Hyvästi Tampere United! Palloliiton tuore päätös sulkea TamU kaikesta liiton toiminnasta ulos oli kuolinisku tamperelaisseuralle. Mitä päätös sitten merkitsee?
Ensinnäkin uskottavuutensa kanssa taisteleva suomalainen jalkapallo ei kestä ainuttakaan korkean sarjatason seuran kaatumista. Kuka tahtoisi sijoittaa futikseen, kun et voi olla varma siitä, ketkä pelaavat, koska pelaavat ja miksi pelaavat. Ottamatta kantaa siihen, oliko päätös oikea vai väärä, tekee päätös kuitenkin hallaa muidenkin seurojen uskottavuudelle.
TamUlla on kuitenkin ollut uskollinen katsojakunta. Ei iso, mutta uskollinen. Osa näistä katsojista on seurannut TamUa, osa taas jalkapalloa. Osa katsojista varmasti löytää uusia seurattavia, osa taas keksii parempaa tekemistä. Vanha sananlaskukin sen tietää, että mies voi rakastaa useampaakin naista, mutta vain yhtä jalkapalloseuraa.
Työttömäksi jäävät pelaajat ja heidän perheensä kärsivät myös päätöksestä. Näin lähellä kauden alkua ei kaikille löydy enää pelipaikkoja ja sopimuksen tuoma taloudellinen turva on poissa. Lisäksi Tampereelle jää huippujoukkueen kokoinen tyhjiö. Voi olla, että tämä tyhjiö ei täyty kovin äkkiä.
Mitä tampereella sitten tehtiin väärin? Lyhyesti voisi todeta, että toiminnasta puuttui pitkäjänteisyys. Menestystä haettiin liian suurella riskillä ja kassan ollessa tyhjä, turvauduttiin ensimmäiseen kelluvaan miinaan. Ei voi muuta sanoa, kuin: Nyt kävi näin! Ja osanottoni kaikille, joille TamU jotain merkkasi! Pahoillani olen myös el Plastikon puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti