Häpeän kisat

Yksi jalkapalloilevan maailman mustista hetkistä ja häpeätahroista nähtiin Belgiassa syyskuussa 1920. Seitsemänsien olympialaisten jalkapalloturnaus päättyi skandaaliin ja koko turnausta leimasi vahvasti voittajien politiikan varjo.

Jalkapalloilevan maailman suurin dilemma olikin ennen MM-kisojen perustamista olympialaiset. Ammattilaisuus oli vallannut 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien aikana niin Manner-Eurooppaa, kuin Brittien saartakin. Tämä soti vahvasti olympialaisten amatöörisääntöä ja ihannetta vastaan, joten parhaat pelaajat eivät olleet enää mukana. Silti turnaus oli vielä jalkapalloilevan maailman ykkösturnaus.

Antwerpenin olympialaiset järjestettiin vasta päättyneen maailmansodan varjossa. Kisojen antaminen Belgialle oli puhdas poliittinen päätös, sillä kisoilla yritettiin hyvittää maan kokemia kärsimyksiä ja näpäyttää Saksaa. Belgia ei ollut vielä toipunut sodan aiheuttamasta väsymyksestä ja tämä näkyi välinpitämättömyytenä olympiajärjestelyissä. Myöskään sodassa hävinneitä maita ei kelpuutettu kisoihin.

Itse jalkapalloturnauksesta muodostui farssi. Koko turnaus pelattiin läpi viikossa. Finaalit vielä nopeammin, sillä turnausmuotona käytettiin Bergvallin karsintajärjestelmää. Lisäksi turnauksen tuomaritoiminta oli ala-arvoista, sillä jälkikäteen tuomareita syytettiinn puolueellisuudesta. Tuomarit olivat myös toisaalta kokemattomia, toisaalta liian vanhoja pysyäkseen perässä.

Turnauksen räikein skandaali syntyi kuitenkin loppuottelussa, jossa isäntämaa Belgia kohtasi Tsekkoslovakian. Ottelun voittaja oli jo päätetty ennen kuin pelaajat olivat edes saapuneet Antwerpenin Olympiastadionille. Belgia oli päässyt finaaliin tuomarivirheillä, Tsekkoslovakia pelaamalla ja viimeksi mainittu olikin ennakkosuosikki. Kotiyleisö kuitenkin vaati raivokkaasti oman joukkueensa voittoa ja ennen ottelun alkua tunnelma katsomossa oli erittäin tulenarka.

Peli alkoi varsin värikkäästi ja karkasi 65-vuotiaan päätuomarin, John Lewisin, lapasesta. Kummankin puolen pelaajat käytännössä tappelivat kentällä ja olivat erittäin agressiivisia. Belgialaiset saivat kotiyleisöltään moraalista tukea, mutta Tsekit eivät jääneet alakynteen. Ottelussa vallitsi enemmän ”silmä silmästä, hammas hampaasta” -sääntö, kuin jalkapallon säännöstöt.

Heti alussa Belgia saikin rangaistuspotkun, kun belgialaishyökkääjä runnoi tsekkiläisen maalivahdin Rudolf Klapkan tajuttomaksi. Tsekkiläispuolustus nappasi pallon käteensä, sillä Lewis ei katkaissut peliä. Lewis kuitenkin vihelsi tilanteesta rangaistuspotkun ja ensimmäiset minuutit jalkapallon kuolemasta olivat käsillä.

Rangaistuspotkun ampumiseen kului lähes viisi minuuttia. Tsekkoslovakian pelaajat tönivät rangaistuspotkua ampumaan mennyttä Robert Coppéeta. Lisäksi puolustava joukkue kävi siirtämässä pallon pois pilkulta useaan otteeseen. Lopulta Coppée sai kyynärpäillään raivattua itselleen riittävästi tilaa rangaistuspotkun suorittamiseen ja siirsi Belgian 1-0 -johtoon.

Belgia siirtyi 2-0 -johtoon puolen tunnin pelin kohdalla, myös kyseenalaisella maalilla. Tsekkoslovakian pelaajat alkoivat ymmärtää, että heidän oli määrä hävitä tämä ottelu ja pelaajat olivat marssia useaan otteeseen ulos stadionilta. Hieman ennen taukoa helvetti kuitenkin pääsi valloilleen.

Monessa mukana ollut Coppée potkaisi Tsekkoslovakian tukimiestä Karel Steineria tilanteen ulkopuolella sääreen. Steiner kosti tilanteen välittömästi ja potkaisi vuorostaan Coppéeta vatsaan. Belgialainen tuupertui nurmen pintaan ja tämän erotuomari Lewis näki. Hän määräsi Steinerin ulos kentältä, mutta tukimies ei ollutkaan halukas poistumaan kentältä. Kenttää ympäröinyt sotilas- ja poliisivartio ei pystynyt pitämään raivoisaa belgialaisyleisöä asioissa, vaan kentälle juoksi tämän tästä raivostuneita kotijoukkueen kannattajia suojelemaan omia pelaajiaan ja pilkkaamaan vastustajia. Lopulta Tsekkoslovakian kapteeni Karel ”Kada” Pesek komensi oman joukkueensa pukusuojaan turvaan.

Lewis antoi lopulta Tsekkoslovakialle kolme minuuttia aikaa saapua takaisin kentälle. Kaltoin kohdeltu joukkue kuitenkin vaati, että heidän turvallisuutensa on kyettävä turvaamaan ja ottelu on uusittava. Lewis kuitenkin puhalsi ottelun loppuneeksi ja Belgian voittajaksi. Kotiyleisö ryntäsi kentälle repien stadionilta löytyneitä Tsekkoslovakian lippuja ja suudellen Belgian lippuja. Myös järjestystä ylläpitäneet poliisit ja sotilaat osallistuivat Tsekkoslovakina lippujen häpäisyyn.

Tsekkoslovakia jätti ottelusta vielä protestin, mutta se jätettiin täysin huomiotta. Lopulta joukkue myös diskattiin koko turnauksesta. Puolueettomien tarkkailijoiden mielestä urheilu oli menetetty. Syyskuun toinen päivä vuonna 1920 on päivä, jonka jalkapalloileva maailma haluaisi unohtaa.