Jugoslavia oli yli 23 miljoonan
asukkaan liittovaltio Balkanilla, jota Josip Broz, pseudonyymiltään
Tito, johti rautaisella otteellaan lähes 30 vuotta. Kylmän sodan
kaksinapaisessa maailmassa Jugoslavia ei kuulunut kumpaakaan
blokkiin, vaikka se oli sosialistinen valtio. Maan talous puolestaan
noudatti markkinasosialistista järjestelmää, jossa yritysten ja
ihmisten kohtalo ei ollut Neuvostoliiton tapaan turvattu. Titon
kuollessa 1980, maa suistui nopeasti kaaokseen.
Jalkapallo oli Jugoslavian suosituin
urheilulaji. Maajoukkue oli säännöllisesti arvokisoissa ja
seurajoukkueet menestyivät Euroopan seurajoukkueiden kilpailuissa.
Jugoslavian liigaa hallitsi neljän suuren joukkueen kärki.
Pääkaupungin Belgradin Partizan ja Crvena Zvezda (Punainen Tähti)
ja Kroatian tasavallasta Dinamo Zagreb ja Hajduk Split jakoivat lähes
vuosittain keskenään niin mitalit kuin europelipaikat. Liigan
katsojakeskiarvo oli parhaimmillaan yli 10000 ja etenkin kannattajien
kaarteet olivat Euroopan huippuluokkaa niin näyttävyydessä,
äänessä kuin uskollisuudessaankin.
Kun Tito kuoli, maata hallitsi
presidenttineuvosto, joka paljastui pian tehottomaksi. Jugoslavia
ajautui myös talouskriisiin ja etenkin rikkaan pohjoisen ja köyhän
etelän erot kasvoivat. Ennen yhtenäisille jugoslaaveille muodostui
käsite etnisyydestä nationalististen agitaattorien ansiosta ja
Titon aikana tukahdutettu nationalismi heräsi. Kroatian ja Slovenian
tasavalloissa syntyi itsenäisyysaate.
Jalkapallokaarteissa mielipiteet
jyrkkenivät jyrkkenemistään tultaessa kohti 1990-lukua. Crvena
Zvezdan kaarretta johti Željko Ražnatović, mafiapäällikkö,
josta käytettiin nimeä Arkan. Hän omaksui serbinationalismin
Serbian tasavallan presidentin Slobodan Miloševićin jalanjäljissä.
Samalla kaarteessa ja Arkanin ja Miloševićin puheissa luotiin
myyttinen serbikansa, joka oli joutunut muslimien ja katolilaisten
hirmutekojen uhriksi.
Arkanin ottaessa Punaisen Tähden
kaarteen haltuun häntä yritettiin estää tuomasta politiikkaa
katsomoihin. Pian kuitenkin katsomoissa raikasivat serbinationalismia
ylistävät laulut ja liehuivat suur-Serbian symbolit. Kaarteessa
alkunsa sai myös Tiikerit. Arkan oli nimennyt kaarteen suurimman
ryhmän Delijeksi (sankari, taistelija, ritari) ja värväsi sieltä
taistelijoita puolisotilaalliseen armeijaansa. Samalla Arkanin valta
ulottui syvälle Serbian tasavallan ja sitä kautta koko Jugoslavian
sisäpolitiikkaan.
Myös Kroatian tasavallassa
nationalismi oli kovassa huudossa. Väestön enemmistö oli
katolilaisia, joista muodostui kroaatit ja vähemmistö ortodoksista
uskontoa tunnustavia serbejä. Etenkin kroaatit olivat pettyneitä
sisäpoliittisiin ja taloudellisiin uudistuksiin, jossa Kroatian
vauraus valui köyhään etelään, etenkin Makedonian ja Serbian
tasavaltoihin. Lisäksi Kroatia oli suosittua lomailualuetta ja
uutiset muun Euroopan demokraattisista vallankumouksista ja
kommunismin romahtamisesta saapuivat nopesti, joten maan ilmapiiri
oli itsenäisyysmyönteinen tai vähintään taloudellisen
itsenäisyyden saavuttaminen.
Kroatian itsenäisyyshalujen
lisääntyessä politisoitui myös kroatialaiset kaarteet. Etenkin
Dinamo Zagrebin Bad Blues Boys oli äärinationalismin etujoukkoja.
BBB loi uudelleen toisen maailmansodan aikaisen ustaše-fasismin ja
käytti retoriikassaan historiatulkintaa, jossa kroaatit ovat kansa,
joka on aina taistellut itää, eli ortodokseja ja muslimeja vastaan.
BBB myös tuki avoimesti äärinationalistista HDZ:a ja sen johtajaa
Franjo Tuđmania. Äärinationalisteilla oli myös huoli Jugoslavian
armeijan serbijohtajista, joten myös kroaatit värväsivät
taistelijoita jalkapallokaarteesta.
Vuonna 1990 oli selvää, että
Jugoslavia tulee hajoamaan. Maan hyperinflaatio ei taittunut ja
kaikissa osavaltioissa pidettiin vapaat vaalit. Serbian vaalit vei
näennäisesti kommunistinen Slobodan Milošević ja Kroatian
fasistinen Franjo Tuđman. Molemmat lietsoivat kansaa toisiaan
vastaan. Arkan Tiikereineen olikin paikalla Zagrebissa, kun Tuđman
oli astunut virkaansa. Pieni raskaasti aseistautunut ryhmä kuitenkin
pidätettiin syytettyinä Tuđmanin salamurhayrityksestä. Viiden
vuoden tuomiostaan Arkan istui alle 200 päivää.
Jalkapallokausi 1989/90 käynnistyi
normaalisti. Maassa oli pienimuotoista huliganismia aikaisemminkin,
mutta pieniä joukkotappeluita ja muita järjestyshäiriöitä
nähtiin aina kroatialaisen ja serbialaisen joukkueen kohdatessa
toisensa, etenkin Kroatian puolella. BBB oli liittoutunut muiden
kroatialaisten kannattajaryhmien (Torcida, Armada, Kohorta) kanssa
serbejä ja etenkin Crvena Zvezdan Delijea vastaan luoden
Kroatialaisen Veljeskunnan. Jugoslavian mestaruus ratkesi Crvena
Zvezdalle jo ennen päätöskierroksia, joten pelillistä jännitettä
ei pitänyt olla, kun belgradilaiset kohtasivat Dinamo Zagrebin
Kroatian pääkaupungissa toukokuussa.
Tunnelma ottelupäivänä oli erittäin
kireä. Edellisenä päivänä ustaše-joukot tekivät useita
pommi-iskuja Zagrebin ortodoksikirkkoihin ja kaupunki oli täynnä
kroatialaispoliiseja. Noin 3000 Punaisen Tähden kannattajaa saapui
Zagrebiin junalla. Kannattajien joukossa oli useita satoja Arkanin
Tiikereitä. Kaupungilla kannattajat ottivat lievästi yhteen, mutta
tämä ei poikennut normaalista. Poliisi sai Delijen lopulta
stadionille ja kireästä tunnelmasta huolimatta kaikki näytti
sujuvan hyvin.
Stadionilla helvetti kuitenkin pääsi
irti. Delije ja BBB lauloivat nationalistisia lauluja.
Kroatialaisella Veljeskunnalla loppui kärsivällisyys ja
vieraanvaraisuus, kun vieraskannattajat lauloivat Zagrebin olevan
serbialainen. BBB yritti hyökätä Delijen kimppuun, mutta stadionin
turvallisuudesta vastannut serbialaispoliisi esti kannattajien
kohtaamisen rajuin ottein. Samalla poliisi ei juurikaan puuttunut
Delijen hyökkäyksiin BBB:a kohtaan. Delijen joukossa Arkanin
Tiikerit pääsivät puukottamaan muutamaa BBB:n katsomossa
vaikuttanutta HDZ-aktiivia. Osa Dinamon pelaajista osallistui myös
poliisin vastaiseen vastarintaan. Lopulta poliisi sai kyynelkaasulla
ja vesitykeillä tilanteen hallintaan. Välikohtauksessa loukkaantui
vakavasti yli sata henkilöä ja noin sata kannattajaa pidätettiin.
Etenkin kroaateille ottelu oli selvä
todiste, ettei serbialaiseksi koettuun armeijaan ja poliisiin voinut
luottaa. Väkivaltaisuudet ja levottomuudet jatkuivat ja sekä
Tiikerit, että BBB:n katsomoa hallinneet HDZ:n ääriainekset
valmistautuivat avoimeen aseelliseen konfliktiin. Alle vuoden
kuluttua nämä kaksi kannattajaryhmistä koottua puolisotilaallista
ryhmää ottivat yhteen aseellisesti yhdessä Euroopan verisimmistä
sodista.
Kroatialaiset tulkitsevat
itsenäisyystaistelunsa alkaneen juuri vuoden 1990 toukokuun 13.
päivän ottelusta. Suuri osa sodan alun taistelijoista oli värvätty
jalkapallokatsomoista. Monet ryhmät syyllistyivät myös raakuuksiin
sekä Kroatian itsenäisyyssodassa, että Bosnian sisällissodassa.
Arkanin Tiikerit puolestaan olivat Kroatian sodan lisäksi mukana
muun muassa Srebrenican taisteluissa. Myös Tiikereiden ydinryhmä
oli koottu kaarteesta.
Lyhyesti voisi todeta
jalkapallokatsomoiden antaneen äärinationalismille potentiaalisen
kasvualustan tukahdutetussa yhteiskunnassa. Valitettavasti tämä
katsomoista levinnyt aate ja viha johti yhteen lähihistorian
verisimmistä tapahtumista. Tämän takia on hyvä ymmärtää
kaarteiden maailmaa, niin symboliikkaa, aatteita ja hierarkiaa, sillä
jalkapallo voi muodostaa ja kaataa diktatuureja ja yksi ottelu voi
muuttaa maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti