Otteluraportti: Nopsa - FC Kuusysi 1-3

Nastolan Nopsa ja FC Kuusysi mittelivät sunnuntai-iltapäivän ratoksi harjoitusottelussa Mukkulan kuplassa. Paikallispelin voittajaksi kampesi Kyykkä lukemin 3-1. Kyykän maaleista vastasivat Lirinis Haziri ja kahdesti osunut Nicola Kuokkanen. Nopsan ainokaisen iski Tero Kinnunen.

Kyykkä otti ottelussa ohjat heti käsiinsä, piti palloa ja laittoi itälahtelaiset juoksemaan pallon perässä. Nopsa puolestaan pyrki iskemään nopeilla pistohyökkäyksillä Kyykän linjan taa. Nopsan taktiikka olikin tuottaa tulosta ensimmäisen vartin aikana, kun Janne Niukkanen murtautui laidalta ja ampui lähes päätyrajalta tulisen kudin. Pallo viisti kuitenkin vain yläputkea.

Nopsan linjojen etäisyydet olivat koko ottelun ajan varsin suuret ja Kyykkä onnistui ajoittain hyödyntämään tätä. Ensimmäisen jakson lähestyessä puoliväliä Kuusysi onnistui myös maalinteossa. Lirinis Haziri haastoi vasemmalta laidalta ja pääsi vetopaikkaan. Veto blokattiin, mutta paluupallo putosi suoraan vapaana olleelle Nicola Kuokkaselle, joka nosti pallon takakulmaan.

Nopsan nopea hyökkäys oli tuottaa tulosta heti avausosuman jälkeen. Joonas Survonen ampui terävästi, mutta lopputuloksena oli vain kulmapotku Kyykän maalivahdin torjunnan jälkeen. Ensimmäisen jakson loppupuolisko oli varsin fyysistä kamppailua, eikä maalipaikkoja syntynyt.

Toisella jaksolla asetelma kääntyi, sillä Nopsa nappasi pallonhallinnan ja Kuusysi pyrki iskemään nastolalaisten linjan taa pallonriistojen jälkeen. Ensiminuuteilla Nopsa oli onnistua kulmasta, kun pallo tuli Janne Niukkaselle tarjottimella. Kokenut pelimies kuitenkin laittoi avopaikasta ohi.

Kymmenen minuutin jälkeen Kyykkä onnistui jälleen. Puolustuksen purkupallo tavoitti linjan taakse hiipineen Nicola Kuokkasen ja Kuokkanen tyylitteli tsippaamalla pallon maaliin ja Kyykän 2-0-johtoon. Hetkeä myöhemmin Kuokkanen oli lähellä onnistua hattutempussa vastaavassa tilanteessa, mutta pallo kumahti molempiin pystypuihin ennen kimpoamistaan väljemmille vesille.

Vajaa 20 minuuttia ennen loppua Nopsa alkoi väsyä selvästi ja Kyykkä sai peliä haltuun enemmän. Lirinis Haziri karkasi läpi ja sijoitti päivän kolmannen maalin. Ottelun loppulukemat 3-1 viimeisteli Tero Kinnunen Eetu Heleniuksen esityöstä muutama minuutti ennen ottelun loppua.

Samassa lohkossa pelaavat Kyykkä ja Nopsa hakivat jo ennakkoasetelmia kesälle. Ottelussa nähtiin varsin paljon varoituksia, vaikka peli oli suhteellisen siistiä paikallisotteluksi. Kyykkä oli selkeästi taitavempi joukkue, mutta Nopsa hoiti useita tilanteita ja kaksinkamppailuja kokemuksellaan. Kesäksi on siis odotettavissa tiukkoja kamppailuja Lahden kummallakin reunalla.

Otteluraportti: Lahden Reipas - PEPO 0-1

Lappeenrantalainen PEPO kaatoi Lahden Reippaan harjoitusottelussa Mukkulassa lauantaina lukemin 1-0. Ottelun ainoan maalin iski vierailijoiden Markus Koistinen. Molemmat joukkueet pelaavat kesällä samassa Kakkosen lohkossa.

Reipas oli ottelun alussa suurissa vaikeuksissa ja viirupaidat sortuivat helppoihin virheisiin. PEPOlla oli ensimmäisellä kymmenminuuttisella paikat jopa kolmeen maaliin. Ensin Markus Koistinen ja Joona Viskari pääsivät ylivoimahyökkäykseen, mutta Viskarin veto liki tyhjään maaliin kolahti vain sivuverkkoon. Hetkeä myöhemmin Samu Suoraniemi keskitti ja Reippaan puolustaja Roope Suonio ohjasi pallon oman maalin yläputkeen ja Reipas selvisi jälleen vastaiskusta säikähdyksellä. Lopulta Suoraniemen matala keskitys löysi maalin edustalta Markus Koistisen, joka jatkoi pallon ohi Joonas Merosen ja vierailijat siirtyivät johtoon.

Maalin jälkeen ottelu tasoittui ja Reippaan keskiakseli Riku Heini – Kasperi Heinonen pääsi hyrräämään. Vaarallisille paikoille kotijoukkue ei kuitenkaan päässyt, vaan viirupaitojen parhaaksi paikaksi ensimmäisellä jaksolla jäi Heinin roikotusyritys liki puolesta kentästä. Aivan jakson lopussa Reippaan Eetu Sassila pääsi vielä kokeilemaan vastapalloon, mutta tällä kertaa otsikot jäivät saavuttamatta ja veto karkasi räikeästi ohi. Tauolle siirryttiin vierailijoiden johdossa.

Toisella jaksolla PEPO aloitti vaihtoruletin, joka pudotti ottelun tempoa. Vierailijat loivat silti vastaiskuista ja tilanteenvaihdoista muutaman maukkaan paikan. Paul Obi tykitti, mutta Joonas Meronen torjui pallon kulmaksi. Vartti ennen loppua Obi petasi paikan Nikke Veikkaselle, mutta Meronen venyi jälleen.

Reipas oli onnistua toisella jaksolla erikoistilanteista. Riku Heinin kierteinen kulmapotku oli lähellä painua suoraan sisään. Kymmenen minuuttia ennen loppua Roope Suonion pitkä rajaheitto jäi pyörimään lappeenrantalaisten maalin eteen ja Miko Sederholm otti triplatorjunnan. Näin ollen PEPO nappasi 1-0-voiton tasapainoisella esityksellä. Reipasta vaivasi läpi ottelun pieni huolimattomuus, sillä syötöt karkailivat liian useasti vastustajan jalkaan.

Otteluraportti: Lahden Reipas - Sudet 3-0

Lahden Reipas nappasi tyylipuhtaan 3-0-voiton Kouvolan Susista harjoitusottelussa Mukkulan kuplassa. Viirupaitojen kahdesta maalista vastasi Johannes Karjalainen ja kolmannen iski Sakari Jokinen.

Kahden Viipurissa perustetun joukkueen kohtaaminen ei helmikuisessa Mukkulassa kohonnut klassikoksi. Reipas hallitsi ottelua alusta alkaen ja ainoastaan ensiminuuteilla vierailija onnistui hätyyttelemään kotijoukkueen maalia. Reippaan maalivahti Joonas Meronen hoiti tilanteen Jussi Hauhian avustuksella.

Sudet puolusti tiiviisti ensimmäisen jakson eikä ottelussa juuri paikkoja nähty. Reipas kuitenkin iski viimeisellä minuutilla kahdesti. Ensin Johannes Karjalainen nousi korkeimmalle keskitykseen ja puski tilanteeksi 1-0. Karjalainen onnistui minuuttia myöhemmin Kasperi Heinosen erinomaisesta esityöstä siirtämään Reippaan 2-0-taukojohtoon.

Toisella jaksolla Sudet väsyi entisestään ja vierailijoiden energia kului lähinnä suunsoittoon. Kentälle vaihdettu Sakari Jokinen oli toisen jakson näkyvin hahmo. Vartti ennen loppua hän pelasi Janne Hahlille tyhjän maalin, mutta Hahl laittoi pallon niukasti ohi. Jokinen iski lopulta itse. Hän sai jalkansa vapaaksi reilussa 20 metrissä ja antoi jalkansa palaa. Pallo painui vastustamattomasti vierailijoiden yläkulmaan ja näin ollen Reipas nappasi 3-0-voiton.

Otteluraportti: Nopsa - Naseva 7-0

Lauantaina Lahdessa oteltiin Itä-Lahden, tarkemmin sanottuna Nastolan herruudesta, kun Vitosessa pelaava Naseva haastoi Kolmosen vakiokalustoon kuuluvan Nopsan. Vuonna 1947 perustettu Nopsa ja 1944 perustettu Naseva ovat suurelle yleisölle varsin tuntemattomia perinteistä huolimatta. Naseva on yhä monilajiseura, Nopsalla puolestaan muut lajit ovat hiljalleen hiipuneet.

Nasevan juuret ulottuvat vielä kauemmas, kuin 1940-luvulle, sillä seura on Pyhäntaan Urheilijoiden ja Uudenkylän Nasevan lapsi. Pyhäntaan Urheilijoiden juuret puolestaan voidaan ulottaa jo vuoteen 1915. Tarkemmin seuran historiasta voi lukea tästä, sillä seuran syntytarina on varsin värikäs. Nopsa puolestaan on liittynyt perustettaessa Työväen Urheiluliittoon. Kenties punaiset paidat muistuttavat seuraa vielä juuristaan.

Itse ottelussa joukkueiden tasoero tuli selväksi varsin varhain. Noin viiden minuutin pelin jälkeen Nopsan Seppo Wright juoksi oikea-aikaisesti pystysyöttöön ja jatkoi taidokkaasti ensimmäisellä kosketuksella pallon Nasevan maalin takakulmaan. Ensimmäisen 20 minuutin aikana Nopsa osui vielä kahdesti. Ensin Samuli Räty sai laittaa pallon tyhjään maaliin kauniin syöttökuvion jälkeen ja hetkeä myöhemmin Tero Kinnusen kaukolaukaus upposi Nasevan maaliin.

Vielä hetki ennen ensimmäisen jakson loppua pallo kimpoili onnekkaasti Eetu Heleniukselle, joka karkasi yksin läpi ja iski maalin. Linjamies oli nostanut lippunsa, mutta keskusteltuaan päätuomarin kanssa, maali hyväksyttiin. Katsomoon näyttikin siltä, että Nasevan puolustus itse sähläsi pallon Heleniukselle.

Toisella jaksolla Nopsa nosti hieman jalkaa kaasulta ja kauden komeinta maalia haettiin jo tässä vaiheessa kautta kaukolaukauksilla. Valitettavasti vain Mukkulan päätyverkot heilahtelivat yritysten jälkeen. Nopsa kuitenkin onnistui toisella jaksolla kolmesti. Eetu Helenius puski lukemiksi 5-0 ja Tero Kinnunen osui kahdesti. Nasevan ainoat paikat tulivat viimeisellä kymmenminuuttisella puolustuspään roiskaisuista lähtevillä vastaiskuilla, mutta Nopsalla ei lopulta ollut suurta hätää. Näin ollen Itä-Lahden herruus meni tänä vuonna Nopsalle lukemin 7-0, mutta molempien joukkueiden pelaajat mahtunevat tulevaisuudessa hyvin samaan aikaan Pub Ailiniin.

Kannattajuus myytävänä!

Olo on kuin Huutokauppakeisari olisi saapunut Veikkausliigaan. Kannattajuus on myynnissä eniten tarjoavalle ja hulluhan se on, jos ei puolta tarjoa.

Veikkausliiga ja kuopiolainen panimo RPS Brewing tiedottivat, että he tekevät yhteistyössä Veikkausliigalle oman oluen. Olut julkaistaan vasta huhtikuussa, mutta panimo on jo tähän mennessä käyttänyt tulevan Ultra Lagerin mainonnassa hyödykseen kannattajia. Yhtiö kertoo, että olut on tehty myös yhteistyössä kannattajien kanssa. Oluen ensimmäisen mainoksen perusteella yhtiö käyttää oluen markkinoinnissa surutta kannattajia hyödyksi.

Jos puhutaan hetki Ultrista rautalangaksi väännettynä. Ultrat ovat vastavoima kaupallisuudelle. Ultrille tärkeintä on oman ryhmän etu, heti perässä tulevat oman kaarteen etu, eli suomalaisittain oman seuran kannatuksen etu ja seuran perinnön ja arvojen vaaliminen. Seuran ja varsinkaan kuopiolaisen panimon etu ei ole tällä listalla kovinkaan ylhäällä. Tämän pohjalta on vaikea nähdä, mitä hyötyä kannattajat saavat yhteistyöstään.

Seuraava yhteistyöstä esiin nouseva kysymys on se, että kuka omistaa kannattajien laulut. RPS Brewingin kuvien perusteella panimo käyttää kannattajien lauluja etiketeissä lisätäkseen omaa myyntiään. Mutta kuuluvatko laulut kannattajille, vai ovatko ne yhteistä omaisuutta, joita voi käyttää kaupallisissa tarkoituksissa?

Usein laulut ovat syntyneet lainaa-kopioi-leikkaa-liimaa-metodilla ja niiden alkuperäistä sanoittajaa on mahdoton jäljittää. Laulujen tarkoitus ottelutapahtumassa on moninainen. Ne piiskaavat ja kannustavat omaa joukkuetta, saavat vastustajan tuntemaan itsensä epävarmaksi, antavat kritiikkiä kritisoitaviin asioihin, kuten esimerkiksi seura tai liiga, tuovat ryhmän tunnettavuutta esiin ja välittävät viestiä. Samalla ne kuitenkin sitovat laulavaa yhteisöään yhteenkuuluvuuteen, samaan, jota RPS Brewing käyttää markkinoinnissaan.

Kaupallisuus on myyty kannattajille näkyvyydellä, tuolla mystisellä maksuvälineellä. Vanha kulunut mantra toistelee, että kaikki näkyvyys kotimaiselle jalkapallolle on hyväksi. Voin kertoa sen, ei ole. Jalkapallon näkyvyyden ja kiinnostavuuden nousu ei tuo itsessään yhtään lisärahaa tai -katsojaa katsomoihin, vaan kaikki lähtee seurojen itse tekemästä pitkäjänteisestä työstä. Seurojen tulee itse tehdä itsensä osaksi ympäröivää yhteiskuntaa ja tehdä itsensä merkittäväksi. Kannattajien tehtävä se ei ole.

Silti seurat, liiga ja liitto käyttävät hanakasti kannattajia markkinoinnissaan. Samalla he haluavat ohjata kannattajuutta kritiikittömään ja perheystävälliseen suuntaan ja myyvät konseptin näkyvyyden hyödyistä. Kannattajat voivat kuitenkin olla seuralle voimavara, kuten seura kannattajilleen, mutta näkisin, että seuran pitää silti tuottaa itse omat markkinointimateriaalinsa, eikä ulkoistaa sitä kannattajille.

RPS Brewing kertoo Instagram-postauksessaan yhteistyöstä kannattajien kanssa. Panimon omasta jalkapalloymmärryksestä kertoo karua kieltä tiedoite Veikkausliiga-yhteistyöstä, jossa panimolle oli selvinnyt vasta viime vuonna, että Veikkausliiga on pääsarja. Silti kuopiolaiset esiintyvät mediassa suurena jalkapallon ystävänä. Totuus kulisseissa on kuitenkin toinen.

Erään seuran kannattajat olisivat mielellään kieltäytyneet yhteistyöstä, mutta se ei ollut mahdollista. Toisessa seurassa puolestaan seura lopulta jyräsi kannattajien yli valitussa laulussa. Kannattajat ovat tässä yhteistyössä olleet vain statistin roolissa, liigan ja panimon puristuksessa.

Sosiaalisessa mediassa olut on otettu varovaisen innostuneesti vastaan. Hyötyjänä on lopulta panimo, joka olutta myy. Kannattajuus on myytävänä kaupallisuuden alttarilla!

Vuosi 2019 pakettiin!

Taas on tullut aika laittaa yksi jalkapallovuosi pakettiin. Laitetaan heti alkuun numerot: 80 nähtyä ottelua paikan päällä, 302 kirjoitettua juttua. Otteluita tuli hieman enemmän kuin viime vuonna, tekstejä puolestaan muutama vähemmän. Käsiohjelmia kertyi taas mukavasti ja talven pimeyteen on varattuna vielä kaksi nippua arkistoitavaa (Käsiohjelmakauden arvostelut voit lukea tästä). Uusia stadioneita tuli kaksi, Kokkolan keskuskenttä ja Mikkelin Urheilupuisto.

Kisapuistossa vietettyjä tunteja kertyi jälleen.

Otteluista mieleen jäivät muun muassa TUL-cupin ottelut, joissa oli mahdollisuus nähdä Rafaelin paukuttelevan maaleja vanhaan tahtiin, Pekka Lagerblomin jäähyväiset ja Rafaelin jäähyväiset Päämajakaupungin derbyssä. Junnuotteluista mieleen jäivät B-junnujen ottelut Lahden herruudesta, jossa ei säästelty tippaakaan. Alasarjoista puolestaan nostaisin Kuusysin ja Nopsan välisen kamppailun, jossa Nopsa hallitsi ottelua 80 minuuttia ja johti, kunnes nastolalaiset väsyivät ja Kyykkä purjehti hetkessä voittoon.

Henkilöistä jäi mieleen etenkin komean uransa päättänyt Mikko Hauhia ja hänen viimeinen haastattelunsa. Tunnelma oli lämmin, mutta samalla haikea. Liki kymmenen vuotta olen aloittanut kauteni haastattelemalla Hauhiaa, mutta nyt on aika uudelle.

Veikkausliiga pelattiin jälleen uudella sarjajärjestelmällä. Vaikka työtahti oli kevyempi, en kuulu järjestelmän faneihin. Loppukauden pelit ylä- ja alasarjoineen ja pudotuspeleineen eivät sytyttäneet. Toisaalta sarjajärjestelmää ei pitäisi tuomita yhden kauden perusteella, mutta olen valmis vaihtamaan kaksinkertaiseen sarjaan välittömästi. Kaksinkertainen sarja mahdollistaisi ymmärrettävissä olevan otteluohjelman, jossa jokaisen pelin merkitys on yhtä suuri ja jokaiselle joukkueelle tulee yhtä monta ottelua. Lisäksi kausi päättyy tiettynä päivänä, eikä omia menemisiä tarvitse arpoa. Kuulostaa konservatiiviselta, mutta jos se on toiminut toista sataa vuotta, miksi vaihtaa?

Mikkelin derby

Suomen Cupin uudistukset olivat kosmeettisia. Olen useaan kertaan kirjoittanut Cupin ongelmista, eikä nykyinen ”alempien sarjojen huomioiminen” ollut kuin heikko yritys kiillottaa omaa kilpeä. Nykyinen Cup on suunnattu vain ja ainoastaan liigajoukkueille, eikä se suunta ole oikea.

Kuopiossa juhlittiin mestaruutta ja se oli hienoa nähdä, kuinka KuPS sai liikkeelle koko kaupungin ja sudeettisavolaiset. Yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Onnea Kuopio!

Suomi puolestaan eteni miesten EM-kisoihin. A-maajoukkue ei kiinnosta edelleenkään, mutta kisahuuma antaa aiheita uusiin blogikirjotuksiin etenkin kannattajuudesta ja kannatuskulttuurista. Uskon, että maajoukkueen huuma ei juurikaan näy kotimaisessa liigassa, sillä sitouttamistyö on pitkäjänteistä ja tehdään ruohonjuuritasolla. Buumit ovat kaivoon kannettua vettä.

Mutta oli kuluneessa jalkapallovuodessa hyvääkin. Lahden Reipas palasi liiton sarjoihin ja hätyytteli kärkisijoja. Kortteliliiga täytti pyöreitä vuosia ja liikutti tänäkin vuonna itseni lisäksi satoja ja satoja lahtelaisia jalkapallon parissa. Vaikka Raittiusseura Kiveriön Pullo jäi maalierolla mitalipeleistä, voi kautta pitää onnistuneena. Itselläni jäi maalitili avaamatta, mutta syöttöpisteitä napsui mukavasti. Lahtelaisseurat säilyttivät paikkansa Kakkosessa ja Kolmosessa, joten ensi kesäksikin riittää tekemistä. Lisäksi lahtelainen Jasse Tuominen iski uransa ensimmäisen maajoukkuemaalin ratkaisuottelussa.

Jasse Tuominen FC Lahden käsiohjelmassa 2003

On ollut hienoa viettää taas vuosi kentän laidalla, milloin kirjoittaen, milloin vain katsellen ja keskustellen. Jalkapallo on siitä hieno laji, että ei ikinä tiedä, kenen kanssa päätyy juttelemaan, koska laji yhdistää ympäri maailmaa. Nähdään taas tulevana vuonna, nyt luon koneelle kansion 2020!

Jalkapallon hienous yhdessä kuvassa

Käsiohjelmakausi 2019

Taas on tullut aika laittaa vuotta pakettiin myös tekstin muodossa, joten ensimmäisenä kurkistetaan käsiohjelmien maailmaan. Myös tänä vuonna onnistuin saamaan jokaisen liigaseuran ottelusta vähintään yhden käsiohjelman, joskin HJK:n tulostetta ei juuri käsiohjelmaksi voi sanoa. FC Lahden käsiohjelmien arvioinnissa olen yhä jäävi, joten jätetään sen tarkempi arviointi muihin palavereihin. FC Lahden läpyskään kuitenkin tuli jälleen pieniä uudistuksia edellisvuodesta ja muutamia juttuja puolestaan poistettiin.

Järjestys on oma mielipiteeni ja perustuu niihin käsiohjelmiin, jotka ovat minun hallussani.

SJK

Seinäjokiset ovat tehneet paluun mestaruuskamppailuun, käsiohjelmissa. Tyylikäs julkaisu, jossa on luettavaa monipuolisesti. Koko seuraa tuodaan esiin. Taitto ja värimaailma nostavat SJK:n RoPS:n edelle. Kannessa olevat kaupunkien vastakkainasettelut (esim. Seinäjoki vs. Tampere) eivät uppoa itselleni. SJK voi olla ylpiä omasta tuotoksestaan.

RoPS

Rovaniemeläisten kansi lupaa paljon ja sisältö vastaa siihen. RoPS:n 16 sivua sisältävät kolme henkilöjuttua, alkusanat ja lyhyen vastustajan esittelyn. Huikeaa eteenpäin menoa edelliseltä kaudelta. Loistavana pidän myös sitä, että kanttiinin hinnasto löytyy käsiohjelmasta, sillä se vaikuttanee myös ostopäätöksen tekemiseen jo omalla paikalla. Läpyskällään RoPS nousee taistelemaan mestaruudesta.

HIFK

Helsinkiläisillä oli ylivoimaisesti liigan pysäyttävimmät ja tyylikkäimmät kansikuvat. Jos vertailu tehtäisiin niiden perusteella, Tähtirinnat juhlisi mestaruutta jo keväällä. IFK oli jälleen tänä vuonna hyvä, mutta aivan mestaruuteen se ei riittänyt. Käsiohjelmassa on tehty pientä viilausta edelliseen liigavisiittiin nähden ja moni asia toimii. Jutut ovat jälleen monipuolisia ja tuovat esiin seuraa, eivät pelkästään joukkuetta, mutta avaavat myös henkilöiden sielunmaisemaa. IFK kärsi kaudella kuitenkin pienestä epätasaisuudesta, joka vei lopulta mestaruuden.

VPS

VPS:n julkaisu on vuodesta toiseen hyvä, mutta muut ovat kirineet rinnalle ja ohi. Jutut olivat jälleen hyviä, monipuolisia ja mielenkiintoisia, mutta taitto ei yllä edellisten tasolle. Konseptissa oli uudistettu vain hieman tilastosivua edelliseen vuoteen. Siinä missä VPS:n peliesitykset eivät lämmittäneet, käsiohjelma lämmitti.

IFK Mariehamn

Jokavuotinen outolintu IFK tekee samalla liigan paksuimmat ohjelmat, mutta sisältöä 44 sivusta löytyy vähän. Sisältö on kuitenkin vuosittain lisääntynyt, kunhan sen mainosten seasta löytää. Lisäksi tilastot kummastuttavat jälleen, sillä nyt sivuille on ennemminkin vain tungettu raakadataa. Pienillä viilauksilla IFK taistelisi vuosittain mestaruudesta, mutta tänäkin vuonna mitalisijat luisuvat kalkkiviivoilla käsistä.

Inter

Interillä on tyylikkäät kannet, mutta läpi kauden sisältö jää valjuksi. Taitto on selkeää ja värimaailma toimii. Turkulaiset ovat kuitenkin menneet hieman eteenpäin ja potentiaalia mestaruustaistoon on. Yksi henkilöjuttu ohjelmaan ei vain riitä mestaruustaistoon.

Honka

Honka ei varsinaisesti säväytä tänäkään vuonna. Nelisivuinen läpyskä sisältää kuitenkin pienen otteluennakon, joka nostaa Hongan sijoitusta. Tunnelmaa kuitenkin laskevat useat kirjoitusvirheet ja kankeat lauserakenteet. Mainokset ovat kaikki takasivulla ja taitto on selkeää. Hongan osalta eteenpäin meno viime kauteen on aivan minimalistista.

KuPS

Kuopiolaisten ongelmat käsiohjelmissa jatkuvat vuodesta toiseen. Vaihtuvan pelaajan avaussanat ovat loistava lisä, mutta sisältö loppuu ensimmäiseen aukeamaan ja käteen jää vain hassun muotoinen mainosvihko.

KPV

Sarjanousijan käsiohjelman kansi lupaa paljon. Ensimmäisellä aukeamalla on pelaajalistat, mutta ilot jäävät siihen. Koko 16-sivuinen tuotos on tungettu täyteen mainoksia, eikä yhtään luettavaa juttua löydy. Kotijoukkueen pelaajien kuvat ovat ripoteltu mainosten sekaan. KPV:n pitää käsiohjelma liigassa vain Ilveksen ja Klubin saamattomuus.

Ilves

Surullistakin surullisempi Ilves. Kahtia taitettu A4 sisältää pelaajalistan. Siinä missä kentällä kulki, vie Ilveksen tie tässä kilpailussa karsintaan. Potentiaalia olisi, sillä kansikuvat ovat riittävän tyylikkäitä.

HJK

Tulostin joko toimii tai ei. Otteluun mennessä varmuutta käsiohjelman saamisesta ei edes ole. Tulostettu A4, jossa on pelaavat kokoonpanot. Tulos oli toki ennalta-arvattava ja kaikki kriittiset sanat on jo käytetty. Olette nähneet joskus elämässä hätäisesti tulostetun paperin, en siksi ota edes kuvaa.

FC Lahden käsiohjelmiin pääsee tutustumaan digitaalisesti tästä.