120 vuotta lahtelaista jalkapalloa (Osa 1)

1800-luvun lopulla keisarillinen Venäjä kiristi otettaan Suomen suurruhtinaskunnasta. Erilaisten yhdistysten perustamista valvottiin tarkasti ja käytännössä urheiluseuran perustaminen oli mahdotonta, koska Venäjä uskoi toiminnan tähtäävän separatistisiin liikkeisiin. Yleishyödyllisiä yhdistyksiä, kuten vapaapalokuntia, sai kuitenkin perustaa. VPK:n palomiesten oli hyödyllistä olla hyvässä kunnossa, joten heidän urheiluaan ja kuntoiluaan kannustettiin.

Lahden kauppalan VPK:n välineistöön ilmestyi vuonna 1893 kaksi jalkapalloa. Ei ole varmaa tietoa, kuka pallot hankki ja mihin tarkoitukseen, mutta kaksi vuotta myöhemmin löytyy ensimmäinen maininta palomiesten harjoittamasta kilvasta. Lehtikuvauksen perusteella palomiehet pelasivat keskenään vaihtelevalla miehityksellä jalkapallon ja rugbyn sekoitusta. Vuonna 1902 palokunnasta irtautui oma urheiluseura Tarmo, jonka ohjelmistoon kuului myös jalkapallo. Seuran toiminta kuitenkin hiipui muutamassa vuodessa, koska Lahdesta ei löytynyt urheilukenttää.

Seuraava yritys jalkapallon juurruttamiseksi osaksi 1905 kaupunkioikeudet saaneen Lahden elämää lähti Lahden yhteiskoulusta. Yhteiskouluun perustettiin 1906 oma voimistelu- ja urheiluseura ja koulun vuosikertomuksista käy ilmi, että poikien liikunnan opetussuunnitelmassa yhtenä osana olivat jalkapalloleikit. Täysin selvää ei kuitenkaan ole, minkälaisia jalkapalloleikkejä opettaja Kurt Henrik Envald pojilla leikitti.

Täytyy muistaa, että vasta perustettu Lahti oli vielä hyvin pieni kaupunki. Vuonna 1906 kaupungissa asui alle 3000 asukasta. Lahden teollisuus oli kuitenkin heräämässä ja kuten muuallakin Suomessa, ulkomaiset tehtailijat toivat jalkapalloa Suomeen. Vuonna 1908 saksalainen tehtailija Welti peluutti paikallisia poikia Lahden kauppatorilla. Hän sai ensimmäisen todellisen jalkapallokipinän sytytettyä nuoressa kaupungissa.

Seuraavana vuonna Lahden Ahkera hankki itselleen jalkapallon, jonka arvo oli 11 markkaa. Samana vuonna jalkapallo otettiin virallisesti Ahkeran ohjelmaan. Olosuhteet urheiluun olivat kuitenkin äärimmäisen huonot. Vuonna 1911 kaupungissa käytiin kädenvääntöä Kirkkokadun kentän (nykyisen teatterin ja Paavolan pallokentän kohdilla) perustamisesta. Ahkera olisi halunnut kentän Korkeamäelle (nykyisin Radiomäki), mutta Ahkeran kanta hävisi.

Samaan aikaan myös muut yhteisöt perustivat urheiluseuroja, joissa harrastettiin myös kuningaslajia. Rautatietyöläisten Kiisto, Rannan Kisaajat ja Tornatorin kaupunginosan Visa. Visa hallitsi lahtelaista jalkapalloilua koko 1910-luvun ensimmäisen puoliskon. 1918 Suomessa syttyi sisällissota, jonka loppuvaiheet koettelivat kovin Lahtea. On arvioitu, että Lahden seudulta sisällissotaan osallistuneista henkilöistä jopa 65 prosenttia kuului johonkin urheiluseuraan. Kaikki eivät palanneet.

Seuraavat vuodet mentiin hiljaiselolla ja lahtelainen jalkapalloilu vajosi taas puhtaaksi harrasteurheiluksi. Lahden Hennalaan oli sijoitettu Tampereen rykmentti, jonka jalkapallosta kiinnostuneet pelaajat siirtyivät pian Ahkeraan. Syksyllä 1922 Ahkera liittyi Palloliiton jäseneksi. Samana vuonna Lahdessa pelattiin useita merkittäviä otteluita. Hollolan Urheilijat kohtasivat Tampereen Rykmentin ja Ahkera kohtasi Kouvolan Urheilijat. Ahkeran 11 vuotta kestänyt haikailu kentästä Korkeamäelle palkittiin vihdoin, kun Lauri ” Tahko” Pihkala myötävaikutti lahtelaisen urheiluelämän jälleenrakennukseen.

1920-luku toi uusia yrittäjiä Lahteen. Jalkapallo oli jäänyt pesäpallon varjoon, mutta monet seurat ottivat sen silti ohjelmaansa. Uusia seuroja olivat mm. Asemantaustan Yritys, Lahden Akateemiset Urheilijat ja Lahden Urheilijat. Näistä kuitenkin Palloliiton toimintaan osallistui vain Lahden Urheilijat. Myös Ahkeralla ja Visalla oli joinain vuosina joukkue mukana Cup-muotoisesena pelatussa Suomen mestaruuden ratkaisseessa kilpailussa. Parhaasta lahtelaissuorituksesta vastasi Visa, joka ylsi vuonna 1928 puolivälieriin, jossa HIFK löylytti Tornan kaupunginosajoukkuetta 8-0.

1931 Ahkeran jalkapallojaosto perusti oman seuran Ahkeran Palloilijat. Seuraan liittyivät myös Visan pelaajat ja se osallistui myös Palloliiton piirisarjaan vuonna 1932. Virallisia otteluita kertyi noin kymmenen. Samana vuonna lahtelainen kauppias Antti Huovinen lahjoitti kiertopalkinnon, Antin Maljan, kaupungin parhaan joukkueen ratkaistavaksi. Kilpailu oli kovaa Lahden Urheilijoiden, Tampereen rykmentin ja Ahkeran Palloilijoiden välillä. Perinne kuitenkin loppui pian, sillä kaupunkiin oltiin perustamassa ensimmäistä jalkapallon erikoisseuraa. 1934 perustettuun Lahden Pallo-Miehiin liittyikin pelaajia monesta seurasta. Poliittisesti sitoutumaton seura ei kuitenkaan kelvannut aivan kaikille, sillä samana vuonna perustettiin myös Lahden Työväen Pallo-Toverit.

LPM löysi kuitenkin nopeasti paikkansa lahtelaisessa urheilukentässä ja yhdisti jalkapalloilevaa Lahtea. Vuonna 1938 seura nousi jopa Suomensarjaan. Harrastetasolla jalkapallo eli vielä monessa seurassa, mutta erityistä kilpailutoimintaan osallistumista ei pidetty ”tähteellisenä”. Antin Malja jäi lahtelaisen koulu-urheilun kiertopalkinnoksi ja Ahkerassa jalkapallo jäi poikajaoston harrasteeksi. Harrastetasolla kuitenkin luotiin perustaa tulevaisuudelle. Lahden Propagandaurheilu (myöhemmin Talkoourheilu) otti jalkapallon ohjelmistoonsa 1935. Tavoitteena oli saada työväestölle urheilemalla työyhteisöissään yhteenkuuluvuuden tunnetta ja opettaa tiimityöskentelyä. Ensimmäiseksi mestariksi kruunattiin 1937 Tornator OY. Myös Asko ja Raute kerkesivät voittaa mestaruuden ennen toisen maailmansodan syttymistä. Talvi- ja jatkosota kuitenkin hiljensivät taas lahtelaisen urheilun, sillä Lahtea pommitettiin usein strategisista syistä. Lisäksi miehet olivat pääsääntöisesti rintamalla, joten urheilutoiminta näivettyi lajissa kuin lajissa. Sotien jälkeen oli kuitenkin luvassa isoja muutoksia.

Lähteet:

Hentilä, Seppo 1982. Suomen työläisurheilun historia 1: Työväen Urheiluliitto 1919-1944.

Huovila, Marja 2007. Sata ahkeraa vuotta: Lahden Ahkera ry. 1907-2007

Kemppi, Risto 1971. SVUL:n Lahden piiri v. 1911-1971.

Lautela, Yrjö & Wallén, Göran 2007. Rakas jalkapallo: Sata vuotta suomalaista jalkapalloa.

Lahden museo- ja taidelautakunta 1975. Rekisteröidyt yhdistykset Lahdessa 1919-1974.

Lahden Yhteiskoulun toimintakertomukset.

Lounasheimo, Ilmo 1978. Lahden talkoourheilu r.y. 1928-1978.

Pihlaja, Juhani 2005. Lahden liikuntatoimen ja urheiluelämän historia. Teoksessa 4, 1 :Lahden kulttuurilaitosten historia : koululaitos, kirjasto ja liikunta. Toimittanut Siikaniemi, Päivi, Palmgren, Ulla, Eskola, Eija

Suomen Palloliiton toimintakertomukset.

Suomen Työväen Urheiluliiton toimintakertomukset

Uusi Suometar

Teksti on julkaistu aikaisemmin Vastapallo.fi -nettilehdessä ja Lahti Liikkuu -lehdessä 2012.