Otteluraportti: Suomi U16 - Islanti U16 4-3

 

Suomen alle 16-vuotiaiden maajoukkue kaatoi Islannin vastaavan maajoukkueen lukemin 4-3 viilenevässä Mikkelin illassa. Suomen maaleista vastasivat Juho Lähteenmäki, David Ezeh, Iiro Mendolin ja Colin Ndabawedje. Vierailijoiden osumat merkittiin Stígur Diljan Þórðarsonille, Kristján Sindri Kristjánssonille ja Elmar Freyr Haukssonille.

Alkujännityksen jälkeen Suomi nappasi hallinnan ottelussa. Samuel Pasanen ja David Ezeh pelasivat ensimmäisen paikan Juho Lähteenmäelle, mutta laukaus painui niukasti ohi Islannin maalin. Hetkeä myöhemmin Lähteenmäki keskitti ja Otto Huttunen puski, mutta ilman tulosta.

Vartin kohdalla Suomi onnistui. Samuel Pasanen katkaisi vierailijoiden syötön ja Axel Ainasoja alusti paikan. David Ezeh ampui tulisesti. Ívar Arnbro Þórhallsson Islannin maalilla torjui eteensä, mutta paluupallossa oli ensimmäisenä Juho Lähteenmäki, joka painoi pallon sisään voimalla.

Jakson puolivälissä Suomi rankaisi vieraita toistamiseen. Tällä kertaa Lähteenmäki alusti. Hän pelasi David Ezehin vauhtiin. Ezeh ajautui pieneen kulmaan, mutta nuori kärkipelaaja lähti kokeilemaan ennakkoluulottomasti pienestä kulmasta. Kova laukaus painui maalin kattoon ja Suomi johti 2-0.

Suomella oli paikat myös kolmanteen osumaan, mutta Ívar Arnbro Þórhallsson torjui suomalaisyritykset ja piti Islantia pelissä mukana. Puolen tunnin kohdalla Islanti hyödynsi Suomen puolustuksen virheen ja kavensi. Kalle Koponen menetti pallon vaarallisesti omalla alueella ja Islanti pelasi pallon nopeasti ylös. Stígur Diljan Þórðarson pääsi nokikkain Suomen maalivahdin Anton Kinnusen kanssa. Islantilaiskärki ei erehtynyt, vaan kavensi ottelun lukemiksi 2-1.

Kavennusosuman jälkeen Suomi loi jälleen paikkoja liukuhihnalta. Colin Ndabawedje alusti ja Axel Ainasoja jatkoi, mutta Islannin puolustaja Andri Steinn Ingvarsson siivosi pallon maaliviivalta. Myös Suomi selvisi kertaalleen säikähdyksellä, kun Óli Melander sai pallon noin kolmessa metrissä. Melanderin veto tuli kuitenkin Suomen onneksi päin Anton Kinnusta ja seurauksena oli kulmapotku, jonka Suomi purki helposti.

Viisi minuuttia ennen ensimmäisen jakson loppua suomalaiset onnistuivat vielä kertaalleen. Colin Ndabawedje rynni väkisin läpi päätyrajaa pitkin. Lahtelaishyökkääjä syötti takaviistoon, jossa Iiro Mendolin sai ampua Suomen 3-1-taukojohtoon.

Toiselle jaksolle islantilaiset tulivat vahvasti. Ensin Hrafn Guðmundsson alusti ja Óli Melander ampui. Samuel Pasanen kuitenkin onnistui blokkaamaan laukauksen. Hetkeä myöhemmin Stígur Diljan Þórðarson purjehti suomalaispuolustuksen läpi ja ampui tolppaan.

Tunnin kohdalla Suomi osui jakson ensimmäisestä paikastaan. Juho Lähteenmäki pelasi Colin Ndabawedje juoksuun. Lahen Poikien kasvatti Ndabawedje sai väännettyä itsensä vapaaksi kahden puolustajan välistä ja sijoitti pallon varmasti maaliin. Suomi johti turvallisentuntuisesti 4-1.

Suomen vaihtoruletti antoi kuitenkin islantilaisille vielä sauman. Suomi sähläsi alhaalla pallon suoraan Kristján Sindri Kristjánssonille. Hän ampui pallon tarkasti tolpan kautta sisään ja kavensi ottelun. Islanti haki toista kavennusosumaa ja Anton Kinnunen joutui pariin otteeseen venymään tosissaan. Vajaa kymmenen minuuttia ennen loppua Islanti kuitenkin sai lahjana vielä toisen kavennusosuman. Suomen puolustukselle tuli täydellinen kommunikaatiokatkos ja Elmar Freyr Hauksson pääsi tökkäämään lukemiksi 4-3.

Islanti sai vielä lisäajalla yhden maukkaan paikan, kun Kristján Sindri Kristjánsson nosti pallon yli maaliltaan ulkona olleen Anton Kinnusen. Kotijoukkueen onneksi pallo kuitenkin tippui vain maalin katolle. Näin ollen Suomi nappasi 4-3-voiton Mikkelin viileässä syysillassa.

Otteluraportti: KuPS - FC Union Berlin 0-4

 

Joskus toisen epäonni on toisen onni. Kuopion Palloseura joutui evakkoon kotikaupungistaan aina Helsinkiin asti, joten sain idean yhdistää käynnin Helsingin Olympiastadionilla ja kuopiolaisten europelin. Edellisestä vierailusta kyseisellä stadionilla olikin vierähtäny reilut kaksi vuosikymmentä.

Ja heti alkuun, on pyydettävä anteeksi kuopiolaisilta ystäviltäni. Varsinaisilla olympialaisten päänäyttämöillä jalkapallo-otteluissa vieraillessani en ole ikinä nähnyt kotijoukkueen voittavan. Saldo pysyi myös tämän illan jälkeen puhtaana, sillä 1. FC Union Berlin nappasi vakuuttavan 4-0-voiton. Taiwo Awoniyi iski kaksi osumaa, Max Kruse ja Andreas Voglsammer yhdet mieheen.

Ottelusta lienee kirjoitettu kaikki analyysit ja pelilliset seikat auki, joten tiivistän pelilliset seikat yhteen kappaleeseen. Union rankaisi armotta virheistä ja huonoista ratkaisuista. KuPS:n pelirohkeus ei riittänyt alussa ja Union pääsi katkaisemaan kuopiolaisten selkärangan. Lopun paineettomassa tilanteessa KuPS sai luotua puolittaisia maalipaikkoja ja yhden yläriman.

Koska pääsen harvoin vain katsomaan jalkapalloa ilman pelillisiä analyysilaseja tai ylipäänsä raporttien kirjoittamista, nautin torstaista vain tapahtumana. Kumpikin kannattajaryhmittymä loi stadionille hyvän tunnelman. Pääkatsomon valtakielenä oli savo. Oli myös ilahduttava nähdä ikähaitarin molemmista päistä olevia ihmisiä KuPS:n huivit kaulassa. Vaikka ilta jäi silti plussalle, jäi muutama miete askarruttamaan tapahtumanäkökulmasta.

Ensimmäisenä kiinnitin huomiota kenttäkuulutukseen. Pääkatsomon reunassa oleville paikoille kenttäkuulutus puuroutui osin kaiun, osin kuuluttajan ylinopean puhetyylin ansiosta. Jalkapallossa myös rauhallisuus voi nostaa tunnelmaa, eikä jokaisessa kuulutuksessa tarvinne selostaa satasen finaalia.

Toinen mieleen jäänyt seikka oli tarjoilut. Pääkatsomossa pisteitä tuntui olevan liian vähän, tuotteita niukasti ja sivukorvalla kuultuna laatukaan ei vastannut hintaa. Tavallaan korona-aikana ja pikaisella aikataululla kyhätty tapahtuma toisessa kaupungissa olisi uskottava selitys. Toisaalta taas nakkimuki ainoana ruokaa muistuttavana tuotteena kuulostaa huonolta vitsiltä. Arki-iltana pelattu peli sai monet tulemaan stadionille kiireellä ja kenties nälkäisenä suoraan toimistolta. Lähikaupat kiittivät ottelun jälkeen paistopistetuotteiden ja valmissämpylöiden ja -patonkien myynnillä.

Ongelma on kuitenkin tuttu pelkästään kotoisesta Veikkausliigasta. Peleissä käyvä massa on liian pieni, että myynti ei kata investointeja. Toisaalta, lisämyyntiä ei tule, koska myytävää ei ole. Kyseessä on omanlaisensa muna-kana-dilemma, jossa jonkun tarvitsisi ensin tehdä jotain. Seurojen on joko hiljalleen vastattava vähäisten kuluttajien toiveisiin tai kasvatettava peleissä käyvää massaa, jotta ottelutapahtumien oheispalveluista voidaan tehdä kannattavasti viihtyisiä.

Kolmas asia, joka nousee esiin liki jokaisessa suomalaisessa tapahtumassa, jossa on paikalla yli tuhat ihmistä on vessojen riittämättömyys. Stadion suojeltuna rakennuksena on oma murheenkryyninsä. Todellisuudessa luulin, että remontissa stadionin vessoille olisi käynyt, kuten Berliinissä liki vastaavan ikäisellä kaimalla. Luulin väärin. Vessat olivat ahtaat ja äärimmäisen epäkäytännölliset. Jouduin jonottamaan liki vartin vessaan pääsyä ja poistuessani vessasta oviaukko tukkeutuu sisäänpäin jonottavista ihmisistä. Jalkapallo-ottelussa suurin ongelma on juuri se, että aikaikkuna, jolloin suurin osa ihmisistä haluaa käydä vessassa on lyhyt.

Käsiohjelmankin sain lopulta mutkan kautta ja pääsin turvallisesti takaisin Lahteen, joten ilta jäi kokonaisuudessaan positiiviseksi. Lopulta jalkapallo-ottelun tekee mieluisaksi muut ihmiset. Kaikki muu on plussaa.

Otteluraportti: Nopsa - Myrskylän Myrsky 3-0

 

Nastolan Nopsa ja Myrskylän Myrsky kohtasivat toisensa Nelosen kamppailussa Nastolan Rakokiven Urheilukeskuksessa. Nopsa oli lopulta vahvempi lukemin 3-0. Kotijoukkueen maaleista vastasivat Anssi Juurinen ja kymppipaita Janne Niukkanen, joka iski kahdesti.

Ennakkosuosikkina otteluun lähtenyt vahvana kotijoukkueena tunnettu MyMy oli ottelun alusta asti altavastaaja. Kotijoukkue nappasi pallonhallinnan ja loi paikkoja. Ensimmäisen Nopsa-hyökkäyksen alustivat Ville Vartiainen ja Veikka Manninen, mutta Tuomo Koskisen jatko päätyi MyMy-vahti Jere Rantasalon torjuttavaksi.

MyMyn jakson paras paikka tuli jakson puolivälissä, kun Joel Kuivaniemi riisti pallon ja ampui tulisesti. Nopsan maalilla torjunut Joonas Heinonen venyi kuitenkin erinomaiseen jalkatorjuntaan. Nopsa kuitenkin sisuuntui vierailijoiden paikasta ja puolusti entistä tiiviimmin.

Jakson loppupuoliskolla Nopsa loi kolme maukasta maalipaikkaa. Janne Niukkanen oli lähellä osua maanuoliaisellaan, mutta hyvä veto meni niukasti ohi. Hieman ennen taukoa Jonne Korpelainen pelasi Niukkaselle paikan läpiajoon ja Niukkanen käytti sen. Tarkka sijoitus ohi Jere Rantasalon vei kotijoukkueen 1-0-johtoon. Nopsa sai vielä ensimmäisen jakson lisäajalla yhden maalipaikan, kun Niukkanen väänsi väkisin laukauksen. Rantasalo torjui ja näin ollen tauolle lähdettiin kotijoukkueen 1-0-yllätysjohdossa.

Toisella jaksolla MyMy sai ajoittain prässinsä toimimaan ja luotua uhkaa nastolalaisten maalille. Nopsan kokenut Markus Hietala oli joutunut jättämään kentän tauolla ja se näkyi ajoittain pienenä hermoiluna. Hieman ennen tunnin täyttymistä MyMyn Teemu Ronkainen pääsi ampumaan vaarallisesti pallon riiston jälkeen. Nopsan Joonas Heinonen koppasi pallon ja kotijoukkue selvisi säikähdyksellä.

Nopsa iski heti perään. Kaunis syöttökuvio rangaistusalueen rajalla loi tilaa ja epäjärjestystä vierailijoiden puolustukseen. Anssi Juurinen jäi vapaaksi oikealle laidalle ja hän sai pallon. Juurinen sai sijoittaa vapaasti ohi Rantasalon ja viedä Nopsan 2-0-johtoon.

Ottelussa nähtiin myös yksi varsin epämiellyttävä tilanne. Myrskyläläisten Markku Vilonen kolhi jalkansa pahasti nastolalaishyökkääjän kanssa varsin vaarattomannäköisessä yhteentörmäyksessä. Vilonen vietiin lopulta kentän laidalta ambulanssilla, mutta toivottavasti tilanteessa selvittiin lyhyellä sairaslomalla.

Nopsa kykeni leikittelemään 2-0-johdossa ja kotijoukkue hakikin kaunista maalia. Jere Rantasalo otti puolen kymmentä tärkeää torjuntaa, jonka lisäksi Nopsa hassasi muutaman maukkaan maalipaikan. Ottelun loppulukemat iski kuitenkin kapteeni Janne Niukkanen, joka pääsi sijoittamaan vapaasti pallon maaliin Anssi Korhosen ja Anssi Juurisen esityöstä. Näin ollen viihdyttävän ottelun lopputulokseksi kirjattiin 3-0-lukemat.

Otteluraportti: FC Kuusysi/2 - Kotkan Kiri 4-1

 

Lahden Radiomäki on tarjonnut vuosisatojen ajan taisteluita. Mäellä on käyty niin punaisten kuin valkoisten välien selvittelyjä ja osittain myös Neuvostoliiton ja Suomen. Tänä iltana Tahko Pihkalan ideoima, kenttä, jossa Paavo Nurmi juoksi kymppitonnin reiluun puoleen tuntiin ja Urho Kekkonen kiisi satasen 11 sekuntiin sai toimia näyttämönä FC Kuusysin kakkosjoukkueen ja Kotkan Kirin väliselle taistolle.

Vahvasti punaisena seurana tunnettu Kiri marssitti kentälle Kuopiossa syntyneen entisen maajoukkuetähden Tuomo Turusen. Toisaalta kotijoukkueella oli kentällä sekä nuoruuden intoa että kokemusta. Legendaarinen maalivahti Petri Haapsaari nähtiin piikissä, ja hän voittikin muutaman maukkaan pääpallon ja kokeili kertaalleen saksipotkua.

Itse ottelussa Kyykkä purjehti helppoon voittoon. Vajaan kymmenen peliminuutin jälkeen Matvej Sukhotin karkasi läpiajoon kauniin syöttökombinaation jälkeen. Pienikokoinen keskikenttäväkkärä ei erehtynyt, vaan vei kotijoukkueen johtoon.

Kyykkä tuplasi johdon kymmenen minuuttia myöhemmin. Kirin Timi Jaarinen ampui niukasti ohi ja Kyykkä pelasi nopean maalipotkun. Tilaa aukesi oikealta laidalta ja Sukhotin keskitti maalille matalan pallon. Markus Sääski oli ensimmäisenä pallossa ja sai tökättyä pallon maaliin.

Kiri kuitenkin kavensi heti perään. Tuomo Turunen hankki kokemuksellaan rangaistuspotkun ja ampumaan asteli Heikki Naskali. Naskali sijoitti pallon varmasti verkkoon kaventaen ottelun lukemiksi 2-1.

Ensimmäisen jakson loppu oli täysin kotijoukkueen. Salaheddine Serroukh otti pallon mukaansa kuin Karim Benzema juuri päättyneissä kisoissa ja ampui. Aku-Paavo Montonen Kirin maalilla kesti vielä hetken. Puolen tunnin jälkeen Kyykkä sai vapaapotkun ja Khalil Berbache ampui pallon suoraan ohi muurin takakulmaan. Kyykkä rankaisi vielä kertaalleen ennen taukoa. Sukhotin katkaisi syötön ja pääsi upottamaan helponnäköisesti taukolukemiksi 4-1.

Toisella jaksolla molemmat joukkueet pyrkivät hakemaan hienoja maaleja. Lähimpänä oli kotijoukkueen Salaheddine Serroukh, jonka saksipotku lähti tulisesti, mutta pysähtyi Aku-Paavo Montoseen. Myös Petri Haapsaari kokeili saksipotkua, mutta Kirin puolustus katkaisi, ennen maalivahtikonkarin osumista palloon.

Viimeinen kymmenminuuttinen ottelussa oli erikoinen. Kirin Heikki Naskali sai suunsoitosta toisen varoituksen, vaikka hän oli tilanteessa hiljaa. Naskali käveli itse pois kentältä ja ottelun erotuomari havainnoi vasta siinä vaiheessa, että varoitus oli toinen ja kaivoi punaisen lapun. Kiri joutui siis hakemaan kavennusta ja tasoitusta vajaamiehisenä.

Kiri kuitenkin pääsi kertaalleen lähelle. Eetu Parpalan tulinen vapaapotku tuotti vaikeuksia Kyykkä-vahti Roman Loodusille, mutta vahti sai kuitenkin käsiään väliin. Toisessa päässä puolestaan Jamal Kishavand ampui erikoistilanteen jälkeisestä ruuhkasta. Pallo lipui aina maaliviivalle, jossa Kirin Joonas Heinonen otti palon rauhassa haltuun ja siivosi tilanteen. Kun lisämaaleja ei nähty, jäivät pisteet Radiomastojen juurelle lukemin 4-1.

Jalkapallovuosi 2020

Vuosi lähestyy loppuaan ja on aika perinteisesti katsoa kulunutta jalkapallovuotta. Vuosi oli poikkeuksellinen ja raskas. Koronaviruspandemia katkaisi liki koko maapallolla jalkapallon kevättalvella ja kaiken epävarmuuden keskellä oli jalkapalloilullinen tyhjiö. En ole ikinä elämässäni ollut yli viikkoa ilman jalkapalloa ja se tuli koettua huhtikuussa. En suosittele kenellekään.

Otetaan vielä alkuun vuoden tunnusluvut. 68 kokonaan paikan päällä nähtyä ottelua. 245 nähtyä maalia, joista kymmenen tuli B-poikien ottelussa FC Lahti – IF Gnistan. Uusia stadioneita tai kenttiä tuli kaksi. Tallinnan Sportland Arena, jossa olin katsomassa FCI Levadian ja FC Kuressaaren välistä ottelua ja Kotkan urheiluhalli, jossa Kotkan Jäntevä isännöi Järvelän Jäppärää. Kaikista 68:sta ottelusta tuli kirjoitettua myös raportti. Raporttien lisäksi kirjoitin vuoden aikana noin 210 muuta futisjuttua.

Kausi alkoi tammikuussa mukavalla kolmen ottelun päivärupeamalla, jossa pelasivat FC Lahden edustusjoukkueen lisäksi A- ja B-junnut. Asetin tuolloin tavoitteeksi nähdä kalenterivuoden aikana vähintään sata ottelua ja kirjoittaa kirjan näistä sadasta ottelusta, sillä vuodesta oli tulossa kaikkien aikojen jalkapallovuosi. Suomen oli määrä pelata arvokisoissa ja siitä olisi saanut hyvää kontrastia Mukkulan kuplassa näkemääni Nastolan derbyyn, jossa katsojia oli noin kolme. Laji on sama, mutta olosuhteet hieman erilaiset.

Suomen Cupin rappiosta en tänäkään vuonna jaksa sen enempää avautua, mutta lohkovaiheen vieraspeleihin en tänä vuonna matkustanut. Kotipelit puolestaan nökötin Mukkulan jääkylmässä pakastimessa. Koin olevani vielä hyvin sadan ottelun vauhdissa maaliskuussa, kun Viron pääsarja starttasi ja ennakkovaroituksista huolimatta ensimmäinen Virossa näkemäni ottelu oli tunnelmallinen.

Viikko tästä ja maailma romahti. Ehdin jo kirjoittaa ennakon FC Lahden ja Peli-Karhujen Cup-ottelua varten, mutta edes muokkauksilla sitä ei enää julkaistu. Jalkapallo pysähtyi Suomessa ja liki koko maailmassa. Tuli tyhjiö. Jalkapallosta elantoni saavana minuun iskivät myös taloudelliset haasteet. Kevät oli täynnä stressiä ja huolta tulevaisuudesta, eikä tällä kertaa pakopaikkana ollutkaan jalkapallokentän laita.

Toisaalta, kaikesta voi oppia ja sen tein. Huomasin, miten suurta osaa elämästäni jalkapallo näyttelee. Ystävien tapaaminen matseissa, stressin lievittäminen ja miksei myös itsensä viihdyttäminen jalkapalloa katselemalla oli nyt poissa. Tyhjiön täyttämiseksi opiskelin ranskaa, kokonaan minulle uutta kieltä, jotta voisin kommunikoida paremmin ranskankielisten pelaajien kanssa. Yritin myös ylläpitää saksan taitoa samasta syystä. Sijaistoiminnoista huolimatta kaipuu kentän laidalle oli kova.

Paluu tapahtui lopulta kesäkuun alussa ja hiljalleen otteluita oli liki normaaliin tahtiin. Kesäkuun alkupäivinä istuin aurinkoisessa Kisapuistossa ja odottelin Velipuolten derbyn alkamista. Otteluun sisältyi paljon muutakin symboliikkaa, olivathan joukkueet kohdanneet toisensa ensimmäisen kerran juuri poikkeuksellisina aikoina 1940. Samana iltana, juuri aloituspotkun aikoihin kuoli myös yksi suurimmista jalkapalloidoleistani. Hän, joka opetti minulle lajin salat, hän, jonka kanssa istuin sadat ja sadat ottelut. Hän, joka eli koko yli 95-vuotisen elämänsä Lahdessa hengittäen jalkapalloa.

Kaikesta selvitään, tai ainakin pyritään selviytymään. Jalkapallosarjat käynnistyivät ja kiire lisääntyi. Joukkueet pyrkivät maksimoimaan pelatut ottelut ja ottelutahti muistutti muutaman vuoden takaista kesää. Lisäksi rajoitukset ja erityisjärjestelyt aiheuttivat valtavasti lisätyötä. Välillä menin aivan jaksamisen rajamailla, enkä usko, että olin ainoa.

Kausi pelattiin lähes kokonaan ilman suurempia ongelmia, kunnes toinen aalto siirteli pelejä ja lopulta Lahdessa poliisiviranomaiset päättivät heittää vielä yhden lusikan soppaan ja hämmentää. Omalla tavallaan oli absurdia katsoa jalkapalloa täysin tyhjällä Hiihtostadionilla, kun sen ympäristöstä kaikuivat noin sadan lahtelaisen laulut. Loppukaudesta palasin myös Järvelän Jäppärän peleihin liki kymmenen vuoden tauon jälkeen. Vuoden viimeiset ottelut tulivat joulukuussa jälleen suljettujen ovien takana Mukkulan hyytävässä pakastimessa. Sadan ottelun tavoitteesta jäin paljon, jäin myös edellisvuoden lukemasta ja monesta muusta. Nähtyjen otteluiden määrä taitaa olla pienin kymmeneen vuoteen, sama pätee myös kerättyihin käsiohjelmiin.

Vuosi oli poikkeuksellinen ja raskas, mutta se sisälsi paljon opettavaista ja symboliikkaa. Sain itse ensimmäisen jalkapalloon liittyvän ansiomerkin, Palloliiton seuratoimijamerkin kymmenestä vuodesta juuri samana vuonna, kun sain perinnöksi isoisäni kaikki ansiomerkit. Minulla on vielä jonkin verran matkaa vastaaviin kunnianosoituksiin, mutta onneksi olen perinyt myös intohimon jalkapalloa kohtaan.

Tänä vuonna opin myös, että ensi vuodelle ei välttämättä kannata tehdä ennustuksia. Toiveita voi esittää ja toivonkin, että paluu kohti normaalia tulisi. Tavoitteeksi on jälleen hyvä asettaa sata ottelua, mutta tämän vuoden lukujen ylittäminen olisi jo hieno suoritus. Myös yksi ensi kauden tavoitteistani voisi olla kaikkien Päijät-Hämeen kenttien kiertäminen, sillä Orimattilan ja Heinolan kentät ovat vielä kokematta, toinen periaatteellisista syistä ja toinen laiskuuttani. Myös Nastolaan valmistunut uusi tekonurmi on vielä otteluiden osalta näkemättä.

Ensi vuosi on Lahdessa myös omalla tavallaan futiksen juhlavuosi. Sekä Lahden Reipas että FC Lahti täyttävät merkittäviä vuosia. On mielenkiintoista seurata, miten kaksi eri aikakauden seuraa tuovat historiaansa esiin juhlavuonna ja näillä näkymin saan itse olla toteuttamassa osaa näistä jutuista.

Osa papan merkeistä.

Matkaa on vielä ylempään kuvaan.

Otteluraportti: FC KTP - TPS 0-0

 

Ja koska jalkapallokausi alkaa olla taputeltu, niin mikä olisikaan parempi ratkaisu, kuin lähteä keskiviikkoiltana Kotkaan. Liigakarsinta KTP:n ja Turun Palloseuran välillä oli juuri tyypillistä karsintapalloa. Ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin.

Ottelun ensimmäinen vartti oli tiukkaa keskikentän kamppailua. TPS nosti puolustuslinjansa ja sumputti keskialueen, jolloin kotkalaisten pelirakentelu kärsi suuresti. Toisaalta myös TPS pysyi pallonhallinnasta ilman suurempia maalipaikkoja.

KTP:llä oli hyvä hallintajakso vartin ja 20 minuutin välillä. TPS-toppari Rasmus Holma esti kaksi läpiajoa nopeudellaan. KTP onnistui hyödyntämään puolittain Tepsin korkealle nousseen linjan ja pelaamaan nopeita juoksupalloja. KTP oli vaarallinen myös erikoistilanteissa. Asier Arranz antoi kierteisen ja kovan vapaapotkun ja Mika juoksi juuri TPS-vahti Jere Koposen edestä. Koponen koppasi pallon pienten vaikeuksien kautta. TPS:n paras paikka tuli Jonni Peräaholle, joka pääsi tälläämään erikoistilanteen jälkitilanteesta. Peräahon veto kuitenkin epäonnistui ja Anton Lepola liimasi pallon. Näin ollen tauolle KTP-oluelle lähdettiin maalittomassa tasatilanteessa.

KTP-olut maistui tauolla vaisusta pelistä huolimatta

Toisella jaksolla pelin kuva jatkui saman kaltaisena. Tepsi oli niukasti niskan päällä, mutta maalipaikkoja kummallakin oli vähän. Tunnin kohdalla KTP sähläsi rajaheiton suoraan turkulaisille ja Anton Lepola joutui venymään. Hetkeä myöhemmin myös toisessa päässä Jere Koponen joutui venymään Antti Mäkijärven pommiin.

Vaikka todellisia maalipaikkoja ei ottelussa juuri nähty, joutuivat maalivahdit torjuntatöihin. TPS:n Joakim Latonen ja Alim Moundi pääsivät kumpainenkin kokeilemaan ilman tulosta. Lisäksi Niklas Pyyhtiä pelasi vielä paikan Jean de Britolle, mutta hän laittoi avopaikasta ohi. Kotkalaisten paras paikka puolestaan tuli lisäajalla, kun Matias Paavola keskitti koko paletin läpi takatolpalle nousseelle Hindrek Ojamaalle, mutta virolainen ampui sivuverkkoon kotkalaisyleisön huokailessa hempeässä merellisessä vesisateessa.

Ottelu päättyi tasatulokseen ja ratkaisu nähdään lauantaina Turussa. Itselleni tämä oli viimeinen mahdollisuus nähdä Mika Ääritalo pelikentillä. Ääritalo pelasi 45 minuuttia pelaten hyvää peruspeliä.

Otteluraportti: Lahden Reipas - FC Viikingit 1-2

 

Lahden Reipas ja FC Viikingit kohtasivat tiukassa Kakkosen matsissa Kisapuistossa syksyisessä ilmassa. Ottelu päättyi lukemin 1-2. Samalla Reippaan Petri Järvisen pitkä pätkä viirupaitojen peräsimessä tuli päätökseen. Viikingeillä oli ottelussa vielä panosta ja voitolla vuosaarelaiset saivat saivat vielä sauman säilyä. Ottelun maaleista vastasivat Reipas-legenda Teemu Toukonen ja Viikkareiden Max Ehrnrooth ja Pierre Nlaté.

Reipas pelasi ensimmäisen jakson vapautuneesti ja hallitsi jaksoa. Miska Verkko ampui ja pallo kimposi yllättäen Kasperi Heinoselle. Viikinki-vahti Denys Pervov kuitenkin onnistui torjumaan. Heinosellla oli paikka myös jakson lopussa, kun Aku Laitinen keskitti ja Heinonen puski rimaa hipoen yli. Reipas alisti ensimmäistä jaksoa kuin poliisit lahtelaista urheilua.

Toisella jaksolla Viikingit tuli vahvemmin kentälle ja ottelu tasoittui. Reippaan maalilla pelannut Salifu Senghore joutui torjuntatöihin. Ensimmäisen vartin aikana Senghore nollasi kahdesti Ayuub Abdin. Etenkin jälkimmäisen Senghore haki komeasti alakulmasta. Myös Max Ehrnrooth joutui pettymään.

Reilun tunnin jälkeen Ehrnrooth onnistui puhkaisemaan kuparisen. Patrik Ahonen keskitti ja Ehrnrooth upotti Viikingit johtoon. Samalla tulokset kuulutukset Uudeltamaalta saivat Viikinkien kannattajien suupielet hymyyn.

Reipas oli kuitenkin kuitata heti perään. Ayob Sadki pyssytti tulisesti ja Denys Pervov joutui venymään pallon yläkulmasta. Hetkeä myöhemmin Teemu Toukonen vapautti kotiyleisön. Lahtelaisen jalkapalloilun ikoni nosti pallon maaliin yli Pervovin liki puolesta kentästä ja tasoitti ottelun.

Reipas oli siirtyä jopa johtoon heti perään. Emil Yildirim tikkasi oikealta laidalta läpi. Hän ajoi röyhkeästi rangaistusalueelle ja pysyi pystyssä pienestä kontaktista huolimatta. Yildirim ampui ja pallo ohitti jo Pervovin, mutta kolahti pystytolppaan. Koko kotiyleisö uskoi jo maalin syntyneen. Pervov poimi lopulta tolpasta kimmonneen pallon syliinsä.

Viikingit kampesi itsensä johtoon noin kymmenen minuuttia ennen loppua. Vuosaarelaisten nopea vastaisku toimi ja Patrik Ahonen kuljetti palloa syvälle Reippaan alueelle. Hän syötti takaviistoon ja Pierre Nlaté viimeisteli vuosaarelaisille tärkeän osuman Salifu Senghoren puikoista.

Reipas sai vielä kirin aikaan. Roope Suonion rajaheitto jäi pyörimään Viikinkien alueelle ja sekä Kasperi Heinonen että Janne Hahl ampuivat molemmat lihamuuriin. Lisäajalla Eetu Sassila ja Teemu Toukonen pelasivat paikan Hahlille, mutta Pervov torjui pallon kulmaksi. Maalia Reipas ei enää onnistunut tekemään ja näin ollen Viikingeillä jäi vielä heidän viimeiseen otteluun mahdollisuus säilymisestä. Petri Järvisen Reipas-ura tuli Kisapuiston syysillassa päätökseen raikuvien aplodejen saattelemana.