maanantai 9. maaliskuuta 2020

Jalkapalloa aavan meren tuolla puolen: FCI Levadia - FC Kuressaare 1-0


Viro ei ehkä ole jalkapallomatkailun ykkösmaa Euroopassa, mutta jos kohdalle osuu ottelu, niin miksi ei. Jalkapallo on jalkapalloa jokaisessa maailman kolkassa ja näkemäni Meistriliigan, eli A. Le Coq Premium Liigan avauskierroksen FCI Levadia – FC Kuressaare -ottelu muodostui varsin viihdyttäväksi tapahtumaksi.

Joukkueiden maskotit.
Ottelu pelattiin lauantaina alkuiltapäivästä A. Le Coq Arenan takapihalla olevalla tekonurmella Sportland Arenalla, jossa oli pieni, mutta jyrkkä ja sympaattinen katsomo. Yleisö valui paikalle hiljalleen Levadian DJ:n soittaessa paikallisia hittibiisejä, kunnes hieman ennen ottelun alkua paikalle pamahti liki 50 juhlatuulella ollutta vierasjoukkueen kannattajaa, joista suuri osa oli matkannut paikalle aina Saarenmaalta asti. Lisäksi kuressaarelaisilla oli matkassa viihdyttävä maskotti, joka otti yhdessä kotijoukkueen maskotin kanssa jähmeän yleisön haltuun.

Levadian ottelu valikoitui matkaohjelmaan siitä syystä, että Levadian riveissä pelasi useampi entinen Veikkausliiga-pelaaja. Kotijoukkueen kokoonpanossa olivat Trevor Elhi, Brent Lepistu ja Markus Jürgenson. Vierailijoiden nimilistasta ei löytynyt edes etäisesti tuttuja nimiä.

Itse ottelussa Levadia nappasi heti alkuun komennon, vaikkakin Kuressaare meinasi siirtyä onnekkaasti johtoon Levadian käsittämättömän huonon maalipotkukuvion seurauksena. Ensimmäisellä jaksolla Kuressaaren tehtäväksi jäi puolustaa tiukasti ja roiskia palloa pois kohti kärkipelaajia. Levadia pyöritti peliä varsin näyttävästi, mutta viimeiset, murtavat syötöt karkasivat usein yli päätyrajan.

Tästä lähti FCI Levadian kausi.
Levadia onnistui noin 20 minuutin pelin jälkeen kulmapotkusta. Ukrainalaisen Yuri Tkachukin kierteinen kulma löysi vitosen kulmalle rynnänneen maanmiehensä Oleksandr Safronovin, joka puski kotijoukkueen johtoon ja herätti uneliaan kotiyleisön.

Takaiskusta huolimatta vierasjoukkueen kannattajat pitivät hyvää tunnelmaa yllä. Kentällä nähtiin varsin fyysistä kamppailua ja puolen tunnin pelin jälkeen kortit alkoivat lopulta viuhua. Kotijoukkueen sankaritoppari Oleksandr Safronov nappasi itselleen nopeaan tahtiin kaksi varoitusta ja siirtyi etuajassa suihkun puolelle. Taukoteelle lähdettiin kotijoukkueen 1-0 -johdossa.

Toisella jaksolla ottelu tasoittui ja Kuressaare pääsi peliin jälleen mukaan. Kuressaaren nuori hyökkääjä Joonas Soomre loi juoksuillaan hyvin tilaa, mutta Kure ei kyennyt lopulta hyödyntämään sitä. 20 minuuttia ennen loppua myös Kuressaare joutui vajaalle, kun Marco Lukka nappasi itselleen toisen lapun. Suora punainenkaan ei olisi ollut vääryys varsin holtittomasta taklauksesta.

Molempien pelatessa vajaalla, kykeni Levadia luomaan puolenkymmentä maukasta maalipaikkaa. Levadian Karl Rudolf Õigus oli onnistua heti vaihdosta tullessaan, mutta turha haltuunotto ja rehellinen hutipotku tyhjästä maalista veivät supersubin tittelin. Myös kentälle vaihdetulla Marcelin Gandolla oli paikkansa, mutta Gandon yritykset saivat lähinnä katsomossa istuneet Levadian pelaajat naureskelemaan.

Lopulta toisen jakson sykähdyttävimmiksi hetkiksi jäivät kentän ohiajavat junat, joista osa antoi äänimerkin ohittaessaan stadionia ja sytyttivät parisataapäisen kotiyleisön hetkeksi. Myös maskottien iloinen veljeily jätti tapahtumasta lämpimän kuvan, vaikka peli ei varsinaiseksi klassikoksi ulkopuoliselle muodostunutkaan.

Yhden ottelun otannalla peli on huomattavasti fyysisempää eteläisessä naapurissa, mutta taitotaso ja pelikäsitys on heikompaa. Palvelut puolestaan toimivat varsin hyvin, vaikka vessassa pääsi kokemaan vanhan kunnon bajamajaelämyksen lukon ollessa rikki. Vahva suositus myös Viron jalkapallomatkailulle.



Peli oli erittäin fyysistä.