FC Lahti - MYPA 25.1.2014

”Kuinka hyvin tunnet naapurisi? Mitä naapurisi tietää sinusta? Jokaisella on jokin salaisuus. Unelma. Pelko. Rakkaus. Romanssi. Tragedia.” Näin kuului Salattujen Elämien ensimmäinen mainosfraasi. Ensimmäinen jakso nähtiinkin 25.1.1999 ja mikä tämän vuosipäivän arvolle paremmin sopisikaan kuin naapureiden kohtaaminen kotoisessa Liigacupissa. Mustat Kuhnurit aloittavat viralliset ottelunsa kaudella 2014 lauantaina kohtaamalla naapuriseura MYPAn. Ottelussa voidaan nähdä kaikki draaman kaaret unelmista pelkoon ja rakkaudesta tragediaan.

Kotijoukkue FC Lahti pääsee aloittamaan Liigacupin allaan komea 4-0 -voitto FC Viikingeistä. Joukkueen peruspalikat ovat olleet kasassa jo varhain, vaikka yhteispelissä on ollut vielä ajoittaisia ongelmia. Kuhnureitten puolustusta ei kahdessa harjoitusottelussa juuri testattu, mutta Jani Tanskan ja maalivahti Henrik Moisanderin saapuminen mastojen juurelle on tuonut kaivattua jämäkkyyttä sekä itse puolustuspelaamiseen, että pelin ohjaukseen. Laitapuolustajien osalta päävalmentaja Toni Korkeakunnaalla onkin positiivinen ongelma, sillä kolmikosta Mikko Hauhia - Henri Toivomäki – Hassan Sesay yksi joutunee jäämään penkille. Hyökkäyksessä Lahden oma kuningas Rafael avasi maalitilinsä Viikinkejä vastaan ja näyttänee jälleen kerran epäilijöilleen, että maaleja syntyy. Lisäksi tulivoimasta vastaa vielä hieman keskenkuntoinen Tuco. Kuhnureitten testipelaajista Martins Ekwueme ja Patrick Aaltonen jatkoivat seuranetsintää muualta. Driton Shala on poikamaajoukkueen matkassa Valko-Venäjällä, eikä näin ollen ole Korkeakunnaan käytettävissä.

Vierasjoukkue MYPA aloittaa uuden aikakauden lahtelaisillekin tutun Antti Muurisen alaisuudessa. Kokenut valmentaja hankki Myllykoskelle muun muassa Aleksi Ristolan, Atte Hoivalan ja Valeri Minkenen. MYPAn suurimpia menetyksiä talven aikana olivat juuri Lahteen tullut Hassan Sesay ja Maarianhaminaan suunnannut David Ramadingaye.

MYPA kohtasi harjoitusottelussaan Lahden tavoin FC Viikingit ja aivan kuten Lahdessakin, itähelsinkiläiset hävisivät 4-0. Suurkouvolalaisten maaleista vastasivat tutut nimet, Sasha Anttilainen, Denis Abdulahi, Ville Salmikivi ja Aleksi Ristola. Aivan parhaalla miehistöllä MYPA ei pääse Lahteen, sillä poissa ovat talvimaajoukkueen matkassa oleva Pekka Sihvola ja suurella todennäköisyydellä Puolassa testiään jatkava Xhevdet Gela.

MYPA on Mustille Kuhnureille varsin tuttu vastus, sillä joukkueet ovat kohdanneet virallisissa otteluissa jo 40 kertaa. Näistä Lahti on voittanut 11 ja yhdeksän kertaa pisteet on tasattu. Maalisuhde on lahtelaisittain vielä hieman pakkasella, koska Lahti on tehnyt 39 maalia MYPAn 49 vastaan. Molemmat joukkueet ovat voittaneet kertaalleen 4-0 yleisimmän lopputuloksen ollessa 1-0 jommalle kummalle joukkueelle. 1-0 -voittoa on juhlittu 12 kertaa. Ensimmäinen joukkueitten kohtaaminen tapahtui harjoitusottelussa 17.2.1997, jolloin myllykoskelaiset olivat parempia 2-1. Kuhnureitten ainokaisen viimeisteli Tero Penttilä.

Jos joukkueet ovat toisilleen tuttuja, niin ovat myös valmentajat. Antti Muurinen valmensi FC Lahtea vuonna 2006 ja suurimman osan kautta 2007. Korkeakunnas puolestaan siirtyi Lahteen juuri MYPAsta tuoden mukanaan Hassan Sesayn. Sesay päässeekin tekemään virallisen kuhnuridebyyttinsä entistä seuraansa vastaan ja tuo näin ollen pientä lisäjännitystä jo ennalta kutkuttavaan otteluun.

FC Lahti – MYPA 25.1.2014 kello 13:00 Mukkulan kuplassa!

FC Lahti - FC Viikingit 20.1.2014

Kapatuosian linnavuori Hollolan kirkon takana pysäytti ja havaitsi aikoinaan ryöstöretkeläiset niin idästä, kuin lännestäkin. Niin kuin Thor takoo Mjölner-vasarallaan alasinta, iskee ja puolustaa kunniaansa lahtelaisen jalkapallon lippulaiva FC Lahti jälleen kirpeästä pakkasesta huolimatta vihreällä veralla. Tällä kertaa nykyajan viikingit kuitenkin kohdataan Mukkulan kuplassa.

Kotijoukkue FC Lahti avasi kautensa Valkeakosken Hakaa vastaan 0-0 -tasapelillä. Lahtelaisesta hallinnasta huolimatta maalit jäivät tekemättä, mutta ottelu tarjosi peliaikaa koko miehistölle. Uusia kuhnuridebyyttejä nähtiin liuta, joista tärkeimmät olivat Jani Tanskan, Henrik Moisanderin ja tulevaisuuden nimen Driton Shalan debyytit. Maanantain kamppailuun Kuhnurit päässee ilman suurempia loukkaantumisia ja poissaoloja. Uutena testimiehenä nähdään mielenkiintoinen Joonas Jokinen. Lisäksi Martins Ekwuemen testirupeama jatkuu.

Vierailija Viikingit puolestaan ajoi jo ensi kauden Ykkösen miehistöä sisään ottelussa MYPAa vastaan, häviten sen 4-0. Vaikka Viikingit peluuttivat käytännössä parasta miehistöään, ei pelipaikat olleet aivan optimaalisia. Esimerkiksi lahtelaislähtöinen Niko Tirkkonen pelasi topparina. Tuloksesta huolimatta Viikinkien hyökkäyskalusto on vaarallinen, sillä Seferien veljessarjan piteleminen aiheutti MYPAlle paljon työtä. Viikingit lähtevät otteluun erittäin kapealla ringillä ja uusimpana poissa kokoonpanosta on Santeri Ahola.

FC Lahden päävalmentaja Toni Korkeakunnas kuitenkin tietää Itä-Helsingin ylpeyden metkut varsin hyvin, sillä hän toimi Viikingeissä valmentajana kaudet 2008-2010. Vaikka Korkeakunnaan aikaisia pelaajia ei juuri Viikingeissä ole, on helsinkiläisten pelifilosofia pysynyt jokseenkin samana vuosia. Lisäksi Hassan Sesay kohtaa vanhan seuransa, sillä hän on pelannut Korkeakunnaan alaisuudessa niin FC Viikingeissä, MYPAssa ja nyt myös FC Lahdessa.

Historian saatossa joukkueet ovat kohdanneet virallisissa otteluissa kuudesti, joista FC Lahti on voittanut kolme maalisuhteella 9-6. Harjoitusotteluissa ja turnauksissa joukkueet ovat kohdanneet muun muassa Uusi Lahti -Cupissa 2009, jolloin Lahti oli parempi 3-0 Drilon Shalan, Konsta Hietasen ja Jonne Kemppisen maaleilla. Lahti voitti myös Kouvola-turnauksessa Viikingit 3-1 vuonna 2011. Tuolloin Kuhnureitten maaleista vastasivat Rico Laitinen, Teemu Turunen ja Antti Hukka. Joukkueiden viimeisin kohtaaminen 2012 Kisapuistossa päättyi Lahden 1-0 -voittoon. Ottelun ainokaisen teki Rafael, joka on osunut myös virallisissa otteluissa neljästi.

Mukkulan kuplassa nähdään, miten Ykköseen valmistautuva Viikingit pysyy Liigassa korkealle tähtäävän FC Lahden kyydissä.

FC Lahti – FC Viikingit 20.1.2014 kello 16:15 Mukkulan kuplassa

FC Lahti - Haka 16.1.2014

Taas on tullut aika avata uusi jalkapallokausi kylmässä pohjolassa, roudan ja jään muovaamassa synkkyydessä. Ikuisuudelta tuntunut aika lokakuun lopusta ensimmäiseen täydelliseen hymyyn on ollut pitkä. Nyt kuitenkin lumuvaippaan verhoutunut Vesijärven satamakaupunki jälleen hymyilee. Mustat Kuhnurit palaavat viheriöille mukana legendoja, tähtiä ja uusia kykyjä, joista joku saattaa olla jo valmis ottamaan paikkansa taivaalta. Ja mikä olisikaan tällaiseen juhlapäivään parempi vieras kuin yhdeksänkertainen Suomen mestari ja 12 Suomen Cup -kannua voittanut Valkeakosken Haka, jonka jalkapallojaosto juhlii tänä vuonna pyöreitä vuosia.

Kotijoukkue FC Lahti sijoittui viime kauden Veikkausliigassa lopulta viidenneksi. Kuhnureitten talvikausi päättyi komeasti Liigacupin voittoon ja odotuksiin nappikaudesta. Itse Liiga kuitenkin alkoi varsin tahmeasti ja Suomen Cupista tuli lähtö ensimmäisessä ottelussa KuPS:a vastaan. Kesäkuun alussa Tommi Kautosen Mustat Kuhnurit oli valahtanut liigan peränpitäjäksi ja valmentajan vaihtaminen nähtiin ainoana ratkaisuna henkisen lukon aukeamiseen.

Alkukangertelun jälkeen FC Lahti kipusi Juha Malisen alaisuudessa taistelemaan vielä pronssimitaleista, mutta niin kuin usein ennenkin mustapaitojen kohdalla, hyvä syksy ei auta, jos keväällä peli ei kulje. Talvella lahtelaisnippu sai joukon nimekkäitä vahvistuksia ja paluumuuttajia, kuin myös uuden päävalmentajan Toni Korkeakunnaan. FC Lahden historian yhden tärkeimmistä maaleista tehneen Drilon Shalan ja keskikentän työmyyrän Eero Kortteen paluu kuhnurinuttuun lämmitti talven koleudessa lahtelaisia. Lisäksi liigassa jo kyntensä osoittaneet Hassan Sesay, Henrik Moisander ja Jani Tanska saavat kunnian pukea mustapaidan päälleen.

Talven aikana seuran vahvuudesta poistuivat muun muassa Tommi Kari, Juha Tuomi, Mika Mäkitalo, Joni Aho ja Jukka Sinisalo. Viime kauteen uransa päätti Konsta Hietanen. Lisäksi Olli Tynkkynen suuntasi ulkomaille opiskelemaan ja Jean Fridolin Nganbe-Nganbe on haeskellut paikkaansa muualta. Jussi Länsitalon tilanne on avoin. Suurin mielenkiinto torstain ottelussa kohdistuu ehdottomasti testissä olevaan nigerialaislähtöiseen Martins Ekwuemeen. Myös lahtelaisen juniorikoulun kasvatit Driton Shala ja jo kuhnuripaidassa debytoinut Robin Saastamoinen saanevat näyttää kyntensä. Muita todennäköisiä testimiehiä ovat Mikael Salimäki, Milo Jung ja Jaakko Hietikko.

Vierasjoukkue Haka kävi viime kauden Ykkösessä lähes samanlaisen prosessin läpi, kuin lahtelaisetkin. Lahtelaisille tuttu Harri Kampman sai lähteä kesällä koskilaisten peräsimestä ja tilalle astui Juho Rantala. Uuden valmentajan alaisuudessa Haka taisteli syksyyn asti noususta takaisin Liigaan, mutta nousuhaaveet tyssäsivät viimeistään Joensuun Mehtimäellä kärsittyyn 2-1 -tappioon.

Haka ei pääse Lahteen aivan parhaalla kokoonpanollaan. Ikinuori Sakari Saarinen, Haka-legendaksi itseään pelaava Jarno Mattila ja Niko Markkula ovat varmuudella sivussa kokoonpanosta. Lisäksi FC Lahteakin urallaan edustanut Sami Sanevuori saattaa joutua jättämään ottelun väliin. Hakan pelaajalistasta löytyy silti tuttuja nimiä jokaiselle jalkapallon ystävälle ja siksi ottelusta tullee tasainen. Joukkueiden yhteispeli on kuitenkin vielä hakusessa, sillä kohtaaminen on molemmille vuoden ensimmäinen. Vuosi on kuitenkin mukavampi aloittaa voitolla kuin tappiolla, joten Kuhnurit eivät pääse helpolla. Etenkin Mikko Innanen ja kotiin palannut Kalle Multanen tulevat pitämään Kuhnuripuolustuksen kiireisenä. Ensi kaudella koskilaiset ovat taas suurella todennäköisyydellä vahvasti taistelemassa Ykkösen kärkipaikasta.

Historian saatossa joukkueet ovat kohdanneet virallisissa otteluissa jo 37 kertaa ja epävirallisia kohtaamisia on tämän päälle noin tusinan verran. Virallisissa kohtaamisissa Haka johtaa 18 voitolla Lahden yhdeksää vastaan. Maalierokin on lahtelaisittain pahasti pakkasella 30-59. Ensimmäisen kerran joukkueet kohtasivat tammikuun lopussa 1997 harjoitusottelussa, jolloin Lahti oli parempi lukemin 2-1. Lahden maalit merkattiin tuolloin kaksikolle Niki Helenius ja Mika Riutto.

Tässä ottelussa tullaan tekemään historiaa, sillä peli tulee olemaan monelle kuhnuripelaajalle debyytti. Lisäksi FC Lahti saa seurana uuden kentän, jossa se on pelannut ottelun.


FC Lahti – Valkeakosken Haka 16.1.2014 kello 14:45 Mukkulan hallissa.

Jippo - OPS 0-0

Aurinkoiselle ja tuuliselle Joensuun keskuskentälle oli valunut lähes 300 katsojaa Jipon Ykkösen kotiavaukseen. Keskuskentän nurmi oli vielä pahasti talviterässä, eikä odotettavissa ollut Joga bonitoa. Oululaiset lähtivät otteluun lievänä ennakkosuosikkina, mutta heidän pelitapansa ei sovellu juurikaan huonolle alustalle.

Ottelun alku oli tasainen ja pallo vietti aikaa enemmän ilmassa kuin maassa tai pelaajien hallussa. Kolmannella minuutilla OPS pääsi Jippo topparien koomaillessa paikkaan, mutta Mikko Ikonen venyi huipputorjuntaan. Pari minuuttia tämän jälkeen myös Jipolla oli paikka, mutta Tarmo Koivurannan veto epäonnistui ja Juhani Koposella oli helppo työ kopata pallo haltuun.

OPS sai ensimmäisellä puoliskolla 2 kulmaa, jotka molemmat pysähtyivät ensimmäiseen joensuulaiseen. Jipon paras paikka tuli kulmasta noin kahdeksan minuuttia ennen taukovihellystä, kun kulmapotku kaartoi hienosti maalille. Juhani Koponen kuitenkin nousi tilanteessa korkeimmalle ja nyrkkeili pallon väljemmille vesille.


Tauolle lähdettiin 0-0 tasatuloksessa ja OPS painosti jakson alkupuoliskon, Jippo taasen loppupuoliskon. Puoliaika oli kokonaisuudessaan heikkotasoista roiskintaa.

Toiselle puoliajalle lähdettäessä OPS suoritti vaihdon ja Juha-Matti Huovinen jätti kentän. Tilalle tuli Vetelin hiipivä kostaja Pekka Kainu. Kainu olikin heti ensimmäisellä minuutilla järjestämässä OPS:n vaarallista maalipaikkaa. Pallo ei kuitenkaan löytänyt verkon perukoille. Pelikellon näyttäessä 55 minuuttia, oli lähellä, ettei ottelun erotuomarilta Tommi Grönmanilta lähtenyt ottelu lapasesta. Kostamisia tapahtui puolin ja toisin ja tilanteista olisi voinut jakaa jopa punaisia kortteja. Räikein tilanne oli Samu Pirisen ja Luis Vanderlein välinen tilanne, jossa Vanderlei ensin tönäisi Piristä ja Pirinen tönäisi takaisin. Vanderlei kaatui ja potkaisi tahallaan maasta Piristä. Grönman kuitenkin tyytyi puhuttelemaan ja rauhoittelemaan pelaajia. Peliin kuitenkin tuli selkeästi enemmän vauhtia ja tunnetta.

Heti perään Jippo sai ottelun parhaan paikkansa, kun Tarmo Koivuranta lähetti kaukovaparin kohti OPS-maalia. Santeri Sjöblom oli jo siirtämässä palloa maaliin, mutta Juhani Koponen nyrkkeili pallon kauas pois. Samasta tilanteesta OPS oli myös päästä hyvään vastahyökkäykseen, mutta kentän kunto teki tepposet. OPS:n ja koko ottelun paras paikka tuli noin tunnin kohdalla, kun OPS-kulmapotku lähti oikealta puolelta ja Luizao pääsi puskemaan vapaasti ylärimaa hipoen maalin yli.

Tämän jälkeen OPS:n maali roikkui hetken ilmassa, mutta Jippo kesti hyökkäykset loppuun asti. Lopulta piste näytti kelpaavan molemmille joukkueille, eikä onnistuneita hyökkäyksiä juuri tullut.

Ottelun jälkeen sekä kotijoukkueen Samu Pirinen, että vierasjoukkueen Miika Hosio kritisoivat kentän kuntoa.

Ottelun parhaiten esiintynyt pelaaja allekirjoittaneen mielestä oli Santeri Sjöblom, joka taisteli ja voitti kaksinkamppailuja. Valitettavasti muu joukkue ei taistellut hänen laillaan. Vierasjoukkueen paras oli Anderson Brodoloni käytännössä samoin perustein. Myös molemmat maalivahdit onnistuivat.

Ykkösen kausiennakko pt.3 (Jippo & PS Kemi)

Jippo

Vaivoin sarjapaikkansa uusinut joensuulaisryhmä lähtee vaikeista olosuhteista myös tähän kauteen. Valmentajaksi palasi Kokkolasta Jarmo Korhonen kolmen vuoden sopimuksella. Korhosta on kritisoitu liian puolustusvoittoisesta peluuttamisesta, mutta tulokset ovat silti olleet materiaaliin suhteutettuna hyvät.

Talvikauden suurimpia menetyksiä olivat Timo Tahvanaisen siirtyminen liigaviheriöille ja hyvän kauden pelanneen Antti Maltsinin siirto FC Espooseen. Etenkin Tahvanaisen kohdalla joukkue menetti pelaajan, joka kykenee pitämään palloa ylhäällä. Myös Santeri Sjöblomin loukkaantuminen heikensi joukkuetta. Tärkeimpiä jatkajia olivat kuitenkin maalivahti Mikko Ikonen ja topparikaksikko Korpela - Ekroos.

Tulijoiden lista on lyhyt. Sieltä löytyy kuitenkin yksi nimi, joka pystyy kääntämään otteluita Jipolle: Tarmo Koivuranta. Lisäksi Joensuuhun muutti John Keister, josta toivotaan maalintekijää.

Harjoitusottelut ovat menneet kohtalaisesti. Suomen Cupissa taasen joukkue jatkaa lentoaan. Peliesitykset eivät ole vakuuttaneet ja joukkueelta puuttuu maalintekijä. Leo Niemeläinen ja Toni Tahvanainen eivät ole vielä valmiita Ykkösen tasolle, eikä Keisterkaan vakuuta. Petteri Rönkkö on ainoa, joka pystyy ratkaisuihin vastustajan alueella.

Seuraa heitä:

Mikko Ikonen: Yksi ykkösen parhaista torjujista. Ohjaa hyvin peliä ja hakee hyvin keskityspalloja. Tarvittaessa Ikonen pystyy myös huikeisiin reaktiotorjuntoihin. On joukkueellensa korvaamaton ja loukkaantuminen suistaisi Jipon auttamattomasti sarjaporrasta alemmas.


Tuomas Korpela: Hyvä toppari, joka sijoittuu hyvin. On myös peloite erikoistilanteissa. On myös jalalla yllättävän taitava ja pallovarma. Ei juurikaan tee virheitä ja muodostaakin Ekroosin kanssa kivenkovan puolustuksen.


Tarmo Koivuranta: Keskikentän moottori. On kärsinyt loukkaantumisista, mutta jos ne ovat takanapäin, on Tare yksi Ykkösen kovimpia työmyyriä. Jää usein näkymättömäksi, mutta poissa olessaan sekä hyökkäys että puolustus kärsivät. Erinomainen kahden suunnan pelaaja, jolla on paljon kokemusta ja annettavaa nuorelle joukkueelle myös kentän ulkopuolella.








PS Kemi

PS Kemi sijoittui viime kaudella Ykkösessä yhdeksänneksi. Tavoitteena tälle kaudelle on sarjapaikan uusiminen. Joukkue jatkaa tutuissa käsissä Kalle Huuskon heiluttaessa piiskaa. Kokoonpano kuitenkin koki radikaaleja muutoksia. Tuomo Könönen siirtyi Rovaniemelle, kuten myös Jaakko Isteri, ja Ozeias Graciano siirtyi Hämeenlinnaan.

Tulopuolella onkin sitten Ykkösen ensi kauden kuumin nimi. Adriano palaa takaisin Suomeen. Adriano tuo Kemin hyökkäykseen oleellista juonikkuutta, kokemusta ja kenties maaleja. Myös kokenut Keijo Huusko saattaa nostaa tasoaan Adrianon vierellä. PS Kemin suurin ongelma on kuitenkin puolustus. Joukkueessa ei ole selkeää puolustuksen johtajaa ja kulmakiveä. Peleistä tullee runsasmaalisia. Kysymykseksi jääkin, pystyykö Kemi tekemään enemmän maaleja kuin päästämään. Maalivahtikolmikko on kuitenkin pätevä.

Harjoitusottelut ovat sujuneet epätasaisesti. Joukkoon mahtuu tasapelejä niin liigajoukkuetta kuin Kakkosen seuraa vastaan. Välillä taas joukkue on ottanut 3-0 voittoja ja heti perään vastaavanlaisen tappion. Kaudesta tulee kemiläisille äärimmäisen haastava ja putoamista vastaan joudutaan taistelemaan vielä viimeisillä kierroksilla.

Seuraa heitä:


Adriano: 42 maalia Veikkausliigassa. Osaa siis maalin teon, mutta on siirtynyt enemmän alemmas rakentelemaan peliä. Adrianolla on loistava peliäly ja hyvä tekniikka. Jalka ei ehkä nouse enää entiseen malliin, mutta tuo kentälle kaivattua sähäkkyyttä.


Faith Friday Obilor: Nuori nigerialainen toppari. Hallitsee katkomisen ja on vahva ilmassa. Osaa pelata myös jalalla. Muodostaa erikoistilanteissa ison pelotteen ja on myös kokeillut Suomessa saksia.


Sami Mäkipörhölä: Joukkueen pitkäaikainen maalivahti ja seuraikoni. Saa hyvän kirittäjän Jusa Impiöstä. Hyvä perusvarma maalivahti. Ei loista, mutta ei myöskään petä. Kerran kaksi kaudessa totaalisia nukahduksia.

Ykkösen kausiennakko pt. 2 (FC Lahti & HIFK)

FC Lahti

Kausi 2010 oli FC Lahdelle raskas. Sarjataso tippui pykälää alemmas ja taloudellisella puolella tuli takkiin. Piiskuri Ilkka Mäkelä vaihdettiin entiseen FC Lahden pelaajaan Tommi Kautoseen, jonka meriittilista on olematon. Joukkue koki suurimmat menetykset keskikentällä, kun vahvuudesta poistuivat Jari Litmanen, Eero Korte ja Jukka Vanninen. Seuraavan kauden tavoitteeksi on kuitenkin asetettu nousu.

Lähtijöistä Jarkko Värttö on korvattu paluumuuttaja Mikko Hauhialla ja keskikentälle palasi Jukka Veltheim. Kokonaan uusia nimiä on keskikentän pommittaja Jani Bäckman ja KooTeePeen Teemu Turunen. Vanhoista luottopelaajista Drilon Shala, Kalle Eerola, Hugo Miranda ja Rafael jatkavat Lahdessa. Rafael on tosin sivussa alkukauden vammojensa takia.

Harjoitusottelut ovat sujuneet kohtalaisen hyvin vaikkakin pelillisesti joukkue ei näytä täysin yhteen hitsaantuneelta. Suomen Cupissa otettu voitto TPS:sta kuitenkin lupaa hyvää. Lahden ongelmana on kuten monella muullakin joukkueella maalinteon vaikeus. Hyökkäys lepää liikaa Rafaelin varassa ja Rafaelin ollessa sivussa on ratkaisijoiden löydyttävä muualta. Ihmiskuula Jonne Kemppinen tuo hyökkäykseen tarvittavaa liikettä, mutta kestääkö Kemppisen paikat. Pieni kysymysmerkki on myös asetettava maalivahteihin. Juha Tuomi torjunee valtaosan peleistä, mutta onko henkinen kasvaminen tapahtunut puolessa vuodessa?

Seuraa heitä:

Hugo Miranda: Miranda on yksi parhaista Suomessa esiintyneistä toppareista ja on pienoinen ihme, että hän jäi Lahteen. On hyvä ilmassa että jalalla. Saattaa joskus turhautua ja pujotella yksin kentän läpi. Saattaa kuitenkin kärsiä kauden aikana pikkuvammoista, jolloin Lahti on pulassa.


Ibrahim Köse: Köse ei jätä ketään kylmäksi. Pystyy tarvittaessa pelaamaan paikkaa kuin paikkaa. Kehittynyt rikkovaksi pelaajaksi, joskin nuoresta iästä johtuvat ylilyönnit saattavat olla yleisiä. Taistelee aina loppuun asti, mutta on korttiherkkä. Syöttövarmuudessa on parantamisen varaa.


Rafael: Vaikka ikä alkaa painaa on Rafael kunnossa ollessaan Lahden hyökkäyspelin sielu ja sydän. Vahva, taitava ja napsii yllättävän hyvin pääpalloja. Alkukausi menee loukkaantumisen takia sivussa, mutta heinäkuussa on lupa odottaa maaleja. Seuraikoni!







HIFK

Paluu pitkän tauon jälkeen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle oli kariutua kalkkiviivoille. Viime syksyn tiukka karsintasarja päättyi lopulta pelaajien ja kannattajien juhliin. Päävalmentaja Jani Honkavaara jatkaa toista kauttaan punapaitojen käskijänä. Joukkueen runko on pysynyt hyvin kasassa, mutta uusi sarjataso on vaatinut myös vahvistuksia.

Joukkueen tärkein palanen löytyy maalin suulta. Kellan Wilson joutunee tulevana kesänä pallosateeseen, mutta mies tullee olemaan silti Ykkösen mittapuut täyttävä vahti. Muusta joukkueesta ei voi sanoa samaa. Kun Ykkösestä tippuu useampia seuroja on helsinkiläisillä kova työ kammeta itsensä pois putoajien paikalta. Honkavaara pyrkii kuitenkin rohkeaan ja ennakkoluulottomaan peliin, joka saattaa alkukaudesta tuoda tärkeitä pisteitä.

Vahvistukset eivät päätä huimaa. Jiposta saapunut Kari Kuikka saattaa saada vastuuta puolustavassa roolissa ja on tässä roolissa vielä Ykkösen tasoa, mutta pallo pitää saada liikkumaan. Topparin tontille hankittu Anssi Tamminen tuo kokemusta kovemmista peleistä.

Harjoitusottelut eivät tulosten valossa ole sujuneet. Toisaalta IFK on kohdannut liigaseuroja ja esittänyt niissä rohkeaa ja ennakkoluulotonta futista. Cupista tuli noutaja luokattoman esityksen jälkeen, tosin vasta pilkuilla, EIF:ä vastaan. Valitettavasti joukkue häviää ottelut keskikentällä.

Seuraa heitä:

Kellan Wilson: Joukkueen kulmakivi. On voittava maalivahti ja johtajatyyppi. Hyvä pelin avaaja, mutta pompussa toivomisen varaa. Myös kommunikaatiossa välillä pieniä ongelmia viime kesänä.

Petri Heinänen: Kapteeni ja johtaja. Kovaotteinen toppari, joka osaa myös avata peliä. Ikää alkaa kuitenkin olla jo mittarissa, eikä nopeus ole enää entisensä. Tuo alakertaan kokemusta ja varmuutta, eikä tee juurikaan virheitä, vaan pelaa omien avujensa mukaan.

Jonas Britschgi: GrIFK:sta siirtynyt maalintekijä, jonka harteilla HIFK:n maalinteko kesällä lepää. Harjoituskaudella häkkejä syntyi kolme, joten kesälle jäi parannettavaa. Jaksaa tehdä töitä, vaikka palkintoa ei olisi tulossa. Kovakuntoinen ja on jo osoittanut pärjäävänsä Ykkösessä.

Ykkösen kausiennakko pt. 1 (FC Espoo & FC Hämeenlinna)

FC Espoo

1989 perustetun FC Espoon viime kausi oli menestys. Sarjanousija keikkui pitkään mukana nousukamppailussa ja sijoittui lopulta kunniakkaasti kuudenneksi. Toinen kausi ykkösessä tulee olemaan vaikea, sillä joukkueen pitkäaikainen päävalmentaja Rami Luomanpää jätti seuran. Uudeksi piiskuriksi hankittiin Sinimustista Jussi Nuorela. Nuorela on asettanut taivoitteeksi sarjapaikan uusimisen. Valitettavasti Nuorela ei ole vielä todistanut kykyjään valmentajana.

Pelaajisto koki myös suurta muutosta. Joukkueen paras maalintekijä Fidan Seferi siirtyi Veikkausliigaviheriöille. Luottotoppari Sixten Björkstrand poistui alemmalle sarjatasolle. Lisäksi joukkueen rinkiä saattavat kaventaa asepalvelusta kärsivät Claudio Matrone ja Max Thibault. Uusia tulijoita puolustukseen ovat mm. poikamaajoukkueissa esiintyneet Yusuf Jaman ja Samuel Carter. Etenkin Jamanin nimi kannattaa pitää mielessä.

Harjoitusottelut ennen kauden alkua eivät ole sujuneet hyvin. Joukkue on pystynyt ainoastaan kahteen voittoon ja maalinteko on ollut suuri ongelma. Espoolaiset ovat tehneet vain kahdeksan maalia, kun omassa verkossa taas on pallo käynyt 11 kertaa. Maalinteko jäänee liikaa nopean Francis Tshibasun harteille. Huonojen tulosten lisäksi Suomen Cupista tuli noutaja FC Lahtea vastaan kuudennella kierroksella.

Seuraa heitä kauden aikana:

Shpetim Kamberi: Nuori Hongan kasvatti, joka viime kaudella yritti tehdä läpimurtoa FC Hämeenlinnassa. Läpimurto jäi tekemättä, mutta nyt taitavalle laiturille on kaavailtu roolia, jossa läpimurto on vain miehestä itsestä kiinni.

Samuel Carter: Klubi-04:sta Espooseen siirtynyt nuori puolustajalupaus. On osoittanut, että taso riittää Ykköseen ja nyt on aika ottaa seuraava askel uralla. Hyvä kausi Ykkösessä edistäisi uraa ja poikisi lisää maajoukkuekomennuksia. Oli myös talvella JJK:n testissä, mutta ei saanut sopimusta.

Juuso Rantanen: Myös Klubi-04:n riveissä palloillut keskikenttämies, joka on tehnyt jo liigadebyyttinsä. Poikamaajoukkuekomennuksiakin on miehen uralla tullut. Rantanen viihtyy oikealla laidalla.






FC Hämeenlinna

Teini-ikä on ohi ja 20-vuotias seura valmistautuu juhlakauteen. Viime kaudella joukkue säilyi vaivoin Ykkösessä. Valmentaja Teuvo Palkki jätti pitkäaikaisen joukkueensa ja uudeksi käskijäksi tuli hyvissä ajoin Jussi Lempinen. Muutos ei ole suuri, sillä Lempinen on ollut joukkueen mukana jo Palkin aisaparina.

Kauden päätyttyä joukkueen legenda Olli Lehtimäki lopetti uransa ja seuran historian paras maalintekijä Pekka Sihvola palasi lainasopimuksen päätyttyä Lahteen, josta matka jatkui Hakaan. Muuten joukkue pysyi hyvin kasassa. Tulopuolella taas Hämeenlinna sai jättipotin. Hämeenlinnaan palannut Jukka Vanninen tuo keskikentälle taistelua ja kokemusta. Lehtimäen jättämää aukkoa paikkaamaan on hankittu tukku kärkimiehiä. Lisäksi hankittu Jarno Eränen pystyy pelaamaan keskikentän ohella hyökkääjänä. Tulevallakin kaudella FC Hämeenlinnan ongelmat ovat maalinteko, puolustuksen ollessa yksi sarjan parhaista.

Harjoitusottelut ovat olleet mollivoittoisia ja Cupista tuli noutaja. Peli on ollut tahmeata, eikä Lempinen ole ollut tyytyväinen esityksiin. On kuitenkin ajan kysymys milloin topparipari Ozeias Graciano - Tatu Mäkelä löytävät yhteisen sävelen. Ongelmana tulee olemaan kuitenkin selkeän ykköshyökkääjän puuttuminen. Daut Kuqista ei ole kymmenen maalin mieheksi.

Seuraa heitä:

Jukka Vanninen: Puolustava keskikenttämies, joka ei jätä ikinä tilannetta kesken ja lähes aina poistuu kaksinkamppailuista pallon kanssa. Pelaa aina joukkueelle ja onkin ollut kannattajien suosikki jokaisessa seurassa, jossa on pelannut. Lisäksi johtajatyyppiä ja osaa kannustaa ja kantaa vastuuta vaikeissa tilanteissa. Ykkösen TOP-5 pelaaja. Iän myötä kuitenkin loukkaantumis- ja korttiherkkyys on kasvanut.

Tatu Mäkelä: Toppari, joka pääsi viime kaudella haistelemaan liigaviheriöitäkin. Valitettavasti joutui pelaamaan väärällä pelipaikalla. Ei ole iällä pilattu ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Sortuu ajoittain liian suuriin riskeihin, mutta pelaa silti hyvää perusvarmaa peliä.

Jussi Heikkinen: Jos vammakierre on selätetty, tulee Heikkinen tarjoamaan Ykkösessä hyviä laitanousuja puolustuksesta ja näin ollen pitämään Hämeenlinnan hyökkäyksen leveänä. Nyt on Jussin näytön paikka. Ottaa tänä vuonna paikkansa Ykkösen aatelissa tai vajoaa divarijyräksi. Ei ole iällä pilattu, mutta kehitystä pitää tapahtua nyt.