Ojasta allikkoon Palloliitto?

Suomen Palloliitolla on varsin erikoinen käsitys hyvästä keskustelukulttuurista ja sidosryhmiensä kuulemisesta. Tuore turvallisuus-kohu paljastaa karusti Suomessa vallitsevan sanelupolitiikan ja laittaa epäilemään sitä, ajaako liitto seurojen etua vai omaansa.

Myrskyn silmään joutunut Palloliiton kilpailutoiminnan päällikkö Petteri Lindblom toivoi MTV Sportin haastattelussa (Uusi sääntöuudistus aiheutti someraivon – Nyt puhuu Palloliiton päällikkö 31.3.2016), että kaikki pystyisivät työskentelemään yhteistyössä. Veikkausliigan puheenjohtaja Lasse Lehtinen puolestaan väittää (MTV Sport: Veikkausliiga-pomo tiukkana Palloliitolle: Kehitystä ei saa pysäyttää! 31.3.2016), että liigaseuroja ei edes kuultu sääntömuutokseen liittyen. Kuulostaa erikoiselle yhteistyölle.

Olen jo vuosia puhunut avoimemman keskustelukulttuurin puolesta kotimaisen jalkapallon eri sidosryhmien välillä. Tein gradua Itä-Suomen yliopiston historian laitokselle kannattajakulttuurista ja pääsin sen johdosta haastattelemaan erilaisia jalkapallon sidosryhmien edustajia (SLO, turvallisuuspäällikkö...) useammassa maassa (Saksa, Italia, Ruotsi). Tarkoitukseni oli tehdä vertailua suomalaisesta ja erilaisista eurooppalaisista vuoropuheluista katsomoturvallisuuteen liittyen. Valitettavasti Palloliitto katkaisi yhteydenpidon ensimmäisen kriittisen kysymyksen jälkeen. Joona Kettusen gradun (Maskuliinista karnevaalia vai turvallisuutta tunnelman kustannuksella? 2015) mukaan kannattajat toivoivat avointa keskustelua ja vaikutusmahdollisuuksia. Aiempia keskusteluyrityksiä pidettiin epäonnistuneina.

Kannattajia liitto puolestaan pyrkii kuulemaan SLO-järjestelmän kautta, joka on vuodesta 2013 ollut myös lisenssimääräyksissä. Useat kotimaisten seurojen SLO:t ovat todenneet sosiaalisessa mediassa, että heitä ei kuunneltu missään vaiheessa päätöstä tehdessä. Seinäjokinen Lari Paski avaa blogissaan (Cosa Notta: Mikä ihmeen SLO? 18.8.2015) hyvin suomalaisen SLO-järjestelmän ongelmia. Hänen mukaansa kannattajat eivät välttämättä edes tunne seuransa SLO:a tai SLO istuu samaan aikaan kahdella eri pallilla sekä turvallisuuspäällikkönä, että kannattajien yhdyshenkilönä.

Lahdessa ennen kautta järjestetty turvallisuuspalaveri seurajohdon, turvallisuuspäällikön ja kannattajien välillä sujui hyvässä hengessä. Seurajohto myönsi olevansa puun ja kuoren välissä, sillä Lahti kokee olevansa Palloliiton silmätikkuna Urheilun oikeusturvalautakunnassa voitetun jutun jälkeen. Etenkin Kisapuistossa, jossa kulkuväylä katsomoihin kulkee pelikentän ja katsomon välissä, seura myönsi avoimesti olevansa ongelmissa ja turvallisuuspäällikkö pahoitteli etukäteen itsensä ja edustamansa yrityksen puolesta tulevia järjestelyitä.

FC Lahden ensimmäinen kotiottelu Helsingin IFK:ta vastaan oli järjestelyiltään irvokasta. Normaalin turvatarkastuksen sijasta kiellettyjä esineitä etsittiin metallinpaljastimilla. Turvallisuuskokouksessa jo ennestään Lahdessa olleita turvatarkastuksia perusteltiin Palloliiton sääntöihin asettamalla ankaralla vastuulla. Rivien välistä väläyteltiin myös Pariisin terrori-iskuja. Mielestäni on aiheellista kysyä, ketä tämä turvallisuuden nimissä tehtävä pelon lietsominen edes hyödyttää?

Katsojiin eniten vaikuttanutta uutta katsomostapoistumissääntöä noudatettiin Lahdessa jopa koomisuuteen asti menevällä tarkkuudella. Jokainen hiekkatielle pysähtynyt ihminen sai erittäin tuiman kehoituksen jatkaa matkaa. Myös vessoihin meno oli kuin komediasta. Kymmenisen metriä ennen bajamajoja viisi järjestysmiestä piti vahtia ja keräsivät jonoa, jotta vessaan ei pääse kuin yksi henkilö kerrallaan. Viimeksi olen joutunut kysymään lupaa vessaan menoon ala-asteella.

Huolestuttavin piirre FC Lahti – HIFK -ottelussa oli kuitenkin katsojien telkeäminen puukatsomoon. Palloliiton turvallisuusmääräysten mukaan ”Yleisön kulkureitit ja poistumistiet on pidettävä koko ottelutapahtuman ajan lukitsemattomina ja esteettöminä” (8.3.2). Nyt katsomoiden suuaukoille oli tuotu sinisiä aitoja tai naruja, joita kukaan ei ollut siirtämässä yleisön poistuessa tai tullessa katsomoon. Siis FC Lahden tulkinta Palloliiton säännöistä, joiden on ollut tarkoitus parantaa turvallisuutta, laskee turvallisuutta lähtöpisteen alle. Jos Kisapuistossa sattuisi vanhassa puukatsomossa onnettomuus, eivät ihmiset pääsisi esteettömästi katsomosta pois. Tämäkö oli Palloliiton tarkoitus?

Maanantaina järjestelyt aiheuttivat ympäri katsomoa varsin äänekästä nurinaa. Lahtelaisen jalkapalloyleisön pinna on varsin kireänä ja etenkin pitkän linjan jalkapalloihmisten suusta kuului uhkauksia jättää seuraavat pelit väliin. FC Lahti on todellakin puun ja kuoren välissä

Seurat ovat valittaneet Palloliiton uusista säännöistä myös virallista kautta. Nähtäväksi jää, kantaako valitus hedelmää. Nähtäväksi myös jää, sakotetaanko kyseisestä pykälästä, sillä sitä on rikottu jo Kuopiossa ja Rovaniemellä. Ja jos taas rangaistuksia ei anneta, miksi pykälä on edes olemassa?

Palloliiton toimintatavan kiteytti kyllä kauniisti FC Lahden Kannattajien laulama ”Alaja ja Panama” -laulu. Ei keskustelua, ei avoimuutta, vaan sanelua ja piilottelua. Kannattajat, pitäkää kiinni omista oikeuksistanne ympäri Suomen!