Vuosi 2018 pakettiin!

On taas aika laittaa yksi jalkapallovuosi pakettiin. Pistetään alkuun luvut: 65 paikan päällä nähtyä ottelua, 310 julkaistua tekstiä (näitä saattaa tulla vielä pari), kaksi uutta ”stadionia” (Turun Kupittaa 5 ja Tuusulan tekonurmi, Kemissä näin uuden katsomon) ja 20 tehtyä käsiohjelmaa. Sain myös kirjoittaa ensimmäistä kertaa raportin ottelusta, jossa varmistui mestaruus.

FC Lahden kausi oli kaksijakoinen. Tappiottomat ottelut jatkuivat ja jatkuivat, kesäkuun loppuun. Sitten alkoi jyrkkä alamäki. Eurooppa Liigan karsintaan Lahdessa lähdettiin isoin odotuksin. Itselleni tuli ennen FH-ottelua viikossa reilusti yli 90 työtuntia ja ottelupari tuntui olevan ohi vartissa. Sellaista jalkapallo joskus on.

Tähän asti kaikki näytti lahtelaisittain liian hyvälle.

Europelien jälkeen Lahti voitti 15:stä ottelustaan vain kaksi. Toni Korkeakunnas sai väistyä Sami Ristilän tieltä. Kauden positiivisin asia lienee Teemu Jäntin murtautuminen liigakentille ryminällä. Toki HJK:n kaataminen kahdesti ja maukas kotivoitto KuPS:sta ovat mukavia muistoja. Historiankirjoihin merkitään muun muassa se, että FC Lahden sisäinen maalikuninkuus voitettiin ennätysalhaisella maalimäärällä, Henri Anierin viidellä maalilla.

FC Lahti A puolestaan tarjosi kaivattuja ilonaiheita lahtelaisille. Vaikka ASM-sarja on ehkä enemmän peluutussarja, ei se himmennä Lahden mestaruutta. Karsintasarja alkoi lahtelaisittain hyvin, mutta notkahduksesta johtuen joukkue joutui taistelemaan tiensä SM-sarjaan jatkokarsinnan kautta. Ottelu NJS:a vastaan oli tiukka. Lahti meni 2-0-johtoon Nuutti Laaksosen kahdella salamamaalilla, mutta NJS kavensi vielä ensimmäisellä jaksolla. Sen jälkeen Lahti olikin selkä seinää vasten, mutta onnistui selviytymään kuivin jaloin. Reilu 20 minuuttia ennen loppua kauden komeetta Tim Martinen ja Eemeli Virta katkaisivat Palokärkien selkärangan.

Lahti lähti sarjaan takamatkalta ilman lähtöpisteitä. Kesän aikana Eemeli Virta näytti, miksi hänestä kohistaan Lahdessa jo paljon ja lahtelaiseksi lempinimeksikin valikoitui Pirlo. Tomi Kult jatkoi siitä, mihin B-junioreissa jäi iskemällä neljä maalia ensimmäisessä ottelussa ja rinnalla Irfan Sadik teki maaleja liukuhihnalta. Lahdella oli mahdollisuus ratkaista mestaruus jo Turussa, jonne ajelin paikalle. TPS onnistui Kupittaalla kuitenkin tuulisessa säässä iskemään molemmista paikoistaan. Lahti kuitenkin kampesi itsensä tasoihin kahdella viime hetken maalilla.

Mestaruus ratkottiin lopulta Kisapuistossa, jonne vierailija Vasa IFK saapui runsaslukuisen yleisön eteen vahvasti vajaamiehisenä, vain seitsemän pelaajan voimin. Edellisenä iltana ottelu oli vielä perumisuhan alla, joten parempi näin. Nyt liki 600-päinen yleisö sai nähdä lahtelaisten leikittelyä kentällä. Lopulta mestari murskasi sarjajumbon 16-0 ja Tomi Kult sai nostaa mestaruuslautasen kohti Radiomastoja. Kauden aikana Lahti onnistui kaatamaan muun muassa Ilveksen kolmesti ja kampesi itsensä vaikeista tilanteista ulos mestarin elkein.

Kolmosessa puolestaan oli mielenkiintoinen lahtelaislohko, jossa liitosalueen Nopsa ja FC Kuusysi haastoivat Lahden Reippaan. Reipas marssi lopulta vakuuttavasti kohti Kakkosta häviämättä otteluakaan. Derbyt, etenkin Velipuolten derby (Ennakko ja Raportti) keräsi Kisapuistoon hyvin yleisöä. Ensimmäinen Reippaan ja Kuusysin derby pysyi tasaisena, mutta jälkimmäisessä Reipas nappasi suvereenisti itselleen kaupungin kakkosjoukkueen tittelin. Nopsa oli lopulta Kyykän edellä.

Pelillisten asioiden lisäksi Lahdessa puhuttivat muun muassa FC Kuusysin irtautuminen FC Lahden ja FC Reippaan kolmikantasopimuksesta. Kyykkä lähti ”Valkoiselle tielle” ja tällä hetkellä polku näyttää vievän kovaa vauhtia alaspäin. Kyykän timantit hyppäsivät FC Lahden matkaan, eikä valkoisesta leiristä ole kuulunut uutisia, jolla oman pelaajapolun edut selviäisivät. Hammarby-yhteistyön anti näyttää rajoittuvan vielä huiviin Kyykän toimistolla.

Olosuhteet ovat olleet Lahdessa murheenkryyni jo vuosikausia. Suurhallin alasajo ja Mukkulan kuplan rakentaminen heikensivät olosuhteita entisestään. Mukkulan kuplassa ei ole yleisötiloja ja sisäilma käy yhä ainakin minun henkeen ja silmiin. Joukkueet pelaavat talvisin lukuisia kilpailullisia otteluita ja junioriturnauksia, mutta yleisöä ei tässä ajateltu. FC Lahti päätyikin pelaamaan talven Suomen Cup -ottelunsa yleisöltä suljettuina. Tämä syö seuroilta tulonlähteitä, joka pitkällä tähtäimellä voi vaikuttaa seurojen elinvoimaisuuteen ja kehitykseen.

Myös Kisapuisto on parhaat päivänsä nähnyt. 1960-luvulla rakennettu pääkatsomo hajoaa käsiin. Portaat irtoilevat, katto vuotaa ja lattiavaneri on kulunut puhki. Kuulostaa modernilta. Lisäksi Kisapuiston uusi tekonurmi on liian kova, koska sieltä puuttuu yksi joustokerros. Matto ei tule menemään läpi testeistä, joten areena tuskin kelvannee liigapeleihin edes varakentäksi. Kova kenttä aiheuttaa myös entistä enemmän rasitusmurtumia ja -vammoja jo junioreille ja harrastajille liigapelaajista puhumattakaan. Olosuhdeongelmien parissa joutuvat painimaan niin juniorit, kortteliliigapelurit, alasarjajyrät ja ammattilaiset. Kenttiä on liian vähän ja ne eivät ole kunnossa.

Palataan vielä kertaalleen Suomen Cupiin. Sen voi kiteyttää yhdellä sanalla: FARSSI. Nyt kilpailu on typistetty jo 16 joukkueen turnaukseksi. Ensin toki pelataan karsinnat, sarjatasoittain. Tämän ilmeisesti pitäisi lisätä suuren yleisön mielenkiintoa kilpailua kohtaan. Minulle Suomen Cup tarjosi ennen mielenkiintoa juuri siksi, että pääsi näkemään uusia ja erilaisia seuroja eri puolilta Suomea. Mutta ei kai Liitto jalkapalloihmisiä ajattelu uudistuksissaan. Respect!

Uudistuksen kohteeksi joutuu tulevalla kaudella myös Veikkausliiga ja myös tässä tunnutaan menevän perse edellä puuhun. Edellistä uudistusta perusteltiin, että seurat haluavat enemmän pelejä, nyt pelejä on todellakin liikaa, eikä kolminkertainen sarja ole mieleeni. Nyt Liitto ja liiga onnistuivat kaivamaan kanin hatusta ja lisäämään ylä- ja alaloppusarjat ja europelipudotuspelit. Näkisin, että vika ei alunperinkään ollut sarjajärjestelmässä tai merkityksellisten otteluiden puutteessa. Kyse on ollut seurojen kyvyttömyydestä markkinoida otteluita ja olla merkityksellisiä omissa yhteisöissään. En kaipaa alku-, keski- ja loppuhuipennuksia, vaan minulle riittää oman seurani näkeminen. Nyt sarjajärjestelmien jatkuva muokkaaminen on tehnyt hommasta lyhytjänteistä poukkoilua.

Laitetaan loppuun vielä ennustus viime vuoden tapaan. Tomi Kult jatkaa siitä, mihin jäi ja Eemeli Virta on jalkapallo-Suomen huulilla syksyllä. Reipas säilyy Kakkosessa ja Nopsa sijoittuu jälleen Kyykän edelle. Näillä miettein päättyy tämä jalkapallovuosi. Sopimus FC Lahden kanssa on uusittu tulevalle kaudelle. Nyt vedetään jouluna hetki happea ja kohti seuraavaa pettymystä!