. RoPS:n 16 sivua sisältävät kolme henkilöjuttua, alkusanat ja lyhyen vastustajan esittelyn. Huikeaa eteenpäin menoa edelliseltä kaudelta. Loistavana pidän myös sitä, että kanttiinin hinnasto löytyy käsiohjelmasta, sillä se vaikuttanee myös ostopäätöksen tekemiseen jo omalla paikalla. Läpyskällään RoPS nousee taistelemaan mestaruudesta.

HIFK

Helsinkiläisillä oli ylivoimaisesti liigan pysäyttävimmät ja tyylikkäimmät kansikuvat. Jos vertailu tehtäisiin niiden perusteella, Tähtirinnat juhlisi mestaruutta jo keväällä. IFK oli jälleen tänä vuonna hyvä, mutta aivan mestaruuteen se ei riittänyt. Käsiohjelmassa on tehty pientä viilausta edelliseen liigavisiittiin nähden ja moni asia toimii. Jutut ovat jälleen monipuolisia ja tuovat esiin seuraa, eivät pelkästään joukkuetta, mutta avaavat myös henkilöiden sielunmaisemaa. IFK kärsi kaudella kuitenkin pienestä epätasaisuudesta, joka vei lopulta mestaruuden.

VPS

VPS:n julkaisu on vuodesta toiseen hyvä, mutta muut ovat kirineet rinnalle ja ohi. Jutut olivat jälleen hyviä, monipuolisia ja mielenkiintoisia, mutta taitto ei yllä edellisten tasolle. Konseptissa oli uudistettu vain hieman tilastosivua edelliseen vuoteen. Siinä missä VPS:n peliesitykset eivät lämmittäneet, käsiohjelma lämmitti.

IFK Mariehamn

Jokavuotinen outolintu IFK tekee samalla liigan paksuimmat ohjelmat, mutta sisältöä 44 sivusta löytyy vähän. Sisältö on kuitenkin vuosittain lisääntynyt, kunhan sen mainosten seasta löytää. Lisäksi tilastot kummastuttavat jälleen, sillä nyt sivuille on ennemminkin vain tungettu raakadataa. Pienillä viilauksilla IFK taistelisi vuosittain mestaruudesta, mutta tänäkin vuonna mitalisijat luisuvat kalkkiviivoilla käsistä.

Inter

Interillä on tyylikkäät kannet, mutta läpi kauden sisältö jää valjuksi. Taitto on selkeää ja värimaailma toimii. Turkulaiset ovat kuitenkin menneet hieman eteenpäin ja potentiaalia mestaruustaistoon on. Yksi henkilöjuttu ohjelmaan ei vain riitä mestaruustaistoon.

Honka

Honka ei varsinaisesti säväytä tänäkään vuonna. Nelisivuinen läpyskä sisältää kuitenkin pienen otteluennakon, joka nostaa Hongan sijoitusta. Tunnelmaa kuitenkin laskevat useat kirjoitusvirheet ja kankeat lauserakenteet. Mainokset ovat kaikki takasivulla ja taitto on selkeää. Hongan osalta eteenpäin meno viime kauteen on aivan minimalistista.

KuPS

Kuopiolaisten ongelmat käsiohjelmissa jatkuvat vuodesta toiseen. Vaihtuvan pelaajan avaussanat ovat loistava lisä, mutta sisältö loppuu ensimmäiseen aukeamaan ja käteen jää vain hassun muotoinen mainosvihko.

KPV

Sarjanousijan käsiohjelman kansi lupaa paljon. Ensimmäisellä aukeamalla on pelaajalistat, mutta ilot jäävät siihen. Koko 16-sivuinen tuotos on tungettu täyteen mainoksia, eikä yhtään luettavaa juttua löydy. Kotijoukkueen pelaajien kuvat ovat ripoteltu mainosten sekaan. KPV:n pitää käsiohjelma liigassa vain Ilveksen ja Klubin saamattomuus.

Ilves

Surullistakin surullisempi Ilves. Kahtia taitettu A4 sisältää pelaajalistan. Siinä missä kentällä kulki, vie Ilveksen tie tässä kilpailussa karsintaan. Potentiaalia olisi, sillä kansikuvat ovat riittävän tyylikkäitä.

HJK

Tulostin joko toimii tai ei. Otteluun mennessä varmuutta käsiohjelman saamisesta ei edes ole. Tulostettu A4, jossa on pelaavat kokoonpanot. Tulos oli toki ennalta-arvattava ja kaikki kriittiset sanat on jo käytetty. Olette nähneet joskus elämässä hätäisesti tulostetun paperin, en siksi ota edes kuvaa.

FC Lahden käsiohjelmiin pääsee tutustumaan digitaalisesti tästä.