Jalkapallovuosi 2020

Vuosi lähestyy loppuaan ja on aika perinteisesti katsoa kulunutta jalkapallovuotta. Vuosi oli poikkeuksellinen ja raskas. Koronaviruspandemia katkaisi liki koko maapallolla jalkapallon kevättalvella ja kaiken epävarmuuden keskellä oli jalkapalloilullinen tyhjiö. En ole ikinä elämässäni ollut yli viikkoa ilman jalkapalloa ja se tuli koettua huhtikuussa. En suosittele kenellekään.

Otetaan vielä alkuun vuoden tunnusluvut. 68 kokonaan paikan päällä nähtyä ottelua. 245 nähtyä maalia, joista kymmenen tuli B-poikien ottelussa FC Lahti – IF Gnistan. Uusia stadioneita tai kenttiä tuli kaksi. Tallinnan Sportland Arena, jossa olin katsomassa FCI Levadian ja FC Kuressaaren välistä ottelua ja Kotkan urheiluhalli, jossa Kotkan Jäntevä isännöi Järvelän Jäppärää. Kaikista 68:sta ottelusta tuli kirjoitettua myös raportti. Raporttien lisäksi kirjoitin vuoden aikana noin 210 muuta futisjuttua.

Kausi alkoi tammikuussa mukavalla kolmen ottelun päivärupeamalla, jossa pelasivat FC Lahden edustusjoukkueen lisäksi A- ja B-junnut. Asetin tuolloin tavoitteeksi nähdä kalenterivuoden aikana vähintään sata ottelua ja kirjoittaa kirjan näistä sadasta ottelusta, sillä vuodesta oli tulossa kaikkien aikojen jalkapallovuosi. Suomen oli määrä pelata arvokisoissa ja siitä olisi saanut hyvää kontrastia Mukkulan kuplassa näkemääni Nastolan derbyyn, jossa katsojia oli noin kolme. Laji on sama, mutta olosuhteet hieman erilaiset.

Suomen Cupin rappiosta en tänäkään vuonna jaksa sen enempää avautua, mutta lohkovaiheen vieraspeleihin en tänä vuonna matkustanut. Kotipelit puolestaan nökötin Mukkulan jääkylmässä pakastimessa. Koin olevani vielä hyvin sadan ottelun vauhdissa maaliskuussa, kun Viron pääsarja starttasi ja ennakkovaroituksista huolimatta ensimmäinen Virossa näkemäni ottelu oli tunnelmallinen.

Viikko tästä ja maailma romahti. Ehdin jo kirjoittaa ennakon FC Lahden ja Peli-Karhujen Cup-ottelua varten, mutta edes muokkauksilla sitä ei enää julkaistu. Jalkapallo pysähtyi Suomessa ja liki koko maailmassa. Tuli tyhjiö. Jalkapallosta elantoni saavana minuun iskivät myös taloudelliset haasteet. Kevät oli täynnä stressiä ja huolta tulevaisuudesta, eikä tällä kertaa pakopaikkana ollutkaan jalkapallokentän laita.

Toisaalta, kaikesta voi oppia ja sen tein. Huomasin, miten suurta osaa elämästäni jalkapallo näyttelee. Ystävien tapaaminen matseissa, stressin lievittäminen ja miksei myös itsensä viihdyttäminen jalkapalloa katselemalla oli nyt poissa. Tyhjiön täyttämiseksi opiskelin ranskaa, kokonaan minulle uutta kieltä, jotta voisin kommunikoida paremmin ranskankielisten pelaajien kanssa. Yritin myös ylläpitää saksan taitoa samasta syystä. Sijaistoiminnoista huolimatta kaipuu kentän laidalle oli kova.

Paluu tapahtui lopulta kesäkuun alussa ja hiljalleen otteluita oli liki normaaliin tahtiin. Kesäkuun alkupäivinä istuin aurinkoisessa Kisapuistossa ja odottelin Velipuolten derbyn alkamista. Otteluun sisältyi paljon muutakin symboliikkaa, olivathan joukkueet kohdanneet toisensa ensimmäisen kerran juuri poikkeuksellisina aikoina 1940. Samana iltana, juuri aloituspotkun aikoihin kuoli myös yksi suurimmista jalkapalloidoleistani. Hän, joka opetti minulle lajin salat, hän, jonka kanssa istuin sadat ja sadat ottelut. Hän, joka eli koko yli 95-vuotisen elämänsä Lahdessa hengittäen jalkapalloa.

Kaikesta selvitään, tai ainakin pyritään selviytymään. Jalkapallosarjat käynnistyivät ja kiire lisääntyi. Joukkueet pyrkivät maksimoimaan pelatut ottelut ja ottelutahti muistutti muutaman vuoden takaista kesää. Lisäksi rajoitukset ja erityisjärjestelyt aiheuttivat valtavasti lisätyötä. Välillä menin aivan jaksamisen rajamailla, enkä usko, että olin ainoa.

Kausi pelattiin lähes kokonaan ilman suurempia ongelmia, kunnes toinen aalto siirteli pelejä ja lopulta Lahdessa poliisiviranomaiset päättivät heittää vielä yhden lusikan soppaan ja hämmentää. Omalla tavallaan oli absurdia katsoa jalkapalloa täysin tyhjällä Hiihtostadionilla, kun sen ympäristöstä kaikuivat noin sadan lahtelaisen laulut. Loppukaudesta palasin myös Järvelän Jäppärän peleihin liki kymmenen vuoden tauon jälkeen. Vuoden viimeiset ottelut tulivat joulukuussa jälleen suljettujen ovien takana Mukkulan hyytävässä pakastimessa. Sadan ottelun tavoitteesta jäin paljon, jäin myös edellisvuoden lukemasta ja monesta muusta. Nähtyjen otteluiden määrä taitaa olla pienin kymmeneen vuoteen, sama pätee myös kerättyihin käsiohjelmiin.

Vuosi oli poikkeuksellinen ja raskas, mutta se sisälsi paljon opettavaista ja symboliikkaa. Sain itse ensimmäisen jalkapalloon liittyvän ansiomerkin, Palloliiton seuratoimijamerkin kymmenestä vuodesta juuri samana vuonna, kun sain perinnöksi isoisäni kaikki ansiomerkit. Minulla on vielä jonkin verran matkaa vastaaviin kunnianosoituksiin, mutta onneksi olen perinyt myös intohimon jalkapalloa kohtaan.

Tänä vuonna opin myös, että ensi vuodelle ei välttämättä kannata tehdä ennustuksia. Toiveita voi esittää ja toivonkin, että paluu kohti normaalia tulisi. Tavoitteeksi on jälleen hyvä asettaa sata ottelua, mutta tämän vuoden lukujen ylittäminen olisi jo hieno suoritus. Myös yksi ensi kauden tavoitteistani voisi olla kaikkien Päijät-Hämeen kenttien kiertäminen, sillä Orimattilan ja Heinolan kentät ovat vielä kokematta, toinen periaatteellisista syistä ja toinen laiskuuttani. Myös Nastolaan valmistunut uusi tekonurmi on vielä otteluiden osalta näkemättä.

Ensi vuosi on Lahdessa myös omalla tavallaan futiksen juhlavuosi. Sekä Lahden Reipas että FC Lahti täyttävät merkittäviä vuosia. On mielenkiintoista seurata, miten kaksi eri aikakauden seuraa tuovat historiaansa esiin juhlavuonna ja näillä näkymin saan itse olla toteuttamassa osaa näistä jutuista.

Osa papan merkeistä.

Matkaa on vielä ylempään kuvaan.

Otteluraportti: FC KTP - TPS 0-0

 

Ja koska jalkapallokausi alkaa olla taputeltu, niin mikä olisikaan parempi ratkaisu, kuin lähteä keskiviikkoiltana Kotkaan. Liigakarsinta KTP:n ja Turun Palloseuran välillä oli juuri tyypillistä karsintapalloa. Ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin.

Ottelun ensimmäinen vartti oli tiukkaa keskikentän kamppailua. TPS nosti puolustuslinjansa ja sumputti keskialueen, jolloin kotkalaisten pelirakentelu kärsi suuresti. Toisaalta myös TPS pysyi pallonhallinnasta ilman suurempia maalipaikkoja.

KTP:llä oli hyvä hallintajakso vartin ja 20 minuutin välillä. TPS-toppari Rasmus Holma esti kaksi läpiajoa nopeudellaan. KTP onnistui hyödyntämään puolittain Tepsin korkealle nousseen linjan ja pelaamaan nopeita juoksupalloja. KTP oli vaarallinen myös erikoistilanteissa. Asier Arranz antoi kierteisen ja kovan vapaapotkun ja Mika juoksi juuri TPS-vahti Jere Koposen edestä. Koponen koppasi pallon pienten vaikeuksien kautta. TPS:n paras paikka tuli Jonni Peräaholle, joka pääsi tälläämään erikoistilanteen jälkitilanteesta. Peräahon veto kuitenkin epäonnistui ja Anton Lepola liimasi pallon. Näin ollen tauolle KTP-oluelle lähdettiin maalittomassa tasatilanteessa.

KTP-olut maistui tauolla vaisusta pelistä huolimatta

Toisella jaksolla pelin kuva jatkui saman kaltaisena. Tepsi oli niukasti niskan päällä, mutta maalipaikkoja kummallakin oli vähän. Tunnin kohdalla KTP sähläsi rajaheiton suoraan turkulaisille ja Anton Lepola joutui venymään. Hetkeä myöhemmin myös toisessa päässä Jere Koponen joutui venymään Antti Mäkijärven pommiin.

Vaikka todellisia maalipaikkoja ei ottelussa juuri nähty, joutuivat maalivahdit torjuntatöihin. TPS:n Joakim Latonen ja Alim Moundi pääsivät kumpainenkin kokeilemaan ilman tulosta. Lisäksi Niklas Pyyhtiä pelasi vielä paikan Jean de Britolle, mutta hän laittoi avopaikasta ohi. Kotkalaisten paras paikka puolestaan tuli lisäajalla, kun Matias Paavola keskitti koko paletin läpi takatolpalle nousseelle Hindrek Ojamaalle, mutta virolainen ampui sivuverkkoon kotkalaisyleisön huokailessa hempeässä merellisessä vesisateessa.

Ottelu päättyi tasatulokseen ja ratkaisu nähdään lauantaina Turussa. Itselleni tämä oli viimeinen mahdollisuus nähdä Mika Ääritalo pelikentillä. Ääritalo pelasi 45 minuuttia pelaten hyvää peruspeliä.

Otteluraportti: Lahden Reipas - FC Viikingit 1-2

 

Lahden Reipas ja FC Viikingit kohtasivat tiukassa Kakkosen matsissa Kisapuistossa syksyisessä ilmassa. Ottelu päättyi lukemin 1-2. Samalla Reippaan Petri Järvisen pitkä pätkä viirupaitojen peräsimessä tuli päätökseen. Viikingeillä oli ottelussa vielä panosta ja voitolla vuosaarelaiset saivat saivat vielä sauman säilyä. Ottelun maaleista vastasivat Reipas-legenda Teemu Toukonen ja Viikkareiden Max Ehrnrooth ja Pierre Nlaté.

Reipas pelasi ensimmäisen jakson vapautuneesti ja hallitsi jaksoa. Miska Verkko ampui ja pallo kimposi yllättäen Kasperi Heinoselle. Viikinki-vahti Denys Pervov kuitenkin onnistui torjumaan. Heinosellla oli paikka myös jakson lopussa, kun Aku Laitinen keskitti ja Heinonen puski rimaa hipoen yli. Reipas alisti ensimmäistä jaksoa kuin poliisit lahtelaista urheilua.

Toisella jaksolla Viikingit tuli vahvemmin kentälle ja ottelu tasoittui. Reippaan maalilla pelannut Salifu Senghore joutui torjuntatöihin. Ensimmäisen vartin aikana Senghore nollasi kahdesti Ayuub Abdin. Etenkin jälkimmäisen Senghore haki komeasti alakulmasta. Myös Max Ehrnrooth joutui pettymään.

Reilun tunnin jälkeen Ehrnrooth onnistui puhkaisemaan kuparisen. Patrik Ahonen keskitti ja Ehrnrooth upotti Viikingit johtoon. Samalla tulokset kuulutukset Uudeltamaalta saivat Viikinkien kannattajien suupielet hymyyn.

Reipas oli kuitenkin kuitata heti perään. Ayob Sadki pyssytti tulisesti ja Denys Pervov joutui venymään pallon yläkulmasta. Hetkeä myöhemmin Teemu Toukonen vapautti kotiyleisön. Lahtelaisen jalkapalloilun ikoni nosti pallon maaliin yli Pervovin liki puolesta kentästä ja tasoitti ottelun.

Reipas oli siirtyä jopa johtoon heti perään. Emil Yildirim tikkasi oikealta laidalta läpi. Hän ajoi röyhkeästi rangaistusalueelle ja pysyi pystyssä pienestä kontaktista huolimatta. Yildirim ampui ja pallo ohitti jo Pervovin, mutta kolahti pystytolppaan. Koko kotiyleisö uskoi jo maalin syntyneen. Pervov poimi lopulta tolpasta kimmonneen pallon syliinsä.

Viikingit kampesi itsensä johtoon noin kymmenen minuuttia ennen loppua. Vuosaarelaisten nopea vastaisku toimi ja Patrik Ahonen kuljetti palloa syvälle Reippaan alueelle. Hän syötti takaviistoon ja Pierre Nlaté viimeisteli vuosaarelaisille tärkeän osuman Salifu Senghoren puikoista.

Reipas sai vielä kirin aikaan. Roope Suonion rajaheitto jäi pyörimään Viikinkien alueelle ja sekä Kasperi Heinonen että Janne Hahl ampuivat molemmat lihamuuriin. Lisäajalla Eetu Sassila ja Teemu Toukonen pelasivat paikan Hahlille, mutta Pervov torjui pallon kulmaksi. Maalia Reipas ei enää onnistunut tekemään ja näin ollen Viikingeillä jäi vielä heidän viimeiseen otteluun mahdollisuus säilymisestä. Petri Järvisen Reipas-ura tuli Kisapuiston syysillassa päätökseen raikuvien aplodejen saattelemana.

Otteluraportti: Lahden Reipas - FC Kiffen 1-2

 

Lokakuisessa Viipurissa sotavuonna 1915 Kronhagens IF ja Viipurin Reipas ottivat yhteen ensimmäisen kerran virallisessa ottelussa. Kiffen pelasi kaunista syöttelypeliä Reippaan keskittyessä puolustamiseen ja vastaiskuihin. Lopulta tuo ottelu päättyi Kiffenin 4-2-voittoon ja muutama viikko myöhemmin mestaruuteen.

Liki tasan 105 vuotta myöhemmin kaksikko kohtasi Kakkosessa Kisapuiston idyllisellä ”jalkapallostadionilla”. Ottelun kuva ei juuri ollut vuosien saatossa muuttunut. Kiffen piti palloa, Reipas kyttäsi vastaiskuja ja lopulta kruunuhakalaiset voittivat lukemin 2-1. Tänä syksynä maaleista vastasivat Reippaan Berat Köse ja Kiffenin Tejan Deen ja Samuli Heiska.

Reipas joutui taistelemaan jo alusta asti. Ensimmäisillä minuuteilla Joona Tiainen nollasi komealla tuplatorjunnallaan sekä Jonas Sapienzan ja Tejan Deenin. Etenkin Deen pääsi usein paikoille, mutta Reipas kesti. Siinä missä Viipurissa Reipasta pitivät ensimmäisen jakson pystyssä herrasmiehet Holopainen ja Easton, tänään Reipasta piti pystyssä kaksikko Torpo-Hietala.

Jakson puolivälissä Reipas sai vihdoin otetta, mutta paikkoja ei juuri ottelussa nähty. Aivan jakson lopussa molemmat saivat kuitenkin paikan. Ensin Kiffenin Riku Heinosen kulmapotku putosi Cheikh Tourelle, mutta hänen puskunsa suuntautui niukasti yli. Toisessa päässä puolestaan Miska Verkko keskitti ja Janne Hahl puski yhtä niukasti ohi. Myös Berat Köse oli karata kauniin syöttökuvion päätteeksi läpi, mutta Niko Tervonen koppasi pallon syliinsä ennen Köseä. Näin tauolle lähdettiin maalittomassa tilanteessa.

Tauolla hanasta sai uutukaisen uutta Ant Brewn ja Reippaan olutta. Raikas ja kesäinen IPA lämmitti hieman Reippaan vaisun esityksen jälkeen. Aurinkokin näyttäytyi, mutta lämpömittari huiteli lähempänä nolla kuin viittä astetta.

Myös toinen jakso oli hienoisesti vierailijan. Tunnin kohdalla Tejan Deen pääsi jälleen maalipaikalle Verneri Meriläisen esityöstä, mutta tulosta ei syntynyt. Kymmenen minuuttia myöhemmin myös toisessa päässä oltiin lähellä. Roope Suonion kulmapotku tuli Berat Köselle, joka jatkoi taidokkaasti pallon kohti maalia. Niko Tervonen sai kuitenkin käsiään väliin ja riman kautta pallo painui yli.

Vaikka ottelu oli molemmille panokseton, hakivat molemmat voittoa tosissaan. Cheikh Toure karkasi puolittaiseen läpiajoon ja ampui tulisesti. Joona Tiainen kuitenkin torjui vedon tyylillä, josta Viipurissa torjunut Syrjäläinen olisi ollut ylpeä.

Reipas kairasi itsensä johtoon komealla yksilösuorituksella. Berat Köse purjehti ja harhautteli läpi Kiffenin puolustuslinjan ja pääsi läpiajoon. Nuorukainen sijoitti pallon tarkasti alakulmaan ja siirsi kotijoukkueen 1-0-johtoon. Ottelua oli jäljellä alle kymmenen minuuttia.

Reipas hallitsi maalin jälkeen ottelua, mutta Kiffen iski kahdesti lisäajalla. Ensin vaarattoman näköinen Kiffenin keskitys leijaili koko Reippaan paletin yli takatolpalle. Takatolpalla oli kolme helsinkiläispeluria vapaana. Tejan Deen tiputti pallon rinnallaan itselleen ja ampui tolpan ja Tiaisen kautta ottelun tasoihin.

Voittomaali puolestaan syntyi nopean vastaiskun päätteeksi. Roope Suonion sivuraja pyöri hetken Kiffenin boksissa, mutta Mustat Hurmurit onnistuivat purkamaan pallon. Reippaan puolustus sähläsi ja Samuli Heiska karkasi läpi. Hän sijoitti pelivälineen varmasti ohi Tiaisen ja aloitti helsinkiläisten juhlat.

Aivan lisäajan lopussa Reipas haki vielä tasoitusosumaa. Lähimmäksi pääsi Aku Laitinen Kasperi Heinosen ja Roope Suonion alustuksesta. Lisäosumia ei kuitenkaan nähty ja näin ollen pisteet matkasivat Helsinkiin yhden Suomen perinteikkäimmän seuran pussiin. Lahtelaiset saavat tyytyä Tirra-Torven Ant Festeihin.

Onneksi Reipas-IPA oli hyvää.

Otteluraportti: Järvelän Jäppärä - Myrskylän Myrsky 1-2

Aleksis Kiven päivänä on hyvä juhlia suomalaista maaseutua, koska vaihtoehtona oli kunnioittaa Jari Litmasen patsaan kymmenvuotista historiaa. Reijo Hutun teokset eivät kovin kaksisia ole, joten suuntasin katselemaan hämäläistä maaseutua Seitsemän veljeksen hengessä. Järvelän Jäppärä kohtasi kotonaan Myrskylän Myrskyn, tuon Lasse Virénin kasvattajaseuran. MyMy ei tänään kaatunut, kuten Lasse, vaan kaapi 2-1-voiton.

Ottelu oli tasainen ja keskikentän taistelupalloa. MyMy hallitsi, mutta Jäppärä loi paremmat paikat. Heti alussa Leppäsalon serkukset Miska ja Jesse pelasivat paikan Sami Tammiselle, mutta maalipyssyn kuti kolahti logoon. Myös Max Lampenius ampui kertaalleen tulisen maanuoliaisen.

Jakson puolivälissä myös vierasjoukkue sai huippupaikkoja. MyMyn Tino Puustinen keskitti ja Mika Anttila pääsi puskemaan. Anttila kuitenkin puski tyhjästä maalista rajusti yli. Jäppärä kuitenkin taisteli ja puolusti uhrautuvasti.

Ensimmäisen jakson lopulla vierasjoukkue onnistui. Kristian Karppinen osui Tino Puustisen jalkoihin boksissa ja pallo vietiin pilkulle. Mika Anttila upotti pilkun varmasti vasempaan alakulmaan ja Myrskylän Myrsky siirtyi 1-0-taukojohtoon.

Myös toinen jakso alkoi pilkulla, kun sama parivaljakko kolaroi jälleen rangaistusalueella. Tällä kertaa Mika Anttila yritti sijoittaa oikeaan alakulmaan, mutta Jonas Nieminen aavisti ja torjui pallon tiikeriloikallaan.

Jäppärä oli koko jakson alakynnessä, mutta onnistui silti maalinteossa. 20 minuuttia ennen loppua Jesse Leppäsalon millin tarkka keskitys löysi Sami Tammisen, joka puski pallon vastustamattomasti maaliin. Reijo Huttu suunnittelee jo Tammiselle patsasta Järvelän asematorille, Paparazzin eteen. Jäppärä sai tasoitusosumasta virtaa ja Joose Lehtosen kierteinen vapaapotku leijaili vain millejä ohi maalin.

Ottelun panos näkyi, sillä vierasjoukkue halusi maalin. Tunteet kuumenivat useaan otteeseen ja Jäppärän Jaakko Teittinen katseli vaihtopenkillä punaista joulukorttia. Noususta kamppaillut MyMy kuitenkin kampesi itsensä sarjaporrasta ylemmäs. MyMyn Teemu Ronkaisen kulma pomppi Suomi-Unkari-matsin kaltaisesti Jäppärän maaliin ja MyMyn juhlat olivat sinettä vaille valmiit. Liki 500-päinen yleisö, josta osa oli matkannut Myrskylästä asti, sai lopulta todeta Myrkylän Myrskyn nousujuhlia.

Soihdut syttyivät, laulut raikasivat ja kenttä täyttyi iloisista juhlijoista. Jäppärällä panoksena ottelussa oli lähinnä saunaillan palkintopullot, joten myös Silverin terassilla hymy oli herkässä. Kaunis syksyinen ja aurinkoinen iltapäivä tarjosi jalkapalloelämyksen.

Yleisöä Järvelän kentälle oli kerääntynyt hyvin.

Otteluraportti: Lahden Reipas- Nurmijärven Jalkapalloseura 4-1

Lahden Reipas varmisti sarjapaikkansa Kakkosessa kun Nurmijärven Jalkapalloseura kaatui sateisessa Kisapuistossa lukemin 4-1. Reippaan maaleista kaksi iski hyvän syksyn sävelen löytänyt Janne Hahl. Muista kotijoukkueen osumista vastasivat Eetu Sassila ja Erik Heinonen. Vierailijoiden ainokainen merkittiin Onni Soiniemelle.

Reippaan edellisestä mestaruudesta tuli kuluneeksi tasan 50 vuotta.

Ottelun alussa kunnioitettiin Reippaan viimeisiä pääsarjamestareita vuodelta 1970. Kenties tuon innoittamana Viirupaidat otti ottelun hallintaansa heti alussa. NJS puolusti tiiviisti, eikä kotijoukkue päässyt aivan huippupaikoille. Vierailija puolestaan yritti iskeä nopeilla vastaiskuilla, mutta Reippaan maalilla ollut Joona Tiainen ei juuri palloon joutunut koskemaan.

Reilun vartin jälkeen Reipas käänsi hallinnan myös tehoiksi. Roope Suonin kulmapotku kaarsi kauniisti maalille. Berat Köse osui palloon hieman ennen NJS-vahti Otso Knuuttilaa ja kassari pudotti pallon eteensä. Paikalla oli kokeneena kettuna ensimmäisenä Eetu Sassila, joka siirsi pallon varmasti verkon perukoille.

Puolen tunnin jälkeen Reipas osui kahdesti. Ensin Roope Suonion rajaheitto jäi pyörimään vierailijoiden boksiin ja Janne Hahl ampui tyylikkäästi pallon riman kautta sisään. Hetkeä myöhemmin Reippaan pelinrakennus onnistui kauniisti ja Hahl karkasi läpiajoon viimeistelemään lukemiksi 3-0.

Reipas dominoi jaksoa kuin valkoposkihanhet Pikku-Veskun rantaa. Vierailijoiden paikat jäivät vähiin ja ainoastaan Tony Lehtimäki sai laukauksen maalia kohden. Näin ollen tauolle lähdettiin kotijoukkueen reilussa johdossa.

Tauon bingo toi elämäni ensimmäisen bingovoiton, komean pipon, joita saa Reippaan peleistä.

Toiselle jaksolle vierailija teki useita vaihtoja ja ne purivat. Reipas oli vaikeuksissa NJS:n prässin kanssa ja se poiki vierailijoille paikkoja. Heti alussa Tony Lehtimäki pääsi ampumaan vastaiskun päätteeeksi, mutta Joona Tiainen venyi huipputorjuntaan. Jatkopalloon kerkesi ensimmäisenä Miro Salminen joka laittoi karat niukasti ohi.

Painostuksesta huolimatta vierailija onnistui vasta 20 minuuttia ennen loppua. Reippaan merkkaus kulmapotkussa petti ja Onni Soiniemi pääsi kaventamaan pienestä jatkosta lukemiksi 3-1. Reipas kuitenkin kuittasi heti perään ja lopetti NJS:n pyristelyn. Kasperi Heinonen puhkaisi pystysyötöllään vierailijoiden puolustuksen ja Johannes Karjalainen käänsi vapaasti pallon maalintekosektorille. Erik Heinosen laukaus upposi kohteeseen ja Reipas ratkaisi ottelun.

Lopussa Drilon Shala pelasi vielä NJS:n hyökätesä riskillä paikan taustalle nousseelle Valtteri Entolalle, mutta lisämaaleja ei Kisapuiston sunnuntaissa enää nähty. Voitolla Reipas varmisti sarjapaikkansa, NJS puolestaan joutuu vielä kaapimaan pisteitä varmistaakseen sarjapaikkansa matemaattisesti.

Otteluraportti: Järvelän Jäppärä - Kotkan Kiri 3-0

 

Järvelän hiljainen kylänraitti on valmistautumassa otteluun.

Riihimäki-Pietari rata juhlii 150-vuotista taivaltaan, joten lauantain ratoksi hyppäsin kyseiselle rataosuudelle ja istuin junan kyydissä pari pysäkkiä Järvelään. Järvelän Jäppärä kohtasi kauniissa syyshelteessä Miesten Vitosessa sarjapaikasta taistelevan perinteikkään TUL-seuran Kotkan Kirin. Jäppärä vei viihdyttävän ottelun nimiinsä lukemin 3-0.

Järvelän idyllinen kenttä on aivan keskustassa.

Ottelu alkoi viihdyttävästi ja vauhdikkaasti. Kotijoukkue siirtyikin alussa 1-0-johtoon. Miska Leppäsalo iski maalin komealla vasemman jalan laukauksella kauniin syöttökuvion päätteeksi. Ottelua oli takana vain reilu kuusi minuuttia.

- Serkkumies pelasi kivasti vapaan paikan ja oli kiva vetää sisään. Ihan rutiinilla, kommentoi voittomaalin iskenyt Leppäsalo.

Ottelusta katosi pian tempo. Jäppärä menetti maalin jälkeen otteen, mutta puolustus pelasi fiksusti ja piti vierailijat pois paikoilta. Toisessa päässä Sami Tamminen puski rajaheiton jälkeen tolppaan. Suurimmat taistelut nähtiin keskikentällä, jossa kumpainenkin joukkue taklasi, repi ja raastoi.

Puolen tunnin paikkeilla alkoi tapahtua vauhdilla. Kirin Jake Paananen kääntyi taitavasti ja ampui, mutta Jäppärä-kassari Jonas Nieminen torjui. Heti perään Kirin Tino Kasurinen keskitti täysin vapaalle Sami Hänniselle, mutta Nieminen veti pidemmän korren ja torjui. Toisessa päässä puolestaan Juho-Pietari Aaltonen rakensi Sami Tammiselle tuhannen taalan paikan, mutta Tammisen maaliton putki jatkui. Tauolle lähdettiin kotijoukkueen johdossa.

Toisella jaksolla tuomarit varastivat show'n ja Jäppärä iski kaksi maalia. Ensin Max Lampenius sijoittui oikea-aikaisesti ja purkupallo kimposi hänen jalastaa suoraan Kirin yläkulmaan. Lampenius karkasi vielä hetkeä myöhemmin oikealta laidalta ja sijoitti taululle 3-0-lukemat.

Ottelu meinasi lähteä tuomariston käsistä. Pääkatsomon puoleinen linja keskittyi enemmän penkin kanssa keskusteluun ja häntä usein harmitti, kun juttu jäi kesken linjatuomarin valuessa kohti paitsiolinjaa. Päätuomari puolestaan nosteli ja vihelsi miten sattuu ja sai molemmat joukkueet epäuskoisiksi.

Vajaa vartti ennen loppua kipeästi pisteitä kaivannut Kiri sai rangaistuspotkun. Ilkka Hänninen kaatui boksissa ja pallo vietiin täplälle. Sami Hänninen ampui pilkun railakkaasti yli ja palloa haettiin läheiseltä rakennustyömaalta. Kiri nosti lopussa vielä erikoistilanteisiin koko nippunsa. Paras paikka tuli maalivahti Aku-Paavo Montoselle, joka pääsi puskemaan vapaasti Eetu Parpalan kulman niukasti ohi. Näin ollen pisteet jäivät Järvelään ja Silverin terassilla riitti iloisia pelimiehiä.

Komea hanhiaura kunnioitti pelaajia.