In Memoriam: Eero Nopsanen

Jalkapallovalmentaja ja erotuomari, isoisäni ja idolini Eero Ensio Nopsanen kuoli luonnollisesti kotonaan palvelutalossa Lahdessa tiistaina 9.6.2020. Hän oli syntynyt Lahdessa Paavolan työläiskaupunginosassa 9.5.1925.

Kotitalon vieressä ollut urheilukenttä veti Nopsasta puoleensa jo pienenä. Hän liittyi jalkapalloseura Lahden Pallo-Miehiin 1936, jonka lisäksi hän harrasti muuta urheilua monipuolisesti. Samana vuonna hän aloitti työuransa Lahden satamassa Vesijärven asemalla laukunkantajana. Ensimmäisillä itse tienaamillaan rahoillaan Nopsanen osti kameran, jolla hän tallensi lahtelaista elämää ennen sotia. Ennen sotia alkoi myös työura Rautella.

Toinen maailmansota vaikeutti Nopsasen harrastusta, mutta asepalvelukseen astuessaan hän otti mukaansa kameransa ja jalkapallokengät. Hänet palkittiin 1943 pelatussa Armeijakunnan jalkapalloturnauksessa parhaana pelaajana Mannerheimin kuvalla. Hän joutui osallistumaan Kannaksen ratkaisutaisteluihin 1944. Rauhan tultua Nopsanen suoritti vielä asepalveluksensa loppuun ennen palaamistaan Rauten palvelukseen.

Nopsasen elämä jatkui sodan jälkeen Lahdessa ja hän löysi itselleen vaimon Kauppahallista 65 vuodeksi. Kihlajaisia vietettiin 1947 ja häitä tammikuussa 1948. Tyttäriä siunaantui lopulta kaksi ja oma asunto hankittiin aivan kivenheiton päästä syntymäkotia.

Sodan jälkeen Nopsanen pelasi vielä hetken jalkapalloa Lahden Pallo-Miehissä, jonka lisäksi vapaa-aikaa täytti perheen lisäksi jääpallo- ja jääkiekkoharrastukset. Sodan jälkeen lahtelainen jalkapallo oli lähes lähtöpisteessä, sillä osa pelaajista ei koskaan palannut rintamalta ja osa lopetti. Toisaalta kaupunkiin muuttaneet Reipas ja Sorvalin Veikot toivat lahtelaiseen jalkapalloon piristävää kilpailua.

Nopsanen takarivissä vasemmassa reunassa.

Nopsanen oli mukana perustamassa Suomen Palloliiton Lahden piiriä ja Lahden Erotuomarikerhoa. Peliuran lopulla Nopsanen kiinnostui myös valmentamisesta, joten hän suoritti valmentajakurssit. Lisäksi hän oli aktiivinen toimija Lahden Talkoourheilun parissa.

Nopsasen katse oli tiuksati pallossa koko hänen elämänsä ajan.

Pitkän juniori- ja piirivalmennusuran jälkeen Nopsanen nousi juuri perustetun Lahti-69:n valmentajaksi Mestaruussarjaan 1969. Hän joutui operoimaan nuorella joukkueelle, joka oli ennakkokaavailuissa tuomittu putoamaan. Nopsanen poikineen kuitenkin uusi sarjapaikan ja valmensi vielä seuraavalla kaudella joukkueensa yhdeksänneksi, jolloin mestaruuden voittanut Reipas hävisi toisen paikallisottelun. Tappio oli viirupaitojen ainoa kaudella 1970.

Pääsarjauran jälkeen Nopsanen keskittyi juniorivalmennukseen ja erotuomaritoimintaan ja sen kehittämiseen. Nopsanen nosti aina esiin jalkapallovalmentajien koulutuksen tärkeyttä, jotta suomalainen jalkapallo pysyisi kansainvälisen kärjen mukana. Hänet palkittiin jo 1973 Palloliiton kultaisella ansiomerkillä. Hänet on myös nimetty FC Kuusysin legendaksi ja hänen mukaansa nimetty palkinto jaetaan vuosittain F-junioreille. Sen on voittanut muun muassa Pyry Lampinen.

Nopsanen vasemmassa reunassa tummassa veryttelyasussa.

Eläkkeelle Nopsanen jäi Rautelta 1986 ja viimeisestä valmennuspestistään hän kieltäytyi 1990-luvun alussa, nukuttuaan ensin yön yli. Lisääntynyt vapaa-aika sai Nopsasen matkustelemaan. Hän kiersi vaimonsa ja lastenlastensa kanssa ympäri Suomea ja Eurooppaa, mutta jalkapallon ehdoilla. Nopsanen istui loppuun asti tutulla paikallaan niin Kisapuistossa, Hiihtostadionilla kuin Suurhallissakin ja oli tuttu näky FC Lahden otteluissa ja lahtelaisten seurojen junioriotteluissa. Hän oli tarkka ja piti säntillisesti kirjaa näkemistään otteluista ja tilastoista 1950-luvulta 2010-luvulle.

Jalkapallon lisäksi Nopsanen nautti myös perheestään ollen rakastava ja oikeudenmukainen aviomies, isä, isoisä, isoisoisä ja isoisoisoisä. Hänellä oli loistava huumorintaju ja positiivinen elämänasenne koko elämänsä ajan.

Minä ja isoisäni keskustelemassa jalkapallosta.