Viisi vuotta kulisseissa

Keväällä 2011 FC Lahden Kannattajien ja FC Lahden seurajohdon tapaamisessä heitettiin yön pikkutunneilla ajatus, että entä jos kannattajat kirjoittaisivat talkoilla otteluennakoita köyhän seuran sisältököyhille nettisivuille. Esimerkkinä käytettiin keskustelupalsta Futisforum2:lle kirjoitettuja ennakointeja FC Lahden otteluista. Seurajohto lupasi harkita ja kokeilla muutaman ottelun kohdalla.

Alussa kirjoittajakaarti oli suuri ja jokainen sai kirjoittaa kerran. Itselleni napsahti toivomani Jippo-FC Lahti, sillä asuin Joensuussa ja tunsin omasta mielestäni molemmat joukkueet ja pelitavat hyvin. Myös heikkoudet ja vahvuudet olivat molempien joukkueiden osalta hallussa. Jälkikäteen luettuna teksti on aivan hirveää ja sisältää vielä muutaman virheenkin, mutta vastaanotto oli positiivista.

Syksyllä kirjoittaminen väheni, sillä kannattajien ja seurajohdon sukset olivat lievästi ristissä. Hoidin kuitenkin oman vuoroni, kuten kesällä oli sovittu. Talvella FC Lahden silloinen toimitusjohtaja Ari Koskinen kutsui minut ja toisen ennakoita kirjoittaneen henkilön, Miko Heikkisen kahville Lahden kauppahalliin. Kysymys oli suora: Haluatteko jatkaa ennakoiden kirjoittamista ja pystyttekö kirjoittamaan myös raportit?

Tartuimme molemmat tehtävään. Nyt, tasan viisi vuotta ensimmäisestä ennakostani, kirjoitan yhä niin ennakoita kuin raporttejakin. Tämän lisäksi olen päässyt sukeltamaan seuran historiaan ja kirjoittamaan muun muassa seuran historiikkia, työstämään käsiohjelmaa, joka on kahden viimeisen kauden aikana ottanut harppauksia eteenpäin. Mutta ennen kaikkea tämä viisivuotisjakso on tarjonnut unohtumattomia elämyksiä, uusia tuttavuuksia ja tuhansien kilometrien varrella tuhansia ja tuhansia tarinoita.

Alkuaikoina raporttien tekeminen oli haasteellista, sillä ottelut eivät näkyneet mistään ja näin ollen oli pakko olla paikalla, jos halusit kirjoittaa raportin. Tosin, pidän tätä itselleni edelleen ohjenuorana, että ainoastaan paikanpäällä olemalla pystyy huomioimaan kaiken oleellisen. Toisaalta taas ilman hidastuksia kirjoitettuihin raportteihin on päätynyt joitakin kardinaalivirheitä, kun tilannetta ei ole nähnyt hyvin. Yksi suurimmista virheistä lienee Liigacupin finaali-raportti, jossa puskumaali oli todellisuudessa jalalla tehty sijoitus. Vastakkaisesta kulmasta vasta-aurinkoon katsottuna tilanteet näyttävät joskus erikoisilta.

Raporteissa ja ennakoissa on oikoluvusta huolimatta välillä kirjoitusvirheitä. Joskus kirjoitusvirhe voi muuttaa lauseen sisältöä melko erilaiseen suuntaan. Jaakko Lepola loukkaantui kesken pelin ja hänet vaihdettiin pois. Lepolan Lahden vierailu ei ollut muutenkaan mikään menestystarina. Kirjoittamassani raportissa luki, että Jaakko Lepola jouti pois kentältä. Yhden u-kirjaimen puuttuminen muutti lauseen merkitystä, freudilainenko?

Ennakoissa loin itselleni aivan ensimmäisestä ennakosta asti oman tyylini. Se on saanut sekä kiitosta, että haukkuja. Vuosien mittaan se on kuitenkin alkanut kääntyä itseään vastaan ja ennakoista on tullut liian kaavamaisia. Kenties olisi aika uusiutua.

Ennakoiden kirjoittaminen kuitenkin lähtee aina taustatöiden teosta. Käytän keskimäärin noin kymmenen tuntia vastustajaa kohden selvittääkseni pelityylejä, pelaajia ja pelaajen taustoja ja muuta sälää. Välillä kuitenkin ennakot ovat syntyneet hirveällä kiireellä mitä omituisemmissa paikoissa. Esimerkiksi kerran olen kirjoittanut ennakon keskellä Ruotsia Burger Kingissä matkalla Göteborgiin. Suomessa vastaava paikka lienee Viitasaari tai Kyyjärvi, joissa molemmissa on kirjoitettu yksi ennakko.

FC Lahdella on ollut tänä aikana kolme toimitusjohtajaa ja niiden lisäksi monta muuta henkilöä, jotka vastaavat seuran mediasta. En tässä ketään erikseen kiittele, sillä kaikki ovat tehneet oman arvokkaan panoksensa seuran eteen. Samalla ajan jaksolla Lahdella on ollut kolme päävalmentajaa, joista yksi, Tommi Kautonen sai potkut kesken sopimuskauden. Muistan yhä Kautosen palopuheen hänen viimeiseksi jääneen ottelun lehdistötilaisuudessa. Joskus on vain suljettava omat tunteet taka-alalle ja keskityttävä työhön. Myös Juha Malisen ja Toni Korkeakunnaksen kanssa on koettu niin ilon kuin surun hetkiä.

Vastustajan valmentajat ovat myös muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olleet mukavia keskustelukumppaneita. Pidin erityisesti Job Dragtsman ja Pekka Lyyskin tyyleistä. Pelaajien kohtaamisia on myös ollut lukuisia. Niistä ehkä mieleenpainuvin oli Jyväskylässä, jossa kirjaimellisesti törmäsin Eero Markkaseen. Katselin aivan toiseen suuntaan kävellessäni ja vaihtaessani kuulumisia Eero Kortteen kanssa, kun Markkanen tuli kulman takaa vastaan ja jysäytin poskeni Markkasen varsin lihaksikkaaseen rintaan.

Tärkein viiden vuoden aikana oppimani asia on kuitenkin se, että sitoutuminen antaa niitä suurimpia tunteita. Olen tänä aikana tavannut lukuisia vapaaehtoisia, jotka eivät laske seuransa eteen käytettyjä tunteja. Niitä talkoolaisia, jotka huolehtivat pikkuhommista lähtien puitteet kuntoon Suomen suurimmalle lajille. He tuskin koskaan saavat ansaitsemaansa kiitosta, mutta joskus se suurin kiitos on saada olla osana yhteisöä.

Ja loppuun vielä hieman itsensä korostamista. Laskin huvikseni itse käyttämäni tunnit viime viikolta, jolloin FC Lahdella oli kaksi peliä, toinen kotona ja toinen vieraissa. Alkuviikko sisälsi vielä käsiohjelman viimeistelyä ja pari haastattelua. Lisäksi torstain pelistä kirjoitin ennakon ja raportin. Laskin vielä historiikkiin käytetyn ajan ja lopputulos hipoi lähes sataa tuntia. Yksi sana: INTOHIMO!