Rappiota vai romantiikkaa?

Suomen cupin kolmas kierros saatiin juuri taputeltua ja neljännellä kierroksella päästään siihen, mistä cupissa on kyse. Tai pitäisi olla, jos Suomen Palloliitossa ymmärrettäisiin katsoa hieman pidemmälle kuin finaaliin. Neljännellä kierroksella mukaan astuvat ensimmäiset liigaseurat ja kilpailussa menestyneet alasarjaseurat pääsevät testaamaan taitojaan ammattilaisia vastaan. Yhdessä ottelussa kaikki voi olla mahdollista.

Miksi kuitenkaan kilpailua ei arvosteta? Palloliitto on muutaman vuoden ajanut alasarjaseurat ahtaalle aikaistetussa cup-aikataulussa. Edelleen harvoilta maaseutupaikoilta löytyy pelikelpoinen kenttä tammikuussa ja onpa Tampereen ja Joensuun kokoisissakin kaupungeissa vaikea järjestää ottelua vielä maaliskuussa. Tämä on johtanut monen alasarjoissa pelaavan seuran jättämään Suomen Cupin kilpailukalentereistaan. Ne rohkeat, jotka ovat vielä mukana ja pääsevät mittaamaan tasoaan suurempia vastaan, kokevat cup-romantiikkaa pienten hallien tai tekonurmien edessä vaatimattomissa olosuhteissa mahdollisesti satojen kilometrien päässä siitä yleisöstä, jota ottelua olisi normaalisti seuraamassa. Palveleeko tämä maksavaa yleisöä, seuroja tai itse kilpailua?

Mieleeni muistuu ensimmäisenä kaksi Suomen Cup -ottelua vuosien takaa, jotka sijoittaisin jopa ikimuistoisimpien otteluiden joukkoon. Ensimmäinen niistä osuu vuodelle 2002 ja välierävaiheeseen. FC Lahti kohtasi tuolloin AC Allianssin hyytävällä hiihtostadionilla. Ottelusta ei todellakaan puuttunut dramatiikkaa ja palkintona voitosta siinsi finaalipaikka. Allianssi siirtyi ottelussa ensin johtoon ensimmäisellä jaksolla. Toisella jaksolla peli siirtyi täysin kotijoukkueen haltuun, mutta maalia Lahti ei meinannut silti saada. Tasoitus kuitenkin tuli, mutta ottelu venyi jatkoajalle. Jatkoaika oli Kuhnureitten täyttä dominointia ja taisipa siinä muutama tolppakin olla. Kesken lahtelaispainostuksen Allianssi kuitenkin sai nopean vastaiskuhyökkäyksen. Sen seurauksena Pekka Lagerblom joutui kaatamaan yksin karkuun päässeen vantaalaishyökkääjän. Seuranneesta ulosajosta huolimatta Lahden painostus jatkui, mutta tuloksetta ja ottelu eteni pilkuille.

Rangaistuspotkukilpailussa Lahden unkarilaismaalivahti Gabor Bardi venyi kolmeen torjuntaan ja vei Lahden loppuotteluun. Se, mikä tästä ottelusta syöpyi nuoren jalkapalloromantikon mieleen oli ottelun tuoma jännitys pimenevässä syysillassa. Juuri tästä Suomen Cup on tehty, jännityksestä.

Toisena muistojen otteluna on pakko mainita City Stars – VPS -ottelu. Vuotta en kykene millään muistamaan. Ottelusta sen sijaan muistan kaiken. Pieni seura haastoi nimekkään seuran aurinkoisella Mukkulan nurmella. Vanha puukatsomo oli ääriään myöten täynnä kesäillassa. City Stars pysyi hyvin ottelussa mukana ja lopussa se sai hyvän hyökkäyspään vapaapotkun. Aika oli loppumassa ja City Stars nosti koko puolustuksen VPS:n rangaistusalueelle. Jos erikoistilanteesta syntyisi maali, se tarkoittaisi ottelun venymistä jatkoajalle. Yleisö kuitenkin istui hiljaa, se ei kannustanut kotijoukkuetta, vaikka se selvästi toivoi näpäytystä suuremmalle seuralle. Muistan, kun vapaapotkun antaja asettui pallon taakse ja aloitin rytmikkään, kiihtyvän taputuksen. Yleisö tarvitsi vain pienen kipinän. Se aisti pelin, se tiesi tilanteen. Voimakas taputus levisi ympäri Mukkulan kenttää ja vapaapotku lähti matkaan. Pallo kiersi maalille ja osui matkalla useaan pelaajaan, päätyäkseen lopulta tolppaa hipoen ohi.

Ottelun lopputuloksella ei juuri ollut väliä, eikä lopulta voittajallakaan. Tärkeämpää oli nähdä todellinen taistelu alasarjajoukkueen ja nimekkään joukkueen välillä. Tuskin kovinkaan moni lähti ottelusta pettyneenä, suurin kysymys oli ”entä jos”. Kyseessä on todellista cup-romantiikkaa, jollaista tällä viikolla nähdään Tampereella. Siellä nelosessa pelaava Nekalan Pallo pääsee haastamaan hallitsevaa cup-mestaria RoPS:a. Suurimmalle osalle seurasta kyseinen ottelu lienee suurin ikinä. Ja juuri tästä Suomen cupissa on kyse. Yksi ottelu, ”entä jos” ja miljoona tarinaa. Mutta miksi Palloliitto vie sen meiltä? Miksi ottelua ei voida pelata kesällä? Miksi sen ympärille ei voida rakentaa tapahtumaa?

Palloliitto uudisti Suomen cupia joitain vuosia sitten tavoitteenaan saada kilpailulle arvostusta ja yleisöä. Ensimmäisenä hyvänä uudistuksena pidin ikämiesjoukkueiden ja junnujoukkueiden poistamista kilpailusta, koska kyseessä on kuitenkin miesten kilpailu. Uudistuksesta jäi kuitenkin uupumaan, että se olisi edustusjoukkueiden kilpailu. Lisäksi kilpailun aloitusta aikaistettiin, jolloin usealla perinteikkäällä maaseudun seuralla ei ole enää mahdollisuutta luoda tapahtumaa, josta koko kylä puhuu. Toinen suuri ongelma uudistuksessa on se, että liigajoukkueet tulevat mukaan tipoittain ja varsin myöhään. Näin ollen monet pienet seurat ovat tippuneet jo Ykkösen tai Kakkosen joukkueille. On totta, että liigaseurat eivät tahdo kohdata täysiä harrastelijoita, mutta se puolestaan on juuri se cupin suola.

Ehdotukseni uudesta Suomen cupista on hyvinkin yksinkertainen. Cupin aikataulu siirretään takaisin kohti kesää. Tällöin joukkueilla on enemmän aikaa valmistautua otteluihin, koska tekonurmet ja nurmet sallivat joukkueharjoittelun myös alasarjajoukkueille ja tapahtuman luomisen myös pienemmille paikkakunnille. Toiseksi kilpailu olisi edustusjoukkueiden kilpailu. En itse näe kilpailussa mitään mieltä, jos jokin joukkue saa arvonnassa automaattisesti vastaan seuran kakkos-, kolmos-, tai jopa nelosjoukkueen. Tällöin seura saa varmasti joukkueen seuraavalle kierrokselle ja asettaa muut seurat eriarvoiseen asemaan. Viimeiseksi ja tärkeimmäksi uudistukseksi toisin kaikki joukkueet liigasta Kakkoseen mukaan cupiin samalla kierroksella ilman poikkeuksia. On aivan sama nimetäänkö edelliset kierrokset karsinnaksi vai jo itse kilpailuksi, mutta mielestäni cupille olisi parasta se, että voit saada vastaasi kenet tahansa. Liigajoukkueen kohtaaminen on kenelle tahansa suuri juttu, eikä nykyinen cup palvele kuin liigajoukkueita. Mitä erikoisemmille paikkakunnille liigajoukkueet päätyisivät, sitä uudenlaisempaa mediahuomiota koko jalkapallo saavuttaisi.

Vaikka Suomen cup ei olekaan täydellinen koskaan, tarjoaa se silti kaunista romantiikkaa. Lauantaina räntäsateessa pelatun Jippo – Haka -ottelun pääsylipun lunasti yli kaksisataa katsojaa, vaikka pelipaikka muuttui epäedullisemmaksi aivan ottelun alla. Uskon myös, että huominen Käpylän Pallon ja FC Lahden kohtaaminen tarjoaa rakennuspalikat muistettavalle illalle. Edellisen kerran joukkueiden kohtaamisessa tapahtui se niin sanottu ”entä jos”. Olisiko huomenna NePan vuoro tarjota romantiikkaa?