Suomen cupin kolmas kierros saatiin
juuri taputeltua ja neljännellä kierroksella päästään siihen,
mistä cupissa on kyse. Tai pitäisi olla, jos Suomen Palloliitossa
ymmärrettäisiin katsoa hieman pidemmälle kuin finaaliin.
Neljännellä kierroksella mukaan astuvat ensimmäiset liigaseurat ja
kilpailussa menestyneet alasarjaseurat pääsevät testaamaan
taitojaan ammattilaisia vastaan. Yhdessä ottelussa kaikki voi olla
mahdollista.
Miksi kuitenkaan kilpailua ei
arvosteta? Palloliitto on muutaman vuoden ajanut alasarjaseurat
ahtaalle aikaistetussa cup-aikataulussa. Edelleen harvoilta
maaseutupaikoilta löytyy pelikelpoinen kenttä tammikuussa ja onpa
Tampereen ja Joensuun kokoisissakin kaupungeissa vaikea järjestää
ottelua vielä maaliskuussa. Tämä on johtanut monen alasarjoissa
pelaavan seuran jättämään Suomen Cupin kilpailukalentereistaan.
Ne rohkeat, jotka ovat vielä mukana ja pääsevät mittaamaan
tasoaan suurempia vastaan, kokevat cup-romantiikkaa pienten hallien
tai tekonurmien edessä vaatimattomissa olosuhteissa mahdollisesti
satojen kilometrien päässä siitä yleisöstä, jota ottelua olisi
normaalisti seuraamassa. Palveleeko tämä maksavaa yleisöä,
seuroja tai itse kilpailua?
Mieleeni muistuu ensimmäisenä kaksi
Suomen Cup -ottelua vuosien takaa, jotka sijoittaisin jopa
ikimuistoisimpien otteluiden joukkoon. Ensimmäinen niistä osuu
vuodelle 2002 ja välierävaiheeseen. FC Lahti kohtasi tuolloin AC
Allianssin hyytävällä hiihtostadionilla. Ottelusta ei todellakaan
puuttunut dramatiikkaa ja palkintona voitosta siinsi finaalipaikka.
Allianssi siirtyi ottelussa ensin johtoon ensimmäisellä jaksolla.
Toisella jaksolla peli siirtyi täysin kotijoukkueen haltuun, mutta
maalia Lahti ei meinannut silti saada. Tasoitus kuitenkin tuli, mutta
ottelu venyi jatkoajalle. Jatkoaika oli Kuhnureitten täyttä
dominointia ja taisipa siinä muutama tolppakin olla. Kesken
lahtelaispainostuksen Allianssi kuitenkin sai nopean
vastaiskuhyökkäyksen. Sen seurauksena Pekka Lagerblom joutui
kaatamaan yksin karkuun päässeen vantaalaishyökkääjän.
Seuranneesta ulosajosta huolimatta Lahden painostus jatkui, mutta
tuloksetta ja ottelu eteni pilkuille.
Rangaistuspotkukilpailussa Lahden
unkarilaismaalivahti Gabor Bardi venyi kolmeen torjuntaan ja vei
Lahden loppuotteluun. Se, mikä tästä ottelusta syöpyi nuoren
jalkapalloromantikon mieleen oli ottelun tuoma jännitys pimenevässä
syysillassa. Juuri tästä Suomen Cup on tehty, jännityksestä.
Toisena muistojen otteluna on pakko
mainita City Stars – VPS -ottelu. Vuotta en kykene millään
muistamaan. Ottelusta sen sijaan muistan kaiken. Pieni seura haastoi
nimekkään seuran aurinkoisella Mukkulan nurmella. Vanha puukatsomo
oli ääriään myöten täynnä kesäillassa. City Stars pysyi hyvin
ottelussa mukana ja lopussa se sai hyvän hyökkäyspään
vapaapotkun. Aika oli loppumassa ja City Stars nosti koko
puolustuksen VPS:n rangaistusalueelle. Jos erikoistilanteesta
syntyisi maali, se tarkoittaisi ottelun venymistä jatkoajalle.
Yleisö kuitenkin istui hiljaa, se ei kannustanut kotijoukkuetta,
vaikka se selvästi toivoi näpäytystä suuremmalle seuralle.
Muistan, kun vapaapotkun antaja asettui pallon taakse ja aloitin
rytmikkään, kiihtyvän taputuksen. Yleisö tarvitsi vain pienen
kipinän. Se aisti pelin, se tiesi tilanteen. Voimakas taputus levisi
ympäri Mukkulan kenttää ja vapaapotku lähti matkaan. Pallo kiersi
maalille ja osui matkalla useaan pelaajaan, päätyäkseen lopulta
tolppaa hipoen ohi.
Ottelun lopputuloksella ei juuri ollut
väliä, eikä lopulta voittajallakaan. Tärkeämpää oli nähdä
todellinen taistelu alasarjajoukkueen ja nimekkään joukkueen
välillä. Tuskin kovinkaan moni lähti ottelusta pettyneenä, suurin
kysymys oli ”entä jos”. Kyseessä on todellista
cup-romantiikkaa, jollaista tällä viikolla nähdään Tampereella.
Siellä nelosessa pelaava Nekalan Pallo pääsee haastamaan
hallitsevaa cup-mestaria RoPS:a. Suurimmalle osalle seurasta kyseinen
ottelu lienee suurin ikinä. Ja juuri tästä Suomen cupissa on kyse.
Yksi ottelu, ”entä jos” ja miljoona tarinaa. Mutta miksi
Palloliitto vie sen meiltä? Miksi ottelua ei voida pelata kesällä?
Miksi sen ympärille ei voida rakentaa tapahtumaa?
Palloliitto uudisti Suomen cupia
joitain vuosia sitten tavoitteenaan saada kilpailulle arvostusta ja
yleisöä. Ensimmäisenä hyvänä uudistuksena pidin
ikämiesjoukkueiden ja junnujoukkueiden poistamista kilpailusta,
koska kyseessä on kuitenkin miesten kilpailu. Uudistuksesta jäi
kuitenkin uupumaan, että se olisi edustusjoukkueiden kilpailu.
Lisäksi kilpailun aloitusta aikaistettiin, jolloin usealla
perinteikkäällä maaseudun seuralla ei ole enää mahdollisuutta
luoda tapahtumaa, josta koko kylä puhuu. Toinen suuri ongelma
uudistuksessa on se, että liigajoukkueet tulevat mukaan tipoittain
ja varsin myöhään. Näin ollen monet pienet seurat ovat tippuneet
jo Ykkösen tai Kakkosen joukkueille. On totta, että liigaseurat
eivät tahdo kohdata täysiä harrastelijoita, mutta se puolestaan on
juuri se cupin suola.
Ehdotukseni uudesta Suomen cupista on
hyvinkin yksinkertainen. Cupin aikataulu siirretään takaisin kohti
kesää. Tällöin joukkueilla on enemmän aikaa valmistautua
otteluihin, koska tekonurmet ja nurmet sallivat joukkueharjoittelun
myös alasarjajoukkueille ja tapahtuman luomisen myös pienemmille
paikkakunnille. Toiseksi kilpailu olisi edustusjoukkueiden kilpailu.
En itse näe kilpailussa mitään mieltä, jos jokin joukkue saa
arvonnassa automaattisesti vastaan seuran kakkos-, kolmos-, tai jopa
nelosjoukkueen. Tällöin seura saa varmasti joukkueen seuraavalle
kierrokselle ja asettaa muut seurat eriarvoiseen asemaan. Viimeiseksi
ja tärkeimmäksi uudistukseksi toisin kaikki joukkueet liigasta
Kakkoseen mukaan cupiin samalla kierroksella ilman poikkeuksia. On
aivan sama nimetäänkö edelliset kierrokset karsinnaksi vai jo itse
kilpailuksi, mutta mielestäni cupille olisi parasta se, että voit
saada vastaasi kenet tahansa. Liigajoukkueen kohtaaminen on kenelle
tahansa suuri juttu, eikä nykyinen cup palvele kuin liigajoukkueita.
Mitä erikoisemmille paikkakunnille liigajoukkueet päätyisivät,
sitä uudenlaisempaa mediahuomiota koko jalkapallo saavuttaisi.
Vaikka Suomen cup ei olekaan
täydellinen koskaan, tarjoaa se silti kaunista romantiikkaa.
Lauantaina räntäsateessa pelatun Jippo – Haka -ottelun pääsylipun
lunasti yli kaksisataa katsojaa, vaikka pelipaikka muuttui
epäedullisemmaksi aivan ottelun alla. Uskon myös, että huominen
Käpylän Pallon ja FC Lahden kohtaaminen tarjoaa rakennuspalikat
muistettavalle illalle. Edellisen kerran joukkueiden kohtaamisessa
tapahtui se niin sanottu ”entä jos”. Olisiko huomenna NePan vuoro tarjota romantiikkaa?
