Jalkapallovuosi 2017

Taas on aika laittaa yksi futisvuosi pakettiin ja kerrata mitä kaudesta 2017 jäi käteen. Henkilökohtaisesti näin vain hieman yli 70 ottelua paikan päällä. Lukema on itselleni varsin alhainen. Enimmäkseen näin Veikkausliigaa ja Kakkosta, mutta mahtuipa joukkoon Kolmosta ja poikamaaottelu.

Huono, huonompi, Suomen Cup

Olen parjannut uudistunutta Suomen Cupia jo paljon, mutta kilpailu ansaitsee nykyisellään vielä monta kriittistä lausetta. Katson Suomen Cupia ja etenkin sen lohkovaihetta tässä kritiikissäni kannattajan ja jalkapalloromantikon silmin. Tänä vuonna Cupissa oli ennätysvähän osallistujia ja alasarjalaiset loistivat pääsääntöisesti poissaolollaan. Alasarjalaisten karsintakierrokset ovat perusteltuja, mutta muuten Cup-uudistus epäonnistui täysin.

Lohkovaiheesta muodostui Lahdessa farssi jo ennen ensimmäistä ottelua. FC Lahden miehistö oli mennyt edellisestä kaudesta hieman uusiksi. Siirtoikkunan auettua ensimmäinen ottelu kolkutteli oven takana. Etenkään kansainväliset siirrot eivät kerenneet rekisteröityä ja Lahdella olikin varsin vajavainen kokoonpano lohkovaiheen otteluissa. Ei ole mielekästä seurata panoksellisia otteluita, joissa parhaat eivät pelaa.

Ensimmäinen ottelu Hakaa vastaan päättyi tasan. Hämmennys jääkylmässä Mukkulan kuplassa oli suuri, kun ihmisille selvisi, että Cup-ottelu voi päättyä tasan. Seuraavat erikoisuudet nähtiinkin FC Lahden kahdessa viimeisessä pelissä MP:a ja JJK:a vastaan. Molemmissa peleissä kummallakaan joukkueista ei ollut panosta ottelussa. Mikkelin Urpolassa FC Lahti juoksutti Toni Huuhkan toimiessa päävalmentajana lähes 20 asteen pakkaseen kasan junioreita ja reservimiehiä. MP voitti ottelun, mutta suurta riemua kotiyleisössä ei silti nähty, vaikka Kakkosessa pelaava MP oli juuri kaatanut liigajoukkueen.

Cupista puuttui Cupin taika kokonaan. Jalkapalloromantiikka, nautinto tai edes kiinnostus Cupia kohtaan ei kokenut suurta leimahdusta alkeellisissa kuplahalleissa tammikuussa. Lisäksi finaalin heittäminen kauas välieristä auttoi tehokkaasti unohtamaan koko kilpailun.

Jos itse saisin kehittää Cupia ja jos lohkovaiheesta olisi pakko pitää kiinni, järjestäisin karsintakierrokset lohkovaiheeseen kesällä. Viimeisellä karsintakierroksella mukaan tulisivat liigan ja Ykkösen joukkueet. Näin ollen pienillä olisi mahdollisuus kohdata, ja kaataa, suuret hyvissä olosuhteissa kesällä. Luopuisin myös lohkovaiheen maantieteellisyydestä ja arpoisin rehellisesti jokaisen joukkueen omiin lohkoihinsa. Näin saataisiin Cupiin edes arvonnan jännittämisen elementti. Pienille seuroille se toisi toki lisää matkakustannuksia ja ymmärrän, ettei rahan takia siihen ole mahdollisuutta vielä vuosiin. Lisäksi sijoittaisin finaalin lähemmäs välieriä, jottei kilpailu pääsisi unohtumaan. Olosuhdeparantajille tarjoaisin mahdollisuutta järjestää finaaliviikonloppu.

Mustien Kuhnurien vuoristoradassa

FC Lahden Veikkausliigakausi oli tunteiden vuoristorataa, alusta loppuun. Kauden avannut SJK-peli ja rankkareitten uusiminen puhutti, vaikka jälkeen päin tarkasteltuna tuomiot menivät täysin oikein. Myös Lahden seuraavat pelit Ilvestä, JJK:a ja HIFK:a vastaan olivat värikkäitä. Epäonnistuneita rankkareita, punakortteja, lumisadetta ja FC Lahden vaparimaali jäivät mieleen. Lahti keräsi tyydyttävän määrän pisteitä kauden avauksesta.

Hiihtiksen ”nurmi” nousi jälleen otsikoihin. Vaikka kentänhoitajat painoivat pitkää päivää, ei rippikouluikäinen nurmi enää toipunut talvesta. Kenttä ei koko kauden aikana kerennyt tulla täydelliseen kuntoon eikä uutta ole näköpiirissä. Toisaalta Lahti pelaa tulevan kauden suosiolla Kisapuistossa, johon asennettiin koristemäntyjen katveeseen uusi tekonurmi, joskin sen valmistuminen myöhästyi lähes kuukaudella.

FC Lahden vuoristoratakausi jatkui kahdella kotitappiolla KuPS:a ja RoPS:a vastaan. Toisaalta Lahti kävi kaapimassa täydet pisteet Maarianhaminasta. Sen jälkeen lahtelaisten hyökkäyspeliin iski lukko. FC Lahti pelasi neljä perättäistä ottelua tekemättä maaliakaan ja lahtelaislaukauksiakin neljässä ottelussa nähtiin vasta kolmannen ottelun viimeisellä vartilla. Onneksi myös puolustus piti, mutta Lahti oli valua putoamiskamppailuun.

Tasapeliputki taittui lopulta juhannuksen jälkeen ja voittoja tipahteli sieltä täältä. 6-2-voitto IFK Mariehamnista oli itselleni ensimmäinen väliin jäänyt kotiottelu lähes neljään vuoteen. Lisäksi Lahti kaatoi Klubin suurimmaksi uhkaajaksi nousseen VPS:n vieraskentällä 2-0 ja nousi jopa hetkellisesti taistelemaan näennäisesti mestaruudesta, kunnes oli jälleen aika pettyä ja pelätä.

Maalivahti Aleksandr Vasjutinin loukkaantuminen katkaisi Lahden hyvän vireen. Miikka Mujunen ja Santeri Pakkanen eivät kyenneet täyttämään venäläisen johtajuutta ja Lahti kärsi useita kirveleviä tappioita. Mukaan toki mahtui 6-1-voitto Interistä pelissä, jossa Lahti rokotti jokaisesta paikastaan. Marko Simonovskin hattutemppu oli lahtelaisille harvinaista herkkua.

Europaikka alkoi uhkaavasti lipua käsistä ja lopulta se ei enää ollut omissa käsissä. Viimeisessä pelissä Hiihtiksellä panokset olivat valtavat. FC Lahti tarvitsi voiton pitääkseen eurohaaveet teoreettisesti elossa, HIFK puolestaan halusi voiton pysyäkseen sarjassa. Toisaalla IFK Mariehamnin piti hävitä Ilvekselle ja PS Kemin KuPS:lle.

Ottelu alkoi Lahden kannalta mukavasti, sillä Pyry Kärkkäinen viimeisteli kauden ensimmäisensä ja siirsi Lahden johtoon. HIFK kuitenkin taisteli ja Pekka Sihvola tasoittikin pelin. Samalla Ilves oli mennyt saarella johtoon ja KuPS pöllytti PS Kemiä. Tasapeli ei riittäisi kummallekaan, mutta voitolla toinen saisi taivaspaikan.

Peli eteni kuumottavassa tasatilanteessa lisäajalle asti. HIFK loi paremmat paikat, mutta lahtelaispuolustus onnistui kuin onnistuikin selviytymään kuivin jaloin. Lisäajan kolmannella minuutilla Tähtirinnat saivat kulman. Pallo kimpoili ja kimpoili, ja lopulta kaksi lahtelaista, Fareed Sadat ja Santeri Hostikka olivat läpi. Ne muutamat sekunnit olivat pitkiä ja mielessä kävi väistämättä kaikki mahdolliset sudenkuopat kentällä. Lopulta Sadat syötti ja Hostikka viimeisteli. Huuto Hiihtikseltä kuului varmasti Lahden rajoille, sillä koko kauden tunnevuoristorata sai lopulta onnellisen päätöksen. Oli kerrankin mukava tehdä haastatteluja pelaajakäytävällä.

Akatemian syöksykierre

Pääsin jälleen seuraamaan läheltä myös Kakkosta, sillä kirjoitin FC Lahti Akatemian otteluennakoita ja -raportteja. Vahvasti nuorentunut Akatemia luotti koko kauden vahvaan pallonhallintapeliin. Valitettavasti joukkueesta puuttui johtaja, joka johtaa joukkuetta kentällä.

Akatemian alamäki alkoi ensimmäisestä ottelusta. Täysin mustapaitojen hallussa ollut peli kääntyi lopulta MP:n voitoksi. Jo ensimmäinen ottelu paljasti, että joukkue kykeni kyllä luomaan maalipaikkoja, muttei viimeistelemään tehokkaasti. Nuorukaiset Fareed Sadat ja Irfan Sadik kyllä onnistuivat maalinteossa pitkin kautta, mutta paikkoihin nähden maalimäärien olisi pitänyt olla kaksinumeroisia.

Ensimmäistä voittoa saatiin odotta heinäkuulle, mutta sekään ei aukaissut henkistä lukkoa. Akatemia oli täynnä hyviä ja nuoria yksilöitä, mutta joukkue- ja yhteispeli oli pahasti kateissa. Etenkin otteluiden loput ja erikoistilanteet koituivat Akatemian kohtaloksi.

Kakkonen toi myös vierailun Kotkaan. Arto Tolsa Areena oli entisellään, aivan kuten myös sen yleisö. Peliä oli takana noin viisi minuuttia, kun kotiyleisö kääntyi omiaan vastaan ja alkoi vaatia parempaa peliä. Myös päävalmentaja Jari Rantaselta pyydettiin toistuvasti vaihtoja. Lopulta KTP onnistui voittamaan Ottelun 2-0, vaikka maalipaikat menivät melko tasan.

Kun Akatemian putoaminen varmistui matemaattisesti pääsivät lahtelaiset pelaamaan vapautuneesti ja ilman paineita. Se toikin muutaman voiton. Viimeisessä pelissään mustapaidat kuitenkin romahtivat Legirus Interin vieraana 5-1. Molemmat joukkueet pelasivat historiansa viimeisen ottelunsa. Legiruksen toiminta loppui ja Akatemia muuttaa nimensä FC Kuusysiksi. Historiallinen tapahtuma kai sekin.

Akatemian riveissä saivat kuitenkin arvokasta kokemusta useat tulevaisuuden nimet, joita oli ilo seurata. Paavo Voutilainen, Irfan Sadik ja Fareed Sadat ovat jo osalle tuttuja, mutta heidän lisäkseen Tomi Kult, Eemeli Virta, Joona Tiainen ja Lassi Kovalainen ovat ehdottomasti seuraamisen arvoisia nimiä.

Jalkapallo – 90 minuuttia erikoisuuksia

Kauden aikana tuli nähtyä myös erikoisuuksia, jotka on hyvä tallentaa jälkipolville tai edes niille omille dementiavuosille. FC Lahden ja HIFK:n A-nuorten SM-sarjan ottelun voi tiivistää Jose Mourinhon sanoihin: Parempi joukkue hävisi.

En ole ikinä nähnyt niin yksipuolista ottelua, jossa toinen joukkue on jokaisella osa-alueella perempi. HIFK teki ensimmäisestä minuutista lähtien kentällä aivan mitä tahtoi, paitsi maalia. FC Lahti sai ottelun lopulla kaksi paikkaa, joista se käytti molemmat ja voitti. Santeri Pakkaselle Lahden maalissa kertyi lähes 30 torjuntaa yhdessä ottelussa.

Kolmosessa Lahden Reipas yritti ylläpitää Lahden jalkapallokaupungin mainetta. Vanhat ketut Antti Hukka ja Eetu Sassila tarjoilivatkin viihdettä useassa ottelussa. Hukka pelasi erittäin kekseliäästi aikaa etsiessään piilolinssiään maasta ja sen löydettyään istui tyynesti kentällä laittaen sitä takaisin paikoilleen. Aikaa episodissa kului liki kolme minuuttia ja sitä ei kokonaisuudessaan lisätty lisäaikaan.

Moottorileuka-Sassila puolestaan onnistui olemaan ottamatta suunsoittovaroitusta yhdessä näkemässäni ottelussa. Oikeastaan en edes havainnut miehen olleen kentällä ennen kuin hän tsemppasi omiaan. Tuomarille Sassila ei kertonut omia näkemyksiään kertaakaan koko ottelun aikana. Herran vuonna 2017 tämäkin ihme tuli nähtyä ja koettua.

Kult, Kult,Kult, Kult ja vielä kerran Kult

FC Kuusysin B-nuoret selviytyivät pieneksi yllätyksekseni SM-sarjaan. Kesällä joukkue taisteli mestaruudesta ja pokkasi lopulta pronssiset mitalit. Mitalitaistossa yksi mies nousi kannattelemaan joukkuettaan – Tomi Kult.

Nuorukainen iski yhdessä pelissä kaikki joukkueensa maalit. Tämähän ei sinänsä ole harvinaista, mutta FC Kuusysi sattui voittamaan 5-0, joten Kultin maalisaldoksi merkattiin viisi maalia yhdessä ottelussa. Yhteensä kilpailullisissa otteluissa kaudella 2017 Kult iski 25 maalia. Joulukuussa hän osui ensimmäistä kertaa FC Lahden paidassa sisäisessä harjoitusottelussa. Nimi välittömästi mieleen!

Pelaajatyyppinä Kult on mielenkiintoinen. Ensisilmäyksellä vaikuttaa siltä, että hän pärjää vain voimalla, koollaan ja suoraviivaisuudellaan. Tarvittaessa varastosta löytyy myös riittävän räjähtävät ensiaskeleet. Tärkeimmät ominaisuudet kuitenkin paljastuvat vasta useammalla katsomiskerralla. Mies on aina siellä, minne pallo tulee ja hänellä on itseluottamusta yrittää ratkaisuja, haastoja ja murtautumisia pienistä väleistä. Tehot puhuvat puolestaan.

Käsiohjelmakausi 2017

Koska käsiohjelmien keräily on hauskaa, on hyvä katsoa mitä kuluneelta vuodelta jäi käteen. Kokoelmani lähes tuplaantui tänä vuonna, mutta siihen vaikuttivat lähinnä vanhat, toiselta keräilijältä saamani käsiohjelmat, joissa oli suomifutiksen legendaarisimpia hetkiä.

Liigassa VPS jatkoi hyvää työtään. HIFK nousi kamppailemaan parhaasta käsiohjelmasta todenteolla ja ennen lopullista tarkastelua nostaisin Matchkamratenin mestariksi. HJK jatkoi puolestaan totutusti sarjan hännillä, joskin huhujen mukaan Klubin toimistolla oli yhteen peliin löydetty toimiva tulostin. Kauden suurin parantaja näyttää ensisilmäilyllä olevan IFK Mariehamn, jonka käsiohjelmassa jutut ovat lisääntyneet. Otos on vielä kuitenkin liian pieni.

Kortteliliiga

Ja entäpä ne omat pelit? Uusi joukkue, uusi pelipaikka, uudet varusteet ja silti ensi kausi poikani, ensi kausi. Saldona kaksi nilkkaa, kuusi omaa maalia (joista osa oli ihan komeita), nelossija ja kaksi kunnon maalia, joista toinen tuli derbyssä PePua vastaan lisäajalla.

Nyt on aika hiljentyä joulun viettoon, miettiä tavoitteet seuraavalle futiskaudelle ja kerätä hieman voimia, sillä tammikuussa mennään taas. Hyvää joulua jalkapalloileva Suomi!