Lahden kauppalan VPK:n välineistöön
ilmestyi vuonna 1893 kaksi jalkapalloa. Ei ole varmaa tietoa, kuka
pallot hankki ja mihin tarkoitukseen, mutta kaksi vuotta myöhemmin
löytyy ensimmäinen maininta palomiesten harjoittamasta kilvasta.
Lehtikuvauksen perusteella palomiehet pelasivat keskenään
vaihtelevalla miehityksellä jalkapallon ja rugbyn sekoitusta. Vuonna
1902 palokunnasta irtautui oma urheiluseura Tarmo, jonka ohjelmistoon
kuului myös jalkapallo. Seuran toiminta kuitenkin hiipui muutamassa
vuodessa, koska Lahdesta ei löytynyt urheilukenttää.
Seuraava yritys jalkapallon
juurruttamiseksi osaksi 1905 kaupunkioikeudet saaneen Lahden elämää
lähti Lahden yhteiskoulusta. Yhteiskouluun perustettiin 1906 oma
voimistelu- ja urheiluseura ja koulun vuosikertomuksista käy ilmi,
että poikien liikunnan opetussuunnitelmassa yhtenä osana olivat
jalkapalloleikit. Täysin selvää ei kuitenkaan ole, minkälaisia
jalkapalloleikkejä opettaja Kurt Henrik Envald pojilla leikitti.
Täytyy muistaa, että vasta perustettu
Lahti oli vielä hyvin pieni kaupunki. Vuonna 1906 kaupungissa asui
alle 3000 asukasta. Lahden teollisuus oli kuitenkin heräämässä ja
kuten muuallakin Suomessa, ulkomaiset tehtailijat toivat jalkapalloa
Suomeen. Vuonna 1908 saksalainen tehtailija Welti peluutti
paikallisia poikia Lahden kauppatorilla. Hän sai ensimmäisen
todellisen jalkapallokipinän sytytettyä nuoressa kaupungissa.
Seuraavana vuonna Lahden Ahkera hankki
itselleen jalkapallon, jonka arvo oli 11 markkaa. Samana vuonna
jalkapallo otettiin virallisesti Ahkeran ohjelmaan. Olosuhteet
urheiluun olivat kuitenkin äärimmäisen huonot. Vuonna 1911
kaupungissa käytiin kädenvääntöä Kirkkokadun kentän (nykyisen
teatterin ja Paavolan pallokentän kohdilla) perustamisesta. Ahkera
olisi halunnut kentän Korkeamäelle (nykyisin Radiomäki), mutta
Ahkeran kanta hävisi.
Samaan aikaan myös muut yhteisöt
perustivat urheiluseuroja, joissa harrastettiin myös kuningaslajia.
Rautatietyöläisten Kiisto, Rannan Kisaajat ja Tornatorin
kaupunginosan Visa. Visa hallitsi lahtelaista jalkapalloilua koko
1910-luvun ensimmäisen puoliskon. 1918 Suomessa syttyi sisällissota,
jonka loppuvaiheet koettelivat kovin Lahtea. On arvioitu, että
Lahden seudulta sisällissotaan osallistuneista henkilöistä jopa 65
prosenttia kuului johonkin urheiluseuraan. Kaikki eivät palanneet.
Seuraavat vuodet mentiin hiljaiselolla
ja lahtelainen jalkapalloilu vajosi taas puhtaaksi
harrasteurheiluksi. Lahden Hennalaan oli sijoitettu Tampereen
rykmentti, jonka jalkapallosta kiinnostuneet pelaajat siirtyivät
pian Ahkeraan. Syksyllä 1922 Ahkera liittyi Palloliiton jäseneksi.
Samana vuonna Lahdessa pelattiin useita merkittäviä otteluita.
Hollolan Urheilijat kohtasivat Tampereen Rykmentin ja Ahkera kohtasi
Kouvolan Urheilijat. Ahkeran 11 vuotta kestänyt haikailu kentästä
Korkeamäelle palkittiin vihdoin, kun Lauri ” Tahko” Pihkala
myötävaikutti lahtelaisen urheiluelämän jälleenrakennukseen.
1920-luku toi uusia yrittäjiä
Lahteen. Jalkapallo oli jäänyt pesäpallon varjoon, mutta monet
seurat ottivat sen silti ohjelmaansa. Uusia seuroja olivat mm.
Asemantaustan Yritys, Lahden Akateemiset Urheilijat ja Lahden
Urheilijat. Näistä kuitenkin Palloliiton toimintaan osallistui vain
Lahden Urheilijat. Myös Ahkeralla ja Visalla oli joinain vuosina
joukkue mukana Cup-muotoisesena pelatussa Suomen mestaruuden
ratkaisseessa kilpailussa. Parhaasta lahtelaissuorituksesta vastasi
Visa, joka ylsi vuonna 1928 puolivälieriin, jossa HIFK löylytti
Tornan kaupunginosajoukkuetta 8-0.
1931 Ahkeran jalkapallojaosto perusti
oman seuran Ahkeran Palloilijat. Seuraan liittyivät myös Visan
pelaajat ja se osallistui myös Palloliiton piirisarjaan vuonna 1932.
Virallisia otteluita kertyi noin kymmenen. Samana vuonna lahtelainen
kauppias Antti Huovinen lahjoitti kiertopalkinnon, Antin Maljan,
kaupungin parhaan joukkueen ratkaistavaksi. Kilpailu oli kovaa Lahden
Urheilijoiden, Tampereen rykmentin ja Ahkeran Palloilijoiden välillä.
Perinne kuitenkin loppui pian, sillä kaupunkiin oltiin perustamassa
ensimmäistä jalkapallon erikoisseuraa. 1934 perustettuun Lahden
Pallo-Miehiin liittyikin pelaajia monesta seurasta. Poliittisesti
sitoutumaton seura ei kuitenkaan kelvannut aivan kaikille, sillä
samana vuonna perustettiin myös Lahden Työväen Pallo-Toverit.
LPM löysi kuitenkin nopeasti paikkansa
lahtelaisessa urheilukentässä ja yhdisti jalkapalloilevaa Lahtea.
Vuonna 1938 seura nousi jopa Suomensarjaan. Harrastetasolla
jalkapallo eli vielä monessa seurassa, mutta erityistä
kilpailutoimintaan osallistumista ei pidetty ”tähteellisenä”.
Antin Malja jäi lahtelaisen koulu-urheilun kiertopalkinnoksi ja
Ahkerassa jalkapallo jäi poikajaoston harrasteeksi. Harrastetasolla
kuitenkin luotiin perustaa tulevaisuudelle. Lahden Propagandaurheilu
(myöhemmin Talkoourheilu) otti jalkapallon ohjelmistoonsa 1935.
Tavoitteena oli saada työväestölle urheilemalla työyhteisöissään
yhteenkuuluvuuden tunnetta ja opettaa tiimityöskentelyä.
Ensimmäiseksi mestariksi kruunattiin 1937 Tornator OY. Myös Asko ja
Raute kerkesivät voittaa mestaruuden ennen toisen maailmansodan
syttymistä. Talvi- ja jatkosota kuitenkin hiljensivät taas
lahtelaisen urheilun, sillä Lahtea pommitettiin usein strategisista
syistä. Lisäksi miehet olivat pääsääntöisesti rintamalla,
joten urheilutoiminta näivettyi lajissa kuin lajissa. Sotien jälkeen
oli kuitenkin luvassa isoja muutoksia.
Lähteet:
Hentilä, Seppo 1982. Suomen
työläisurheilun historia 1: Työväen Urheiluliitto 1919-1944.
Huovila, Marja 2007. Sata ahkeraa
vuotta: Lahden Ahkera ry. 1907-2007
Kemppi, Risto 1971. SVUL:n Lahden piiri
v. 1911-1971.
Lautela, Yrjö & Wallén, Göran
2007. Rakas jalkapallo: Sata vuotta suomalaista jalkapalloa.
Lahden museo- ja taidelautakunta 1975.
Rekisteröidyt yhdistykset Lahdessa 1919-1974.
Lahden Yhteiskoulun
toimintakertomukset.
Lounasheimo, Ilmo 1978. Lahden
talkoourheilu r.y. 1928-1978.
Pihlaja, Juhani 2005. Lahden
liikuntatoimen ja urheiluelämän historia. Teoksessa 4, 1 :Lahden
kulttuurilaitosten historia : koululaitos, kirjasto ja liikunta.
Toimittanut Siikaniemi, Päivi, Palmgren, Ulla, Eskola, Eija
Suomen Palloliiton toimintakertomukset.
Suomen Työväen Urheiluliiton
toimintakertomukset
Uusi Suometar
Teksti on julkaistu aikaisemmin Vastapallo.fi -nettilehdessä ja Lahti Liikkuu -lehdessä 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti