Arkanin tiikerit - jalkapallon vaikutus Jugoslavian hajoamissotiin

Jugoslavia oli yli 23 miljoonan asukkaan liittovaltio Balkanilla, jota Josip Broz, pseudonyymiltään Tito, johti rautaisella otteellaan lähes 30 vuotta. Kylmän sodan kaksinapaisessa maailmassa Jugoslavia ei kuulunut kumpaakaan blokkiin, vaikka se oli sosialistinen valtio. Maan talous puolestaan noudatti markkinasosialistista järjestelmää, jossa yritysten ja ihmisten kohtalo ei ollut Neuvostoliiton tapaan turvattu. Titon kuollessa 1980, maa suistui nopeasti kaaokseen.

Jalkapallo oli Jugoslavian suosituin urheilulaji. Maajoukkue oli säännöllisesti arvokisoissa ja seurajoukkueet menestyivät Euroopan seurajoukkueiden kilpailuissa. Jugoslavian liigaa hallitsi neljän suuren joukkueen kärki. Pääkaupungin Belgradin Partizan ja Crvena Zvezda (Punainen Tähti) ja Kroatian tasavallasta Dinamo Zagreb ja Hajduk Split jakoivat lähes vuosittain keskenään niin mitalit kuin europelipaikat. Liigan katsojakeskiarvo oli parhaimmillaan yli 10000 ja etenkin kannattajien kaarteet olivat Euroopan huippuluokkaa niin näyttävyydessä, äänessä kuin uskollisuudessaankin.

Kun Tito kuoli, maata hallitsi presidenttineuvosto, joka paljastui pian tehottomaksi. Jugoslavia ajautui myös talouskriisiin ja etenkin rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän erot kasvoivat. Ennen yhtenäisille jugoslaaveille muodostui käsite etnisyydestä nationalististen agitaattorien ansiosta ja Titon aikana tukahdutettu nationalismi heräsi. Kroatian ja Slovenian tasavalloissa syntyi itsenäisyysaate.

Jalkapallokaarteissa mielipiteet jyrkkenivät jyrkkenemistään tultaessa kohti 1990-lukua. Crvena Zvezdan kaarretta johti Željko Ražnatović, mafiapäällikkö, josta käytettiin nimeä Arkan. Hän omaksui serbinationalismin Serbian tasavallan presidentin Slobodan Miloševićin jalanjäljissä. Samalla kaarteessa ja Arkanin ja Miloševićin puheissa luotiin myyttinen serbikansa, joka oli joutunut muslimien ja katolilaisten hirmutekojen uhriksi.

Arkanin ottaessa Punaisen Tähden kaarteen haltuun häntä yritettiin estää tuomasta politiikkaa katsomoihin. Pian kuitenkin katsomoissa raikasivat serbinationalismia ylistävät laulut ja liehuivat suur-Serbian symbolit. Kaarteessa alkunsa sai myös Tiikerit. Arkan oli nimennyt kaarteen suurimman ryhmän Delijeksi (sankari, taistelija, ritari) ja värväsi sieltä taistelijoita puolisotilaalliseen armeijaansa. Samalla Arkanin valta ulottui syvälle Serbian tasavallan ja sitä kautta koko Jugoslavian sisäpolitiikkaan.

Myös Kroatian tasavallassa nationalismi oli kovassa huudossa. Väestön enemmistö oli katolilaisia, joista muodostui kroaatit ja vähemmistö ortodoksista uskontoa tunnustavia serbejä. Etenkin kroaatit olivat pettyneitä sisäpoliittisiin ja taloudellisiin uudistuksiin, jossa Kroatian vauraus valui köyhään etelään, etenkin Makedonian ja Serbian tasavaltoihin. Lisäksi Kroatia oli suosittua lomailualuetta ja uutiset muun Euroopan demokraattisista vallankumouksista ja kommunismin romahtamisesta saapuivat nopesti, joten maan ilmapiiri oli itsenäisyysmyönteinen tai vähintään taloudellisen itsenäisyyden saavuttaminen.

Kroatian itsenäisyyshalujen lisääntyessä politisoitui myös kroatialaiset kaarteet. Etenkin Dinamo Zagrebin Bad Blues Boys oli äärinationalismin etujoukkoja. BBB loi uudelleen toisen maailmansodan aikaisen ustaše-fasismin ja käytti retoriikassaan historiatulkintaa, jossa kroaatit ovat kansa, joka on aina taistellut itää, eli ortodokseja ja muslimeja vastaan. BBB myös tuki avoimesti äärinationalistista HDZ:a ja sen johtajaa Franjo Tuđmania. Äärinationalisteilla oli myös huoli Jugoslavian armeijan serbijohtajista, joten myös kroaatit värväsivät taistelijoita jalkapallokaarteesta.

Vuonna 1990 oli selvää, että Jugoslavia tulee hajoamaan. Maan hyperinflaatio ei taittunut ja kaikissa osavaltioissa pidettiin vapaat vaalit. Serbian vaalit vei näennäisesti kommunistinen Slobodan Milošević ja Kroatian fasistinen Franjo Tuđman. Molemmat lietsoivat kansaa toisiaan vastaan. Arkan Tiikereineen olikin paikalla Zagrebissa, kun Tuđman oli astunut virkaansa. Pieni raskaasti aseistautunut ryhmä kuitenkin pidätettiin syytettyinä Tuđmanin salamurhayrityksestä. Viiden vuoden tuomiostaan Arkan istui alle 200 päivää.

Jalkapallokausi 1989/90 käynnistyi normaalisti. Maassa oli pienimuotoista huliganismia aikaisemminkin, mutta pieniä joukkotappeluita ja muita järjestyshäiriöitä nähtiin aina kroatialaisen ja serbialaisen joukkueen kohdatessa toisensa, etenkin Kroatian puolella. BBB oli liittoutunut muiden kroatialaisten kannattajaryhmien (Torcida, Armada, Kohorta) kanssa serbejä ja etenkin Crvena Zvezdan Delijea vastaan luoden Kroatialaisen Veljeskunnan. Jugoslavian mestaruus ratkesi Crvena Zvezdalle jo ennen päätöskierroksia, joten pelillistä jännitettä ei pitänyt olla, kun belgradilaiset kohtasivat Dinamo Zagrebin Kroatian pääkaupungissa toukokuussa.

Tunnelma ottelupäivänä oli erittäin kireä. Edellisenä päivänä ustaše-joukot tekivät useita pommi-iskuja Zagrebin ortodoksikirkkoihin ja kaupunki oli täynnä kroatialaispoliiseja. Noin 3000 Punaisen Tähden kannattajaa saapui Zagrebiin junalla. Kannattajien joukossa oli useita satoja Arkanin Tiikereitä. Kaupungilla kannattajat ottivat lievästi yhteen, mutta tämä ei poikennut normaalista. Poliisi sai Delijen lopulta stadionille ja kireästä tunnelmasta huolimatta kaikki näytti sujuvan hyvin.

Stadionilla helvetti kuitenkin pääsi irti. Delije ja BBB lauloivat nationalistisia lauluja. Kroatialaisella Veljeskunnalla loppui kärsivällisyys ja vieraanvaraisuus, kun vieraskannattajat lauloivat Zagrebin olevan serbialainen. BBB yritti hyökätä Delijen kimppuun, mutta stadionin turvallisuudesta vastannut serbialaispoliisi esti kannattajien kohtaamisen rajuin ottein. Samalla poliisi ei juurikaan puuttunut Delijen hyökkäyksiin BBB:a kohtaan. Delijen joukossa Arkanin Tiikerit pääsivät puukottamaan muutamaa BBB:n katsomossa vaikuttanutta HDZ-aktiivia. Osa Dinamon pelaajista osallistui myös poliisin vastaiseen vastarintaan. Lopulta poliisi sai kyynelkaasulla ja vesitykeillä tilanteen hallintaan. Välikohtauksessa loukkaantui vakavasti yli sata henkilöä ja noin sata kannattajaa pidätettiin.

Etenkin kroaateille ottelu oli selvä todiste, ettei serbialaiseksi koettuun armeijaan ja poliisiin voinut luottaa. Väkivaltaisuudet ja levottomuudet jatkuivat ja sekä Tiikerit, että BBB:n katsomoa hallinneet HDZ:n ääriainekset valmistautuivat avoimeen aseelliseen konfliktiin. Alle vuoden kuluttua nämä kaksi kannattajaryhmistä koottua puolisotilaallista ryhmää ottivat yhteen aseellisesti yhdessä Euroopan verisimmistä sodista.

Kroatialaiset tulkitsevat itsenäisyystaistelunsa alkaneen juuri vuoden 1990 toukokuun 13. päivän ottelusta. Suuri osa sodan alun taistelijoista oli värvätty jalkapallokatsomoista. Monet ryhmät syyllistyivät myös raakuuksiin sekä Kroatian itsenäisyyssodassa, että Bosnian sisällissodassa. Arkanin Tiikerit puolestaan olivat Kroatian sodan lisäksi mukana muun muassa Srebrenican taisteluissa. Myös Tiikereiden ydinryhmä oli koottu kaarteesta.

Lyhyesti voisi todeta jalkapallokatsomoiden antaneen äärinationalismille potentiaalisen kasvualustan tukahdutetussa yhteiskunnassa. Valitettavasti tämä katsomoista levinnyt aate ja viha johti yhteen lähihistorian verisimmistä tapahtumista. Tämän takia on hyvä ymmärtää kaarteiden maailmaa, niin symboliikkaa, aatteita ja hierarkiaa, sillä jalkapallo voi muodostaa ja kaataa diktatuureja ja yksi ottelu voi muuttaa maailmaa.