lauantai 23. maaliskuuta 2019

Otteluraportti: MiPK - JPS


Työväen Urheiluliiton jalkapallomestaruuden, TUL Cupin välierät pelattiin lauantaina Lahdessa AY-turnauksen yhteydessä. Turnauksen ennakkosuosikki Mikkelin Pallo-Kissat eteni sunnuntain finaaliin vakuuttavasti. Suomen toiseksi vanhimman jalkapallokilpailun yleisömäärät eivät nousseet pilviin, sillä ensimmäistä ottelua seurasi viisi katsojaa.

Pallo-Kissat ja Jyväskylän Seudun Palloseura aloittivat välierän vauhdikkaasti. Mikkeliläisten Nelson Appiah oli jatkuvasti vaarallinen, mutta JPS onnistui nollaamaan laitakiiturin. Ensimmäisen jakson avainpelaajaksi nousi Mukkulankin tekonurmella niin monta kertaa osunut Rafael. Ensin brassi katkaisi syötön ja rynnisti yksin karkuun. Rafael nosti pallon kauniisti yli vastaan tulleen Sauli Kilpeläisen ja siirsi Kissat 1-0-johtoon.

JPS:n musta hetki sai jatkoa heti perään. Nelson Appiah ampui tulisesti ja Rafael laittoi paluupallon verkon perukoille vasemmalla jalallaan. Näytti siltä, että mikkeliläiset menevät menojaan jo ensimmäisellä jaksolla. Rafael puski kertaalleen tolppaan kulmapotkusta. Ja Appiah oli pariin kertaan läpiajossa. Appiah ei kuitenkaan saanut punnerrettua laukausta, mutta jälkimmäisellä kerralla JPS:n puolustus joutui rikkomaan ja pallo vietiin pilkulle. Keito Tonami ampui varmasti pallon vasempaan alakulmaan. JPS:n pelasti lopulta pahemmalta nöyryytykseltä jakson loppuminen.

Toisen jakson alku oli täysin JPS:n. Pallo pyöri MiPK:n päädyssä ja useat flipperipallot pomppivat jyväskyläisten epäonneksi ohi. Etenkin mikkeliläisten laidat vuotivat pahasti ja jyväskyläläiset olivat erittäin vaarallisia erikoistilanteissa. Mutta niin kuin usein jalkapallossa käy, jos ei itse tee, vastustaja tekee. Pallo-Kissat ratkaisivat ottelun noin vartti ennen loppua. Ensin Rafael täydensi puskemalla hattutemppunsa vapaapotkusta ja hetkeä myöhemmin Miika Ekmark puski kulmasta lukemiksi 5-0. Loppulukemat 6-0 iski Aleksis Lehtonen Nelson Appiahin hankkimasta pilkusta.

Toisessa välierässä Warkaus JK löylytti Seinäjoen Sisu-Palloa lukemin 6-1. Näin olle sunnuntain finaalissa kohtaavat hallitseva mestari MiPK ja WJK. Samat joukkueet kohtasivat myös viime vuoden finaalissa. Tuolloin MiPK vei ottelun nimiinsä peräti 10-0, joten WJK:lle tarjoutuu mahdollisuus revanssiin.

Turnauksessa pelattiin myös näytösottelu Eduskunnan Urheilukerhon ja Lahden ja Hollolan valtuustojen joukkueen välillä. Koko Suomea edustanut Eduskunta oli lopulta parempi 5-2. Antit Kaikkonen ja Lindtman tarjosivat runsaslukuiselle yleisölle näyttäviä suorituksia. Etenkin Lindtmanin ampuma 3-0-maali kelpaisi jokaisen maalikoosteen ohjelmistoon.

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Otteluraportti: Lahden Reipas - MYPA 2-2


Kakkoseen valmistautuva Lahden Reipas ja Ykköseen noussut MYPA pelasivat lauantaina harjoitusottelun Mukkulan kuplassa. Ottelun loppulukemiksi kirjattiin 2-2. Kotijoukkueen maaleista vastasivat Mikko Tuomi ja Onuray Köse. Vierailijoilta onnistuivat Kaarel Usta ja Niklas Rautomäki.

Ottelun alu oli kotijoukkueen hallintaa. Keskikentällä pelannut Jussi Hauhia voitti pääpalloja Reipas pääsi rakentamaan hyökkäyksiä toisensa jälkeen. Jakson puolivälissä Viirupaidat saivat palkintonsa. Timi Voutilainen keskitti laidalta ja Leevi Perkiö joutui työntämään Hauhiaa selästä rangaistuspotkun arvoisesti. Mikko Tuomi niittasi pallon varmasti oikeaan alakulmaan.

Reipas oli myös loppujakson niskan päällä ja lähempänä lisätä johtoaan. Miska Verkko murtautui laidalta läpi ja laittoi matalan kovan pallon MYPAn maalille. Miikka Juven kerkesi ensimmäisenä palloon, mutta Juvenin tökkäys nousi yli mylsäläisten maalin. Näin ollen tauolle lähdettiin kotijoukkueen 1-0-johdossa.

MYPA tuli vahvasti ottelun toiselle jaksolle. Niklas Rautomäki keskitti ja Kaarel Usta tasoitti ottelun komeilla sivusaksilla, kun toista jaksoa oli pelattu noin kymmenen minuuttia. Reipas oli kuitenkin kuitata heti perään. Jussi Hauhia täräytti suoraan aloituksesta saadusta syötöstä pallon MYPAn maalin yläputkeen. Pallo kimposi vielä maalivahti Tomas Turusen selästä tolppaan, mutta maaliviivaa peliväline ei ylittänyt missään vaiheessa.

Ottelun kova tempo näkyi ja Reipas alkoi väsyä. Kesken MYPAn painostuksen kotijoukkue kuitenkin iski. Vaarattomassa puolustuspään tilanteessa MYPA sähläsi pallon Onuray Köselle, joka pääsi vapaasti harhauttelemaan rangaistusalueella mylsäläisten puolustusta. Lopulta Köse sijoitti pallon tarkasti oikeaan alakulmaan.

Ottelun lopussa Reippaan vahti Juha Tuomi joutui torjuntatöihin urakalla, mutta MYPA ei saanut ohitettua entistä FC Lahden maalivahtia. Alle kymmenen minuuttia ennen loppua Kaarel Usta syötti Niklas Rautomäen nokikkain Tuomen kanssa. Rautomäki sijoitti pallon tolpan juureen ja tasoitti ottelun. Aivan ottelun viime hetkillä Reipas oli vielä rokottaa. Nopea Mikko Tuomi karkasi läpiajoon, mutta Tomas Turunen venyi torjuntaan ja torjui pallon alakulmasta kulmapotkuksi. Lisäaika oli Reippaan hienoista painostusta, mutta maalipaikkoja ei kentällä nähty ja loppulukemiksi kirjattiin 2-2.

Reipas hyödynsi ottelussa hyvin Jussi Hauhian pääpelivoimaa ja Mikko Tuomen nopeutta. MYPAn molemmat laidat olivat ensimmäisellä jaksolla hätää kärsimässä nopean Tuomen kanssa. Toisella jaksolla Reipas väsyi ja MYPA pääsi peliin paremmin mukaan. MYPAlta onnistui etenkin Samuel Lindeman.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Karu arki vai yhtä juhlaa?


Aina se kuuluisa joku. Voisiko joku hoitaa? Joku voisi tehdä jotain. Tällä kertaa se joku kuitenkin kysyi minulta, paljonko minulla menee aikaa viikossa jalkapallon parissa. En pystynyt vastaamaan, sillä en ole laskenut tunteja, mutta aihe alkoi kiinnostamaan. Pidin viikon ajan päiväkirjaa siitä, mitä kaikkea teen ja mihin aikani menee. Kenties tässä oppii itsekin tehostamaan ajankäyttöä.

27.2.2019 Keskiviikko

Herään kelloon 8.30. Viisi minuuttia myöhemmin alan käydä läpi jalkapallouutisia ja luen Etelä-Suomen Sanomat. Kisapuisto on ollut tapetilla, mutta tänään ei edes näppiksellä ole mainittu asiaa. Twitterin Veikkausliiga-uutisten, pelaajien SoMe-päivitysten ja FC Lahti -aiheisten keskustelujen kahlaamiseen kuluu aikaa. Lopulta tunti on täynnä.

Teen hieman ennakkovalmisteluja, sillä olen lähtemässä Kisapuistoon FC Lahti United -tapahtumaan. Kävellessä Kisapuistoon kerkeän vielä päässäni käsitellä ja miettiä jutun rakennetta. Kisapuistossa vierähtää puolitoista tuntia. Kuulostelen junnujen tunnelmia, haastattelen valmentajia ja kyselen juttua varten tyhmiäkin kysymyksiä. FC Lahti United matkustaa Barcelonaan ja kohtaa turnauksessa FC Barcelonan, ehdottomasti uutisoinnin arvoinen aihe.

Kello on liki kaksi, kun saavun FC Lahden toimistolle. Kirjoitan ensin seuraavana päivänä julkaistavan tiedotteen e-urheilusta. Sen jälkeen alan purkaa päivän haastatteluja. Neljän jälkeen lähetän valmiin jutun haastateltavalle luettavaksi. Odotan kuittausta yhdeksään.

28.2.2019 Torstai

Jälleen kuluu sama tunti median läpikäymiseen, tällä kertaa Etlarissa on Matti Even kolumni Kisapuistosta. United-juttu julki. Huomaan otsikossa virheen. Hävettää. Alan valmistella juttua FC Lahden Turkin leiristä. Yritän kaivaa tietoa kaikista FC Lahden ulkomaanleireistä. Samalla alan tehdä taustatyötä liittyen tuleviin vastustajiin. Pyrin kääntämään kyrilisillä kirjaimilla kirjoitetut nimet valmiiksi suomeksi. Katson ensimmäisen Obolon Brovarin ottelun selvittääkseni heidän pelistään ja pelaajistaan avainkohtia. Selvittelen pelaajien taustoja. Aikaa on kulunut jo yhdeksän tuntia ja puolet pelaajista on käymättä läpi.

1.3.2019 Perjantai

Jälleen samat aamutoimet, herätys kuitenkin vasta kymmeneltä. Viimeistelen puolessa tunnissa uutisen Turkin leiristä ja sen huomaa. Uutinen on lyhyt ja tasapainoton. Jatkan seuraavat viisi tuntia Brovarin pelaajien läpikäyntiä ja katson taas yhden ottelun. Kirjoitan lyhyen mainoksen B:n SM-karsintaderbystä. Kuuden jälkeen illalla lähden kävelemään kohti Mukkulaa ja ottelua FC Kuusysi B – FC Lahti B. Ottelu alkaa 19.15. Teen ottelusta muistiinpanot. Ottelun päätyttyä kirjoitan kotona raportin, kello on yli 23. Työskentelyä takana 13 tuntia.

2.3.2019 Lauantai

Aamutoimet ja tunti. Vielä yksi Obolon Brovarin peli. Kokonaiskuva alkaa selkeytyä. Pelaajat alkavat tulla tutuiksi. Samalla seurantaa Unitedin otteista Carnaval Cupissa. 14.00 kohti Mukkulaa, FC Lahti A pelaa SM-karsintaa. Ottelu alkaa kolmelta. Kuuden aikoihin olen kirjoittanut raportin ottelusta ja julkaissut sen. Iltapalaksi katson huolella Brovarin viimeisimmän harjoituspelin ja teen tarkat muistiinpanot ennakkoa varten. Lopetan yhdeksän aikoihin, noin 11 tuntia.

3.3.2019 Sunnuntai

Aamutoimet varsin myöhään, vasta kello 12. Heti perään Unitedin seurantaa ja ennakon puhtaaksikirjoittamista. Pikainen haastattelu Turkista ennakkoon. Aikaa kuluu noin tunti. Työskentelyyn käytetty aika noin kaksi tuntia.

4.3.2019 Maanantai

Aamutoimet tunti. Pelipäivä. Suomen Cupin arvonta kello 13. Lahti arvotaan ensimmäiseen pariin. Kirjoitan nopeasti lyhyen uutisen. Sen jälkeen odottelen, tapahtuuko mitään tai tuleeko Turkista mitään tietoa. Saan ottelun koosteen käsiini noin kello 19. Kirjoitan kiireellä raporttia. Saan kommentit pelistä tuntia myöhemmin ja viimeistelen raportin kahdeksan jälkeen ja saan raportin lopulta julki 21.30. Kello 23 saan käsiini koko ottelun, jonka katson. Yhdeltä lopetan työt, 13 tuntia.

5.3.2019 Tiistai

Aamutoimet. Tiistai on hiljainen uutispäivä. Kirjoitan täytejutun, jota ei julkaista. Alan tutkimaan FK Homelin otteluita, pelaajia ja koosteita heti aamusta. Katson kaksi ottelua putkeen. Kirjoitan kaksi juttua junioreista. Molempiin menee aikaa, sillä Palloliiton tulospalvelu jumittaa, toiseen puolestaan tarkistan kaikkien Unitedin kohdanneiden joukkueiden kotisivuilta, onko siellä juttuja Carnival Cupista. Puolasta löytyi, mutta kielitaito ei juuri antanut myöden tutustua uutisen tarkempaan sisältöön. Myös katalaani oli hieman ruosteessa. Illalla katson vielä Homelin viimeisimmän harjoitusottelun. Aikaa töiden aloittamisesta on kulunut jo kiitettävät 15 tuntia.

Lyhyellä matematiikalla jalkapalloon kuluu viikossa noin 75 tuntia. Tämä ei silti ole koko kuva. United-tapahtumat eivät ole jokaisella viikolla tapetilla. Turkin leiri on vähentänyt harjoituksissa käyntiä, mutta toisaalta kansainväliset vastustajat ovat vaatineet enemmän tutustumista vastustajiin. Lisäksi viikon sisään mahtuu kaksi ottelua, joten tarkastelujakso on sisältänyt kahden pelin ennakon valmistelua. Tämän lisäksi olen katsonut huvin vuoksi muutaman ottelun striimeiltä.

Viikot ovat hyvin vaihtelevia, joten täysin tarkkaa kuvaa ei saa edes kuukauden aikajänteellä. Joinain viikkoina tuntuu siltä, että tekemistä on maksimissaan tunniksi tai kahdeksi. Joinain viikkoina kolkuteltanee helposti sataa tuntia. Joskus sunnuntaina aamulla vesisateessa Mukkulaan tarpoessa työ on kaukana juhlasta, mutta intohimo auttaa painamaan karun arjen läpi ja unelmoimaan juhlasta. Parhaaksi tuleminen vaatii työtä ja uhrauksia.

lauantai 23. helmikuuta 2019

Otteluraportti: Lahden Reipas - PEPO 2-3


Kakkoseen valmistautuvat Lahden Reipas ja lappeenrantalainen PEPO pelasivat tiukan harjoitusottelun lauantaina aamuvarhaisella Mukkulan kuplassa. PEPO vei pelin nimiinsä lukemin 3-2. Reippaan maaleista vastasivat Riku Heini ja Teemu Toukonen. PEPOlta puolestaan onnistuivat ikinuori Petteri Rönkkö, Paul Obi ja Joona Viskari.

Ottelu alkoi vierailijan hentoisella painostuksella. Reippaan hidas ja kookas puolustus oli ajoittain kärsimässä PEPOn nopeiden laitojen kanssa. Lappeenrantalaiset saivatkin hyviä aihioita, mutta Reippaan maalissa ollut Juha Tuomi ei joutunut torjuntatöihin. Jakson edetessä vierailija yritti murtautua enemmän keskeltä, kuin laidoilta.

Jakson puolessa välissä Reipas sai vapaapotkun hyvästä paikasta. Pallon taakse asettunut Riku Heini ampui komean kudin vastustamattomasti verkon perukoille alakulmaan ohi PEPO-vahti Craig Hillin. Maalin jälkeen ottelu tasoittui ja Reipaan kaksikko Onuray Köse – Riku Heini saivat keskikentän haltuun ja kotijoukkue oli vaarallisempi.

Kesken Reippaan hyvän jakson iski PEPO. Nopea vastahyökkäys näytti kuivuvan jo kokoon, mutta Nikke Veikkanen haastoi ja pakotti Viirupaidat rikkomaan rangaistusalueen sisällä. Pallo vietiin pilkulle ja Petteri Rönkkö ei erehtynyt. PEPO onnistui vielä kertaalleen ensimmäisellä jaksolla kun Markus Koistinen onnistui purjehtimaan läpi juoksukilpailuun joutuneen Reipas-puolustuksen. Lopulta Paul Obi siirsi taukolukemiksi 1-2.

Toisen jakson alku oli lappeenrantalaisten, mutta jälleen Viirupaitojen maalilla Juha Tuomi jäi työttömäksi. Vierailijoiden vedot lähinnä keskittyivät pudottelemaan yöllä kuplan katolle satanutta lunta. Toisessa päässä Craig Hill joutui useaan otteeseen torjuntatöihin, kun vuoronperään kaukolaukauksia yrittivät muun muassa Jussi Hauhia ja Riku Heini. Eetu Sassila oli lähellä päätyä Eurogoals-koosteeseen, kun velikulta pääsi tälläämään puolesta kentästä vastapalloon. Laakana lähtenyt veto oli painumassa suoraan yläkulmaan, mutta Craig Hill sai venytettyä komeasti kätensä pallon tielle.

Ottelussa kuumenivat myös tunteet. PEPOn koko ottelun kuumana käynyt Alieu Ceesay rikkoi ja tarttui pillinvihellyksen jälkeen painikumppaniaan Teemu Toukosta kasvoista kiinni. Tilanteesta olisi voinut nostaa jo suoran punaisen kortin, mutta Ceesay sai vain keltaisen. Hetkeä myöhemmin Ceesay kuitenkin hölmöili itsensä suihkuun tullessaan napit edellä myöhässä Viirupaidan jalkaan.

Reipas loi ylivoimalla painetta ja olikin onnistua, mutta Craig Hillin ilmiömäiset torjunnat pitivät lappeenrantalaiset johdossa. PEPO tippui tiiviiseen pakkaan alas, eikä Reipas onnistunut hyödyntämään laidoille muodostunutta tilaa. Ja kun Reipas nosti linjaansa, tarjoutui PEPOlle paikka. Lappeenrantalaiset sahasivat komealla seinäkombinaatiolla lahtelaisten puolustuksen rikki ja lopulta Joona Viskari sai siirtää pallon tyhjään maaliin.

Reipas sai vielä lopussa lohtua pilkulta. Jos ensimmäisellä jaksolla PEPOn pilkku tuli hieman kevyesti, oli Reippaan pilkku vastaava. Teemu Toukonen upotti pallon varmasti oikeaan alakulmaan päätöslukemiksi 2-3.

PEPO ei onnistunut täysin hyödyntämään Reippaan puolustuksen hitautta. Reipas puolestaan oli varsin kesy hyökkäyspäässä vaarallisia kaukolaukauksia lukuun ottamatta. Fyysisyydessä Reipas vei pienikokoista lappeenrantalaisnippua kuin litran mittaa.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Vuosi 2018 pakettiin!


On taas aika laittaa yksi jalkapallovuosi pakettiin. Pistetään alkuun luvut: 65 paikan päällä nähtyä ottelua, 310 julkaistua tekstiä (näitä saattaa tulla vielä pari), kaksi uutta ”stadionia” (Turun Kupittaa 5 ja Tuusulan tekonurmi, Kemissä näin uuden katsomon) ja 20 tehtyä käsiohjelmaa. Sain myös kirjoittaa ensimmäistä kertaa raportin ottelusta, jossa varmistui mestaruus.

FC Lahden kausi oli kaksijakoinen. Tappiottomat ottelut jatkuivat ja jatkuivat, kesäkuun loppuun. Sitten alkoi jyrkkä alamäki. Eurooppa Liigan karsintaan Lahdessa lähdettiin isoin odotuksin. Itselleni tuli ennen FH-ottelua viikossa reilusti yli 90 työtuntia ja ottelupari tuntui olevan ohi vartissa. Sellaista jalkapallo joskus on.
Tähän asti kaikki näytti lahtelaisittain liian hyvälle.

Europelien jälkeen Lahti voitti 15:stä ottelustaan vain kaksi. Toni Korkeakunnas sai väistyä Sami Ristilän tieltä. Kauden positiivisin asia lienee Teemu Jäntin murtautuminen liigakentille ryminällä. Toki HJK:n kaataminen kahdesti ja maukas kotivoitto KuPS:sta ovat mukavia muistoja. Historiankirjoihin merkitään muun muassa se, että FC Lahden sisäinen maalikuninkuus voitettiin ennätysalhaisella maalimäärällä, Henri Anierin viidellä maalilla.

FC Lahti A puolestaan tarjosi kaivattuja ilonaiheita lahtelaisille. Vaikka ASM-sarja on ehkä enemmän peluutussarja, ei se himmennä Lahden mestaruutta. Karsintasarja alkoi lahtelaisittain hyvin, mutta notkahduksesta johtuen joukkue joutui taistelemaan tiensä SM-sarjaan jatkokarsinnan kautta. Ottelu NJS:a vastaan oli tiukka. Lahti meni 2-0-johtoon Nuutti Laaksosen kahdella salamamaalilla, mutta NJS kavensi vielä ensimmäisellä jaksolla. Sen jälkeen Lahti olikin selkä seinää vasten, mutta onnistui selviytymään kuivin jaloin. Reilu 20 minuuttia ennen loppua kauden komeetta Tim Martinen ja Eemeli Virta katkaisivat Palokärkien selkärangan.

Lahti lähti sarjaan takamatkalta ilman lähtöpisteitä. Kesän aikana Eemeli Virta näytti, miksi hänestä kohistaan Lahdessa jo paljon ja lahtelaiseksi lempinimeksikin valikoitui Pirlo. Tomi Kult jatkoi siitä, mihin B-junioreissa jäi iskemällä neljä maalia ensimmäisessä ottelussa ja rinnalla Irfan Sadik teki maaleja liukuhihnalta. Lahdella oli mahdollisuus ratkaista mestaruus jo Turussa, jonne ajelin paikalle. TPS onnistui Kupittaalla kuitenkin tuulisessa säässä iskemään molemmista paikoistaan. Lahti kuitenkin kampesi itsensä tasoihin kahdella viime hetken maalilla.

Mestaruus ratkottiin lopulta Kisapuistossa, jonne vierailija Vasa IFK saapui runsaslukuisen yleisön eteen vahvasti vajaamiehisenä, vain seitsemän pelaajan voimin. Edellisenä iltana ottelu oli vielä perumisuhan alla, joten parempi näin. Nyt liki 600-päinen yleisö sai nähdä lahtelaisten leikittelyä kentällä. Lopulta mestari murskasi sarjajumbon 16-0 ja Tomi Kult sai nostaa mestaruuslautasen kohti Radiomastoja. Kauden aikana Lahti onnistui kaatamaan muun muassa Ilveksen kolmesti ja kampesi itsensä vaikeista tilanteista ulos mestarin elkein.

Kolmosessa puolestaan oli mielenkiintoinen lahtelaislohko, jossa liitosalueen Nopsa ja FC Kuusysi haastoivat Lahden Reippaan. Reipas marssi lopulta vakuuttavasti kohti Kakkosta häviämättä otteluakaan. Derbyt, etenkin Velipuolten derby (Ennakko ja Raportti) keräsi Kisapuistoon hyvin yleisöä. Ensimmäinen Reippaan ja Kuusysin derby pysyi tasaisena, mutta jälkimmäisessä Reipas nappasi suvereenisti itselleen kaupungin kakkosjoukkueen tittelin. Nopsa oli lopulta Kyykän edellä.

Pelillisten asioiden lisäksi Lahdessa puhuttivat muun muassa FC Kuusysin irtautuminen FC Lahden ja FC Reippaan kolmikantasopimuksesta. Kyykkä lähti ”Valkoiselle tielle” ja tällä hetkellä polku näyttää vievän kovaa vauhtia alaspäin. Kyykän timantit hyppäsivät FC Lahden matkaan, eikä valkoisesta leiristä ole kuulunut uutisia, jolla oman pelaajapolun edut selviäisivät. Hammarby-yhteistyön anti näyttää rajoittuvan vielä huiviin Kyykän toimistolla.

Olosuhteet ovat olleet Lahdessa murheenkryyni jo vuosikausia. Suurhallin alasajo ja Mukkulan kuplan rakentaminen heikensivät olosuhteita entisestään. Mukkulan kuplassa ei ole yleisötiloja ja sisäilma käy yhä ainakin minun henkeen ja silmiin. Joukkueet pelaavat talvisin lukuisia kilpailullisia otteluita ja junioriturnauksia, mutta yleisöä ei tässä ajateltu. FC Lahti päätyikin pelaamaan talven Suomen Cup -ottelunsa yleisöltä suljettuina. Tämä syö seuroilta tulonlähteitä, joka pitkällä tähtäimellä voi vaikuttaa seurojen elinvoimaisuuteen ja kehitykseen.

Myös Kisapuisto on parhaat päivänsä nähnyt. 1960-luvulla rakennettu pääkatsomo hajoaa käsiin. Portaat irtoilevat, katto vuotaa ja lattiavaneri on kulunut puhki. Kuulostaa modernilta. Lisäksi Kisapuiston uusi tekonurmi on liian kova, koska sieltä puuttuu yksi joustokerros. Matto ei tule menemään läpi testeistä, joten areena tuskin kelvannee liigapeleihin edes varakentäksi. Kova kenttä aiheuttaa myös entistä enemmän rasitusmurtumia ja -vammoja jo junioreille ja harrastajille liigapelaajista puhumattakaan. Olosuhdeongelmien parissa joutuvat painimaan niin juniorit, kortteliliigapelurit, alasarjajyrät ja ammattilaiset. Kenttiä on liian vähän ja ne eivät ole kunnossa.

Palataan vielä kertaalleen Suomen Cupiin. Sen voi kiteyttää yhdellä sanalla: FARSSI. Nyt kilpailu on typistetty jo 16 joukkueen turnaukseksi. Ensin toki pelataan karsinnat, sarjatasoittain. Tämän ilmeisesti pitäisi lisätä suuren yleisön mielenkiintoa kilpailua kohtaan. Minulle Suomen Cup tarjosi ennen mielenkiintoa juuri siksi, että pääsi näkemään uusia ja erilaisia seuroja eri puolilta Suomea. Mutta ei kai Liitto jalkapalloihmisiä ajattelu uudistuksissaan. Respect!

Uudistuksen kohteeksi joutuu tulevalla kaudella myös Veikkausliiga ja myös tässä tunnutaan menevän perse edellä puuhun. Edellistä uudistusta perusteltiin, että seurat haluavat enemmän pelejä, nyt pelejä on todellakin liikaa, eikä kolminkertainen sarja ole mieleeni. Nyt Liitto ja liiga onnistuivat kaivamaan kanin hatusta ja lisäämään ylä- ja alaloppusarjat ja europelipudotuspelit. Näkisin, että vika ei alunperinkään ollut sarjajärjestelmässä tai merkityksellisten otteluiden puutteessa. Kyse on ollut seurojen kyvyttömyydestä markkinoida otteluita ja olla merkityksellisiä omissa yhteisöissään. En kaipaa alku-, keski- ja loppuhuipennuksia, vaan minulle riittää oman seurani näkeminen. Nyt sarjajärjestelmien jatkuva muokkaaminen on tehnyt hommasta lyhytjänteistä poukkoilua.

Laitetaan loppuun vielä ennustus viime vuoden tapaan. Tomi Kult jatkaa siitä, mihin jäi ja Eemeli Virta on jalkapallo-Suomen huulilla syksyllä. Reipas säilyy Kakkosessa ja Nopsa sijoittuu jälleen Kyykän edelle. Näillä miettein päättyy tämä jalkapallovuosi. Sopimus FC Lahden kanssa on uusittu tulevalle kaudelle. Nyt vedetään jouluna hetki happea ja kohti seuraavaa pettymystä!

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Velipuolten Derby: FC Kuusysi - Lahden Reipas 0-3

Ja näin yli 20 vuoden tauon jälkeen saatiin potkittua Lahden derby aurinkoisessa Kisapuistossa runsaslukuisen yleisön edessä. Reipas vei kaupungin herruuden nimiinsä lukemin 3-0. Edellisen maalin paikallisottelussa viimeisen maalin tehneen Lucianon nimen perään kirjoitettiin tänään Teemu Toukosen, Janne Hahlin ja Olli Tynkkysen nimet.

Suurena ennakkosuosikkina otteluun lähtenyt Reipas otti pelin komennon heti alussa, mutta Kuusysi taisteli miehekkäästi. Viirupaidat olivat erittäin vahvoja erikoistilanteissa ja ensimmäinen maali nähtiinkin kulmapotkun jälkitilanteesta. Kyykällä oli neljä purkupaikkaa, mutta pallo jäi kimpoilemaan rangaistusalueen sisään ja Teemu Toukonen pääsi viimeistelemään Reippaan 1-0-johdon.

Myös toinen maali syntyi erikoistilanteen jälkimainingeissa, kun Riku Heinin antama vapaapotku kimposi Janne Hahlille. Hahl ei erehtyny ja Reipas näytti karkaavan jo ensimmäisen jakson puolivälissä. Heti maalin jälkeen pallo kävi kertaalleen Kyykän maaliviivalla, mutta Reippaan oma pelaaja oli vedon tiellä estäen maalin syntymisen. Tauolle lähdettiin viirupaitojen 2-0-johdossa.

Toisella jaksolla myös Kuusysi sai luotua muutaman erinomaisen tilanteen. Etenkin Waltteri Piispanen ja useita kertoja Reippaan keskikenttää solmuun laittanut Ilmari Lehtinen olivat pelipäällä. Myös maalivahti Kari Puustinen venyi muutamaan komeaan torjuntaan.

Reipas oli toisella jaksolla lähellä maalia, kun Antti Hukka täräytti vapaapotkusta kaukaa tulisen vedon ylärimaan. Kyykkä esiintyi toisella jaksolla pirteästi ja kykeni laittamaan viirupaidat ahtaalle, mutta lopullisen niitin ottelu sai kymmenen minuuttia ennen täyttä aikaa. Johannes Karjalainen pääsi keskittämään vapaasti oikealta laidalta ja Olli Tynkkynen puski lähietäisyydeltä päätöslukemiksi 3-0.

Voiton myötä Reipas on lohkon kärjessä puhtaalla pelillä. Kyykkä puolestaan on kerännyt viidestä ottelustaan neljä pistettä. Se oikeuttaa Uudenmaan Kolmosen kolmannen lohkon kahdeksanteen sijaan.

Velipuolten derby oli vauhdikas viimeistä kymmenminuuttista lukuun ottamatta. Katsomossa näkyi mukavasti molempien joukkueiden vanhoja legendoja. Kentällä ei nähty murskajaisia, eikä paikallisotteluiden yleisöennätys rikkoutunut. Tapahtumana ottelu oli varsin positiivinen, eikä edes vannoutuneet Kyykän karvahatut voineet poistua Kisapuistosta alla päin.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Kahden suuren derby 16.5.2018




Velipuolet Lahden Reipas ja FC Kuusysi jälleen samassa sarjassa


On vaikea määrittää Lahden Derbyn syvintä olemusta. Lahtelaisen jalkapalloilun historiaa on käyty tässä blogissa läpi (muun muassa tässätässä ja tässä), mutta kaikki esitykset jäävät silti lopulta vain pintaraapaisuksi. Keskiviikkona kirjoitetaan Kisapuistossa jälleen uusi sivu, kun Lahden Reipas ja FC Kuusysi kohtaavat virallisessa ottelussa toisensa.

Derbyjä on toki ollut aina, myös Lahdessa, mutta näiden kahden suuren väliset ottelut määrittivät ne, ketkä juhlivat koulujen pihalla, työpaikoilla ja ravintoloissa. Molemmat joukkueet ovat muuttaneet nimiään historian saatossa ja ovatpa joukkueet olleet osa samaa seuraakin. Joka tapauksessa ensimmäinen Kahden suuren derby pelattiin 1946 sodan runtelemassa Suomessa. Viipurin Reipas vei sen nimiinsä 3-2. Vastustajan tuolloin oli Lahden Pallo-Miehet.

Vuonna 1969 pelattiin varsin erikoiset paikallisottelut. Lahti-69 perustettiin Reippaan kakkosjoukkueeksi. Molemmat joukkueet olivat Mestaruussarjassa ja olivat paperilla osa samaa seuraa. Sekä vanhat Upon Pallon, että Reippaan miehet kokivat itsensä petetyiksi ja fuusio raukesikin kauden jälkeen. Tuolla kaudella Kuusysi olisi kuitenkin voinut sopuilemalla edesauttaa Reippaan menestystä ja Reipas puolestaan Kuusysin säilymiskamppailua. Seurajohto vaatikin Reipasta häviämään kauden 1969 jälkimmäisen paikallisottelun, mutta pelaajisto ei tähän suostunut.

Lahti-69:n pelaajille selvisi seuran nimi vasta maaliskuussa 1969. Sitä ennen oli keretty pelaamaan jo yksi Reippaan ja Upon Pallon välinen ystävyysottelu, joka päättyi myös Reippaan 3-2-voittoon. Toukokuun 27. päivä valettiin lopulta lahtelaiseen jalkapallohistoriaan päivänä, josta Kuusysin ja Reippaan paikalliskamppailut todella alkoivat. Lahti-69 isännöi ja Reipas oli vierailijana. Pelillisesti Kahden suuren derby oli tasainen ja kakkosjoukkue haastoi todella Reippaan. Ensimmäisen jakson jälkeen taululla oli kuitenkin 3-1-vierasjohto ja samoihin numeroihin myös päädyttiin 90 minuutin jälkeen.

Välit tulehtuivat ja Reipas ja Kuusysi jakautuivat kahdeksi eri seuraksi. Seuraavana talvena ei ystävyysotteluita pelattu. Samana vuonna Lahti-69 nappasi ensimmäisen paikallisottelun voiton Simo Syrjävaaran maalilla. Syksyllä Reipas kuitenkin juhli lopulta mestaruutta. Seuraavalla kaudella Kyykkä, jonka lempinimi on Reippaan Pekka Kososen keksimä, sijoittui ensimmäistä kertaa Mestaruussarjassa Reippaan edelle.

Molemmat seurat olivat 1980-luvun alussa Ykkösessä ja vuonna 1981 Ykkösessä pelatut Derbyt menivät Kuusysin nimiin. Kuusysi myös nousi kauden päätteeksi takaisin Mestaruussarjaan ja Reipas seurasi perässä vuoden kuluttua.

Viimeinen derby pelattiin syyskuussa 1996 kellastuvien lehtien varistessa puista. Ottelu päättyi sopuisasti 1-1. Ensin Mika Riutto vei ensimmäisellä jaksolla Reippaan johtoon Miikka Lempisen esityöstä. FC Kuusysin Luciano tasoitti lisäajalla Timo Marjamaan syötöstä. Kaikki sähkö ja jännite olivat kadonneet 1630 katsojasta.

Yhteensä nämä kaksi kilpakumppania ehtivät voittaa ennen 1996 tapahtunutta uudelleen fuusioitumista 8 mestaruutta ja 9 Cup-mestaruutta. Virallisia otteluita kaksikolle on kertynyt 36 kappaletta ja nimipuritanistien takia lukuun on laskettu vain fuusioiden välinen aika. Voitot ovat niukasti Kyykälle 18-12. Maaleja viirupaidat ovat iskeneet 53 ja Kuusysi 66. Vain kertaalleen joukkueet ovat jääneet maalittomaan tasapeliin. Suurin yleisömäärä lienee vuodelta 1988, jolloin Hiihtiksellä ottelua seurasi ennätysyleisö, 13533 katsojaa.

Hieman virallisempia ystävyysotteluita joukkueet ovat pelanneet viime vuosina vähän. Joukkueet kohtasivat viimeisessä Uusi Lahti Turnauksessa näytösottelussa 2012. Tuolloin Sami Ruposen maali toi Kuusysille voiton. Samana vuonna joukkueet kohtasivat myös Mestarit-turnauksessa, jolloin Kuusysi pöllytti viirupaitoja 4-0. Vesa Artoma ja Omed Said tekivät kumpainenkin kaksi maalia.

Tähän Derbyyn joukkueet lähtevät varsin erilaisista lähtökohdista. Reipas on Kolmosen suuri ennakkosuosikki, joka on marssinut voitosta voittoon ja viimeksi viirupaidat murskasivat FC Korso/Unitedin peräti 13-0. FC Kuusysin meno on ollut hieman takkuisempaa. Neljästä ottelusta on karttunut vain neljä pistettä ja ainoa voitto tuli Kisapuistossa CLE:ia vastaan vaikean ottelun jälkeen.

Asetelmat ovat varsin tutut derbyn alkuajoilta. Kuusysi lähtee haastajana. Ja jos historiaan peilaa, on sarjatasokin, Uudenmaan Kolmonen varsin kuvaava. Paikallisottelut ovat kuitenkin paikallisotteluita, joissa mitä vain voi tapahtua. Joka tapauksessa Kisapuistossa kirjoitetaan keskiviikkona kellon lyödessä 19.30 lahtelaiseen jalkapallohistoriaan uusi lehti.

Kuka saa kunnian jatkaa brassilegenda Lucianon jalanjäljissä ja iskeä seuraavan derbymaalin? Laitetaanko yleisöennätykset uusiksi? Ottaako Reipas Kuusysiä kiinni derbyvoitoissa vai pystyykö Kyykkä vastaamaan Reippaan vyörytykseen?


Kahden suuren derby FC Kuusysi – Lahden Reipas 16.5.2018 kello 19.30 Kisapuistossa!