lauantai 1. helmikuuta 2020

Otteluraportti: Lahden Reipas - Sudet 3-0


Lahden Reipas nappasi tyylipuhtaan 3-0-voiton Kouvolan Susista harjoitusottelussa Mukkulan kuplassa. Viirupaitojen kahdesta maalista vastasi Johannes Karjalainen ja kolmannen iski Sakari Jokinen.

Kahden Viipurissa perustetun joukkueen kohtaaminen ei helmikuisessa Mukkulassa kohonnut klassikoksi. Reipas hallitsi ottelua alusta alkaen ja ainoastaan ensiminuuteilla vierailija onnistui hätyyttelemään kotijoukkueen maalia. Reippaan maalivahti Joonas Meronen hoiti tilanteen Jussi Hauhian avustuksella.

Sudet puolusti tiiviisti ensimmäisen jakson eikä ottelussa juuri paikkoja nähty. Reipas kuitenkin iski viimeisellä minuutilla kahdesti. Ensin Johannes Karjalainen nousi korkeimmalle keskitykseen ja puski tilanteeksi 1-0. Karjalainen onnistui minuuttia myöhemmin Kasperi Heinosen erinomaisesta esityöstä siirtämään Reippaan 2-0-taukojohtoon.

Toisella jaksolla Sudet väsyi entisestään ja vierailijoiden energia kului lähinnä suunsoittoon. Kentälle vaihdettu Sakari Jokinen oli toisen jakson näkyvin hahmo. Vartti ennen loppua hän pelasi Janne Hahlille tyhjän maalin, mutta Hahl laittoi pallon niukasti ohi. Jokinen iski lopulta itse. Hän sai jalkansa vapaaksi reilussa 20 metrissä ja antoi jalkansa palaa. Pallo painui vastustamattomasti vierailijoiden yläkulmaan ja näin ollen Reipas nappasi 3-0-voiton.

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Otteluraportti: Nopsa - Naseva 7-0


Lauantaina Lahdessa oteltiin Itä-Lahden, tarkemmin sanottuna Nastolan herruudesta, kun Vitosessa pelaava Naseva haastoi Kolmosen vakiokalustoon kuuluvan Nopsan. Vuonna 1947 perustettu Nopsa ja 1944 perustettu Naseva ovat suurelle yleisölle varsin tuntemattomia perinteistä huolimatta. Naseva on yhä monilajiseura, Nopsalla puolestaan muut lajit ovat hiljalleen hiipuneet.

Nasevan juuret ulottuvat vielä kauemmas, kuin 1940-luvulle, sillä seura on Pyhäntaan Urheilijoiden ja Uudenkylän Nasevan lapsi. Pyhäntaan Urheilijoiden juuret puolestaan voidaan ulottaa jo vuoteen 1915. Tarkemmin seuran historiasta voi lukea tästä, sillä seuran syntytarina on varsin värikäs. Nopsa puolestaan on liittynyt perustettaessa Työväen Urheiluliittoon. Kenties punaiset paidat muistuttavat seuraa vielä juuristaan.

Itse ottelussa joukkueiden tasoero tuli selväksi varsin varhain. Noin viiden minuutin pelin jälkeen Nopsan Seppo Wright juoksi oikea-aikaisesti pystysyöttöön ja jatkoi taidokkaasti ensimmäisellä kosketuksella pallon Nasevan maalin takakulmaan. Ensimmäisen 20 minuutin aikana Nopsa osui vielä kahdesti. Ensin Samuli Räty sai laittaa pallon tyhjään maaliin kauniin syöttökuvion jälkeen ja hetkeä myöhemmin Tero Kinnusen kaukolaukaus upposi Nasevan maaliin.

Vielä hetki ennen ensimmäisen jakson loppua pallo kimpoili onnekkaasti Eetu Heleniukselle, joka karkasi yksin läpi ja iski maalin. Linjamies oli nostanut lippunsa, mutta keskusteltuaan päätuomarin kanssa, maali hyväksyttiin. Katsomoon näyttikin siltä, että Nasevan puolustus itse sähläsi pallon Heleniukselle.

Toisella jaksolla Nopsa nosti hieman jalkaa kaasulta ja kauden komeinta maalia haettiin jo tässä vaiheessa kautta kaukolaukauksilla. Valitettavasti vain Mukkulan päätyverkot heilahtelivat yritysten jälkeen. Nopsa kuitenkin onnistui toisella jaksolla kolmesti. Eetu Helenius puski lukemiksi 5-0 ja Tero Kinnunen osui kahdesti. Nasevan ainoat paikat tulivat viimeisellä kymmenminuuttisella puolustuspään roiskaisuista lähtevillä vastaiskuilla, mutta Nopsalla ei lopulta ollut suurta hätää. Näin ollen Itä-Lahden herruus meni tänä vuonna Nopsalle lukemin 7-0, mutta molempien joukkueiden pelaajat mahtunevat tulevaisuudessa hyvin samaan aikaan Pub Ailiniin.

maanantai 6. tammikuuta 2020

Kannattajuus myytävänä!


Olo on kuin Huutokauppakeisari olisi saapunut Veikkausliigaan. Kannattajuus on myynnissä eniten tarjoavalle ja hulluhan se on, jos ei puolta tarjoa.

Veikkausliiga ja kuopiolainen panimo RPS Brewing tiedottivat, että he tekevät yhteistyössä Veikkausliigalle oman oluen. Olut julkaistaan vasta huhtikuussa, mutta panimo on jo tähän mennessä käyttänyt tulevan Ultra Lagerin mainonnassa hyödykseen kannattajia. Yhtiö kertoo, että olut on tehty myös yhteistyössä kannattajien kanssa. Oluen ensimmäisen mainoksen perusteella yhtiö käyttää oluen markkinoinnissa surutta kannattajia hyödyksi.

Jos puhutaan hetki Ultrista rautalangaksi väännettynä. Ultrat ovat vastavoima kaupallisuudelle. Ultrille tärkeintä on oman ryhmän etu, heti perässä tulevat oman kaarteen etu, eli suomalaisittain oman seuran kannatuksen etu ja seuran perinnön ja arvojen vaaliminen. Seuran ja varsinkaan kuopiolaisen panimon etu ei ole tällä listalla kovinkaan ylhäällä. Tämän pohjalta on vaikea nähdä, mitä hyötyä kannattajat saavat yhteistyöstään.

Seuraava yhteistyöstä esiin nouseva kysymys on se, että kuka omistaa kannattajien laulut. RPS Brewingin kuvien perusteella panimo käyttää kannattajien lauluja etiketeissä lisätäkseen omaa myyntiään. Mutta kuuluvatko laulut kannattajille, vai ovatko ne yhteistä omaisuutta, joita voi käyttää kaupallisissa tarkoituksissa?

Usein laulut ovat syntyneet lainaa-kopioi-leikkaa-liimaa-metodilla ja niiden alkuperäistä sanoittajaa on mahdoton jäljittää. Laulujen tarkoitus ottelutapahtumassa on moninainen. Ne piiskaavat ja kannustavat omaa joukkuetta, saavat vastustajan tuntemaan itsensä epävarmaksi, antavat kritiikkiä kritisoitaviin asioihin, kuten esimerkiksi seura tai liiga, tuovat ryhmän tunnettavuutta esiin ja välittävät viestiä. Samalla ne kuitenkin sitovat laulavaa yhteisöään yhteenkuuluvuuteen, samaan, jota RPS Brewing käyttää markkinoinnissaan.

Kaupallisuus on myyty kannattajille näkyvyydellä, tuolla mystisellä maksuvälineellä. Vanha kulunut mantra toistelee, että kaikki näkyvyys kotimaiselle jalkapallolle on hyväksi. Voin kertoa sen, ei ole. Jalkapallon näkyvyyden ja kiinnostavuuden nousu ei tuo itsessään yhtään lisärahaa tai -katsojaa katsomoihin, vaan kaikki lähtee seurojen itse tekemästä pitkäjänteisestä työstä. Seurojen tulee itse tehdä itsensä osaksi ympäröivää yhteiskuntaa ja tehdä itsensä merkittäväksi. Kannattajien tehtävä se ei ole.

Silti seurat, liiga ja liitto käyttävät hanakasti kannattajia markkinoinnissaan. Samalla he haluavat ohjata kannattajuutta kritiikittömään ja perheystävälliseen suuntaan ja myyvät konseptin näkyvyyden hyödyistä. Kannattajat voivat kuitenkin olla seuralle voimavara, kuten seura kannattajilleen, mutta näkisin, että seuran pitää silti tuottaa itse omat markkinointimateriaalinsa, eikä ulkoistaa sitä kannattajille.

RPS Brewing kertoo Instagram-postauksessaan yhteistyöstä kannattajien kanssa. Panimon omasta jalkapalloymmärryksestä kertoo karua kieltä tiedoite Veikkausliiga-yhteistyöstä, jossa panimolle oli selvinnyt vasta viime vuonna, että Veikkausliiga on pääsarja. Silti kuopiolaiset esiintyvät mediassa suurena jalkapallon ystävänä. Totuus kulisseissa on kuitenkin toinen.

Erään seuran kannattajat olisivat mielellään kieltäytyneet yhteistyöstä, mutta se ei ollut mahdollista. Toisessa seurassa puolestaan seura lopulta jyräsi kannattajien yli valitussa laulussa. Kannattajat ovat tässä yhteistyössä olleet vain statistin roolissa, liigan ja panimon puristuksessa.

Sosiaalisessa mediassa olut on otettu varovaisen innostuneesti vastaan. Hyötyjänä on lopulta panimo, joka olutta myy. Kannattajuus on myytävänä kaupallisuuden alttarilla!

tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuosi 2019 pakettiin!


Taas on tullut aika laittaa yksi jalkapallovuosi pakettiin. Laitetaan heti alkuun numerot: 80 nähtyä ottelua paikan päällä, 302 kirjoitettua juttua. Otteluita tuli hieman enemmän kuin viime vuonna, tekstejä puolestaan muutama vähemmän. Käsiohjelmia kertyi taas mukavasti ja talven pimeyteen on varattuna vielä kaksi nippua arkistoitavaa (Käsiohjelmakauden arvostelut voit lukea tästä). Uusia stadioneita tuli kaksi, Kokkolan keskuskenttä ja Mikkelin Urheilupuisto.

Kisapuistossa vietettyjä tunteja kertyi jälleen.
Otteluista mieleen jäivät muun muassa TUL-cupin ottelut, joissa oli mahdollisuus nähdä Rafaelin paukuttelevan maaleja vanhaan tahtiin, Pekka Lagerblomin jäähyväiset ja Rafaelin jäähyväiset Päämajakaupungin derbyssä. Junnuotteluista mieleen jäivät B-junnujen ottelut Lahden herruudesta, jossa ei säästelty tippaakaan. Alasarjoista puolestaan nostaisin Kuusysin ja Nopsan välisen kamppailun, jossa Nopsa hallitsi ottelua 80 minuuttia ja johti, kunnes nastolalaiset väsyivät ja Kyykkä purjehti hetkessä voittoon.

Henkilöistä jäi mieleen etenkin komean uransa päättänyt Mikko Hauhia ja hänen viimeinen haastattelunsa. Tunnelma oli lämmin, mutta samalla haikea. Liki kymmenen vuotta olen aloittanut kauteni haastattelemalla Hauhiaa, mutta nyt on aika uudelle.





Veikkausliiga pelattiin jälleen uudella sarjajärjestelmällä. Vaikka työtahti oli kevyempi, en kuulu järjestelmän faneihin. Loppukauden pelit ylä- ja alasarjoineen ja pudotuspeleineen eivät sytyttäneet. Toisaalta sarjajärjestelmää ei pitäisi tuomita yhden kauden perusteella, mutta olen valmis vaihtamaan kaksinkertaiseen sarjaan välittömästi. Kaksinkertainen sarja mahdollistaisi ymmärrettävissä olevan otteluohjelman, jossa jokaisen pelin merkitys on yhtä suuri ja jokaiselle joukkueelle tulee yhtä monta ottelua. Lisäksi kausi päättyy tiettynä päivänä, eikä omia menemisiä tarvitse arpoa. Kuulostaa konservatiiviselta, mutta jos se on toiminut toista sataa vuotta, miksi vaihtaa?

Mikkelin derby
Suomen Cupin uudistukset olivat kosmeettisia. Olen useaan kertaan kirjoittanut Cupin ongelmista, eikä nykyinen ”alempien sarjojen huomioiminen” ollut kuin heikko yritys kiillottaa omaa kilpeä. Nykyinen Cup on suunnattu vain ja ainoastaan liigajoukkueille, eikä se suunta ole oikea.

Kuopiossa juhlittiin mestaruutta ja se oli hienoa nähdä, kuinka KuPS sai liikkeelle koko kaupungin ja sudeettisavolaiset. Yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Onnea Kuopio!

Suomi puolestaan eteni miesten EM-kisoihin. A-maajoukkue ei kiinnosta edelleenkään, mutta kisahuuma antaa aiheita uusiin blogikirjotuksiin etenkin kannattajuudesta ja kannatuskulttuurista. Uskon, että maajoukkueen huuma ei juurikaan näy kotimaisessa liigassa, sillä sitouttamistyö on pitkäjänteistä ja tehdään ruohonjuuritasolla. Buumit ovat kaivoon kannettua vettä.

Mutta oli kuluneessa jalkapallovuodessa hyvääkin. Lahden Reipas palasi liiton sarjoihin ja hätyytteli kärkisijoja. Kortteliliiga täytti pyöreitä vuosia ja liikutti tänäkin vuonna itseni lisäksi satoja ja satoja lahtelaisia jalkapallon parissa. Vaikka Raittiusseura Kiveriön Pullo jäi maalierolla mitalipeleistä, voi kautta pitää onnistuneena. Itselläni jäi maalitili avaamatta, mutta syöttöpisteitä napsui mukavasti. Lahtelaisseurat säilyttivät paikkansa Kakkosessa ja Kolmosessa, joten ensi kesäksikin riittää tekemistä. Lisäksi lahtelainen Jasse Tuominen iski uransa ensimmäisen maajoukkuemaalin ratkaisuottelussa.

Jasse Tuominen FC Lahden käsiohjelmassa 2003






















On ollut hienoa viettää taas vuosi kentän laidalla, milloin kirjoittaen, milloin vain katsellen ja keskustellen. Jalkapallo on siitä hieno laji, että ei ikinä tiedä, kenen kanssa päätyy juttelemaan, koska laji yhdistää ympäri maailmaa. Nähdään taas tulevana vuonna, nyt luon koneelle kansion 2020!


Jalkapallon hienous yhdessä kuvassa

perjantai 20. joulukuuta 2019

Käsiohjelmakausi 2019


Taas on tullut aika laittaa vuotta pakettiin myös tekstin muodossa, joten ensimmäisenä kurkistetaan käsiohjelmien maailmaan. Myös tänä vuonna onnistuin saamaan jokaisen liigaseuran ottelusta vähintään yhden käsiohjelman, joskin HJK:n tulostetta ei juuri käsiohjelmaksi voi sanoa. FC Lahden käsiohjelmien arvioinnissa olen yhä jäävi, joten jätetään sen tarkempi arviointi muihin palavereihin. FC Lahden läpyskään kuitenkin tuli jälleen pieniä uudistuksia edellisvuodesta ja muutamia juttuja puolestaan poistettiin.

Järjestys on oma mielipiteeni ja perustuu niihin käsiohjelmiin, jotka ovat minun hallussani.

SJK

Seinäjokiset ovat tehneet paluun mestaruuskamppailuun, käsiohjelmissa. Tyylikäs julkaisu, jossa on luettavaa monipuolisesti. Koko seuraa tuodaan esiin. Taitto ja värimaailma nostavat SJK:n RoPS:n edelle. Kannessa olevat kaupunkien vastakkainasettelut (esim. Seinäjoki vs. Tampere) eivät uppoa itselleni. SJK voi olla ylpiä omasta tuotoksestaan.







RoPS

Rovaniemeläisten kansi lupaa paljon ja sisältö vastaa siihen. RoPS:n 16 sivua sisältävät kolme henkilöjuttua, alkusanat ja lyhyen vastustajan esittelyn. Huikeaa eteenpäin menoa edelliseltä kaudelta. Loistavana pidän myös sitä, että kanttiinin hinnasto löytyy käsiohjelmasta, sillä se vaikuttanee myös ostopäätöksen tekemiseen jo omalla paikalla. Läpyskällään RoPS nousee taistelemaan mestaruudesta.






HIFK

Helsinkiläisillä oli ylivoimaisesti liigan pysäyttävimmät ja tyylikkäimmät kansikuvat. Jos vertailu tehtäisiin niiden perusteella, Tähtirinnat juhlisi mestaruutta jo keväällä. IFK oli jälleen tänä vuonna hyvä, mutta aivan mestaruuteen se ei riittänyt. Käsiohjelmassa on tehty pientä viilausta edelliseen liigavisiittiin nähden ja moni asia toimii. Jutut ovat jälleen monipuolisia ja tuovat esiin seuraa, eivät pelkästään joukkuetta, mutta avaavat myös henkilöiden sielunmaisemaa. IFK kärsi kaudella kuitenkin pienestä epätasaisuudesta, joka vei lopulta mestaruuden.




VPS

VPS:n julkaisu on vuodesta toiseen hyvä, mutta muut ovat kirineet rinnalle ja ohi. Jutut olivat jälleen hyviä, monipuolisia ja mielenkiintoisia, mutta taitto ei yllä edellisten tasolle. Konseptissa oli uudistettu vain hieman tilastosivua edelliseen vuoteen. Siinä missä VPS:n peliesitykset eivät lämmittäneet, käsiohjelma lämmitti.







IFK Mariehamn

Jokavuotinen outolintu IFK tekee samalla liigan paksuimmat ohjelmat, mutta sisältöä 44 sivusta löytyy vähän. Sisältö on kuitenkin vuosittain lisääntynyt, kunhan sen mainosten seasta löytää. Lisäksi tilastot kummastuttavat jälleen, sillä nyt sivuille on ennemminkin vain tungettu raakadataa. Pienillä viilauksilla IFK taistelisi vuosittain mestaruudesta, mutta tänäkin vuonna mitalisijat luisuvat kalkkiviivoilla käsistä.






Inter
Interillä on tyylikkäät kannet, mutta läpi kauden sisältö jää valjuksi. Taitto on selkeää ja värimaailma toimii. Turkulaiset ovat kuitenkin menneet hieman eteenpäin ja potentiaalia mestaruustaistoon on. Yksi henkilöjuttu ohjelmaan ei vain riitä mestaruustaistoon.







Honka

Honka ei varsinaisesti säväytä tänäkään vuonna. Nelisivuinen läpyskä sisältää kuitenkin pienen otteluennakon, joka nostaa Hongan sijoitusta. Tunnelmaa kuitenkin laskevat useat kirjoitusvirheet ja kankeat lauserakenteet. Mainokset ovat kaikki takasivulla ja taitto on selkeää. Hongan osalta eteenpäin meno viime kauteen on aivan minimalistista.







KuPS
Kuopiolaisten ongelmat käsiohjelmissa jatkuvat vuodesta toiseen. Vaihtuvan pelaajan avaussanat ovat loistava lisä, mutta sisältö loppuu ensimmäiseen aukeamaan ja käteen jää vain hassun muotoinen mainosvihko.








KPV

Sarjanousijan käsiohjelman kansi lupaa paljon. Ensimmäisellä aukeamalla on pelaajalistat, mutta ilot jäävät siihen. Koko 16-sivuinen tuotos on tungettu täyteen mainoksia, eikä yhtään luettavaa juttua löydy. Kotijoukkueen pelaajien kuvat ovat ripoteltu mainosten sekaan. KPV:n pitää käsiohjelma liigassa vain Ilveksen ja Klubin saamattomuus.







Ilves
Surullistakin surullisempi Ilves. Kahtia taitettu A4 sisältää pelaajalistan. Siinä missä kentällä kulki, vie Ilveksen tie tässä kilpailussa karsintaan. Potentiaalia olisi, sillä kansikuvat ovat riittävän tyylikkäitä.








HJK

Tulostin joko toimii tai ei. Otteluun mennessä varmuutta käsiohjelman saamisesta ei edes ole. Tulostettu A4, jossa on pelaavat kokoonpanot. Tulos oli toki ennalta-arvattava ja kaikki kriittiset sanat on jo käytetty. Olette nähneet joskus elämässä hätäisesti tulostetun paperin, en siksi ota edes kuvaa.


FC Lahden käsiohjelmiin pääsee tutustumaan digitaalisesti tästä.











tiistai 8. lokakuuta 2019

Jäähyväisten viikonloppu


Lauantaina ja sunnuntaina vietettiin molemmissa näkemissäni otteluissa läksiäisiä. Lauantaina kauden 76. paikan päällä nähty otteluni tänä vuonna oli Mikkelin derby, jossa Rafael pelasi uransa viimeisen ottelunsa. Samalla sain itselleni myös kauden toisen uuden stadionin.

Kummallakaan joukkueella ei ollut pelissä sarjataulukon kannalta panosta ja se näkyi ottelussa hienokseltaan. Myöskään sää ei ollut ottelulle suosiollinen, sillä lunta, räntää ja vettä tuli taivaalta riittävästi. Mikkelin Pallo-Kissat hallitsi ensimmäistä jaksoa, mutta ei saanut hyödynnettyä hallintaansa maalipaikoiksi. Kissojen juhlakalu Rafael ampui kertaalleen tulisesti, mutta ilman tulosta. MiPK:n lukuisat erikoistilanteet olivat luokattomia.



Toisella jaksolla MP hyppäsi kuskin paikalle ja Pallo-Kissat alkoi hyytymään. Tunnin kohdalla MiPK-vahti Jonne Uronen kaatoi MP:n Aatu Mannisen rangaistusalueella ja pallo vietiin pilkulle. Lucas dos Santos ampui, Uronen torjui, mutta brassi täräytti paluupallon voimalla verkkoon ja sininen puoli Mikkelistä juhli.

Alussa Urskissa paistoi vielä aurinko.
Vartti ennen loppua Rafael vaihdettiin pois kentältä juhlallisuuksien saattelemana. Hetki oli tunteikas sekä mikkeliläisille että runsaslukuisille lahtelaisille, jotka olivat saapuneet paikalle. Rafaelin tilalle kentälle tuli Santeri Suutari.

Rafaelin juhlallisuuksien ollessa kesken sai Pallo-Kissat pelivälineen kertaalleen tolppaan erikoistilanteesta. Viimeinen vartti ei kuitenkaan pelillisesti hienouksia tarjonnut, vaikka MP olikin lähellä lisätä johtoaan muutamaan otteeseen. Näin ollen Päämajakaupungin herruus jäi Mikkelin Palloilijoille ainakin vuodeksi, sillä ensi kaudella MP pelaa Ykkösessä.

Sunnuntaina puolestaan Lahdessa juhlittiin Pekka Lagerblomin uran mahdollista viimeistä kotiottelua. Tämäkään peli ei liiemmin hienouksia tarjonnut. Lahti siirtyi johtoon Josun ruuhkasta ampumalla maalilla. KPV tasoitti ja siirtyi hetkeä myöhemmin johtoon hieman kyseenalaisesti tuomitulla rankkarilla. Lopussa Lahden hyökätessä KPV iski vielä kahdesti. Pekka Lagerblom sai lahtelaisyleisöltä suosionosoitukset seisaaltaan kahdesti.

Rafael ja Pekka Lagerblom ovat molemmat FC Lahden historiassa tärkeitä persoonia. Olen saanut työskennellä molempien kanssa ja ymmärrän hyvin, miksi heistä tuli legendoja suomalaisella jalkapallokartalla. Molemmat ovat helposti lähestyttäviä, välittäviä ja aitoja ihmisiä. Väsyneenä aamutreeneissä kuultu kysymys 'Mitä kuuluu?', on sisältänyt aitoa välittämistä pelkän kohteliaisuuden sijaan. Molemmille joukkue on aina tullut ensin ja molemmat ovat jättäneet ilta toisensa jälkeen viheriölle kaikkensa.

Sen lisäksi molemmat ovat olleet hiton hyviä jalkapalloilijoita. Rafael iski 136 pääsarjamaalia ja on kaikkien aikojen seitsemänneksi paras maalintekijä Suomessa. Pekka Lagerblom puolestaan nousi A-maajoukkueeseen, voitti Bundesliigan mestaruuden ja Saksan Cupin ja loi haasteista huolimatta suomalaisittain komean uran ulkomailla.

Kiitos molemmille pelaajille niistä sadoista muistoista, joita olette tarjonneet!

perjantai 13. syyskuuta 2019

Otteluraportti: FC Kuusysi - FC Futura 0-2


FC Kuusysi kärsi perjantaina 2-0-tappion porvoolaiselle FC Futuralle Miesten Kolmosen ottelussa Kisapuiston tunnelmallisessa iltavalaistuksessa. Futuran osumat merkattiin Dan Majanderille ja Henri Pulkkiselle.

Ottelu alkoi vauhdikkaasti vieraiden painostuksella. Viiden minuutin kohdalla Lassi Kouri alusti ja Henri Pulkkinen ampui. Kyykkä-vahti Joonas Meronen venytti vaivoin pallon kulmapotkuksi. Kotijoukkue sai paikkansa, kun Hazirin veljekset väläyttivät taitojaan. Nopealla seinäpelillä pelattu vetopaikka Lirinis Hazirille pakotti Walter Vikströmin huipputorjuntaan.

Futura iski ensimmäisen jakson puolivälissä kahdesti. Ensin Petri Lampinen keskitti kulman jälkitilanteessa maalille ja Dan Majander pääsi runttaamaan kimpoilleen pallon lähietäisyydeltä maaliin. Hetkeä myöhemmin Axel Holmberg syötti Henri Pulkkisen läpi. Pulkkinen ajautui pieneen kulmaan, mutta pystyi kuitenkin uittamaan pallon etukulmasta ohi Merosen ja vierailijat 2-0-johtoon. Maalien jälkeen Futura piti palloa ja loi muutaman paikan, mutta tauolle siirryttiin samoissa 2-0-lukemissa.

Toisella jaksolla Kyykkä pääsi vihdoin peliin mukaan. Kyykän ongelmana oli kuitenkin ratkaisevien kaksinkamppailuiden häviäminen, syöttöjen viipyminen ja huonot syötöt ja haltuunotot ratkaisupaikoissa. Edonis Haziri oli pelipäällä ja laittoi muutaman namupassin joukkuekavereilleen. Lähimpänä oli Burhan Sadik, mutta maaliin asti pallo ei tietään löytänyt.

Toisessa päässä parhaat paikat tulivat hyvän ottelun pelanneelle Emil Lehtiselle ja Henri Pulkkiselle, joka osui kertaalleen tolppaan oman pallonriistonsa jälkeen. Kertaalleen Pulkkinen pääsi myös kokeilemaan puolivolleysta vitosen boksista, mutta Kyykkä-vahti Joonas Meronen otti uskomattoman refleksitorjunnan.

Kyykän kiri jäi lopulta täysin piippuun ja Futuralla oli helppo työ hieman rikkoen suojella johtoaan. Näin ollen pisteet matkasivat Porvooseen. Futura on sarjassa tällä hetkellä toisena neljä pistettä ottelun vähemmän pelannutta PK Keski-Uusimaata perässä. Kyykkä puolestaan on seitsemäntenä.

Kisapuisto kauneus ei tuonut Kyykälle pisteitä.